Miksei saisi olla surullinen siitä, että sukulaiset ovat rajattomia eikä siksi voi olla heidän kanssaan tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli vierailulla Englannissa 1970-luvulla.

Englantilainen kenraali tivasi paljonko Suomeen on sijoitettuna neuvostojoukkoja.

- Muutama satatuhatta, Ehrnrooth vastasi.

- Mihin ne on sijoitettu? jatkoi brittikenraali tivaamista.

- Kahden metrin syvyyteen pitkin rajaa, Ehrnrooth totesi.

Vierailija kirjoitti:

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli vierailulla Englannissa 1970-luvulla.

Englantilainen kenraali tivasi paljonko Suomeen on sijoitettuna neuvostojoukkoja.

- Muutama satatuhatta, Ehrnrooth vastasi.

- Mihin ne on sijoitettu? jatkoi brittikenraali tivaamista.

- Kahden metrin syvyyteen pitkin rajaa, Ehrnrooth totesi.

Ihan hyvä juttu sinällään, muttei tämäkään liittynyt aloitukseen mitenkään.

Rajaton on tässä ihan väärä sana.

Ap ilmeisesti tarkoittaa rajoja kunnioittamattomia ihmisiä? Tai paremmin: ihmisiä, jotka eivät kunnioita rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Miksi et saisi?

Aina kehotetaan hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä asia tuottaa kuitenkin minulle niin suurta surua, etten pysty siihen. Olo on ikävä. Haluaisin läheiset perhesuhteet, mutta niitä minulla ei ole. Vuorovaikutus rajattomien ihmisten kanssa on aivan liian raskasta. Etäiset välitkään perheeseen eivät silti tunnu hyviltä.

Sun täytyy nyt keksiä jotain muuta elämän täytettä kun sun perhe.

Mitä ehdotat?

Odotan yhä vastausta. Millä sinä korvaisit elämässäsi perheesi?

Arvelen, että minulla ei ole yhtä vaikea tilanne kuin aloittajalla ja monella vastaajalla, koska pystyn olemaan tekemisissä perheeni kanssa, mutta tunneyhteys puuttuu täysin. Lisänä vielä juoppo uuspuoliso toisella vanhemmalla. Mutta siis minä olen korvannut heidät ystävillä, puolisolla ja lapsilla. Olen täysin hyväksynyt että minulla ei tule olemaan läheisiä välejä vanhempiini, ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen ja tasapainossa asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton on tässä ihan väärä sana.

Ap ilmeisesti tarkoittaa rajoja kunnioittamattomia ihmisiä? Tai paremmin: ihmisiä, jotka eivät kunnioita rajoja.

Eivät nämä ihmiset ymmärrä sitä, että toiset ovat heistä erillisiä ihmisiä. He ovat kyllä jyrääviä, mutta myös itse rajattomia.

Ja sää oot enemmänkin rajat kii -tyyppi vai?Kyllä se silloin on este.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Miksi et saisi?

Aina kehotetaan hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä asia tuottaa kuitenkin minulle niin suurta surua, etten pysty siihen. Olo on ikävä. Haluaisin läheiset perhesuhteet, mutta niitä minulla ei ole. Vuorovaikutus rajattomien ihmisten kanssa on aivan liian raskasta. Etäiset välitkään perheeseen eivät silti tunnu hyviltä.

Sun täytyy nyt keksiä jotain muuta elämän täytettä kun sun perhe.

Mitä ehdotat?

Odotan yhä vastausta. Millä sinä korvaisit elämässäsi perheesi?

Arvelen, että minulla ei ole yhtä vaikea tilanne kuin aloittajalla ja monella vastaajalla, koska pystyn olemaan tekemisissä perheeni kanssa, mutta tunneyhteys puuttuu täysin. Lisänä vielä juoppo uuspuoliso toisella vanhemmalla. Mutta siis minä olen korvannut heidät ystävillä, puolisolla ja lapsilla. Olen täysin hyväksynyt että minulla ei tule olemaan läheisiä välejä vanhempiini, ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen ja tasapainossa asian kanssa.

Millä tavoin tuo onnellinen ja tasapainoinen suhtautumistapa asiaan löytyi? Paljonko siihen meni aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Olen aina ollut kuspiä. Lapsi rakas. Siinä ei tarvita edes mitään merkkejä. 

Ja kun vastaa syyttelyyn syyttelyllä (vrt sun huumori on niin typerää, että olet varmasti typerä itsekin), niin siinä niittää sitä mitä on kylvänyt. Sehän on kuin suoraan jostakin koulukiusaajan oppikirjasta, minä saan sanoa mitä tahansa, mutta mulle ei saa sanoa mitään vastaan. Pikku puppelini.

Minä luin moneen kertaan että "raajattomat sukulaiset". Siten tuossa kysymyksessä olisi ollut jotain järkeäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Tai se loukkaantuja on vaan herkkänahkainen eikä ymmärrä kuin omaa huumoriaan. Tilanteet vaihtelee. Joka korostaa omaa tapaansa, karsastaa muiden tapoja niin on kovin.. rajoittunut. Rajatapaus. Rajattavissa. Vetää rajaviivoja. Kulkee raja-alueilla. Vetää raja-merkin. Suttaa rajauksensa. Sinne kalahtaa missä rajahtaa. Ylittää raja-aidan. Rajaa keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Tai se loukkaantuja on vaan herkkänahkainen eikä ymmärrä kuin omaa huumoriaan. Tilanteet vaihtelee. Joka korostaa omaa tapaansa, karsastaa muiden tapoja niin on kovin.. rajoittunut. Rajatapaus. Rajattavissa. Vetää rajaviivoja. Kulkee raja-alueilla. Vetää raja-merkin. Suttaa rajauksensa. Sinne kalahtaa missä rajahtaa. Ylittää raja-aidan. Rajaa keskustelua.

Luuletko olevasi jotenkin poikkeuksellisen nokkela?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Tai se loukkaantuja on vaan herkkänahkainen eikä ymmärrä kuin omaa huumoriaan. Tilanteet vaihtelee. Joka korostaa omaa tapaansa, karsastaa muiden tapoja niin on kovin.. rajoittunut. Rajatapaus. Rajattavissa. Vetää rajaviivoja. Kulkee raja-alueilla. Vetää raja-merkin. Suttaa rajauksensa. Sinne kalahtaa missä rajahtaa. Ylittää raja-aidan. Rajaa keskustelua.

Luuletko olevasi jotenkin poikkeuksellisen nokkela?

Luulemisella ja tietämisellä on vissi ero.

Minun ei tarvitse mainita, että nokkeluuttani on usein kehuttu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Tai se loukkaantuja on vaan herkkänahkainen eikä ymmärrä kuin omaa huumoriaan. Tilanteet vaihtelee. Joka korostaa omaa tapaansa, karsastaa muiden tapoja niin on kovin.. rajoittunut. Rajatapaus. Rajattavissa. Vetää rajaviivoja. Kulkee raja-alueilla. Vetää raja-merkin. Suttaa rajauksensa. Sinne kalahtaa missä rajahtaa. Ylittää raja-aidan. Rajaa keskustelua.

Luuletko olevasi jotenkin poikkeuksellisen nokkela?

Luulemisella ja tietämisellä on vissi ero.

Minun ei tarvitse mainita, että nokkeluuttani on usein kehuttu..

Turhaan. Olet äärimmäisen keskinkertainen sanansäilän heiluttelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Tai se loukkaantuja on vaan herkkänahkainen eikä ymmärrä kuin omaa huumoriaan. Tilanteet vaihtelee. Joka korostaa omaa tapaansa, karsastaa muiden tapoja niin on kovin.. rajoittunut. Rajatapaus. Rajattavissa. Vetää rajaviivoja. Kulkee raja-alueilla. Vetää raja-merkin. Suttaa rajauksensa. Sinne kalahtaa missä rajahtaa. Ylittää raja-aidan. Rajaa keskustelua.

Luuletko olevasi jotenkin poikkeuksellisen nokkela?

Luulemisella ja tietämisellä on vissi ero.

Minun ei tarvitse mainita, että nokkeluuttani on usein kehuttu..

Turhaan. Olet äärimmäisen keskinkertainen sanansäilän heiluttelija.

Ei pidä paikkaansa, kateellisten panettelua.

Vierailija kirjoitti:

No minä varmaan saan kuolla sitten suruun, kun kummankaan vanhemman puolelta suku on täysin mätä, vanhemmat ei myöskään välitä, en löydä ystäviä, elämä on muutenkin huonosti koska yksinäisyys tappaa.

Kuulostaa siltä, että olet vielä täysin riippuvainen ulkoapäin tulevasta henkisestä tuesta. Onnellisuutesi perustuu ympäristöön eikä ole sisäsyntyistä. Muutos on kuitenkin mahdollinen. Yksinkin voi elää hyvää elämää, mutta ne suvun ja vanhempien opit ja uskomukset tulee purkaa omasta päästä, muuten onnellinen elämä ei käytännössä ole mahdollista.

Tsemppiä!

T. vuosia itseään käsitellyt, joka oli ennen tuossa samassa jamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Tai se loukkaantuja on vaan herkkänahkainen eikä ymmärrä kuin omaa huumoriaan. Tilanteet vaihtelee. Joka korostaa omaa tapaansa, karsastaa muiden tapoja niin on kovin.. rajoittunut. Rajatapaus. Rajattavissa. Vetää rajaviivoja. Kulkee raja-alueilla. Vetää raja-merkin. Suttaa rajauksensa. Sinne kalahtaa missä rajahtaa. Ylittää raja-aidan. Rajaa keskustelua.

Luuletko olevasi jotenkin poikkeuksellisen nokkela?

Luulemisella ja tietämisellä on vissi ero.

Minun ei tarvitse mainita, että nokkeluuttani on usein kehuttu..

Turhaan. Olet äärimmäisen keskinkertainen sanansäilän heiluttelija.

Ei pidä paikkaansa, kateellisten panettelua.

Näyttösi täällä eivät vakuuta. Älä vielä jätä päivätyötäsi haaveissasi siintävän kirjailijan uran takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on ilmeisesti täysin erilainen musiikkimaku ja hän ei suvaitse a cappella -laulua. Minusta taas olisi hienoa jos joku sukulainen olisi Rajattomat-yhtyeessä. Niin me olemme erilaisia. Dum dum dum dum dum dum daa daa daa daa.

Jännää. Ne rajattomat (tässä yhteydessäihmiset jotka eivät kunnioita toisen rajoja) tyypit joita minä tunnen, ovat sattumalta myös samanlaisia asioista väkisin lapsenomaisia vitsejä vääntäviä muka hauskoja leukailijoita.

Aikuiset ihmiset luulevat olevansa kovinkin hauskoja ja mahtavia vitsiniekkoja, mutta se huumori on sellaista säälittävää vääntämistä.

Varmasti rikkinäisen ihmisen joku defenssi.

Ja yleistäminen toimii aina. Tai sitten ei. Miksiköhän huumorintajuttomilla ihmisillä on usein niin vaikea elämä ja varsinkin ihmissuhteet?

Minulla on huumorintaju jota on kehuttu. Huumori on älykkyyden alalaji. Ei minulla ole ongelmaa hahmottaa Rajattomat lauluyhtyeen ja rajattomien ihmisten yhteyttä (nimi) ja sitä että leukailijan mielestä on hauskaa sotkea kaksi eri asiaa keskenään ja olla tahallaan tyhmä.

Huumori on parasta silloin kun se on oivaltavaa, eikä silloin kun se on lapsellista ja sellaista että kuka tahansa voisi saman ilmeisimmän läpän keksiä.

Esim. näetkö auroja? Joo pellolla keväisin kjeh.

Tuolle nauramattomuus ei ole osoitus huumorin TAJUAMATTOMUUDESTA, vaan antaa osviittaa siitä että todennäköisesti arvostaa laadukkaampaa huumoria.

Kulta pieni, yksi varmin merkki huumorintajuttomuudesta on vaatimus 'laadukkaammasta huumorista' - joka on siis vaatimuksena absurdi. Kun ei tajua, niin ei tajua. Ja huumorintajuttomat ihmiset yleensä ottavat itsensä (ja laadukkuutensa) niin pelottavan vakavasti. Se on sitä totista torvensoittoa (ja wikipediasta pitää tarkista, mitä se huumori on).

Nyt ihan sivusta: varmin merkki siitä että joku on kusipää on se, että kun joku loukkaantuu sun sanoista niin sä alat syyttää tätä huumorin puutteesta. Toinen on sitten tuo "kulta pieni" anonyymissä nettikeskustelussa.

Tai se loukkaantuja on vaan herkkänahkainen eikä ymmärrä kuin omaa huumoriaan. Tilanteet vaihtelee. Joka korostaa omaa tapaansa, karsastaa muiden tapoja niin on kovin.. rajoittunut. Rajatapaus. Rajattavissa. Vetää rajaviivoja. Kulkee raja-alueilla. Vetää raja-merkin. Suttaa rajauksensa. Sinne kalahtaa missä rajahtaa. Ylittää raja-aidan. Rajaa keskustelua.

Luuletko olevasi jotenkin poikkeuksellisen nokkela?

Luulemisella ja tietämisellä on vissi ero.

Minun ei tarvitse mainita, että nokkeluuttani on usein kehuttu..

Turhaan. Olet äärimmäisen keskinkertainen sanansäilän heiluttelija.

Ei pidä paikkaansa, kateellisten panettelua.

Näyttösi täällä eivät vakuuta. Älä vielä jätä päivätyötäsi haaveissasi siintävän kirjailijan uran takia.

Tämä ei ole minulle näytön paikka vaan lämpimän päivän hupia. Olen liian kallispalkkainen lähteäkseni kirjallisuuden poluille. Ehkä myöhemmin, suukko. Ainakin Reginaan kuuma kesänovelli.

Up