Ammatti "vaikealle" ihmiselle
Heips! Olen niin sanotusti vaikea ihminen, ainakin Suomessa aiheutan viimeistään puolen vuoden jälkeen ketutusta kanssatyöntekijöissä. Olen erittäin reilu ja oikeudenmukainen, ongelmani on se, että puhun suoraan asioista niiden oikeilla nimillä (kuitenkään ikinä menemättä loukkauksiin tai henkilöhtaisuuksiin) -sekä se, että olen ajatteleva ihminen, joka tapaa pohtia asioita monipuolisesti ja syvällisestikin, mikäli katson jonkin tehtävässä sitä vaativan. Sitten taas sellaiset jutut joilla en näe merkitystä ja joihin en niin panosta, saa toiset ajattelemaan minua laiskaksi. Tulokset puhuvat kuitenkin laiskuutta vastaan.
Aiheutan siis osalle ihmisistä aina ristiriitaisia tuntemuksia. Varsinaisia konflikteja en juuri aiheuta, koska vaikka puhun suoraan asioista, niin pyrin välttelemään konflikteja. Parhaiten olen huomannut tulevani toimeen ihmisten kanssa jotka osaavat ottaa asiat asioina, ei henkilökohtaisesti, kuten suurin osa näyttäisi ottavan. Työelämästä on kokemusta jo vuosia, eri tehtävistä, eri paikoissa, aina sama juttu jossain vaiheessa. Yleensä se 20-50% joissa aiheutan ihmetystä ja ehkä myös ärsytystä. Tympeältä tuntuu, että vaikka puhun suoraan asioista niin olen todella ystävällinen ja reilu, mutta niin moni kokee minut ylimielisenä, laiskana tai ärsyttävänä. Jos puhun paljon -se ärsyttää joitain, jos en puhu mitään niin se tulkitaan ylimielisyytenä.
Oletko itse tällainen? Missä ammatissa työskentelet jos koet, että sinulla on on samankaltainen tilanne/persoona? Miten menee noin niin kuin omasta mielestä? Sellainen fiilis on, että jollain luonnontieteellisellä alalla tms vaativalla asiantuntija-alalla voisi löytyä paremmin ymmärrystä kaltaiselleni persoonalle.
Kommentit (8)
Sopiiko kysyä millä alalla toimitte asiantuntijana? Mahtavaa kuulla, että ei ole yritetty savustaa ulos. Tietty riippuu paljon työpaikastakin, mutta olen tosissani alkanut miettimään kuinka paljon hyvä osaaminen, eri aloilla, pystyy tuota ulos savustamista tai vastaavaa nihkeyttä vastaan toimimaan. Eri aloilla toimii myös keskimäärin erilaisia ihmisiä. Itsellä nyt edessä todennäköisesti uusi tutkinto, jonka parissa ehkäpä sitten työskentelisi enemmän samankaltaisia ihmisiä tai sitten ainakin paremmin toteutuisi tuo asiantuntijuuden arvostaminen. Joo, sama homma, osa ei pidä yhtään ja osa kollegoista taas pitää minusta hyvin paljon. ap
on aika samanlainen. Oon koodari it-alalla. Minun ei tarvitse puhua useinkaan päiviin ihmisten kanssa mitään, eikä olla niiden kanssa tekemisissä, joten eipä tule ärtymystäkään.
Silloin kun pitää kommunikoida, olen suorapuheinen ja äänekäs, se on luontainen tapani. Toiset inhoaa, toiset pitää, sellaista se on. Mutta kun täällä meillä tosiaan ei olla tekemisissä muuten kuin pakolliset asiat hoidetaan niin ei sillä ole mitään väliä tääläl pitääkö jostain ihmisestä vai ei.
3 jatkaa vielä tuosta, että minua ei todellakaan ole koskaan yritetty savustaa ulos. Oikeastaan, tällä alalla tuntuu että mitä erikoisempi ja eksentrisempi tyyppi sitä enemmän saa gurun mainetta. Vaikka mulla olisi ihan samat tekniset taidot kuin on nyt, niin jos olisin sellainen hiljainen kiltti myötäilijä kuin useimmat, niin ei asiakkaat ja pomot pitäisi minua niin guruna kuin nyt pitävät.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just samanlainen. Osa työkavereista pitää minusta hyvin paljon, osa inhoaa (vaikka en ole koskaan heille sanonut mitään pahasti enkä loukannut tms, vaan ollut ihan ystävällinen ja kohtelias). Olen eräässä vaativassa asiantuntijahommassa, ja olen työssäni hyvä. Se on varmaan ainoa syy miksi olen saanut pitää työpaikkani (asiantuntemustani arvostetaan niin paljon, että minua ei yritetä savustaa ulos).
Ap kysyit mikä on alani. Olen lääkäri ammatiltani, mutta en tee perinteistä potilastyötä.
Oletko siis ap nyt työtön ja haluat opiskella uuden ammatin, johon "vaikea luonteesi" sopisi paremmin?
Ok, kiitos vastauksista! Ne alat taitavat nykyään olla harvassa, joissa asiantuntemusta arvostetaan työn kannalta epäolennaisten seikkojen edelle. It-ala, lääketiede, tietyt insinöörialat ja luonnontieteiden alat, ehkä juridiikka joillain sektoreilla. Opiskelin joskus myös lääketiedettä, mutta jäi elämäntilanteen vuoksi opinnot kesken. Jos joku vielä lukee tätä ja haluaa kertoa oman alansa, jossa asiantuntemus menee vielä toissijaisten seikkojen edelle, niin kuulisin mielelläni. En tarkoita tässä nyt, että sosiaaliset taidot olisivat toissijainen seikka, sillä nähdäkseni sosiaaliset taidot ja keskiverrosta eroaminen persoonana eivät ole sama asia. On se aina vain niin yllättävää, miten ihmiset jotka ovat käsityksessä olevansa kovin avomielisiä, ovat kuitenkin usein varsin tuomitsevia ja kestävät huonosti mitä eivät ehkä ymmärrä, vaikka kysymys olisikin vain sellaisesta kuin erilaiset persoonallisuuden piirteet. En tule enää kommentoimaan tähän ketjuun, mutta kiitoksia jo vastanneille! ap
Ulkomailla on ollut helpompaa. Suomessa sama homma. Terveysala.
Mä oon just samanlainen. Osa työkavereista pitää minusta hyvin paljon, osa inhoaa (vaikka en ole koskaan heille sanonut mitään pahasti enkä loukannut tms, vaan ollut ihan ystävällinen ja kohtelias). Olen eräässä vaativassa asiantuntijahommassa, ja olen työssäni hyvä. Se on varmaan ainoa syy miksi olen saanut pitää työpaikkani (asiantuntemustani arvostetaan niin paljon, että minua ei yritetä savustaa ulos).