En kaipaa mitään "apua" tähän aloitukseen. Tällaista elämäni on:

Olen vuosien ajan sanonut, että olen pelkkä ulkokuori miehille. Ja sitä minä todellakin olen.
Saan koko ajan huomiota jollain tavalla miehiltä, tosin suomalaiset eivät ikinä sano mitään ääneen ja hyvin, hyvin harvoin sanovat mitään muutenkaan. Kaikenlaiset tum-memmat kaverit kyllä tulevat rohkeasti juttelemaan ja tänä kesänä jotkut vi-rolaiset, kun odotin bussia.
Muistan kuulleeni sanan rääkkima vai mikä se olikaan vi-roksi, hieman ennen kuin yksi heistä alkoi juttelemaan.
Minulla oli tunne, että se tarkoitti juttelemista ja kotona sitten googletin sanan. Sitähän se tarkoitti. Eli juttelivat siinä vi-roksi jotain minusta ja lopuksi lähettelivät lentosuukkoja kun lähdin :-D

Tapasin pari kertaa suomalaisen miehen, joka oli ulkoisesti makuuni ja jonka seurassa oli hyvä olla. Sitten hän ilmoitti, että emme tule juttuun, ei ole tunteita ja pitää lopettaa. Tiesi tasan tarkasti ujoudestani ja että sen takia en puhu heti paljon. Kuulemma ujoudellani ei ollut mitään tekemistä asian kanssa enkä tehnyt mitään väärää.

Voin sanoa suoraan, että luonteeni on mahtava ja minussa on paljon rakastettavaa. Silti kukaan ei rakasta minua eikä halua minusta mitään, paitsi tietysti p*llu kelpaa.

Jotkut ottavat yhteyttä myöhemmin epämääräisillä viesteillä ikinä kertomatta asiaansa. Ei ole pitkä aika kun eräs mies viestitteli tauon jälkeen, mutta ei sanonut sanallakaan että mitä on vailla. Sitten se loppui.

Tuo viimeisin mies väittää kovasti, että heikko itsetunto (josta olen tietoinen) ei ole syynä siihen, ettei kuulemma kannata enää jatkaa. Ulkonäköä sanoi hyvännäköiseksi. Luonteesta ei sanonut mitään.

Tällaista elämäni on ollut _aina_!!! En ole koskaan ihminen kenellekään, pelkkä ulkokuori ja hetken huuma. Itsemurha pyörii mielessä toisinaan.