Tapasin ihanan miehen mutta sillä on ennestään lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis olemaan kolmanneksi tärkein ihminen miehen elämässä? 

Jos olisi pakko laittaa ihmiset tärkeysjärjestykseen, niin väittäisin että useissa ydinperheissäkin lapset nousisivat puolison edelle.

Sen takia Suomessa on niin paljon huonosti voivia aikuisia ihmisiä, parisuhteita ja lapsia. Jos ihmiset muistaisivat, että oma kumppani on nro 1, voisivat myös lapset automaattisesti paremmin, koska silloin olisi hyvää energiaa antaa myös aikuisilla eteenpäin lapsille.

Jos lapsi oppii jo pienestä pitäen, että hän on pomo ja saa aina tahtonsa läpi, tulee kaikille paha olla. Tätä näkee Suomessa yhä enemmän, valitettavasti. Sen sijaan lapsi tarvitsee tiedon ja tunteen, että häntä rakastetaan ja että hänen tarpeistaan huolehditaan. Silloin on lapsella hyvä olla.

Olisi aika kamalaa, jos muutaman viikon tai kuukauden vanha tuttavuus menisi lapsen ohi siksi, että oma kumppani olisi numero 1.

Selvä elättäjänhakija! Eihän siinä ihastumista eikä rakkautta tai kunnioitusta ja arvostusta toista ihmistä kohtaan tarvitse, kun hakee pelkkää elättäjää itselleen ja lapselleen.

Toivottavasti löydät itse myös rinnallesi ihmisen, joka ei välitä sinusta.

Se, että oma elämänkumppani on nro 1, ei tarkoita sitä, että lapsesta ei pidetä huolta tai rakasteta, vaan sitä, että ihminen on ihmiselle elämänkumppani, jota arvostetaan ja jonka kanssa huolehditaan lapsista ja parisuhteesta yhteisesti.

Harmillisen moni eronnut pitää lastaan elämänkumppaninaan, eli lapselta kysytään, että mitä tänään syötäisiin ja yhtäkkiä lapsi huomaakin, ettei saa olla lapsi vaan tekee kaikki päätökset aikuisen vanhempansa puolesta ja on maailman napa nro 1 jota kaikki kumartavat.

Jos vanhempien suhde on kunnossa, on myös lapsen siinä hyvä olla. Valitettavasti, kuten tältäkin palstalta näkyy, uusperheissä ei taida olla kenenkään hyvä olla.

Älä yritä. Hanki lapseton mies joka on nuorempi. Tuollaiset "ihanat" on yleensä mätiä omenia

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis olemaan kolmanneksi tärkein ihminen miehen elämässä? 

En ymmärrä miksi näin typerää kommenttia on peukutettu.

En alkaisi ikinä suhteeseen lapsellisen miehen kanssa jolle jokin muu kuin omat lapset ovat tärkein asia elämässään.

Miehet hyväksyvät helpommin kumppanin lapset kuin päinvastoin. Se on nähty ja koettu. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet hyväksyvät helpommin kumppanin lapset kuin päinvastoin. Se on nähty ja koettu. 

Miehet on lähinnä pakotettuja siihen. Vaihtoehtoja naisten suhteen ei ole joten on pakko sisällyttää myös ne yksinhuoltaja/yhteishuoltajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis olemaan kolmanneksi tärkein ihminen miehen elämässä? 

Jos olisi pakko laittaa ihmiset tärkeysjärjestykseen, niin väittäisin että useissa ydinperheissäkin lapset nousisivat puolison edelle.

Sen takia Suomessa on niin paljon huonosti voivia aikuisia ihmisiä, parisuhteita ja lapsia. Jos ihmiset muistaisivat, että oma kumppani on nro 1, voisivat myös lapset automaattisesti paremmin, koska silloin olisi hyvää energiaa antaa myös aikuisilla eteenpäin lapsille.

Jos lapsi oppii jo pienestä pitäen, että hän on pomo ja saa aina tahtonsa läpi, tulee kaikille paha olla. Tätä näkee Suomessa yhä enemmän, valitettavasti. Sen sijaan lapsi tarvitsee tiedon ja tunteen, että häntä rakastetaan ja että hänen tarpeistaan huolehditaan. Silloin on lapsella hyvä olla.

Olisi aika kamalaa, jos muutaman viikon tai kuukauden vanha tuttavuus menisi lapsen ohi siksi, että oma kumppani olisi numero 1.

Selvä elättäjänhakija! Eihän siinä ihastumista eikä rakkautta tai kunnioitusta ja arvostusta toista ihmistä kohtaan tarvitse, kun hakee pelkkää elättäjää itselleen ja lapselleen.

Toivottavasti löydät itse myös rinnallesi ihmisen, joka ei välitä sinusta.

Se, että oma elämänkumppani on nro 1, ei tarkoita sitä, että lapsesta ei pidetä huolta tai rakasteta, vaan sitä, että ihminen on ihmiselle elämänkumppani, jota arvostetaan ja jonka kanssa huolehditaan lapsista ja parisuhteesta yhteisesti.

Harmillisen moni eronnut pitää lastaan elämänkumppaninaan, eli lapselta kysytään, että mitä tänään syötäisiin ja yhtäkkiä lapsi huomaakin, ettei saa olla lapsi vaan tekee kaikki päätökset aikuisen vanhempansa puolesta ja on maailman napa nro 1 jota kaikki kumartavat.

Jos vanhempien suhde on kunnossa, on myös lapsen siinä hyvä olla. Valitettavasti, kuten tältäkin palstalta näkyy, uusperheissä ei taida olla kenenkään hyvä olla.

Ihan tiedoksesi, että oma lapseni on ollut täysi-ikäinen jo toistakymmentä vuotta. Niin pitkään kuin hän asui kanssani, minulle oli itsestäänselvyys, että en tule perustamaan uusioperhettä. Parisuhde minulla oli, mutta olin päättänyt, että lapsen ei tarvitse sopeutua uusiin isäpuoliehdokkaisiin saati jakaa kotiaan isäpuolen lasten kanssa. Elättäjää en tarvinnut silloin enkä tarvitse nyt. Lapseni isä oli se, jonka kanssa huolehdin lapsesta. Vanhemmuus ei päättynyt siihen, että avioliitto päättyi.

Edelleen olen sitä mieltä, että lapsen kuuluu olla tärkeämpi kuin uusi ihminen, joka isän tai äidin elämään tulee sen jälkeen, kun lapsen toisesta vanhemmasta on erottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis olemaan kolmanneksi tärkein ihminen miehen elämässä? 

Jos olisi pakko laittaa ihmiset tärkeysjärjestykseen, niin väittäisin että useissa ydinperheissäkin lapset nousisivat puolison edelle.

Sen takia Suomessa on niin paljon huonosti voivia aikuisia ihmisiä, parisuhteita ja lapsia. Jos ihmiset muistaisivat, että oma kumppani on nro 1, voisivat myös lapset automaattisesti paremmin, koska silloin olisi hyvää energiaa antaa myös aikuisilla eteenpäin lapsille.

Jos lapsi oppii jo pienestä pitäen, että hän on pomo ja saa aina tahtonsa läpi, tulee kaikille paha olla. Tätä näkee Suomessa yhä enemmän, valitettavasti. Sen sijaan lapsi tarvitsee tiedon ja tunteen, että häntä rakastetaan ja että hänen tarpeistaan huolehditaan. Silloin on lapsella hyvä olla.

Olisi aika kamalaa, jos muutaman viikon tai kuukauden vanha tuttavuus menisi lapsen ohi siksi, että oma kumppani olisi numero 1.

Selvä elättäjänhakija! Eihän siinä ihastumista eikä rakkautta tai kunnioitusta ja arvostusta toista ihmistä kohtaan tarvitse, kun hakee pelkkää elättäjää itselleen ja lapselleen.

Toivottavasti löydät itse myös rinnallesi ihmisen, joka ei välitä sinusta.

Se, että oma elämänkumppani on nro 1, ei tarkoita sitä, että lapsesta ei pidetä huolta tai rakasteta, vaan sitä, että ihminen on ihmiselle elämänkumppani, jota arvostetaan ja jonka kanssa huolehditaan lapsista ja parisuhteesta yhteisesti.

Harmillisen moni eronnut pitää lastaan elämänkumppaninaan, eli lapselta kysytään, että mitä tänään syötäisiin ja yhtäkkiä lapsi huomaakin, ettei saa olla lapsi vaan tekee kaikki päätökset aikuisen vanhempansa puolesta ja on maailman napa nro 1 jota kaikki kumartavat.

Jos vanhempien suhde on kunnossa, on myös lapsen siinä hyvä olla. Valitettavasti, kuten tältäkin palstalta näkyy, uusperheissä ei taida olla kenenkään hyvä olla.

Ihan tiedoksesi, että oma lapseni on ollut täysi-ikäinen jo toistakymmentä vuotta. Niin pitkään kuin hän asui kanssani, minulle oli itsestäänselvyys, että en tule perustamaan uusioperhettä. Parisuhde minulla oli, mutta olin päättänyt, että lapsen ei tarvitse sopeutua uusiin isäpuoliehdokkaisiin saati jakaa kotiaan isäpuolen lasten kanssa. Elättäjää en tarvinnut silloin enkä tarvitse nyt. Lapseni isä oli se, jonka kanssa huolehdin lapsesta. Vanhemmuus ei päättynyt siihen, että avioliitto päättyi.

Edelleen olen sitä mieltä, että lapsen kuuluu olla tärkeämpi kuin uusi ihminen, joka isän tai äidin elämään tulee sen jälkeen, kun lapsen toisesta vanhemmasta on erottu.

Ihailtavaa, että olet hoitanut lapsesi asiallisesti. Voit olla itsestäsi ylpeä. Siihen ei nykysuomessa moni pysty. Nykyään on käki-äitejä, jotka muuttavat pesästä toiseen ja lykkäävät käenpoikasensa muiden pesiin ja odottavat muiden hoitavan ja elättävän jälkikasvunsa.

Sinusta tulee lapsille paha äitipuoli.

Vierailija kirjoitti:

Miehet hyväksyvät helpommin kumppanin lapset kuin päinvastoin. Se on nähty ja koettu. 

Ainakin vauvapalstalla, jossa alkaa valitus: inhoan mieheni lapsia, kuinka voi vihata pientä lasta näin paljon, miehen lapsi tuli, mulla omat menot.

Ja sitten mammat puolustelee, että sulla on oikeus omaan elämään ja omiin tunteisiisi. Kenenkään mielessä ei ole lapsen etu.

Mitä sinä kokeilemissessa menetät. Jos nyt tuntuu hyvältä niin anna mennä.

Yhdessä, siinä on jotain niin oikeaa ja nuo lapset menee kyllä siinä sivussa ja varsinkin kun niitä näkee vain joka toinen viikonloppu.

Hän on sinulle se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Unohtaa. Suomesta löytyy paljon ihania lapsettomia miehiä

Hyvä kommentti siitä, että mies on naiselle lista ominaisuuksia, ei ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis olemaan kolmanneksi tärkein ihminen miehen elämässä? 

Jos olisi pakko laittaa ihmiset tärkeysjärjestykseen, niin väittäisin että useissa ydinperheissäkin lapset nousisivat puolison edelle.

Niinpä. Miksi helvetissä naisen pitäisi olla miehelle ykkönen vain JOS miehellä on lapsia toisen naisen kanssa? :D

Vierailija kirjoitti:

minä 23 ja mies 31, ja hänen lapsensa 7 v poika ja 5 v tyttö, en ole tavannut lapsia. Minulla ei ole ennestään mitään kokemusta lapsista, en osaa olla lasten kanssa enkä oikein puhua lapsille, minulla ei ole myöskään minkäänlaista auktoriteettia mutta mies saattaisi olla se oikea. Pitäisikö unohtaa koko juttu vai yrittää kuitenkin?

Ilmeisesti exätkin kuvitelleet, että mies on heille se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis olemaan kolmanneksi tärkein ihminen miehen elämässä? 

Jos olisi pakko laittaa ihmiset tärkeysjärjestykseen, niin väittäisin että useissa ydinperheissäkin lapset nousisivat puolison edelle.

Niinpä. Miksi helvetissä naisen pitäisi olla miehelle ykkönen vain JOS miehellä on lapsia toisen naisen kanssa? :D

Pysykää lapselliset yksin ja myöntäkää itsellenne tehneenne pahan virheen kun ette viitsineet odottaa Sitä Oikeaa vaan oli pakko painaa sängyssä menemään ja sitten erota. Siinä sitä on oikein lapsia laitettu ykkösiksi kun niitä on tehtailtu kenen kanssa sattuu 😂

Vierailija kirjoitti:

Et voi tietää millainen olet lasten kanssa ennen kuin olet kokeillut.

Kyky tulla toimeen lasten kanssa ja myös pitää heille kuria tulee ihmisillä aika pitkälti luonnostaan.

Varmasti näin, mutta ap on todella, todella, todella nuori!

Ap, unohda mies ja katsele oman ikäluokkasi miehiä. Ko. mies haluaa sinusta vain varaäidin.

Pystytkö sitoutumaan 100 prossaisesti näihin lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis olemaan kolmanneksi tärkein ihminen miehen elämässä? 

Jos olisi pakko laittaa ihmiset tärkeysjärjestykseen, niin väittäisin että useissa ydinperheissäkin lapset nousisivat puolison edelle.

Niinpä. Miksi helvetissä naisen pitäisi olla miehelle ykkönen vain JOS miehellä on lapsia toisen naisen kanssa? :D

Pysykää lapselliset yksin ja myöntäkää itsellenne tehneenne pahan virheen kun ette viitsineet odottaa Sitä Oikeaa vaan oli pakko painaa sängyssä menemään ja sitten erota. Siinä sitä on oikein lapsia laitettu ykkösiksi kun niitä on tehtailtu kenen kanssa sattuu 😂

En tiedä kenelle meuhkaat,mutta nainen on kahdesta ainoa joka voi raskautua joten luulis katsovan hommansa perään vähä!

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä kokeilemissessa menetät. Jos nyt tuntuu hyvältä niin anna mennä.

Aika törkee neuvo.

Juu ap ei mitään menetäkään, mutta kyse on kolmesta muustakin ihmisestä.

Lapset saattavat kiintyä "isosiskoon" ja kun tulee ero, saattaa se olla murskaava pienelle lapselle.

Eli aika törkeän itsekes neuvo.

Erossa lapset joutuvat PYYTÄMÄTTÄ tilanteeseen, jolle he eivät voi mitään.

Aikuiset tuovat pian eron jälkeen uusia naisia/miehiä, joihin heidän on vain pakko sopeutua, kun muuta eivät voi.

Josko hetken ajattelisitte

a) onko pakko erota, kun just nyt ei nappaa (poislukien riippuvaisuudet ja väkivaltaiset suhteet)

ja jos on ihan pakko

b) onko pakko tuoda heti uusi äiti- tai isäpuoli ehdolle?

Kuinka usein mies tapaa lapsiaan, onko hänellä hyvät välit exään? Exä eli lasten äiti ei siis häviä kuviosta luultavasti koskaan. Onko isä etä vai lähivanhempi? Onko hyvä isä lapsilleen? Miten ero on hoidettu? Pystyykö lasten hoidosta sopimaan joustavasti? Oletko valmis hoitamaan lasten asioita äidin kanssa, näkemään äitiä mahdollisesti kaikissa sukujuhlissa tms? Tämän tapaiset asiat kannattaa miettiä ja olla valmis joustamaan lasten ehdoilla, mikäli esim.muuttaisitte yhteen. Miehen rahoista myös menee tottakai lasten elatukseen osa aina.

T. Uusperheellinen (en ole katunut)

Mulle ei lapset olleet este. Alusta pitäen oli selvää, että lapset on aina ykkösenä, vaan parisuhde voi olla hyvä ja oikea kuitenkin. En minä pienenä oikein osannut niiden kanssa olla, mutta enpä liikaa yrittänytkään. Isäänsä lapset tapasivat isäajalla, ja minä kunnioitin sitä. Toki mukana olin aika ajoin kaikessa tekemisessä. Mutta isä oli se jolla oli vastuu, niin kuin piti ollakin.

No meidän parisuhde loppui sitten ihan muista syistä. Mutta ne lapset, nykyään jo aikuiset, jäi elämääni. Minä olen se, jolle soitetaan kun apua/neuvoa tarvitaan. Minä saan kutsut häihin jne ihan erikseen, ja se on ihan fine kaikille. Mukavia, fiksuja aikuisia niistä kasvoi. Ehkä olin vaikuttamassa asiaan jonkun verran, ehkä en... Mutta koskaan he eivät olleet ongelma, ei edes teini-iässä. Äidin paikalle en koskaan pyrkinyt.