Muita, jotka asuvat vielä kolmikymppisenä vuokralla?

Vierailija kirjoitti:

38 v. Asun vuokralla (yksiössä), en omista autoa, en omista mökkiä, ei ole varaa käydä ulkomailla ja käyn kahdeksan jälkeen kaupassa saadakseni ruokaa halvalla.

Revi siitä.

Ei tule säälipisteitä. Kuka käskee asua siellä apinakehän sisällä tai edes välittömässä läheisyydessä ? Suomi on iso ja laaja maa, täällä on muitakin paikkoja asua ja elää.

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä noloa asua vuokralla, kun vuokran suuruisella kustannuksella pystyy kasvattamaan omaisuuttakin.

Ei ole mitään järkeä maksaa vuokraa, paitsi niissä erikoistapauksissa, joissa pääomaa ei kannata sitoa haluamaansa asuntoon.

Normaalisti esim. kuukausivuokraltaan 800-1000 euron tyypillisen kerrostalokämpän maksaa omakseen vuokran suuruisilla kk-kuluilla. Ei siis mitään järkeä maksaa vuokraa, ellei ole pakottavaa tarvetta päästä nopeasti pois asunnosta.  Asunnon tosin voi myös myydä melko nopeasti Suomessa.

Asunnon voi myydä nopeasti Suomessa?! Varmasti isojen kaupunkien keskustassa, ei välttämättä muualla.

Olen kohta viisikymppinen nainen ja olen asunut vuokralla koko elämäni. Olen saanut asua superkauniissa taloissa ja asunnoissa kaupunginosissa ja paikoissa, joihin minulla ei olisi ollut asunnonostajana mitään asiaa.

Rakastan vapauttani ja olen hyvin kiitollinen siitä kaikille vuokranantajilleni, kotimaassa ja ulkomailla. Olen esteetikko ja seikkailija. Vuokra-asuminen on ihanaa!

Apua tarvitsevat ne, jotka jåmåhtävät koko elåmäkseen yhteen osoitteeseen -

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten suhtautuminen omistusasumiseen on muuttunut. Aikaisemmin pidettiin itsestäänselvänä, että koetetaan hankkia oma asunto niin nuorena kuin mahdollista. Nyt ei ole niin. Yhä useampi asuu vuokralla. Samanaikaisesti ihmisillä voi olla monenlaisia sijoituksia. Aikaisemmin asunto oli se elämän suurin sijoitus. 

Ja kuinka monella se elämän suurin sijoitus on nykyään käytännössä arvoton, myyntihinta siis. Tunnearvoa tietysti on.

Olen vasta 25 v, mies 26 v mutta vastaan silti. Vuokralla asutaan ainakin 1-2 vuotta vielä ja lapsiakin on, mikä häpeä.

Yksi fiksuimmista tuttavapareistamme osti "vasta" nyt 28-vuotiaina ensimmäisen oman kodin. Ovat opiskelleet pitkään ja saaneet vasta muutama vuosi sitten vakiduunit, toki olivat töissä myös opiskelun ohessa, mutta pankki tykkää riittävistä vakituloista ja riittävästä käsirahasta.

Lisäksi joku voi haluta käyttää ensimmäisen lainansa tuottavampaan investointiin kuin asunnon ostoon, vähän ohiksena.

Tämä on vähän samantyyppinen ketju kuin "mitä mieltä olet aikuisesta, jolla on vain visa electron?" - että pärjää tuloillaan ilman luottoa.

51v ja asunut aina vuokralla (paitsi lapsuudenkoti). Helsingissä on ihan tavallista asua vuokralla, ei sitä kukaan ihmettele tai katso kieroon.  

Uskaltakaa hyvät nuoret elää omannäköistä elämää!

Tulevaisuus tulee kääntämään monet asiat päälaelleen - myös tämän.

Moni yhden asunnon asuntovelallinen on ollut avoimesti tai salaa superkateellinen upealle vuokra-asunnolleni merinäköalalla sekä muille ihanille ja erikoislaatuisille kodeilleni, joten voi se mennä niinkin päin. Minusta asia ei ole noin selvä. Omistusasunto ei ole ollut koskaan unelmani, enkäkadehdi asuntovelallisen elämää.

Miksi kaikkien pitäisi elää saman kaavan mukaan, esim. uraPUTKI on Ahdistava ajatus!

Mä oon 33 ja asun vuokralla. En halua sijoittua mihinkään tiettyyn kaupunkiin. Työura kuljettaa milloin minnekin. Kyttään parhaillaan yhtä päällikkötason tehtävää toiselta puolelta Suomea.

Mitä noloa asua vuokralla? En ymmärrä. Mä olen aina asunut vuokralla enkä ole edes miettinyt koskaan muita vaihtoehtoja :o

Tiedän tutun jolla on oma-asunto, lainaa melko paljon, valittaa aina rahan puutetta ja sitä ahdistaa joka kk voiko maksaa asuntolainaa takaisin, elää niukasti vaikka tekee töitä melko paljon.

Vuokralla asuessa on melko helppoa muuttaa paikasta toiseen tarpeen vaatiessa eikä tartte huolehtia mistään ylimääräisestä. Myöskin työttömyyden sattuessa saa asumistukea toisin kuin jos asuu omassa-asunnossa.

M 28

Kohta 60 ja asun senioriasunnossa vuokralla. En omista autoa, kesämökkiä eikä minulla ole omaisuutta, mutta en voi valittaa. Vuokra on kohtuullinen ja asunnossani on sauna. 

40-vuotias, vuokralla koko elämä, ei autoa ikinä, asuntona aina yksiö, kaupasta ostan -60% tuotteita viikottain. Olkaa nyt kaikki kateellisia tälle luksuselämälle!

Asuin 39v saakka vuokralla ja se oli ihan ok. Silloinen mieheni halusi ok-talon, joten semmoiseen sitten. Eron tullen lunastin talon itselleni ja muutaman vuoden päästä myin sen ja ostin rivitaloasunnon. Olen niin huono säästämään, että siinä mielessä pidän ratkaisujani hyvänä, koska nyt on vähän kuin pakko säästää. Jossain vaiheessa voisin ajatella myyväni asunnon ja sitten asua taad vuokralla. Mielestäni ei ole väliä asuuko vuokralla vai omassa, kunhan on itse tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin omaa kaveripiiriäni. Ehkä noin 50 ihmistä iältään välillä 27-42. Näistä varmasti omistusasunnossa asuu yli 80%. Loput ovat sitten joko joskus asuneet omistusasunnossa tai ovat keräämässä rahaa omistusasuntoon.

Olemme ihan normaaleja ihmisiä. Joillakin on enemmän rahaa kuin toisilla, mutta ei tässä iässä enää oikeastaan vuokralla-asujia ole.

Missä lestalandiassa lie asut.

Asun landiassa, jossa kolmikymppiset ihmiset ovat hoitaneet asiansa (koulutus, työpaikka, talous) hyvin ja asiallisesti. Noin kun tekee on varaa omaan asuntoon.

Tarkoitat kai taloyhtiön asuntoon, johon sinulla on rajoitettu hallintaoikeus?

Olin 32v kun ostin ensiasuntoni. Ei aiemmin ollut tietoa mihin asetun ja kenen kanssa. Nyt 47v meillä on velaton okt.

Minusta tuossa ei ole mitään outoa. Maailmalla ihan normaalia. Ja isoissa kaupungeissahan monet asuvat yli kolmekymppisinä vuokralla JA kämppiksen kanssa. En nää siinäkään mitään outoa. Ihmisiä ja elämäntilanteita on erilaisia. Asumismuoto siinä missä muutkin.