Hirveän hankalaa päästä surutyön alkuun kiinni, kun surun juuret ovat aivan varhaislapsuudessa

Mutta onneksi se ei ole itseasiassa kuollut, se on vain kadoksissa. Se pelästyi niin kovasti omaa äitiään.

Ap

Minun äidistäni tulee sellainen nyyhkivä pelle kun tajuaa, ettei enää yhteyttä pidetä. Oiskohan kannattanut ajatella sitä, mille se oma käytös lapsesta tuntuu, jos ei halua tulla tämän hylkäämäksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee niitä itsemurhan tehneen nuoren aikuisen äidin kirjoituksia, tajuaa, mitä tuska on. Tunnen sitä samaa tuskaa, koska koen, että minut on tapettu siellä varhaislapsuudessa. Minuus.

Ap

No niin, siinä se tuska ja tunne on. Ryve siinä.

Tiedät myös syyn, minuuden tapattamisen. Pohdi, mitkä osat sinusta on tapettu.

Ryve siinä tuskassa.

Sure, että sinulta on viety ne väkivalloin.

Lopuksi päästä irti. Niin minulle tapahtui, eikä sitä voi enää muuttaa. Surku, että niin tapahtui, mutta nyt katson eteenpäin enkä tasksepäin. Vain tulevaa voi muuttaa. Mennyttä ei voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee niitä itsemurhan tehneen nuoren aikuisen äidin kirjoituksia, tajuaa, mitä tuska on. Tunnen sitä samaa tuskaa, koska koen, että minut on tapettu siellä varhaislapsuudessa. Minuus.

Ap

No niin, siinä se tuska ja tunne on. Ryve siinä.

Tiedät myös syyn, minuuden tapattamisen. Pohdi, mitkä osat sinusta on tapettu.

Ryve siinä tuskassa.

Sure, että sinulta on viety ne väkivalloin.

Lopuksi päästä irti. Niin minulle tapahtui, eikä sitä voi enää muuttaa. Surku, että niin tapahtui, mutta nyt katson eteenpäin enkä tasksepäin. Vain tulevaa voi muuttaa. Mennyttä ei voi muuttaa.

En mä koe, että mitään tarvitsee muuttaa. Haluan vain minäni takaisin. Ja sen mä myös otan, vaikka äiti kärsisikin yksinäisyyden tuskaa sen takia. Ei jaksa merkitä mulle mitään. Hänen tuskansa ei merkitse minulle oiekasti yhtään mitään, koska hän aiheutti tuskaa minulle. Piste.

Ap

Ja tämä on kuva minusta, minkä minun äiti halusi minulle itsestäni heijastaa; tunteeton paskiainen, että olen. Niin, aivan, miettikö hän ikinä, miksi? Olin, siis. Ei miettinyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä on kuva minusta, minkä minun äiti halusi minulle itsestäni heijastaa; tunteeton paskiainen, että olen. Niin, aivan, miettikö hän ikinä, miksi? Olin, siis. Ei miettinyt.

Ap

Ja siis hän heijasti sen minulle kuvana itsestäni myös niin, että se on kuva, jolla muutkin minua arvioivat. Uskotteli, että olen muidenkin mielestä tunteeton paskiainen. Ehkä mulla oli syyni olla joitain ihmisiä kohtaan sellainen? Ja ehkä erehdyin siinä, niin oliko RAKENTAVAA opettaa minulle tuollaista kuvaa itsestäni SEN SIJAAN, että olisi näyttänyt, mikäli erehdyin, että ne muut ihmiset ovatkin ihan mukavia? Eikö pystynyt? Koska ehkä he eivät olleet, tai sitten tarkoituskaan ei ollut, että mä kokisin toisten kohtelevan itseäni oikein.

Ap

Kirjoitusten perusteella AP:n kannattaisi hakeutua hoitoon. Tai vaihtoehtoisesti mennä lenkille,suihkuun ja oikeisiin töihin.

Ei ole olemassa mitään surutyötä, kyseessä on täysin hömppähuuhaapsykologien keksimä roskatermi.

En välitä äitini tunteista, en ole edes nyt helteellä kysynyt häneltä, onko hengissä kuumassa asunnossaan. Äiti tuskastuu kuumassa. Minkäs mä sille voin? Ei kiinnosta. Se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi välittää sellaisista ihmisistä, joiden koen oikeasti välittävän minusta, äitini mielestä yhteydenpitoon ym paskaaan riitti velvollisuudentunne. Mitähän vittttua mä sillä teen? En halua olla kenenkään velvollisuus, eikä kukaan ole mulle velvollisuus. Sellainen on sairasta.

Ap

Äitini yleistää sen, etten välitä hänen tunteistaan koskemaan mun kaikkia ihmissuhteitani, se saaatanan paska. Toki ei itse osaa katsoa peiliin. Jos koen, että minusta välitetään, teen kaikkeni, että minä en satuta toista. Se ei vain ole ikinä koskenut äitiäni.

Ap