Mihin maahan on jäänyt pala sydäntäsi

Irlanti, etenkin Irlannin maaseutu. Olen käynyt kyllä vain kolmesti. Jotenkin aistin kuuluvani siellä joukkoon. Hankala selittää. Tietynlainen kaiho ja melankolia, sekä jalat-maassa-asenne ovat samantyyppisiä kuin suomalaisissa. En tiedä, jokin siinä vetää.

Jenkeissä New Orleans oli ihana paikka, siellä haluaisin käydä uudelleen. Todella rento meininki, ranskalaiskortteli on hieno ja Jazz soi joka paikassa.Tuli erään kommentoijan viestistä mieleen myös Monterey ja Carmel, jotka ovat hurmaavia kaupunkeja californiassa. New Yorkiin haluaisin myös uudelleen, en sen vuoksi, että olisin erityisesti ihastunut kaupunkiin, vaan koska niin paljon jäi viimeksi näkemättä.

Haaveissa olisi käydä vielä joskus Alaskassa, Skotlannissa ja Fär-saarilla.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole menettänyt sydäntään Saksalle.

En ihmettele.

Minä olen! Paras maa maailmassa! :)

Ei mikään maa kokonaisuudessaan, mutta Ranskassa etenkin Bretagne. Vuorovesirannikot ♡

Saksa, erityisesti Baijeri ♡ en pidä oluesta enkä makkarasta, mutta rakastan niitä maisemia, rakennuksia, kieltä, kulttuuria yms.

Pidän monestakin maasta mutta en ole erityisen ihastunut mihinkään kansaan suomalaiset mukaanlukien

Sveitsi, Itävalta ja Japani.

Olen ensinnäkin ollut alppihullu jo pienestä pitäen, jokin niissä maisemissa vain puhuttelee ja syvältä. Jaksan ihastella vuoria loputtomiin. Lehmien kellojen kalkatus, köysiradat, funikulaarit, viehättävät kylät ja kaupungit, ruoka...

Osin samaan kastiin menee Pohjois-Italia Como- ja Gardajärvineen. Dolomiitit ovat kertakaikkisen upeat.

Japanista on tullut rakas maa harrastusten kautta, mutta kun ensimmäisen kerran kävin siellä, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Japanilainen estetiikka, siisteys, hiljaisuus/äänimaisema, infran toimivuus, kieli... Shintotemppeleiden rauha, onsenien rentouttava lämpö, maisemat ja luonto, niin vuoret kuin merikin... Sitä ei pysty kuvailemaan, se vain on koettava, kuulosti kliseeltä tahi ei.

Espanja. Työharjoittelussa olin nuoruudessani siellä ja tykästyin musiikkiin, kieleen, ruokaan, tanssiin, ilmastoon 🌞!

Viro. Voisin muuttaa sinne vielä.

Myös Hampuri on kiva kaupunki.:-) T: Edellisen viestin kirjoittaja

Argentiina! Todella mukavia ihmisiä, leppoisa ilmapiiri ja kiva tunnelma. Palasin sinne toistamiseen. Kolmatta kertaa en tiedä tuleeko, kun se on kuitenkin niin kaukana ja muitakin paikkoja riittäisi nähtäväksi vielä. En yleensä matkusta paikkoihin, joissa olen jo käynyt, toki joitain poikkeuksia on. 

Arabiemiraatit.

Pohjois-Norja ja vaikka tämä ei ulkomailla olekaan, niin Utsjoki. Tai ehkäpä pitäisi sanoa Saamenmaa? :) Mutta se tuntuu ihan toiselta maalta! Varsinkin jos kuulee saamea, ja ne maisemat... Se on ihan erilainen mitä muu Lappi, ei sitä voi käsittää ennenkuin siellä käy. Hiljaisuus, tunnelma, koivikko... Aah! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä myös ääni Skotlannille. Ihana työyhteisö, vaikka pomot olivat vähän narsistisia. Tuntemattomatkin juttelivat kohteliaasti.

Jostakin syystä suomalaisten on helppo hengittää Skotlannissa, helpompi kuin Englannissa. Kai meillä on yhteisiä asioita, kuten sinivalkoinen lippu ja railakas suhtautuminen juopotteluun. Sekä hiukan pikkuveliasennetta Englantiin/Ruotsiin päin.

Freeeedooom!

Tellukseen

Tanska.

Isiksen kalifaatti.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole menettänyt sydäntään Saksalle.

En ihmettele.

Kyllä, minä. Etelä-Saksalle.

Vierailija kirjoitti:

Pohjois-Norja ja vaikka tämä ei ulkomailla olekaan, niin Utsjoki. Tai ehkäpä pitäisi sanoa Saamenmaa? :) Mutta se tuntuu ihan toiselta maalta! Varsinkin jos kuulee saamea, ja ne maisemat... Se on ihan erilainen mitä muu Lappi, ei sitä voi käsittää ennenkuin siellä käy. Hiljaisuus, tunnelma, koivikko... Aah! <3

Olen syntynyt Pohjois-Lapissa, ja aina, kun Saariselkä on pohjoista kohti ajellessa ylitetty, tuntuu, että on vihdoin tullut kotiin - ihan toiseen maahan ja maailmaan. Aivan kuin muu Suomi jäisi kokonaan taakse eikä sillä olisi enää juurikaan merkitystä.

Kieli vaihtuu, asenne leppoistuu, ajantaju hämärtyy, hartiat rentoutuvat. Maisema, kasvillisuus, äänet ja tuoksut ovat erilaisia kuin etelässä. Jokaisen kohtaamasi ihmisen kasvot ovat jollain tapaa tutut.

Lisäksi yhteys Pohjois-Norjaan on tosiaan vahva, Karasjoella ja Tanassa käydään ostoksilla, meri on lähellä, sukulaisia asuu ripoteltuna pitkin Varangin rannikkoa.

On siis mukava kuulla, että kotiseutuani arvostetaan myös muualla.

Costa Rica reppureissaillen on jäänyt sydämeen.

Vierailija kirjoitti:

Gambia. Niin ihania rantoja ja komeita nuoria miehiä jotka flirttailee estoitta minulle vaikka olen jo melkein viisikymppinen. Maa vei minun sydämen ja sinne meen kyllä uudestaan talvella nauttimaan lämmöstä ja rakkaudesta.

Kiva kuulla. Itse kävin viime vuonna ja takaisin on päästävä . Ikää on +50 ja kyllä vientiä riitti. Rupesin jo miettimään muuttoa maahan. Siellä eläisi osakkeen myynnillä loistavasti loppuelämänsä. Pienikin eläke aikanaan riittää hyvään elämään.