Lue keskustelun säännöt.
Ketuttaa olla isosisko!
02.08.2018 |
Olla aina se äitihahmo (meillä äiti kuollut), vastuun kantaja, paha ihminen jos ei auta kun toistakaan ei kiinnosta, antava osa puoli joka asiassa. Olen niin kyllästynyt ja huijattu olo. Itse otan vastuuta ja autan ja tottakai vastavuoroisesti odotan sitä sitten toiselta mutta aina tulee märkää rättiä päin naamaa. Katkaisenko vaan välit niin vältyn pettymyksiltä?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap läheisriippuvainen?
Opettele sanomaan
En nyt ehdi
En nyt jaksa
En nyt pysty
Minulla on muita kiireitä
En voi lainata nyt rahaaNämä ovat oikein hyviä ja neutraaleja vastauksia avunpyyntöihin.
Kyllä se sisko (vai onko kyseessä veli) oppii itse asiansa huolehtimaan kun et ole koko ajan auttamassa.Oletko koskaan kysynyt, miksi toista pitää niin paljon auttaa? Miksi hän ei pärjää ilman apua kun muutkin ihmiset pärjäävät?
Ei sitä nyt sentään kokonaan tarvitse välejä katkaista.
Vai tuntuuko sinusta siltä että olet tärkeä vain auttaessasi?
Tällaisten asioiden opetteleminen on usein pitkä prosessi.
Niin ja siitä opettelemisesta voi napata seuraavan marttyyrikruunun... Kun mä nyt niin kärsin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tullaanko ap:n luoksekin kylään samaan tapaan kuin lapsuudenkotiin? Ei ymmärretä olevansa vieraita talon sen sijasta ja se kiristää hermoja.
" hei, mua todellakin suututtaa kun sä teet noin."
"meille ei voi nyt tulla, kun sä käyttäydyt täällä aina niin ikävästi"
Yms yms
Et ole tainnut olla rajattomien ihmisten kanssa tekemisissä? Saat kyllä asioista sanoessasi kiukkuisia reaktioita toisilta, mutta käytös pysyy ennallaan. Ainoa vaihtoehto on ottaa etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap läheisriippuvainen?
Opettele sanomaan
En nyt ehdi
En nyt jaksa
En nyt pysty
Minulla on muita kiireitä
En voi lainata nyt rahaaNämä ovat oikein hyviä ja neutraaleja vastauksia avunpyyntöihin.
Kyllä se sisko (vai onko kyseessä veli) oppii itse asiansa huolehtimaan kun et ole koko ajan auttamassa.Oletko koskaan kysynyt, miksi toista pitää niin paljon auttaa? Miksi hän ei pärjää ilman apua kun muutkin ihmiset pärjäävät?
Ei sitä nyt sentään kokonaan tarvitse välejä katkaista.
Vai tuntuuko sinusta siltä että olet tärkeä vain auttaessasi?
Tällaisten asioiden opetteleminen on usein pitkä prosessi.
Niin ja siitä opettelemisesta voi napata seuraavan marttyyrikruunun... Kun mä nyt niin kärsin...
Onko ylimielisyys toisia kohtaan sinun ongelmasi?
Miksi sisaruksesi on sinusta riippuvainen?
Mitä hänelle tapahtuu jos sinä sairastut vakavasti tai joudut onnettomuuteen?
Vammaudut pahasti tai kuolet?
Kuoleeko sisaruksesi nälkään?
Joutuuko hän kodittomaksi?
Jos ei kuole eikä joudu kodittomaksi niin voit huoletta lopettaa sen auttamisen.
Jos vastaus on kyllä, niin hanki hänelle ulkopuolista apua. Sosiaalitoimisto auttaa sellaisissa tapauksissa.
Tunnen yhden tapauksen jossa äiti lopetti aikuisen lapsensa auttamisen. Antoi lainojen päätyä ulosottoon vaikka se tuntui hänestä todella pahalta. Tämä sai pojan ryhdistäytymään.
Nykyään poika opiskelee ammattikoulussa ja hänellä on tyttöystävä.
Näyttää siltä että poika saa elämästä kiinni ja osaa ottaa vastuuta itsestään kun ei enää pysty ottamaan niitä pikavippejä.
Aikaisemmin tämä poika oli vain vetänyt viinaa ja ottanut pikavippejä, joita äiti sitten oli maksellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tullaanko ap:n luoksekin kylään samaan tapaan kuin lapsuudenkotiin? Ei ymmärretä olevansa vieraita talon sen sijasta ja se kiristää hermoja.
" hei, mua todellakin suututtaa kun sä teet noin."
"meille ei voi nyt tulla, kun sä käyttäydyt täällä aina niin ikävästi"
Yms ymsEt ole tainnut olla rajattomien ihmisten kanssa tekemisissä? Saat kyllä asioista sanoessasi kiukkuisia reaktioita toisilta, mutta käytös pysyy ennallaan. Ainoa vaihtoehto on ottaa etäisyyttä.
Jaa niin sää otat sitä etäisyyttä ihan salaa.. Et vastaa puheluihin, välttelet ihmistä? Ja otat sitten siitä stressiä, vaikka voisit sanoa suorat sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap läheisriippuvainen?
Opettele sanomaan
En nyt ehdi
En nyt jaksa
En nyt pysty
Minulla on muita kiireitä
En voi lainata nyt rahaaNämä ovat oikein hyviä ja neutraaleja vastauksia avunpyyntöihin.
Kyllä se sisko (vai onko kyseessä veli) oppii itse asiansa huolehtimaan kun et ole koko ajan auttamassa.Oletko koskaan kysynyt, miksi toista pitää niin paljon auttaa? Miksi hän ei pärjää ilman apua kun muutkin ihmiset pärjäävät?
Ei sitä nyt sentään kokonaan tarvitse välejä katkaista.
Vai tuntuuko sinusta siltä että olet tärkeä vain auttaessasi?
Tällaisten asioiden opetteleminen on usein pitkä prosessi.
Niin ja siitä opettelemisesta voi napata seuraavan marttyyrikruunun... Kun mä nyt niin kärsin...
Onko ylimielisyys toisia kohtaan sinun ongelmasi?
No sinähän siitäkin näytät ottavan itseesi. Eikö ole tilanne hallussa? Jukra, vittuileeko joku tuntematon sinulle? Kyllä sun täytyy nyt päästä tilanteessa niskan päälle, tilanne haltuun. Niinkuin elämässäkin, sun täytyy pidellä lankoja, vaikka siitä "kärsitkin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap läheisriippuvainen?
Opettele sanomaan
En nyt ehdi
En nyt jaksa
En nyt pysty
Minulla on muita kiireitä
En voi lainata nyt rahaaNämä ovat oikein hyviä ja neutraaleja vastauksia avunpyyntöihin.
Kyllä se sisko (vai onko kyseessä veli) oppii itse asiansa huolehtimaan kun et ole koko ajan auttamassa.Oletko koskaan kysynyt, miksi toista pitää niin paljon auttaa? Miksi hän ei pärjää ilman apua kun muutkin ihmiset pärjäävät?
Ei sitä nyt sentään kokonaan tarvitse välejä katkaista.
Vai tuntuuko sinusta siltä että olet tärkeä vain auttaessasi?
Tällaisten asioiden opetteleminen on usein pitkä prosessi.
Silti se kannattaa joskus aloittaa, eikä vaan ajatella että se on liian hankalaa ja kestääkin kauan.
Terapia voi auttaa jos tuntuu ettei siitä yksin selviä
Läheiseksi Pou sisustan apua hakeneet usein sanovat että välit läheisiin ovat parantuneet sen jälkeen kun he itse ovat lopettaneet auttamisen ja huolehtimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmat pyytävät ahneesti. Pitävät saamaansa apua itsestäänselvyytenä.
Mun äiti on mua 36 vuotta vanhempi ja aika vanha.
Jotkut vaan on semmoisia, kehtaavat pyytää.. Ja toiset niin tyhmiä että suostuvat kaikkeen.Ei välttämättä kyse ole tyhmyydestä. Jos on aina saanut osakseen tietynlaista kohtelua, niin ei ole helppoa alkaa yrittää muuttaa tuttuja rooleja.
Mutta tietoinen valinta se on aina.
Ei ole, jos ei ole päässyt asian käsittelyssä niin pitkälle. Vasta kun ymmärtää mikä kurjan olon syynä on, niin tilannetta voi yrittää alkaa tietoisesti korjata. Eikä se siltikään usein ole helppoa.
Jaa niin jos toinen soittelee ja sanoo että tee tämä tai tuo tai lainaa rahaa ja sinä sanot että joo, minä teen. Itse siinä aiheuttaa itselleen pahan olon, ei se toinen. Kukin on itse vastuussa tunteistaan ja olostaan, ei kukaan muu.
Jos on lapsesta saakka annettu ymmärtää että sun kuuluu aina auttaa muita tai olet huono ihminen, niin tällaiset käyttäytymismallit muuttuu automaattisiksi ja ikävät tunteet vyöryy päälle myös automaattisesti jos yrittää niitä rikkoa. Kyse ei todellakaan ole tietoisesta, hallitusta prosessista. Malleja voi yrittää muuttaa, mutta se vaatii usein esimerkiksi terapiaa.
-eri
"Katkaisenko vaan välit niin vältyn pettymyksiltä?"
Vastaus kysymykseen on kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tullaanko ap:n luoksekin kylään samaan tapaan kuin lapsuudenkotiin? Ei ymmärretä olevansa vieraita talon sen sijasta ja se kiristää hermoja.
" hei, mua todellakin suututtaa kun sä teet noin."
"meille ei voi nyt tulla, kun sä käyttäydyt täällä aina niin ikävästi"
Yms ymsEt ole tainnut olla rajattomien ihmisten kanssa tekemisissä? Saat kyllä asioista sanoessasi kiukkuisia reaktioita toisilta, mutta käytös pysyy ennallaan. Ainoa vaihtoehto on ottaa etäisyyttä.
Jaa niin sää otat sitä etäisyyttä ihan salaa.. Et vastaa puheluihin, välttelet ihmistä? Ja otat sitten siitä stressiä, vaikka voisit sanoa suorat sanat.
Niin minun on täytynyt tehdä rajattoman auttajan kanssa.
Yritin kyllä puhua asiasta usean vuoden ajan. Itse asiassa yritin 20 vuotta. Keskustelut johtivat aina siihen että se auttaja haukkui minut pystyyn.
Lopulta oli pakko uskoa että ainoa keino on etäisyyden ottaminen ilman mitään selityksiä. Olinhan minä jo 20 vuotta selittänyt, näyttänyt lehtiartikkeleita, antanut läheisriippuvuutta käsitteleviä kirjoja. En enää keksinyt muuta keinoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmat pyytävät ahneesti. Pitävät saamaansa apua itsestäänselvyytenä.
Mun äiti on mua 36 vuotta vanhempi ja aika vanha.
Jotkut vaan on semmoisia, kehtaavat pyytää.. Ja toiset niin tyhmiä että suostuvat kaikkeen.Ei välttämättä kyse ole tyhmyydestä. Jos on aina saanut osakseen tietynlaista kohtelua, niin ei ole helppoa alkaa yrittää muuttaa tuttuja rooleja.
Mutta tietoinen valinta se on aina.
Ei ole, jos ei ole päässyt asian käsittelyssä niin pitkälle. Vasta kun ymmärtää mikä kurjan olon syynä on, niin tilannetta voi yrittää alkaa tietoisesti korjata. Eikä se siltikään usein ole helppoa.
Mutta sepä onkin myös sitä vastuunottoa omasta elämästä :P Jos sinua kohdellaan kuin kynnysmattoa, kenen tehtävä on asiaan puuttua? Hyväksikäyttäjä ei lopeta toimintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmat pyytävät ahneesti. Pitävät saamaansa apua itsestäänselvyytenä.
Mun äiti on mua 36 vuotta vanhempi ja aika vanha.
Jotkut vaan on semmoisia, kehtaavat pyytää.. Ja toiset niin tyhmiä että suostuvat kaikkeen.Ei välttämättä kyse ole tyhmyydestä. Jos on aina saanut osakseen tietynlaista kohtelua, niin ei ole helppoa alkaa yrittää muuttaa tuttuja rooleja.
Mutta tietoinen valinta se on aina.
Ei ole, jos ei ole päässyt asian käsittelyssä niin pitkälle. Vasta kun ymmärtää mikä kurjan olon syynä on, niin tilannetta voi yrittää alkaa tietoisesti korjata. Eikä se siltikään usein ole helppoa.
Jaa niin jos toinen soittelee ja sanoo että tee tämä tai tuo tai lainaa rahaa ja sinä sanot että joo, minä teen. Itse siinä aiheuttaa itselleen pahan olon, ei se toinen. Kukin on itse vastuussa tunteistaan ja olostaan, ei kukaan muu.
Jos on lapsesta saakka annettu ymmärtää että sun kuuluu aina auttaa muita tai olet huono ihminen, niin tällaiset käyttäytymismallit muuttuu automaattisiksi ja ikävät tunteet vyöryy päälle myös automaattisesti jos yrittää niitä rikkoa. Kyse ei todellakaan ole tietoisesta, hallitusta prosessista. Malleja voi yrittää muuttaa, mutta se vaatii usein esimerkiksi terapiaa.
-eri
Sulle tulee krapula niin auttamisesta kuin auttamatta jättämisestä. Seuraavan elämäntehtävän voit ottaa asioiden käsittelemisestä. Voit vaikka vääntää kärpäsestä härkäsen.
Tai sitten voit hankkia jotain muuta sisältöä elämään ja sanoa ihmisille että nyt en kerkiä, nyt en viitsi, nyt en jaksa. Ja voi voi jos sulle tulee Kurja olo niin auttamisesta kuin auttamatta jättämisestä.. Mitä sitten?? Niiden ihmisten pitäisi kantaa sua kultatuolissa?? Kiittää?? Hakea sulle jotain ristiä?? Kuule. Tee jotain muuta ja unohda koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap läheisriippuvainen?
Opettele sanomaan
En nyt ehdi
En nyt jaksa
En nyt pysty
Minulla on muita kiireitä
En voi lainata nyt rahaaNämä ovat oikein hyviä ja neutraaleja vastauksia avunpyyntöihin.
Kyllä se sisko (vai onko kyseessä veli) oppii itse asiansa huolehtimaan kun et ole koko ajan auttamassa.Oletko koskaan kysynyt, miksi toista pitää niin paljon auttaa? Miksi hän ei pärjää ilman apua kun muutkin ihmiset pärjäävät?
Ei sitä nyt sentään kokonaan tarvitse välejä katkaista.
Vai tuntuuko sinusta siltä että olet tärkeä vain auttaessasi?
Tällaisten asioiden opetteleminen on usein pitkä prosessi.
Niin? Jostainhan se on kumminkin aloitettava. Ja kuka muu sen tekisi? t. itsekin prosessia jo useamman vuoden läpikäynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tullaanko ap:n luoksekin kylään samaan tapaan kuin lapsuudenkotiin? Ei ymmärretä olevansa vieraita talon sen sijasta ja se kiristää hermoja.
" hei, mua todellakin suututtaa kun sä teet noin."
"meille ei voi nyt tulla, kun sä käyttäydyt täällä aina niin ikävästi"
Yms ymsEt ole tainnut olla rajattomien ihmisten kanssa tekemisissä? Saat kyllä asioista sanoessasi kiukkuisia reaktioita toisilta, mutta käytös pysyy ennallaan. Ainoa vaihtoehto on ottaa etäisyyttä.
Jaa niin sää otat sitä etäisyyttä ihan salaa.. Et vastaa puheluihin, välttelet ihmistä? Ja otat sitten siitä stressiä, vaikka voisit sanoa suorat sanat.
Niin minun on täytynyt tehdä rajattoman auttajan kanssa.
Yritin kyllä puhua asiasta usean vuoden ajan. Itse asiassa yritin 20 vuotta. Keskustelut johtivat aina siihen että se auttaja haukkui minut pystyyn.
Lopulta oli pakko uskoa että ainoa keino on etäisyyden ottaminen ilman mitään selityksiä. Olinhan minä jo 20 vuotta selittänyt, näyttänyt lehtiartikkeleita, antanut läheisriippuvuutta käsitteleviä kirjoja. En enää keksinyt muuta keinoa.
Eli otit siitä homman itsellesi, sen sijaan että olisit jättänyt sen tekemättä ja jatkanut elämääsi.
Kutsuitko oikein sen kotiisi ja tutkitte näitä artikkeleita?? Kumpi siinä vainosi ja kumpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap läheisriippuvainen?
Opettele sanomaan
En nyt ehdi
En nyt jaksa
En nyt pysty
Minulla on muita kiireitä
En voi lainata nyt rahaaNämä ovat oikein hyviä ja neutraaleja vastauksia avunpyyntöihin.
Kyllä se sisko (vai onko kyseessä veli) oppii itse asiansa huolehtimaan kun et ole koko ajan auttamassa.Oletko koskaan kysynyt, miksi toista pitää niin paljon auttaa? Miksi hän ei pärjää ilman apua kun muutkin ihmiset pärjäävät?
Ei sitä nyt sentään kokonaan tarvitse välejä katkaista.
Vai tuntuuko sinusta siltä että olet tärkeä vain auttaessasi?
Tällaisten asioiden opetteleminen on usein pitkä prosessi.
Niin? Jostainhan se on kumminkin aloitettava. Ja kuka muu sen tekisi? t. itsekin prosessia jo useamman vuoden läpikäynyt.
Aloitin sen jo nuoruudessani. Miksi kuvittelet etten olisi aloittanut?
Usein autetaan ja autetaan ja koitetaan saada toinen tajuamaan vaikka toinen ei sitä edes halua. Kaikki elää omaa elämäänsä ja kaikilla on siitä oma vastuu. Toisen elämää on turha ottaa omakseen.
Mäkin olen aina vihannut isosiskona oloa! Olin (ja yritetään että olisin yhä) se sylkykuppi, se, joka ei ikinä saanut mitään pyytämäänsä, se, jota hakattiin. Se jota lannistettiin henkisesti. Ei ikinä nuorempia sisaruksiani.
Ja pikkusiskoani on todella helppo johdatella, joten isäni opetti vihaamaan minua, ja näytti miten mun päivän voi pilata. Sisko sitten hyvin nopeasti oppi käyttämään hyväkseen sitä että mua syytettiin ja rankaistiin kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap läheisriippuvainen?
Opettele sanomaan
En nyt ehdi
En nyt jaksa
En nyt pysty
Minulla on muita kiireitä
En voi lainata nyt rahaaNämä ovat oikein hyviä ja neutraaleja vastauksia avunpyyntöihin.
Kyllä se sisko (vai onko kyseessä veli) oppii itse asiansa huolehtimaan kun et ole koko ajan auttamassa.Oletko koskaan kysynyt, miksi toista pitää niin paljon auttaa? Miksi hän ei pärjää ilman apua kun muutkin ihmiset pärjäävät?
Ei sitä nyt sentään kokonaan tarvitse välejä katkaista.
Vai tuntuuko sinusta siltä että olet tärkeä vain auttaessasi?
Tällaisten asioiden opetteleminen on usein pitkä prosessi.
Niin? Jostainhan se on kumminkin aloitettava. Ja kuka muu sen tekisi? t. itsekin prosessia jo useamman vuoden läpikäynyt.
Aloitin sen jo nuoruudessani. Miksi kuvittelet etten olisi aloittanut?
Jotkut lukee lääkäriksi, toiset kirjoittavat pitkän romaanin... Toiset ottavat elämäntehtävän tälläisessä, sen sijaan että keksittäisiin jotain tuottavaa, eikä pelleiltäisi oman elämän lisäksi muidenkin elämillä. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap läheisriippuvainen?
Opettele sanomaan
En nyt ehdi
En nyt jaksa
En nyt pysty
Minulla on muita kiireitä
En voi lainata nyt rahaaNämä ovat oikein hyviä ja neutraaleja vastauksia avunpyyntöihin.
Kyllä se sisko (vai onko kyseessä veli) oppii itse asiansa huolehtimaan kun et ole koko ajan auttamassa.Oletko koskaan kysynyt, miksi toista pitää niin paljon auttaa? Miksi hän ei pärjää ilman apua kun muutkin ihmiset pärjäävät?
Ei sitä nyt sentään kokonaan tarvitse välejä katkaista.
Vai tuntuuko sinusta siltä että olet tärkeä vain auttaessasi?
Tällaisten asioiden opetteleminen on usein pitkä prosessi.
Niin? Jostainhan se on kumminkin aloitettava. Ja kuka muu sen tekisi? t. itsekin prosessia jo useamman vuoden läpikäynyt.
Aloitin sen jo nuoruudessani. Miksi kuvittelet etten olisi aloittanut?
Jotkut lukee lääkäriksi, toiset kirjoittavat pitkän romaanin... Toiset ottavat elämäntehtävän tälläisessä, sen sijaan että keksittäisiin jotain tuottavaa, eikä pelleiltäisi oman elämän lisäksi muidenkin elämillä. Säälittävää.
Itse olet säälittävä. Ei ole kypsän ihmisen käytöstä tulla tänne kettuilemaan muille.
Viimeinen lause. Ihan totta.