Lue keskustelun säännöt.
Kriisiavusta kehotetaan vaan jaksamaan
07.08.2018 |
Soitin kriisiapuun.Kerroin asiani.Tietyn ajan päästä sanottiin,että aika loppuu (vaikka olis ollut puhuttavaa) ja sanottiin ,että soita uudestaan jos tilanne ei parane. Mitä vittua? Etukäteenkään
tai kesken puhelunkaan ei sanottu,että puheaika rajattu. Puhelun lopuks toivotettiin soittamaan uudestaan samaan numeroon,jos tarvii.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrian sairaanhoitaja kuuntelee, ja ehkä kommentoi jotakin johonkin. Konsultoi lääkäriä, jos näkee sen tarpeelliseksi. Jos käy hyvä tuuri, psyk.sh. on samalla aaltopituudella kanssasi, ja antaa sillä tavalla jo tukea ja on joku, joka kuuntelee. Joillain heistä on psykoterapeutin koulutus, mutta ei kaikilla.
Jos huono tuuri käy, tämä sh ei kuuntele, kommentoi jotain aivan väärää siihen tilanteeseen, eikä osaa auttaa. Ainakaan minua ei ohjattu mihinkään eteenpäin, vaikka ihan kysyin että miten minä selviän näiden ahdistusten kanssa ja miten minä pääseen tästä eteenpäin. Sain lääkkeet, en mitään muuta. Kela ei korvannut varsinaista psykoterapiaa, eikä minulla yksin ollut siihen varaa mitenkään. 60€ viikossa oli ihan liikaa.
Ihmettelen suuresti, että narkkareille ja alkoholisteille on vaikka ja mitä, ja ihan kunnon mt-ongelmaisille on sitten osastot ja puuhakerhot. Meitä väliinputoajia on valtavasti! Minullakin on takana lapsuudesta asti kestänyt masennus ja kaltoinkohtelu, ja ainakin netin perusteella moni on päässyt elämässään eteenpäin terapian avulla. No, ei ole varaa sellaiseen, joten terapioin itseäni kirjoittamalla ajatuksia päivittäin ylös ja pakottamalla itseni normaaliin elämään. Tämä kyllä karsii aika paljon sitten pois. Energiaa ei ole muuhun kuin työhön, lopun aikaa olen niin väsynyt että voisin vain nukkua.
No rupea juomaan tai käyttämään aineita. Nopsaan otat alkoholia ja lääkkeitä pari kuukautta niin pääset nauttimaan palveluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysseuran puhelin on aivan vitsi. Kärsin hyväksikäytön aiheuttamansa traumasta. Juopon kuuloinen miesääni kähisi nauraen: mitä se teki sulle..hirveitä tyyppejä siellä vastailee.
Vierailija kirjoitti:
Kun on ruuhkaa, on pakko priorisoida. Kriisiapua tarvisee myös kun on juuri löytänyt puolisonsa kuolleena, ottanut selkäänsä puolisolta tai tullut vaikkapa raiskatuksi.
Ok. Eli puoliso on kuollut mutta sitä ennen puoliso on hakannut sinut? Ja raiskannut. Aika rankkaa mutta liitytkö sinä mitenkään puolison kuolemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos et kuormita kriisiapua vaan otat vastuun omasta elämästä? Lopetat sen itkemisen ja lähdet ystävien kanssa leffaan + syömään. Käyt salilla jossain mukavassa jumpassa? Ei kaikki voi aina mennä sinun itkun mukaan.
Jos ei ole henkisiä voimia edes siivota, mennä suihkuun tai harjata hiuksia niin miten siinä lähdet johonkin elokuviin että hiphei ja elämä on laiffii ?! Eikä kaikilla ole niitä ystäviä. Idiootti.
Kaikilla on ystäviä ihan siitä peruskoulusta lähtien ja lukiosta. Niin jos ei halua pitää itsestään huolta ei varmaan ole ystäviä koska kukaan ei halua olla haisun kaveri. :) Ja miksi hyvä leffa ja syöminen ystävien kanssa on niin vastenmielistä? Tai hyvä ryhmäjumppa salilla?
Psykiatrian sairaanhoitaja kuuntelee, ja ehkä kommentoi jotakin johonkin. Konsultoi lääkäriä, jos näkee sen tarpeelliseksi. Jos käy hyvä tuuri, psyk.sh. on samalla aaltopituudella kanssasi, ja antaa sillä tavalla jo tukea ja on joku, joka kuuntelee. Joillain heistä on psykoterapeutin koulutus, mutta ei kaikilla.
Jos huono tuuri käy, tämä sh ei kuuntele, kommentoi jotain aivan väärää siihen tilanteeseen, eikä osaa auttaa. Ainakaan minua ei ohjattu mihinkään eteenpäin, vaikka ihan kysyin että miten minä selviän näiden ahdistusten kanssa ja miten minä pääseen tästä eteenpäin. Sain lääkkeet, en mitään muuta. Kela ei korvannut varsinaista psykoterapiaa, eikä minulla yksin ollut siihen varaa mitenkään. 60€ viikossa oli ihan liikaa.
Ihmettelen suuresti, että narkkareille ja alkoholisteille on vaikka ja mitä, ja ihan kunnon mt-ongelmaisille on sitten osastot ja puuhakerhot. Meitä väliinputoajia on valtavasti! Minullakin on takana lapsuudesta asti kestänyt masennus ja kaltoinkohtelu, ja ainakin netin perusteella moni on päässyt elämässään eteenpäin terapian avulla. No, ei ole varaa sellaiseen, joten terapioin itseäni kirjoittamalla ajatuksia päivittäin ylös ja pakottamalla itseni normaaliin elämään. Tämä kyllä karsii aika paljon sitten pois. Energiaa ei ole muuhun kuin työhön, lopun aikaa olen niin väsynyt että voisin vain nukkua.