Muita, jotka asuvat vielä kolmikymppisenä vuokralla?

Musta tuli hiljan 32-vuotiaana asuntovelallinen, mutta niin miten se onnistui.. no, käsirahan kertyminen sai mukavaa boostia, kun muutin hyväpalkkaisen poikakaverin nurkkiin vesimaksun hinnalla :D Muuten ei olis rupupalkkainen pätkätyöhumanisti saanut säästöön penninjeniä, opintolaina on maksamatta hautaan asti :P

Ukko varmaan jää matkan varrelle ennen pitkää mutta onpahan oma kämppä, höm höm.

Kiinalaiset sanoo "älä kadehdi toisen onnea, et tiedä millaisen hinnan hän on siitä maksanut". Sanovat myös, että täydellinen kauneus voi peittää miljoona virhettä (tjsp).

Ei ne nuorena asunnon ostaneet sitä tietty kerro, mutta monella on takana miehen, isän tai muuten vaan toisten rahat. Häntä pystyyn :)

Ilman muuta asun, ei aavistustakaan missä asun vaikka vuoden päästä ja omakotitaloon en saisi edes lainaa. Perintöä odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin omaa kaveripiiriäni. Ehkä noin 50 ihmistä iältään välillä 27-42. Näistä varmasti omistusasunnossa asuu yli 80%. Loput ovat sitten joko joskus asuneet omistusasunnossa tai ovat keräämässä rahaa omistusasuntoon.

Olemme ihan normaaleja ihmisiä. Joillakin on enemmän rahaa kuin toisilla, mutta ei tässä iässä enää oikeastaan vuokralla-asujia ole.

Missä lestalandiassa lie asut.

Asun landiassa, jossa kolmikymppiset ihmiset ovat hoitaneet asiansa (koulutus, työpaikka, talous) hyvin ja asiallisesti. Noin kun tekee on varaa omaan asuntoon.

Jaa. Meinaatko, että esimerkiksi tohtoritutkinnon suorittaminen ja sen jälkeen ulkomailla postdoccaaminen ei ole koulutuksen ja työpaikan kunnolla ja asiallisesti hoitamista?

Itse en tunne kovinkaan montaa, jotka olisivat alle kolmikymppisinä ostaneet asunnon. Käytännön syistä esim. työkaveriporukka on suurelta osin tai täysin jatkotutkinnon suorittaneita, eikä sellaiseen elämään kuulu kämpän ostaminen nuorena. Sen voi tulkita asioiden huonoksi hoitamiseksi, tai voi ajatella että eri urapoluilla kannattaa tehdä eri valintoja.

No on kyllä noloa asua vuokralla, kun vuokran suuruisella kustannuksella pystyy kasvattamaan omaisuuttakin.

Ei ole mitään järkeä maksaa vuokraa, paitsi niissä erikoistapauksissa, joissa pääomaa ei kannata sitoa haluamaansa asuntoon.

Normaalisti esim. kuukausivuokraltaan 800-1000 euron tyypillisen kerrostalokämpän maksaa omakseen vuokran suuruisilla kk-kuluilla. Ei siis mitään järkeä maksaa vuokraa, ellei ole pakottavaa tarvetta päästä nopeasti pois asunnosta.  Asunnon tosin voi myös myydä melko nopeasti Suomessa.

Ap, mitä väliä? Haluatko itse edes omaa asuntoa? Tekstistä tuli kuva että ajattelet vaan sitä mitä ne muut sanoo.

Asun vuokralla, en tiedä vielä mihin jäisi. En halua ostaa nyk paikkakunnalta asuntoa koska se ei mene kaupaksi jos haluan siitä eroon (muuttotappiokaupunki, vapaita asuntoja todella paljon). Tosin en tiedä haluanko ostaa ollenkaan mistään.

😂 Todellakin asutaan vuokralla, minä 36v ja mies 51. Kerran ostin talon, turhaa p*skaa se oli, naurettavan kallista ja väärässä kaupungissa. Ei ikinä enää. Ei ole velkaa ja on vapaus muuttaa vaikka ulkomaille jos siltä tuntuu.

Olen 29 v nainen ja asun luultavasti loppuelämäni vuokralla. En suostu muuttamaan keskustasta pois ja keskustassa kämpät 100 000 + euroa. Mulle myönnettävä laina 65 000 euroa. Juu ei kiitos en muuta slummiin.

Vaimon kanssa ollaan viisikymppisiä ja asutaan vuokralla.

Koko ajan huonontuvien lainaehtojen vuoksi meillä saattaa olla eläkeikään mennessä säästettynä oman asunnon oma osuus. Valitettavasti eläkkeellä ei sitten enää lyhennetä asuntolainaa.

Olen 50-vuotias ja asun vuokralla lopun ikäni. Tässä vuokra-asunnossa olen ensi lokakuussa tullut asuneeksi 25 vuotta.

Tunnen kaksi eläkeläisparia vuokralla asumassa.

Olen asunut omistusasunnossa aina lukuunottamatta opiskeluaikoja.

Nyt, kun ei enää oikein kiinnostaisi ainakaan kattorempat, tulee mieleen, että voispa vaan soitella isännöitsijälle t. asunnon omistajalle, että hana vuotaa tms. mitä milloinkin pitää korjata.

Poikani -30v asuu vuokralla eikä ole asunnonostosuunnitelmia.

Onko muuten yhdelläkään fillari-kommunistilla omistusasuntoa?

47v ja vuokralla. Oman ostan vasta kun tiedän, minne asetun. Jos asetun ja jos ostan.

Ei 450 eurolla/kk lyhennyksiä, vastikkeita ja mahdollisia remontteja maksella.

Mun faija 62v. asuu vuokralla <3 Ihme kitinää, keskittykää olemaan onnellisia tollasen turhan päivittelyn sijaan!

Otin vakityöpaikan vastaan vasta 33-vuotiaana, joten ensiasunto tuli ostettua vasta 37-vuotiaana pienen säästämisen jälkeen. Ei ollut mitään kiirettä asettua aloilleen tuota ennen. 

Olen kolmekymppinen opiskelija, joka asuu vuokralla. Valmistun neljän vuoden päästä. Ei minua haittaa yhtään, mutta teidän mielestä olen varmaan nolo ja luuseri.

Mä olen 50 ja asun vuokralla. Ei tulisi mieleenikään ryhtyä asuntovelalliseksi. Jos asuntoon tulee jotain korjattavaa, vuokranantaja hoitaa. Huoleton on hevoseton poika ja vuokralla asuva nainen. 

Muiden mielipiteillä tuntuu olevan ap:lle niin paljon merkitystä, että hänen on hyvä tiedostaa ettei se omistusasunto yksin riitä miellyttämään kaikkia. On hankittava muitakin statussymboleita. Mainittakoon niistä vaikka kultainen noutaja, kaksi autoa (skoda ja farmarivolvo) sekä kaksi lasta (tyttö ja poika, pojan tulee syntyä ensin).

54 vee ja asun vuokralla ja tulen asumaankin loppuikäni. Vaivatonta kun haluaaa vaihtaa maisemaa, vaivatonta asumista myös.

"Mutta tuolla vuokralla lyhentäisit omaa jo vaikka kuinka hyvin!" - En halua omaa asuntoa, en taloa enkä huoneistoa. Jos ja kun taas mielin muualle niin siitä vain vuokranantajalle ilmoitus ja taas mennään.

"Et vaan ymmärrä oman talon omistamisen ihanuutta!" - Kyllä ymmärrän, yksi talo ostettu eksän kanssa, eron tullen oli ihan selvää että hän pitää talon ja velan ja minä lähden.

Ehkä omistusasunto sopii niille jotka ihan oikeasti ovat sitä mieltä, että jossain kohtaa elämää tulee asettua aloilleen....