Miksi sitä ihmetellään, että mielenterveysongelmaisia ei haluta töihin?

Ihan sen takia että mt -ongelmallisia roikutetaan kiusalla kortistossa työttömänä työvoimana eivätkä pääse varhais- tai sairauseläkkeelle tikentumeen linjan takia. Kaikkien suomalaisten panosta tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, yksikin ouuttuva ratas niin koko koneisto pysähtyy ja hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sen takia että mt -ongelmallisia roikutetaan kiusalla kortistossa työttömänä työvoimana eivätkä pääse varhais- tai sairauseläkkeelle tikentumeen linjan takia. Kaikkien suomalaisten panosta tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, yksikin ouuttuva ratas niin koko koneisto pysähtyy ja hajoaa.

Miksi olisit oikeutettu eläkkeeseen jos sinulla on joskus ollut mt-diagnoosi? Kai niistä ongelmista eroonkin pääsee, miten voi olla muka masentunut koko elämän.

Siksi että asenne on se että töihin lusmut ja ei ihme että masentuu kun kotona vaan makaa ja töitä tekemällä se pääkin paranee.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sen takia että mt -ongelmallisia roikutetaan kiusalla kortistossa työttömänä työvoimana eivätkä pääse varhais- tai sairauseläkkeelle tikentumeen linjan takia. Kaikkien suomalaisten panosta tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, yksikin ouuttuva ratas niin koko koneisto pysähtyy ja hajoaa.

Yhtälailla se kone pysähtyy jos rattaasta puuttuu hampaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sen takia että mt -ongelmallisia roikutetaan kiusalla kortistossa työttömänä työvoimana eivätkä pääse varhais- tai sairauseläkkeelle tikentumeen linjan takia. Kaikkien suomalaisten panosta tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, yksikin ouuttuva ratas niin koko koneisto pysähtyy ja hajoaa.

Miksi olisit oikeutettu eläkkeeseen jos sinulla on joskus ollut mt-diagnoosi? Kai niistä ongelmista eroonkin pääsee, miten voi olla muka masentunut koko elämän.

Jos kerran pääsee eroon, niin sittenhän pitäisi kelvata töihinkin, vai mitä? Mutta eipä mene ihan niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sen takia että mt -ongelmallisia roikutetaan kiusalla kortistossa työttömänä työvoimana eivätkä pääse varhais- tai sairauseläkkeelle tikentumeen linjan takia. Kaikkien suomalaisten panosta tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, yksikin ouuttuva ratas niin koko koneisto pysähtyy ja hajoaa.

Miksi olisit oikeutettu eläkkeeseen jos sinulla on joskus ollut mt-diagnoosi? Kai niistä ongelmista eroonkin pääsee, miten voi olla muka masentunut koko elämän.

Tässä näemme ihmisen, jolla ei ole todellista kokemusta mt-ongelmista. "Masennuksesta pääsee kun vaan päättää ottaa itseään niskasta kiinni!".

Hyppää järveen.

Älkää oikeasti hankkiko sitä muotimasisdiagnoosia. Mieluummin unettomuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sen takia että mt -ongelmallisia roikutetaan kiusalla kortistossa työttömänä työvoimana eivätkä pääse varhais- tai sairauseläkkeelle tikentumeen linjan takia. Kaikkien suomalaisten panosta tarvitaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, yksikin ouuttuva ratas niin koko koneisto pysähtyy ja hajoaa.

Miksi olisit oikeutettu eläkkeeseen jos sinulla on joskus ollut mt-diagnoosi? Kai niistä ongelmista eroonkin pääsee, miten voi olla muka masentunut koko elämän.

Tässä näemme ihmisen, jolla ei ole todellista kokemusta mt-ongelmista. "Masennuksesta pääsee kun vaan päättää ottaa itseään niskasta kiinni!".

Hyppää järveen.

No itsekin mt-kuntoutujana en tuota ihan noin lukenut. Mielestäni tuossa juuri tarkoitettiin, että harvalla se masennus on kroonistunut ja parantumisen jälkeen voi olla töissä kuten muutkin. Monilla ainakin yksi masennusjakso/työuupumus löytyy historiasta. Ettei diagnoosin jälkeen koko elämää tarvi olla sairas. Ne joilla krooninen tila ovat sitten hankalampi homma, kun välillä työkykyisiä ja välillä ei.

Nykyajan työelämä on sen verran rankkaa, kovaa ja kovatempoista että siellä ei heikoimmat pärjää.

Totta kai työnantajat vaativat tulosta ja kunnollista työpanosta. Ei voi olettaa, että kukaan haluaa työhön ihmisen, joka mahdollisesti on jatkuvasti sairauslomalla tai ei pysty täyteen panokseen?

Sitä varten on suojatyöpaikat yms. 

Vaikeasti masentuneella on hyvin usein taipumus sairastua uudelleen. On mielenterveys ongelmia joita ei voida kokonaan parantaa, lievittää kyllä. Tällainen ihminen ei usein kykene täyspainoiseen työpanokseen.

Paljon parempi vaihtoehto yhteiskunnalle kalliiksi tulevalle eläkkeelle siirtämiselle tai jatkuvien sairauslomien ja sosiaalitukien kustantaminselle olisi perustaa enemmän työpaikkoja jotka soveltuvat näille ihmisille. Missä työteholtaan heikoimmatkin pärjäisivät ja saisivat onnistumisen kokemuksia. Mikään ei tuhoa ihmisen itsetuntoa enempää kuin syrjään heittäminen koska et kelpaa. Oman rahan tienaaminen kuten muutkin ihmiset ja oman elämän hallinnan tunne ovat mielettömän tärkeitä asioita ihmiselle.

Siksi ihmetellään koska terapiaa ja masennusta halutaan myydä sen alan ammattilaisten toimesta asiakkaille ja huono myydä jos suoraan sanottasiin että tauti vaikuttaa työllistymiseen ja siksi valehdellaan että on ihan normaalia ja sitten asiakas huomaa myöhemmin että vaikuttikin työllistymiseen ja tämä tulee sitten yllätyksenä.

Miten niin ei haluta? Kuka siitä diagnoosista tietää, jos henkilö ei kerro siitä itse?

Eivät mielenterveysongelmat joita on muuten hyvin erilaisia ja eritasoisia, määritä koko sinun ihmisyyttäsi ja hävitä entistä osaamistasi. Aika iso osa ihmisiä on joskus vaikka sairastanut masennuksen, mutta ei se tarkoita että he olisivat työkyvyttömiä lopun elämäänsä. 

Työelämä ei myöskään ole mikään vakio, joka on joko rasittavaa tai rasittamatonta. Joskus elämäntilanne voi olla rankempi jolloin myös työpaineita kestää huonommin. Työpaikkaa ja työtehtäviä voi myös vaihtaa. Haloo.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan työelämä on sen verran rankkaa, kovaa ja kovatempoista että siellä ei heikoimmat pärjää.

Totta kai työnantajat vaativat tulosta ja kunnollista työpanosta. Ei voi olettaa, että kukaan haluaa työhön ihmisen, joka mahdollisesti on jatkuvasti sairauslomalla tai ei pysty täyteen panokseen?

Sitä varten on suojatyöpaikat yms. 

Vaikeasti masentuneella on hyvin usein taipumus sairastua uudelleen. On mielenterveys ongelmia joita ei voida kokonaan parantaa, lievittää kyllä. Tällainen ihminen ei usein kykene täyspainoiseen työpanokseen.

Paljon parempi vaihtoehto yhteiskunnalle kalliiksi tulevalle eläkkeelle siirtämiselle tai jatkuvien sairauslomien ja sosiaalitukien kustantaminselle olisi perustaa enemmän työpaikkoja jotka soveltuvat näille ihmisille. Missä työteholtaan heikoimmatkin pärjäisivät ja saisivat onnistumisen kokemuksia. Mikään ei tuhoa ihmisen itsetuntoa enempää kuin syrjään heittäminen koska et kelpaa. Oman rahan tienaaminen kuten muutkin ihmiset ja oman elämän hallinnan tunne ovat mielettömän tärkeitä asioita ihmiselle.

Luuletko, että julkiselle sektorille kaivataan yhtään enempää puolikuntoisia työntekijöitä kuin yksityisellekään? Suomessa on kaikkein tehokkain julkinen sektori maailmassa eli työntekijöistä revitään kaikki irti sielläkin. Vain julkista sektoria kokematon höpisee "suojatyöpaikoista" julkisella sektorilla. Vai tarkoitatko jotain työpajatoimintaa, joka ei koulutetulle mt-ongelmaiselle tuo mitään onnistumisen tunteita?

Mutta jos vähän väliä on pitkiä saikkuja ettei jaksa, niin kukaan ei palkkaa koska on myös ihmisiä jotka jaksaa.

Onhan se nyt outoa, että mitään mt-historiaa ei saisi olla. Se Kela:n tukema kuntouttava terapia on tarkoitettu juuri tukemaan töissä tai opinnoissa selviämistä, eikä siihen edes liian huonokuntoiset pääse. Onhan nyt hoidettu mt-ongelma paljon parempi kuin hoitamaton, niitäkin näkee.

Jos kerran on todettu, ettet henkisesti jaksa työelämää.

Mutta jos näin on todettu, eikö silloin ole eläkkeellä diagnoosinsa perusteella? Tai ainakin pitäisi olla.

Suurin osa mt-ongelmista ei kuitenkaan ole niin vakavia, ettei työelämään ollenkaan pystyisi. Esim. itselläni diagnoosit yleisestä ahdistuneisuudesta, paniikkihäiriöstä ja sosiaalisesta fobiasta, mutta valmistumisestani asti olen koko ajan ollut työelämässä, it-alalla. Ei nämä vaivani työntekoa mitenkään haittaa. Toki aiheuttaa itselleni epämukavia tuntemuksia joskus, erit. tuo sosiaalinen pelko asiakastilanteissa yms, mutta ei sitä kukaan päällepäin edes tiedä että minua pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on todettu, ettet henkisesti jaksa työelämää...tottakai se vaikuttaa, kun on paljon normaaleja ihmisiä, jotka jaksaa.

Kuka hyvänsä voi sairastua psyykkisesti. Älä viitsi olla ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan työelämä on sen verran rankkaa, kovaa ja kovatempoista että siellä ei heikoimmat pärjää.

Totta kai työnantajat vaativat tulosta ja kunnollista työpanosta. Ei voi olettaa, että kukaan haluaa työhön ihmisen, joka mahdollisesti on jatkuvasti sairauslomalla tai ei pysty täyteen panokseen?

Sitä varten on suojatyöpaikat yms. 

Vaikeasti masentuneella on hyvin usein taipumus sairastua uudelleen. On mielenterveys ongelmia joita ei voida kokonaan parantaa, lievittää kyllä. Tällainen ihminen ei usein kykene täyspainoiseen työpanokseen.

Paljon parempi vaihtoehto yhteiskunnalle kalliiksi tulevalle eläkkeelle siirtämiselle tai jatkuvien sairauslomien ja sosiaalitukien kustantaminselle olisi perustaa enemmän työpaikkoja jotka soveltuvat näille ihmisille. Missä työteholtaan heikoimmatkin pärjäisivät ja saisivat onnistumisen kokemuksia. Mikään ei tuhoa ihmisen itsetuntoa enempää kuin syrjään heittäminen koska et kelpaa. Oman rahan tienaaminen kuten muutkin ihmiset ja oman elämän hallinnan tunne ovat mielettömän tärkeitä asioita ihmiselle.

Ja niissähän sitä elantonsa tienaakin. Tällainen taskurahapaikka plus tuet (jotta selviää hengissä) ei tule ainakaan halvemmaksi kuin eläke.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on todettu, ettet henkisesti jaksa työelämää.

Mutta jos näin on todettu, eikö silloin ole eläkkeellä diagnoosinsa perusteella? Tai ainakin pitäisi olla.

Suurin osa mt-ongelmista ei kuitenkaan ole niin vakavia, ettei työelämään ollenkaan pystyisi. Esim. itselläni diagnoosit yleisestä ahdistuneisuudesta, paniikkihäiriöstä ja sosiaalisesta fobiasta, mutta valmistumisestani asti olen koko ajan ollut työelämässä, it-alalla. Ei nämä vaivani työntekoa mitenkään haittaa. Toki aiheuttaa itselleni epämukavia tuntemuksia joskus, erit. tuo sosiaalinen pelko asiakastilanteissa yms, mutta ei sitä kukaan päällepäin edes tiedä että minua pelottaa.

Juuri tämä eli jos mielenterveysongelmista kärsivä tai sellaisista parantunut ei sovellu työvoimaksi, pitäisi heidät reilusti päästää työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai jos heidän oletetaan olevan edelleen työmarkkinakelpoisia, tulisi heidän demonisointinsa lopettaa, samoin kuin kaikenlaisten työhaastatteluissa tapahtuvien terveyskyselyjenkin tekeminen.

Työnantaja ei voi mistään kyselyistä ja tarkastuksista huolimatta kuitenkaan saada absoluuttista varmuutta siitä että työntekijä on terve, työntekijä voi sairastua työsuhteen aikana tai olla tietämättään sairas. Yrittäminen ja siihen usein liittyvä työvoiman rekrytointi on aina riskipeliä.

Minä olen masentunut, ahdistunut ja persoonallisuushäiriöinen, mutta myös työelämässä eikä kukaan arvaisi diagnooseja. Vaativan persoonallisuuden pershärö käytännössä tarkoittaa sitä, että suhtaudun töihin todella perfektionistisesti ja tunnollisesti. Töissä olen maski päällä, teennäisen iloinen ja reipas. Onneksi terapia tai dg ei ole vaikuttanut työnsaantiin mitenkään, niistä ei nimittäin kukaan tiedä. Mt-puolen asiat olen hoitanut aina julkisella puolella, jossa pääsin aloittamaan myös psykoterapian. Yksityisellä sitten kaikki muut asiat, eli potilastietoni psy-puoleltä eivät näy.

Työni olen aina hoitanut hyvin. Suututtaa, että meitä hulluja pitää monet elämään kykenemättöminä toisen luokan ihmisinä. Onneksi omalla alallani on työvoimasta pulaa, joten töitä on riittänyt. Siinä missä vapaa-ajalla en aina jaksa, töiden jälkeen on pakko levätä eikä jaksaisi mitään, on töissä pakko jaksaa. Mt-ongelmat huomaa vasta vapaa-ajalla, silloin huomaan etten todellakaan ole vielä terve. Teen puolikasta virkaa ja ihmettelen, miten kukaan jaksaa täyttä päivää. Sosiaaliset suhteet ja harrastukset kärsivät, mutta tällä hetkellä minulle on tärkeintä se, että saan tehdä töitä. Olisin paljon huonommassa kunnossa, jos päivät menisi kuntouttavassa työtoiminnassa tai kotona maaten. Nyt päivissä on pakko pitää tietty rutiini, on pakko nukkua vain kahdeksan tuntia yössä ja on pakko repiä itsensä ihmisten ilmoille. Onneksi minulla on tähän mahdollisuus, eikä työnantaja mitään hyväntekeväisyyttä tee ja pitä huonoa työntekijää säälistä. Töissä en ole jaksamaton.