Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka asuvat vielä kolmikymppisenä vuokralla?
02.08.2018 |
Tää on niin noloa... Ollaan mieheni kanssa kaveripiirimme ainoat, jotka vielä 28-vuotiaina asuu vuokralla. Muut ovat ostaneet omat asuntonsa jo 20-25-vuotiaina, muutama jo opiskeluaikana. Minä olen yksinyrittäjä ja teen sivussa hanttihommaa paskalla palkalla, mies oli työttömänä amk:sta valmistumisen jälkeen 3 vuotta kunnes viime vuonna pääsi pätkätyöhön, ja vasta tuolloin voitiin aloittaa asp-säästäminen. Köyhyydessä eleltiin siis vuosikausia.
Olen niin kateellinen ikätovereilleni. Ei paljoa kateutta poista se, kuinka yhteiskunta suhtautuu kypsempiin vuokra-asujiin. Onko mulla kohtalotovereita :( Vanhempani ostivat ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan oman asuntonsa vasta 35-vuotiaina (v. 1995), mutta ajat olivat erit ja tuolloin vuokra-auminen oli järkevää ja edullista.
Kommentit (95)
Oon jotenkin ihan järkyttynyt tästä kysymyksestä. En ole koskaan osannut ajatella, että joku voi ajatella pahaa yli kolmikymppisistä vuokra-asujista.
En tiedä missäpäin Suomea asut, mutta entisellä kotikunnallani monilla on tosiaan talo. He olivat niitä, jotka jäivät seudulle ja perustivat perheen aikaisin.
Moni meistä muista, jotka muutti isompiin kaupunkeihin asuu vieläkin vuokralla. Itseasiassa luulen, ettei kellään mun lähimmistä lapsuudenkavereista ole omistusasuntoa.
Itse olin kauan yliopistolla, eikä tullut mieleenkään alkaa säästää rahaa asuntoon. Kaikki ylimääräiset rahat matkustelin pois. Eikä harmita, sillä nyt työssäkäyvänä ei tuohon olisi mahdollisuutta, sillä lomat ovat rajalliset.
Mutta mun poikaystävä häpeää ap:n tavoin myös sitä, ettei omista vieläkään asuntoa. Itseäni semmoisen hankkiminen kiinnostaa orastavasti lähinnä rahallisen hyödyn vuoksi. En kuitenkaan halua alkaa säästää asuntoon kaikkia ylimääräisiä rahoja, vaan välillä on päästävä reissuun tai ostettava jotain kivaa.
Jos olisin sinkku, niin luulen että asuisin vuokralla koko elämäni. Tuntuisi hyvältä ajatella, ettei ole sitoutunut mihinkään sen kummemmin eikä ole lainoja maksettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä on se joka on yhdenkään päivän asunut vuokralla/altistanut lapsensa vuokra-asumiselle. Hyvät vanhemmat, sijoittakaa lapsilisät osakkeisiin että lapsi pääsee rikastumaan!
Ehkäpä vuokralla asuvat ne, jotka eivät jaksa jatkuvasti pää paiseessa miettiä miten maksimoisi rahalliset tuotot elämänsä aikana. Sanotaan että köyhät asuu vuokralla, musta on kyllä alkanut tuntumaan ihan päinvastaiselta.
Mitä noloa vuokralla asumisessa on? Ihan tavallista asumista se on, joten miksi omistusasuminen olisi yhtään parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään aikeita ostaa omaa. Asun Helsingin kaupungin asunnossa Katajanokalla, vuokra noin viitisen sataa ja kämppä kaunis ja remontoitu. Ja mieletön sijainti. Ei minulla olisi röntgenhoitajan liksalla mahdollisuutta ottaa mitään 300 000-400 000 lainoja että saisin omistaa tällaisen kodin. Enkä ole kiinnostunut muuttamaan mihinkään lähiöön tai nuhjuiseen radanvarsikaupunkiin halvemman omistusasumisen perässä. Lisäksi Stadin asuntojen kämppä on aika ikuinen jos vaan hoidat vuokrasi ajallaan: kukaan ei myy tätä alta pois kuten yksityisen vuokranantajan kanssa saattaa käydä.
Jos ei ole varmaa, vakituista työpaikkaa niin ei kannata asuntoa ostaa. Ei ole riippakivenä jos tulee työtarjous toisesta kaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime tietojen mukaan vuokralla asujien määrä lisii koko ajan. Monta syytä ja yksi on , että ei ole turvattua työpaikkaa ja voi joutua muuttamaan jne.. Yksinkertaisesti ei uskalleta sijoittaa asuntoon, koska ei voi tietää pääseekö siitä eroon. On paikkakuntia joissa myyntiajat venyy ja venyy.
Öö, en ole tiennytkään, että vuokra-asuminen on noloa. Sitten olen nolo kuolemaan asti, sillä en aio ostaa koskaan omaa asuntoa.
Mitenhän tämän häpeän nyt kestää. Sniiiif.
47vee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä onnen mittari se omistusasunto on, stressiä hän se vain teettää.
Ei ole koskaan tullut mieleenkään että haluaisin ostaa kodin lainarahalla. Miksi ihmeessä niin tekisin.
En ole koskaan halunnut naimisiinkaan. Jotkut haaveilevat molemmista kahleista, avioliitosta omistusasunnossa, koska "niin kuuluu tehdä". Ei ole totta.
45n
Ihmisten suhtautuminen omistusasumiseen on muuttunut. Aikaisemmin pidettiin itsestäänselvänä, että koetetaan hankkia oma asunto niin nuorena kuin mahdollista. Nyt ei ole niin. Yhä useampi asuu vuokralla. Samanaikaisesti ihmisillä voi olla monenlaisia sijoituksia. Aikaisemmin asunto oli se elämän suurin sijoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse 39 ja haluankin olla vuokralla. Tykkään ajatuksesta, että on vapaa lähtemään milloin haluaa. En halua sitoutua omistusasuntoon vielä.
Lukekaa tämä ja miettikää: https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006034886.html
Kyllä se on säälittävää asua vuokralla, oli minkä ikäinen tahansa. Itse olen asunut omassa aina ja ihmettelen miten kaikki lähipiirissä ovat kituuttaneet vuokralla yli kolmikymppisiksi. Ensimmäisen yksiön voi ostaa jo muutaman tonnin säästöillä ja vanhempien takauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä en "vieläkään" ole ostanut omaa asuntoa. On HSL:n seutulippualueella iso perheasunto, jonka kustannukset katetaan osingoilla. Ei ole mitään intoa vaihtaa omistuksia kasvavista osakeyhtiöistä ränsistyviin seiniin.
Samat ihmiset, jotka itkevät vuokrassa rahojen menevän turhaan muiden taskuun, kuitenkin käyvät esim. ravintoloissa, vaikka kotona ruokaa saisi tehtyä kymmenesosan hinnalla.
Sitten kun on velka tapissa, ei saa lainanmaksun lisäksi säästöjä kertymään, ostelee autot siksi lainalla ja lopulta lainan loppuessa saa ottaa uuden lainan putkiremonttiin. Kun sijoittaa sen sijaan vakavaraisiin kansainvälisiin pörssiyhtiöihin, ei tarvitse koskaan maksella kenenkään remontteja.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä on se joka on yhdenkään päivän asunut vuokralla/altistanut lapsensa vuokra-asumiselle. Hyvät vanhemmat, sijoittakaa lapsilisät osakkeisiin että lapsi pääsee rikastumaan!
Ja sitten se osakepotti pitäisi myydä ja ostaa jostain tulevasta mamulähiöstä hallintaoikeus homeisiin seiniin? Paljon mieluummin pidän osakkeet salkussa ja makselen tuotoilla kirkkaasti vuokran ja muut asumismenot.
Vierailija kirjoitti:
30-vuotias ja edelleen vuokralla. Olen pienipalkkainen ja monisairas joten vuokran ja sairauskulujen jälkeen ei hirveästi ole mistä säästää käsirahaa. Samoin työtilanne on huolestuttava, vakipaikka on mutta yt:t tulossa ja sitten tämä sairastelukin voi viedä työkyvyn.
Sukulaiset häpeää vuokralla asumistani mutta minusta tämä on ok, en koskaan saisi tältä alueelta näin ”hienoa” uudehkoa asuntoa ostettua enkä halua minnekään slummiin asumaan. Tämä asunto on lähellä työpaikkaani ja palveluita eikä autoa tarvitse kun kävellen ja pyörällä pääsee kaikkialle mihin tarvitsee. Vuokranantajanikin on todella asiallinen tyyppi. Kaikki on siis hienosti :)
Millaiset sukulaiset häpeävät toisen vuokralla asumista?!
Olen minäkin kyllä meidän suvussa lähes ainut, joka asuu vuokralla. Ehkä pitävät luuserina, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia Suomessa hävetään vuokra-asumista? Miksi asunnon omistaminen on ihmisarvon mittari?
Keski-Euroopassa kaikki asuu vuokralla.
Samaa olen aina ihmetellyt!
Kaupungin vuokra-asunto pari vuotta vanhassa talossa ja viihdyn erinomaisesti. Vuokrakin on todella kohtuullinen. Ikää nyt 33, eikä ole kiire lähteä tästä mihinkään.
Kaveri osti vuosi sitten "halvan" asunnon Helsingistä 70-luvun remonttipommista. Muuhun ei olisi lainaa saanutkaan. Eipä tuo kovin auvoiselta vaikuta, ja tiedän aika monta muutakin samanlaisessa tilanteessa olevaa. Isoa remppaa pukkaa joka suunnasta, eivätkä ne mitään ilmaisia ole ja tuottavat lisäksi asumishaittaa.