Naapurin vainoaminen ahdistaa

Olen 17-vuotias lukiolainen, ja muutin muutama vuosi takaperin perheeni kanssa (vanhemmat ja 8v veli) omistusasuntoon, kyseessä rivitalo suht varakkaalla omistusasuntoalueella. Alueella pääosin lapsiperheitä ja siksi mekin muutimme. Koko aika on ollut itselleni yhtä ahdistusta kun otan itseeni aika herkästi. Sanon siis ettei perheeni todellakaan ole täydellinen, veljeni on aika kovaääninen sisällä ja pihalla ja itsekin soitin huilua ja lauloin kunnes naapurin ”v1ttuilusta” lopetin (en enää uskaltanut vaikka tiesinkin että mulla on täysi oikeus soittaa sen puoli tuntia tai tunnin keskellä päivää kun olen kotona hypärillä).
Edellisessä asunnossa (kerrostalo) vanhemmat valittivat alakerran ketjupolttajalle tupakansavusta joka siis pääsi eristysten korjauksesta huolimatta aina asuntoomme ja aiheutti terveydellisiä ongelmia sillä minulla ja isälläni on paha astma. Myös hän veti aina melukortin esiin. Lopulta muutettiin pois sillä alakerran asukki oli taloyhtiön puheenjohtaja sekä isännöitsijä eikä suostunut käyttämään taloyhtiön tupakkapaikkaa edes niin että pystyttiin tuulettamaan kesällä.
Naapurien valitus alkoi noin kuukausi muuttomme jälkeen, en tarkalleen tiedä mistä ja miten, mutta valituksia on tullut mm. askelista, imuroinnista, laulamisesta ja aidatulla pihalla pallon potkimisesta (ääni). Patteria hakataan toistuvasti, puhutaan pahaa ikkunan alla, huudellaan pihalla meille lapsille. Kerran naapuri puhui toiselle naapurille haluavansa pahoinpidellä isäni (ikkunani oli auki), joka teki valituksen toistuvasta kotirauhan häirinnästä ja urkinnasta. Naapurina on siis keski-ikäinen pariskunta.
Naapurien pelkääminen rajoittaa elämääni ihan liikaa, kaunis osake kauniilla alueella mutta harkitsen totisesti pois muuttoa heti kun lukiosta pääsen. Toistaalta on myös vanhempieni vika etteivät suostu kompromisseihin minkään suhteen mutta on mielestäni hyvin lapsellista ja epäkohteliasta ”vihata” perheen lapsia. Olen aina yrittänyt tervehtiä heitä mutten koskaan ole saanut vastausta.