Ero renttumiehestä, suru ja ikävä vie voimat

Erosin reilu kuukausi sitten miehestä, jota voisi monestakin syystä kutsua rentuksi. Liallista alkoholinkäyttöä, rahaongelmia, valehtelua ja viimeiseksi paljastui myös pettäminen. Kaiken järjen mukaan on vaan hyvä, että pääsin tyypistä eroon. Mutta sydän ei vaan käsitä sitä. Ikävä ja suru on raastavia, olen laihtunut useamman kilon koska ruokahalua ei ole ja tulevaisuus tuntuu masentavalta. Mieli muistaa tällä hetkellä vain ne hyvät hetket ja muistot, etenkin suhteen alkuajat. Niitä pyörii päässä yhä uudestaan ja uudestaan, tuntuu että kaipuu on niin suuri ettei saa henkeä. Olen yrittänyt tietoisesti ajatella kaikkia niitä syitä, miksi ero on tapahtunut. Ei vaan auta. Kyseessä oli lisäksi ensimmäinen varsinainen parisuhde minulle ja ensimmäinen oikea rakkaus. Mies satutti todella pahasti, mutta ikävöin silti.

Kaipaisin vertaistukea, tsemppiä ja kokemuksia, miten näin pohjattomalta tuntuvasta kuilusta pääsee ylös :/