Miksei saisi olla surullinen siitä, että sukulaiset ovat rajattomia eikä siksi voi olla heidän kanssaan tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Miksi et saisi?

Aina kehotetaan hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä asia tuottaa kuitenkin minulle niin suurta surua, etten pysty siihen. Olo on ikävä. Haluaisin läheiset perhesuhteet, mutta niitä minulla ei ole. Vuorovaikutus rajattomien ihmisten kanssa on aivan liian raskasta. Etäiset välitkään perheeseen eivät silti tunnu hyviltä.

Sun täytyy nyt keksiä jotain muuta elämän täytettä kun sun perhe.

Mitä ehdotat?

Odotan yhä vastausta. Millä sinä korvaisit elämässäsi perheesi?

Lemmikki on paras. Aivan korvaamaton ja helposti rakastettava.

Toinen perheen korvike on oma itse. Mikä voisi olla parempaa kun saa panostaa omaan hyvinvointiinsa ja kaikki pienetkin asiat mitä teet, tulevat hyötynä suoraan omalle henkilökohtaiselle kokemusmaailmallesi hyödynnettäviksi.

Entä jos nämä asiat elämässä ovat jo kunnossa? Suru vaikeiden perhesuhteiden takia on silti läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Minulla on tästä samasta asiasta aivan vastaavia kokemuksia.

Jäätkö sinäkin usein sanattomaksi kun sinua loukataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Minulla on tästä samasta asiasta aivan vastaavia kokemuksia.

En epäile yhtään. Nämä minun informanttini tämän asian tiimoilta, ovat myös sellaisia että en luota heidän kykyihinsä ymmärtää monimutkaisia asioita. Yleissivistys on niin vaillinaista heillä.

Ei ole oikein sellaista keskustelu yhteyttä.

Asioita pitäisi pohjustaa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Minulla on tästä samasta asiasta aivan vastaavia kokemuksia.

Jäätkö sinäkin usein sanattomaksi kun sinua loukataan?

Minä jään!

-eri

Onko kyseessä Lääkärisukulaiset ilman rajoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Minulla on tästä samasta asiasta aivan vastaavia kokemuksia.

Jäätkö sinäkin usein sanattomaksi kun sinua loukataan?

Eikö suurin osa ihmisistä koe sellaiset tilanteet hankalina, joissa tulee loukatuksi? Silloin on monesti vaikea tietää miten tulisi reagoida toisen huonoon käytökseen fiksusti tai reagoida ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Oma veljeni yksinäisyyttään ripustautuu minuun. Tapaan häntä muutaman viikon välein, mutta en rupea miksikään "äidiksi" hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä Lääkärisukulaiset ilman rajoja

On. Lääkärit ilma rajoja, jotka ottavat aurinkoa alasti ja laulavat siinä bändissä.

Mene sinä muuten nyt takas mutsis v-alkuiseen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Tuossahan ei mitään yleistämistä tapahtunut. Jos omaisit luetunymmärryksen, niin tajuaisit että viestissä huomattiin jännästi yhteys. Ei siinä julistettu "kaikki" "aina" "jokainen" tyyliin mitään totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Miksi et saisi?

Aina kehotetaan hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä asia tuottaa kuitenkin minulle niin suurta surua, etten pysty siihen. Olo on ikävä. Haluaisin läheiset perhesuhteet, mutta niitä minulla ei ole. Vuorovaikutus rajattomien ihmisten kanssa on aivan liian raskasta. Etäiset välitkään perheeseen eivät silti tunnu hyviltä.

Sun täytyy nyt keksiä jotain muuta elämän täytettä kun sun perhe.

Mitä ehdotat?

Odotan yhä vastausta. Millä sinä korvaisit elämässäsi perheesi?

Lemmikki on paras. Aivan korvaamaton ja helposti rakastettava.

Toinen perheen korvike on oma itse. Mikä voisi olla parempaa kun saa panostaa omaan hyvinvointiinsa ja kaikki pienetkin asiat mitä teet, tulevat hyötynä suoraan omalle henkilökohtaiselle kokemusmaailmallesi hyödynnettäviksi.

Entä jos nämä asiat elämässä ovat jo kunnossa? Suru vaikeiden perhesuhteiden takia on silti läsnä.

No on minullakin ollut. Suuri suru, paha olo ja katkeruus. Vihaakin piti tuntea oikein urakalla.

Se helpotti, kun ilmaisin että minulla on rajat. Se oli ehkä rumaa ja piti räjähdellä, mutta sen arvoista.

Nyt rikkojat tajuavat että minulla on rajat. Tai ainakin he ovat lopettaneet rajarikkomukset.

Kumpi surettaa enemmän, se etteivät sinun rajasi ole toisten mielestä kunnioitettavia vai se että jäät ilman noiden ihmisten seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Miksi et saisi?

Aina kehotetaan hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä asia tuottaa kuitenkin minulle niin suurta surua, etten pysty siihen. Olo on ikävä. Haluaisin läheiset perhesuhteet, mutta niitä minulla ei ole. Vuorovaikutus rajattomien ihmisten kanssa on aivan liian raskasta. Etäiset välitkään perheeseen eivät silti tunnu hyviltä.

Sun täytyy nyt keksiä jotain muuta elämän täytettä kun sun perhe.

Mitä ehdotat?

Odotan yhä vastausta. Millä sinä korvaisit elämässäsi perheesi?

Lemmikki on paras. Aivan korvaamaton ja helposti rakastettava.

Toinen perheen korvike on oma itse. Mikä voisi olla parempaa kun saa panostaa omaan hyvinvointiinsa ja kaikki pienetkin asiat mitä teet, tulevat hyötynä suoraan omalle henkilökohtaiselle kokemusmaailmallesi hyödynnettäviksi.

Entä jos nämä asiat elämässä ovat jo kunnossa? Suru vaikeiden perhesuhteiden takia on silti läsnä.

No on minullakin ollut. Suuri suru, paha olo ja katkeruus. Vihaakin piti tuntea oikein urakalla.

Se helpotti, kun ilmaisin että minulla on rajat. Se oli ehkä rumaa ja piti räjähdellä, mutta sen arvoista.

Nyt rikkojat tajuavat että minulla on rajat. Tai ainakin he ovat lopettaneet rajarikkomukset.

Miten se käytännössä tapahtui? Minulla ei ole auttanut muu kuin ottaa sukuun etäisyyttä. Viestini jätettiin huomiotta, ilmaisin rajoistani millä tavalla tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä Lääkärisukulaiset ilman rajoja

Ihana, repesin :D

Vierailija kirjoitti:

Kumpi surettaa enemmän, se etteivät sinun rajasi ole toisten mielestä kunnioitettavia vai se että jäät ilman noiden ihmisten seuraa?

Eniten surettaa se, että olen täysin joutunut luopumaan siitä ajatuksesta, että minulla voisi olla toimiva ja rakastava lapsuudenperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Miksi et saisi?

Aina kehotetaan hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä asia tuottaa kuitenkin minulle niin suurta surua, etten pysty siihen. Olo on ikävä. Haluaisin läheiset perhesuhteet, mutta niitä minulla ei ole. Vuorovaikutus rajattomien ihmisten kanssa on aivan liian raskasta. Etäiset välitkään perheeseen eivät silti tunnu hyviltä.

Sun täytyy nyt keksiä jotain muuta elämän täytettä kun sun perhe.

Mitä ehdotat?

Odotan yhä vastausta. Millä sinä korvaisit elämässäsi perheesi?

Lemmikki on paras. Aivan korvaamaton ja helposti rakastettava.

Toinen perheen korvike on oma itse. Mikä voisi olla parempaa kun saa panostaa omaan hyvinvointiinsa ja kaikki pienetkin asiat mitä teet, tulevat hyötynä suoraan omalle henkilökohtaiselle kokemusmaailmallesi hyödynnettäviksi.

Entä jos nämä asiat elämässä ovat jo kunnossa? Suru vaikeiden perhesuhteiden takia on silti läsnä.

No on minullakin ollut. Suuri suru, paha olo ja katkeruus. Vihaakin piti tuntea oikein urakalla.

Se helpotti, kun ilmaisin että minulla on rajat. Se oli ehkä rumaa ja piti räjähdellä, mutta sen arvoista.

Nyt rikkojat tajuavat että minulla on rajat. Tai ainakin he ovat lopettaneet rajarikkomukset.

Ahdistunut rajavartija on helpottunut kun sukulaiset eivät enää hamstraa nuuskaa Haaparannasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Miksi et saisi?

Aina kehotetaan hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä asia tuottaa kuitenkin minulle niin suurta surua, etten pysty siihen. Olo on ikävä. Haluaisin läheiset perhesuhteet, mutta niitä minulla ei ole. Vuorovaikutus rajattomien ihmisten kanssa on aivan liian raskasta. Etäiset välitkään perheeseen eivät silti tunnu hyviltä.

Sun täytyy nyt keksiä jotain muuta elämän täytettä kun sun perhe.

Mitä ehdotat?

Odotan yhä vastausta. Millä sinä korvaisit elämässäsi perheesi?

Lemmikki on paras. Aivan korvaamaton ja helposti rakastettava.

Toinen perheen korvike on oma itse. Mikä voisi olla parempaa kun saa panostaa omaan hyvinvointiinsa ja kaikki pienetkin asiat mitä teet, tulevat hyötynä suoraan omalle henkilökohtaiselle kokemusmaailmallesi hyödynnettäviksi.

Entä jos nämä asiat elämässä ovat jo kunnossa? Suru vaikeiden perhesuhteiden takia on silti läsnä.

No on minullakin ollut. Suuri suru, paha olo ja katkeruus. Vihaakin piti tuntea oikein urakalla.

Se helpotti, kun ilmaisin että minulla on rajat. Se oli ehkä rumaa ja piti räjähdellä, mutta sen arvoista.

Nyt rikkojat tajuavat että minulla on rajat. Tai ainakin he ovat lopettaneet rajarikkomukset.

Ahdistunut rajavartija on helpottunut kun sukulaiset eivät enää hamstraa nuuskaa Haaparannasta

No hohhoijaa. Et mitään nokkelampaa juttua keksinyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Suhtautuisin varauksella ihmisiin, jotka mainostavat, että heillä on hyvä huumorintaju tai että heidän huumorintajuaan on kehuttu. Ei meinaan kuulosta hyvältä tai uskottavalta. Jos jonkun huumori ei juuri sinuun iske niin on noloa väittää, että itse on älykäs ja arvostaa vain laadukasta huumoria, repesin taas kun luin tekstisi :D Ja lopun vuodatus kertoo tosikkoudesta, relaa.

Idea, johtuukohan sukulaistenne mahdollinen nälviminen siitä, että suhtaudutte niin tosikkomaisesti? Silleen tuohtuneesti, että kyllä 60-luku oli kaikkea muuta kuin kukkalahkeet. Olette avoimia maalitauluja leikinlaskulle jos teiltä puuttuu sanavalmius ja otatte kaiken, lähinnä itsenne vakavasti. On iso houkutus painella toisen nappeja kun huomaa miten vakavasti ihminen suhtautuu itseensä ja asioihin.

Tosin ketään ei pidä kiusata, yli rajojen mennä ja leikki pitää lopettaa ajoissa. Rajattomuus, kyllä minä sillä aiheella uskallan yleisesti leikitellä jossain keskustelupalstalla. Hyppää yli jos et kestä äläkä nyt ainakaan ala väittelemään aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Suhtautuisin varauksella ihmisiin, jotka mainostavat, että heillä on hyvä huumorintaju tai että heidän huumorintajuaan on kehuttu. Ei meinaan kuulosta hyvältä tai uskottavalta. Jos jonkun huumori ei juuri sinuun iske niin on noloa väittää, että itse on älykäs ja arvostaa vain laadukasta huumoria, repesin taas kun luin tekstisi :D Ja lopun vuodatus kertoo tosikkoudesta, relaa.

Idea, johtuukohan sukulaistenne mahdollinen nälviminen siitä, että suhtaudutte niin tosikkomaisesti? Silleen tuohtuneesti, että kyllä 60-luku oli kaikkea muuta kuin kukkalahkeet. Olette avoimia maalitauluja leikinlaskulle jos teiltä puuttuu sanavalmius ja otatte kaiken, lähinnä itsenne vakavasti. On iso houkutus painella toisen nappeja kun huomaa miten vakavasti ihminen suhtautuu itseensä ja asioihin.

Tosin ketään ei pidä kiusata, yli rajojen mennä ja leikki pitää lopettaa ajoissa. Rajattomuus, kyllä minä sillä aiheella uskallan yleisesti leikitellä jossain keskustelupalstalla. Hyppää yli jos et kestä äläkä nyt ainakaan ala väittelemään aiheesta.

Mitäpä jos menisit hupailemaan johonkin ihan omaan ketjuusi?