Onko kilpirauhasen vajaatoiminta oikea sairaus?
Tätä olen miettinyt paljon. Minusta sairaus tuntuu enemmän muotidiagnoosilta ja etenkin naisilla se on mielestäni vain hyvä tekosyy olla laiska ja lihava, eikä edes yritetä laihduttaa. Monet myös syövät lääkkeitä ihan turhaan, kun arvot ovat vasta viiterajoissa. Mitä järkeä siinä on? Turhat lääkkeet ovat vaarallisia elimistölle. Tuntuu että keski-ikäisten naisten keskuudessa on muutenkin muodikasta ja hienoa olla jollakin tapaa sairas. Miksi ihmeessä?
Kommentit (36)
Kyllä on. Johtaa hoitamattomana kuolemaan. Oliko muita typeriä kysymyksiä?
Harvoin törmään noin tietämättömään ihmiseen. Toki jos ammennat tietosi lähinnä somesta ja seiskasta voi näppikseltä karata moista tekstiä.
Suosittelen sinua ottamaan asioista selvää ettet jatkossa nolaa itseäsi noin pahasti. Siis jos olet edes hajulla siitä mikä hakusana sinne hakukoneeseen kannattaa tyrkätä.
Olen itse samoilla linjoilla, vaikka omatkin arvot viittaavat vajiksen puolelle. TSH oli jotain 7-8 luokkaa kun verikokeissa kävin. Oireita ei ole minkäänlaisia, mutta mistäpä tietäisin, millaisia muilla on. Itse olen vielä nuori ja oireettomuuteni johtuu varmaan osittain myös siitä. Laihdun kuitenkin helposti ja turvotus lähtee laskemaan nopeasti, kun en ahda itseäni täyteen leipää ja olen hieman aktiivisempi. Hiuksia kyllä on lähtenyt runsaasti, mutta sekin todennäköisesti johtuu siitä, että olen vaalentanut niitä lyhyen ajan sisällä useamman kerran. Nyt pätkäisin polkaksi pitkän tukan, kun ei siitä enää juuri mitään ollut jäljellä. Uupumus ja väsymys ovat minulle luontaisia tiloja, niin etten enää osaa edes muuta kaivata. Rytmihäiriöitä on myös, mutta se johtuu lihavuudesta. Epäilen, että arvot heittelee myös lihavuuden takia, kun hormonitoiminta menee ihan sekaisin.
T15
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samoilla linjoilla, vaikka omatkin arvot viittaavat vajiksen puolelle. TSH oli jotain 7-8 luokkaa kun verikokeissa kävin. Oireita ei ole minkäänlaisia, mutta mistäpä tietäisin, millaisia muilla on. Itse olen vielä nuori ja oireettomuuteni johtuu varmaan osittain myös siitä. Laihdun kuitenkin helposti ja turvotus lähtee laskemaan nopeasti, kun en ahda itseäni täyteen leipää ja olen hieman aktiivisempi. Hiuksia kyllä on lähtenyt runsaasti, mutta sekin todennäköisesti johtuu siitä, että olen vaalentanut niitä lyhyen ajan sisällä useamman kerran. Nyt pätkäisin polkaksi pitkän tukan, kun ei siitä enää juuri mitään ollut jäljellä. Uupumus ja väsymys ovat minulle luontaisia tiloja, niin etten enää osaa edes muuta kaivata. Rytmihäiriöitä on myös, mutta se johtuu lihavuudesta. Epäilen, että arvot heittelee myös lihavuuden takia, kun hormonitoiminta menee ihan sekaisin.
T15
Voi jessus. Kokeile lääkitystä, niin tajuat miten paljon olosi kohenee. Tässä sairaudessa on juuri se ikävä puoli, että oireisiin tottuu.
Ja kukaan ei vetele lääkkeitä kovin pitkää aikaa turhaa, liikatoiminta on vielä ikävämpi.
Jos se ei ole (vakavakin) sairaus, miksi kela antoi minulle erityiskorvaavuusmerkinnän kela-korttiini, kun rauhanen poistettiin?
Neloselle ei aloitettu lääkitystä, lääkärin mielestä arvot vielä ihan ok. Kyseessä terveyskeskuslääkäri, yksityisellä varmaan olisin saanutkin lääkityksen jo aikoja sitten.
T15
Varmasti on paljon sellaisia, jotka syövät lääkettä myös turhaan. Kuitenkin sairaus on alidiagnosoitu ja harva apua tarvitseva kuitenkaan saa lääkitystä, vaikka olo olisi kamala, kun arvot ei kuitenkaan pilvissä (vielä) huitele .
Hienoa ja muodikasta olla keski-ikäisenä sairas? Mikä ihmettä?
Keski-ikä on muuten hienoa aikaa, mutta kaikki krempat on ohan perseestä. Ja niitä nyt vaan on rnemmän, kuin nuorena.
Ja itsrkin olin melko tottunut oireisiin, mutta eron kyllä huomasi lääkityksen aöoittamisen jälkeen. Mm. turvotuksen vuoksi molemmissa ranteissa oli rannekanavaoireyhtymä, ja leikkausaika jo varattuna. Nyt sille ei ole tarvetta. Ja eikä varsinaisesti haittaa, että päivittäinen energiantarve ei ole enää kolminumeroinen. Alle tuhannella kalorilla suömimen on meinaan aikamoista kyttäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Neloselle ei aloitettu lääkitystä, lääkärin mielestä arvot vielä ihan ok. Kyseessä terveyskeskuslääkäri, yksityisellä varmaan olisin saanutkin lääkityksen jo aikoja sitten.
T15
Voit sivistää sun lääkäriäs, että ne arvot ei todellakaan ole ihan ok.
Kyllä tsh kasi tai seiska alkaa olla aika paha mielestäni. Itsellä oli karmea olo jo nelosen kiepeillä. Mene toiselle lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei ole (vakavakin) sairaus, miksi kela antoi minulle erityiskorvaavuusmerkinnän kela-korttiini, kun rauhanen poistettiin?
Kela haluaa pysyä muodissa mukana?
No ei sentään. Mä en ymmärrä koko tuota "muotisairaus"-sanaa. Miksi tuollainen edes pitää liittää yhtään mihinkään sairauteen? Milloin on muotia olla masentunut, milloin syynä on kilpirauhanen, milloin mikäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samoilla linjoilla, vaikka omatkin arvot viittaavat vajiksen puolelle. TSH oli jotain 7-8 luokkaa kun verikokeissa kävin. Oireita ei ole minkäänlaisia, mutta mistäpä tietäisin, millaisia muilla on. Itse olen vielä nuori ja oireettomuuteni johtuu varmaan osittain myös siitä. Laihdun kuitenkin helposti ja turvotus lähtee laskemaan nopeasti, kun en ahda itseäni täyteen leipää ja olen hieman aktiivisempi. Hiuksia kyllä on lähtenyt runsaasti, mutta sekin todennäköisesti johtuu siitä, että olen vaalentanut niitä lyhyen ajan sisällä useamman kerran. Nyt pätkäisin polkaksi pitkän tukan, kun ei siitä enää juuri mitään ollut jäljellä. Uupumus ja väsymys ovat minulle luontaisia tiloja, niin etten enää osaa edes muuta kaivata. Rytmihäiriöitä on myös, mutta se johtuu lihavuudesta. Epäilen, että arvot heittelee myös lihavuuden takia, kun hormonitoiminta menee ihan sekaisin.
T15
Hetkinen. TSH perseellään, turvonnut, hiustenlähtöä, "luontaisesti" uupunut ja väsynyt, rytmihäiriöitä ja väität olevasi oireeton...? Vaihda lääkäri, oireet ja TSH 7-8 eivät todellakaan ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen miettinyt paljon. Minusta sairaus tuntuu enemmän muotidiagnoosilta ja etenkin naisilla se on mielestäni vain hyvä tekosyy olla laiska ja lihava, eikä edes yritetä laihduttaa. Monet myös syövät lääkkeitä ihan turhaan, kun arvot ovat vasta viiterajoissa. Mitä järkeä siinä on? Turhat lääkkeet ovat vaarallisia elimistölle. Tuntuu että keski-ikäisten naisten keskuudessa on muutenkin muodikasta ja hienoa olla jollakin tapaa sairas. Miksi ihmeessä?
Kaikki, mikä aiheuttaa lihavuutta, on joidenkin mielestä vain laiskuutta. Perkele, kun olen ikäni töissä käynyt ja tehnyt kotityöni itse. Silti olen lihava. Syön esim. betasalpaajaa sydänvikaani ja sen aloituksen jälkeen painoni on vain lisääntynyt eikä laske millään. Sykettä nostava liikunta on kielletty, ehdottomasti. Jos siis haluaa välttää äkkikuoleman.
Tämä on varmaan muotia.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on paljon sellaisia, jotka syövät lääkettä myös turhaan. Kuitenkin sairaus on alidiagnosoitu ja harva apua tarvitseva kuitenkaan saa lääkitystä, vaikka olo olisi kamala, kun arvot ei kuitenkaan pilvissä (vielä) huitele .
Onneksi on olemassa lääkäreitä, jotka antavat lääkityksen oireiden perusteella, eivätkä tuijota kylmästi arvoja. Suomessa on kylläkin tämän sairauden hoito ihan retuperällä ja varsinkin terveyskeskuksissa ei sairautta tunneta tarpeeksi.
Välillä tuntuu, ettei lihavaa oteta muutenkaan tosissaan ja tätä kilpirauhasongelmaa varsinkaan. Lääkäri näytti jopa hieman huvittuneelta, kun kerroin hänelle kaljuuntumisesta ja hiusten ohenemisesta, oli hänkin sitä mieltä että johtuu todennäköisesti värjäämisestä kuin vajaatoiminnasta. Sama juttu rytmihäiriöiden kanssa, laihduttamalla kuulemma loppuisi. Oikeassa ovat, mutta vähän ihmetyttää kun muilla on samoilla arvoilla aloitettu lääkitys melko piankin.
T15
Ap on varmaan se, joka laittaa tavallista maitotuotetta laktoosi-intoleranttien vieraidensa ruokaan ja väittää sen olevan laktoositonta.
Nelonen täällä vielä, ei niihin oireisiin kiinnitä enää huomiota varmaan samalla tavalla kuin jos ne ilmaantuisi yhtäkkiä. Tätä on jatkunut jo useita vuosia ja 11-vuotiaana diagnosoitiin pcos ja aivolisäkkeessä jotain turvotusta tai jotain, en muista enää mitä. :D Vuosia siis olen näiden "vaivojen" kanssa elänyt, eikä mielestäni vaikuta elämääni mitenkään.
T15
Mulla on vajaatoiminta, mutta olen normaalipainoinen. Tosin annosta nostettiin keväällä, ja nyt olen huomannut, että hyvin pienillä kaloreilla joutuu olemaan, ettei paino olisi nousujohteinen. Aineenvaihdunta siis kulkee kuin etana, huomaa esim. vatsan toiminnassa (ummetus), "tyhmentymisenä" ja hitautena. Joskus mietin monta minuuttia kaupassa kumpaa leipää otan.
Mutta ei se mitään, on olemassa lääkäreitäkin, jotka eivät oikein ota oireita todesta. Joillain saattaa ollakin joku muu vaiva, joka on erehdyksessä (itse)diagnosoitu vajikseksi. Varastoraudan puute on yksi tällainen. Itse en päässyt kunnallisella ferritiinimittaukseen, vaikka pyysin. Nyt syön ominpäin rautalisää, jos se parantaisi elämänlaatua.
Muotia siinä on vain se, että lehdet kirjoittavat aiheesta paljon. Sairaudesta se ei tee silti muotisairautta. Järjen tyhmyyttä kuvitella, että joku voisi muotisyistä keksiä itselleen verikokeissa todettavissa olevan sairauden.
Tai sitten meidän suku on muodin edelläkävijöitä. Äitini ja mummuni saivat diagnoosit jo 90-luvulla. Kumpikin on muuten laiha.
Onko yksinkertaisuus oikea sairaus?