Lue keskustelun säännöt.
Miehen tosi huono itseluottamus !!!
567
06.08.2018 |
Olemme seurustelleet 5 vuotta, joista 3,5 vuotta avoliitossa. Tuntuu, että nyt vasta mies näyttää niitä "oikeita puoliaan" - tai ehkä omat ruusunpunaiset lasit olen vaihtanut kusenkeltaisiin.
Vaikka päällänsä seisoisi, mies ei muista tai ota itseensä yhtään positiivista. Mutta auta armias, jos erehdyt mitään negatiivista sanomaan mistään, hän vetää herneen nenäänsä (jopa vitsistä, kun sanoin puoli vuotta sitten, että ostan hernepussin kotiin, josta voi valmiiksi laittaa kourallisen nenäänsä, ennen kuin avaan suuni).
Joutuu koko ajan varomaan, mitä sanoo. Uskon, että aina on ollut näin. Ihan alusta alkaen. En vain nähnyt merkkejä, ja mies muutenkin sellainen, että pitää kaiken sisällään, saattaa ehkä kuukauden päästä sanoa "kun sä sanoit mulle niin ilkeesti siitä maitopurkista kuukausi sitten". Nyt ehkä tullut sen aika, että ei osaa enää pitää sisällään.
Sanoo, että minä olen vienyt hänen itsetuntonsa, eikä usko, kun sanon, että kyllä se jo suhteen alussa oli huono (suuttui, kun sanoin, että ruoka on "hyvää", vaikka olisi pitänyt ylistää "voi vitsi tää on ihan jumalaista!"... liioittelisinkin...)
Olen yrittänyt ottaa häntä enemmän huomioon. Kehuakin paljon, mutta se menee ihan kuuroille korville. Ei töissäkään usko, jos joku sanoo hänen tehneensä hyvin.
Viikonloppuna riita kärjistyi, kun kävimme huvipuistossa, ja ammuin ammuntakisassa paremmin kuin hän (hän harrastaa ampumista), ja sain palkinnon. No satuin olemaan ylpeä itsestäni, kuten aina olen jostain omasta saavutuksestani. Mies oli sunnuntaina niin ahdistunut, että lähti harjoittelemaan ampumista.
Tilanteet ovat aina jotenkin tosi absurdeja, että tekisi mieli nauraakin. Kerran olen revennyt nauramaan tahattomasti, ja muutaman kerran olen suu auki hänen selityksiään jäänyt kuuntelemaan ("kun sä viikko sitten sanoit ilkeellä äänensävyllä näin"), että oletko sä tosissas… Kuin pikkulapsi. "Mä en puhunut lapselle automatkan aikana, kun ei sekään puhunut mulle", voi kun tässäkin liioittelisin.
Kellään mielensäpahoittajaa seurustelukumppanina? En enää tiedä, pitäisikö vain alkaa mykäksi, kun pienikin hengähdys (unohdan siis välillä hengittää, ja olen tämän miehellekin sanonut) tulkitaan siten, että olisin ärsyyntynyt, vihainen, vaivaantunut tai onneton. Patsaaksi pitäisi muuttua, mutta eiköhän siitäkin saisi kuulla :D
Kommentit (5)
No en nyt ihan haluaisi erotakaan tällaisen vuoksi. Tajuaakohan se ehkä jossain vaiheessa oman toimintansa?
Onko kukaan kokeillut sitä, että antaa vaan olla, eikä ota kuuleviin korviinsa toisen tunnetiloja? Kiukutelkoot yksinään -metodilla. Riskinähän tässä on se, että vie aina homman niin pitkälle, että mun on pakko varmasti reagoida, ja sen jälkeen kun reagoin, saan kuulla kuinka en kunnioita hänen haluaan olla justnyt rauhassa.
Täällä oli jossain keskustelu, kuinka mies oli jättänyt Jyväskylään. No... mä voisin kuvitella, että mun mies tekis just noin syystä, että hän luulisi minun kyykyttävän häntä odotuttamalla.
Kerranhan se baari-illan jälkeen niin tekikin. Miehellä oli mun pyörä, kun en halunnut ajaa humalassa. Itse kävelin. Mies pyöräili siellä sun täällä. Pysähtyi pissalle kauempana, ja niin menin minäkin pissalle tien toiselle puolelle. Mies pyyhälsi pyörällä ohi ja sanoi "aijaa sä et sit halua mennä mun kanssa samaa matkaa", ja löytyi sitten kotoa. Kävelin yksin sen 3 km matkan vain, koska menin tien toiselle puolelle pissalle.
Pari viikkoa tästä sain kuulla, että hän oli sitä ennen jo kilahtanut; joku toinen mies oli puristanut pepustani baarissa. Pistin tämän miehen matkoihinsa, ja kerroin miehelleni tästä tapauksesta ja manasin sellaiset ällöttävät kourijamiehet alimpaan helvettiin. Mies oli luullut, että tykkäsin tästä kourimisesta, koska en ollut hänelle mennyt sanomaan kourimisesta, jotta hän olisi voinut lopettaa sen. Taas tuijotin suu levällään, että mitä sä selität… Mutta onneksi tämä kävi puhelimessa, eikä hän pystynyt provosoitumaan ilmeestäni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi ihmeessä et haluaisi erota tällaisen vuoksi?
Sellaisen helmen olet löytänyt ja pidät siitä visusti kiinni.
Ero tuollaisesta tulee olemaan hankalaa.
Kaikki on sun syytä ja voi sitä itkun määrää kun olet hänet hylännyt ja blablablaa...
JSSAP ei parane vanhetessaan. On tuttua ja mä olen itse hermoraunio kaikkien "ongelmien" jälkeen