Parisuhde ja 8kk vauva
Olen tässä alkanut miettimään eroa. Huomaan haaveilevani omillani asumisesta päivittäin ja en keksi mitään muuta syytä, miksi jäisin tähän yksinäiseen kaverisuhteeseen, kuin vauva.
Läheisyyttä ei käytännössä ole. 3 kertaa minua on kosketettu vauvan syntymän jälkeen. Kerran nenänpäähän, kerran olkapäähän ja jalkoja on hierottu muutama sekunti. Aika dorkaa laskeskella tämmöisiä, mutta en mahda sille mitään. Itse olen pyrkinyt halailemaan suht paljon ja eikä minua ole kyllä torjuttukaan. Joskus puoliso vastaa halaukseen.
Sohvalla nukun. Ei mahdu mukavasti sängyssä nukkumaan, niin puoliso pyysi siirtymään sohvalle. Tämän sinänsä ymmärrän, mutta haluaisin jo takaisin. Sanoi, että katsotaan kun vauva nukkuu omassa sängyssä. En tiedä milloin se tapahtuu.
Seksiä ei ole ollut. Sanoi, että ajatuskin ahdistaa. Halailutkin ahdistaa, kun tuntee itsensä niin lihavaksi. En ole kiusannut asialla sen jälkeen.
Puhuminen on ongelma. Mistään ei oikeastaan puhuta. En tiedä mitä puolison päässä liikkuu. Ei kerro, vaikka vähän yrittäisin kysellä. Kaupassa käymisestä ja vauvasta kyllä kyetään keskustelemaan.
Vauva nyt nukkuu jo ihan hyvin. Alussa oli pahoja vaikeuksia.
Hoidan vauvaa 1-3 tuntia illassa. Yleensä lähempänä 1 tuntia. Riippuu onko puolisolla halua käydä jossain. Enemmänkin pitäisi yrittää. Vauva on täysimetyksellä. Yhdessä myös touhutaan vauvan kanssa.
Missään ei olla käyty. Viikon kohokohta on prismassa käynti. Itse olen käynyt 2 kertaa saunaillassa tosin. Saan mennä ihan niinku haluan, mutta eipä tässä hirmusti ole hinkua ollu lähteä kylille.
Ihmiset töissä kyselee, olenko masentunut. Ei vaan jaksa olla sosiaalinen, kun kotona menee niin huonosti.
Samat ongelmat oli pienemmissä määrin jo ennen vauvaa, mutta nyt tämä on revenny käsiin. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö vaan lähteä ja alkaa viikonloppu isäksi. Ollaan selvästikin ihan erilaisia.
Kommentit (23)
Nyt jäi kiinnostaamaan, että erositteko?
En tiedä, mutta ei nyt ihan normaalilta kuulosta. Terkuin 8kk vauva äiti ja seksihalut vaan kovenee univelasta ym huolimatta.
Rehellisesti sanottuna ehkä max puoli tuntia jaksan aktiivisesti hyvillä mielin leikittää lasta. Sen jälkeen alkaa tuntumaan vähän pakkopullalta. Vauvan kanssa oleilusta tykkään, mutta harvemmin se sille riittää.
Puolison äitiyttä en ole oikein osannut kehua. Pitää yrittää jotenkin siihenkin osoittaa sanallista arvostusta.
On saanut olla ehkä liian yksin äitiyden kanssa. Olen toki kuunnellut ja kommentoinut hänen pähkäilyjään, mutta en varsinaisesti ole itse ottanut selvää vauvan sormiruokailusta sun muusta. Ap