Miten rohkaisen lasta leikkimään yksin ulkona?

Lapsi menee nyt syksyllä eskariin ja olen jo monta kuukautta yrittänyt välillä sanoa, että mene ulos, voit mennä hetkeksi itseksesi, käy vaikka liukumassa liukumäessä... Meillä on oma minipieni takapiha ja heti sen takana taloyhtiön leikkipaikka. Siinä leikkipaikalla voisi hyvin olla turvallisesti.

Mummolan (ok-talo) pihalla on rohkeammin ja saattaa mennä yksin keinumaan hetkeksi. Ei kuitenkaan mene sielläkään ulos oma-aloitteisesti ja viihtyy vain hetken.

Olen mielelläni lapsen kanssa enkä haluakaan, että hän olisi pitkiä aikoja yksin pihalla. Kuitenkin olisi mielestäni hyvä, että lapsi uskaltaisi/haluaisi käydä vaikka keinumassa itsekseen eikä aina tarvitsisi äitiä siihen viereen. Joskus lapsi sanoi, että jännittää jos siihen pihalle tulee muitakin lapsia, mutta tosi harvoin siinä on ketään eli useimmiten piha on tyhjä. Päiväkotikavereita lapsella on ja heidän kanssaan leikit sujuvat kivasti, ja hän kyllä tykkää leikkiä kaverin kanssa. Pihapiirin lapset eivät ole oikein tulleet tutuiksi vielä.

Neuvoja? Miten tuota saisi kannustettua? Sisällä kotona lapsi viihtyy hyvin yksin ja leikkii itsekseen, eli en usko että kyse on siitä, että ulkona olisi tylsää yksin.