Sinä jonka nimestä löytyy B, C tai D -kirjain, mitä vanhempasi ajattelivat?

Hei Marjatta-ap, lepo vaan. :)

Siksi koska vanhempani ovat aina olleet auttamattomia WT:itä.

Itse en sentään ole, vaikka nimestäni löytyy vierasperäinen kirjain. En toki antaisi sellaista nimeä omille tuleville lapsille.

En osaa sanoa mitä ajattelivat, jos ajattelivat yhtikäs mitään.

t. Birjo-Claudine-Diina

Tyttäreni nimessä on D! Ähäkutti!

Olen Amanda enkä pidä deetä mitenkään vaikeana kirjaimena. Tuskin vanhempanikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni nimessä on D! Ähäkutti!

Samoin.

Terveisin Matildan äiti

Vierailija kirjoitti:

Äiti halusi kunnioittaa ja muistaa edesmennyttä Dianaa.

Hienoa, olet siis kävelevä muistomerkki.

Mites Brita, onko sekin kielletty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni nimessä on D! Ähäkutti!

Samoin.

Terveisin Matildan äiti

Matilda on kaunis nimi! Hyvää loppukesää teille! T. Se, jonka tyttären nimessä on D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelivat varmaan samaa kuin kymmenettuhannet muut vanhemmat, jotka päätyivät 70-80-lukujen vaihteessa Heidi-nimeen. Nimeä ei pidetty mitenkään erityisen vierasperäisenä, vaikka se saksalaista alkuperää onkin.

Joo, en oikein ymmärrä miksi ap pitää D kirjainta niin kovin erikoisena. Kyllähän jokainen suomalainen osaa lausua Linda, Daniel, Heidi tai vaikka dinosaurus.

Tai vaikka "kädet", "äidin" tai "kadulla".

"Käet", "äitin" ja "kavulla" sanoo itäsuomalaistaustainen isäni: Hänellä oli myös "Linta-täti". :D Halutessaan osaa kyllä sanoa D:nkin, onneksi.

T. Iida.

Sain nimeni isoisomummolta. Äitini puoleiselta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä nauratti tämä aloitus. D-kirjain on kyllä ap pieni ihan suomalainen kirjain, esiintyy tämän tästä substantiivien taivutusmuodoissa. Hups, tuossakin....

T. Aada

Tiedän, miten ärsyttävää päteminen on, mutta nyt en pysty vastustamaan kiusausta. D on alkujaan vierasperäinen kirjain, joka omaksuttiin kieleen kirjakielen kehittämisen myötä yhdenmukaistamaan kirjavia murteellisia ilmaisutapoja tietyissä taivutusmuodoissa (äidin vrt. äitin - äirin - äilin). Puhutussa suomessa se ei alkujaan ole esiintynyt. Lisäksi D esiintyy kyllä muidenkin sanaluokkien kuin substantiivien taivutusmuodoissa (kahdelle, meidän, turvauduttua).

Minun tuntemaa Amandaa kaikki sanoo Amantaksi. Olisihan se ollut fiksumpaa laittaa nimeksi Amanta, olisi erottunut muista :)

Kolmas nimeni Elisabeth on kulkenut suvussa jo useampia sukupuolvia. Jos olisin tytön saanut olisi myös hänen kolmas nimensä ollut Elisabeth, koska pidän ajatuksesta, minusta se on kaunis ja aika ajaton nimi, ja käy tarvittaessa myös ulkomailla, sillä supisuomalainen etunimeni on aika mahdoton lausuttava melkein kaikkialla.

No esim. Bertta, Linda, Tilda, Matilda, Amanda, Adele, Daniel jne on aika norminimiä 😂😂

AP on Ellan äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelivat varmaan samaa kuin kymmenettuhannet muut vanhemmat, jotka päätyivät 70-80-lukujen vaihteessa Heidi-nimeen. Nimeä ei pidetty mitenkään erityisen vierasperäisenä, vaikka se saksalaista alkuperää onkin.

Joo, en oikein ymmärrä miksi ap pitää D kirjainta niin kovin erikoisena. Kyllähän jokainen suomalainen osaa lausua Linda, Daniel, Heidi tai vaikka dinosaurus.

Tai vaikka "kädet", "äidin" tai "kadulla".

"Käet", "äitin" ja "kavulla" sanoo itäsuomalaistaustainen isäni: Hänellä oli myös "Linta-täti". :D Halutessaan osaa kyllä sanoa D:nkin, onneksi.

T. Iida.

Sain nimeni isoisomummolta. Äitini puoleiselta.

Kyse ei ollutkaan siitä, miten nuo sanat eri murteissa sanotaan, vaan siitä, ettei d-äänne tai -kirjain ole samalla tavalla vieras suomalaisille kuin c tai b. Nämä esiintyvät vain lainasanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Hedvig. En tiedä, en ole ikinä kysynyt. Sisaruksillani on paljon tavallisemmat nimet

Oho, täällä toinen Hedvig. Musta käytetään lähinnä lempinimeä, tosin vanhemmat puhuttelevat aina Hedvigiksi.

Olen Camilla eikä ole kyllä kauhean erikoinen nimi :DD jokainen jonka olen tavannut on osannut kyllä lausua nimeni.

Olen Ida, eikä nimeni ole mielestäni kovin erikoinen. Ainoa virhe mikä nimeni kanssa tehdään on se, että se lausutaan Iida, vaikka nimeni on Ida. 

Vierailija kirjoitti:

Olen Ida, eikä nimeni ole mielestäni kovin erikoinen. Ainoa virhe mikä nimeni kanssa tehdään on se, että se lausutaan Iida, vaikka nimeni on Ida. 

Mikä siinä on, että kaikki sarat, neat ja idat ovat niin tarkkoja nimensä ääntämisestä? Ei kaikkia muitakaan sanoja äännetä täsmälleen niin kuin kirjoitetaan, ja kirja- ja puhekieli eroavat muutenkin toisistaan. Esimerkiksi "tervetuloa" äännetään melkein kaikissa murteissa "tervettuloa", ja puheessa sanoista jää pois välistä tai lopusta kirjaimia tai ne muuttuvat toisiksi (katsotaan - katotaan - kahtotaan - katotaa). Saraa ei siis lausuta Saarana tietämättömyyden vuoksi vaan siksi, että se istuu näin suuhun paremmin.