Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuolisitko puolisosi puolesta?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Hyvinkin, jos rakastaisin häntä. Pitäisi kyllä ensin miettiä läheisten etua, kumman elämästä olisi enemmän hyötyä.
Joskus olen miettinyt, voisinko kuolla hätätilanteessa jonkun toisen, vaikka tuntemattoman lapsen puolesta. Voisin. Hänellä olisi ehkä enemmän elettävänä ja annettavaa elämälle kuin minulla.
En oikein usko tuota. Jos näin olisi, niin miksi et heti luovuta munuaisia tai sydäntäsi jollekin kehitysmaan lapselle? Kuolevia lapsia siellä kyllä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolisin jos voisin sillä hänet pelastaa. Oma elämänlaatuni on joka tapauksessa pysyvästi heikentynyt. Lapsemme alkavat olla jo isoja, mutta heillä on hyvä suhde meihin kumpaankin vanhempaan. Uskon siis isästä olevan heille minua enemmän iloa tässä meidän tapauksessamme.
Vierailija kirjoitti:
En!
Meillä on kolme lasta ja äitinä olen heille tärkeämpi.
Parempi ainakin meidän perheessä, että isä kuolisi kuin minä. Toki se tarkoittaisi huonompaa taloudellista tilannetta, mutta ehdottomasti henkisesti parempaa.
Ollaan joskus ajatusleikkinä tällaista pohdittukin. Mies on ihan sitä mieltä, että kuolisi puolestani, esim. heittäytyisi karhun eteen, jotta minä ja lapset saataisiin etumatkaa tarpeeksi.
Tuskin tällainen tilanne koskaan konkretisoituu, vaikka metsässä paljon retkeilemmekin :D
Tuossa tilanteessa kuuluu jättää yksi lapsista karhulle, ja paeta miehen ja kahden lapsen kanssa.
Näin taataan parhaat mahdollisuudet noille jäljelle jääneille lapsille ja mahdollisesti voitte vielä lisääntyä. On kamalaa haaskausta hukata täysikasvuinen parhaillaan oleva yksilö.
En, koska sitten lapsillani ei olisi äitiä.
Puolisoni ei ole lasteni isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kuolemaan en menisi puolisoani suojellakseni. Mutta voisin jonkinlaisen riskin omasta kuolemastani ottaa, jos pystyisin sillä estämään puolisoni varman kuoleman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksista näkee, että puoliso ei ole kenelläkään ollut kuolemassa ja todellista testin paikkaa ei ole ollut.
Mun mies oli kuolemansairas ja eli muutaman kuukauden "tuomion" saatuaan. Härtegyyd, että mä pelkäsin, että kuolisin itsekkin. Ei olis tullut kuuloonkaan, että olisin hänet pelastaakseen itse kuollut, koska pelko kuolemasta valtasi mieleni. Meni pitkään niin, että kaikki pienetkin vihlasut ja tuntemukset oli mukamas merkki vakavasta sairaudesta ja luulin, että lähtö on lähellä. Mieheni kuolemasta on kohta 2 vuotta ja välillä pelko nousee esiin. Välillä tunnen huojennusta siitä, että lapset saivat pitää minut, koska olen heille tärkeämpi. Sitten taas huomaan, että apua, jos mäkin kuolen, niin heille ei jää ketään.
Silloin kun mies oli terveenä, niin ei tälläsen asiat käyneet mielessäkään. Kuolemattomia kun tässä kuitenkin ollaan.
Alue: Aihe vapaa
Naisen voin vaihtaa, mutta lapsia en. Joten en uhrautuisi vaimoni puolesta.