Lue keskustelun säännöt.
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole mikään lieventävä asianhaara, että mies on päätynyt sänkyyn vain 1/3 tapaamiskerralla. Jokin syyhän siihen on, että hänen piti salata sinulta myös ne kaksi aiempaa tapaamista. Jos hän olisi ollut ihan viattomin aikein liikkeellä, niin miksi hän ei heti kertonut sinulle, että kävi tänään lounaalla yhden asiakkaan/opiskelijan/assarin kanssa, ja heillä oli todella mielenkiintoinen keskustelu? Näin kai parisuhteissa yleensä toimitaan, kun tapaa uuden ihmisen, jonka kanssa tulee erityisen hyvin juttuun, niin sitä uutta tuttavuutta haluaa hehkuttaa myös puolisolleen. Samoin siitä autokyydistä olisi ihan hyvin voinut mainita, jos kerran mitään taka-ajatuksia ei olisi ollut.
Eikö tuo ole tavallinen seurustelun aloituskuvio. Tapaamisia, tiivistä yhteydenpitoa, ja vasta kolmansilla treffeillä sänkyyn! Tietenkin suutelua ja pientä hyväilyä jo toisella tapaamisella.
Kyllä ja yön yli kestäneillä treffeillä seksiä harrastettiin toistamiseen vielä aamulla, minkä jälkeen huoltoaseman pihalla olivat ilmeisen lämpimissä tunnelmissa (mistä ap olisi muuten heti osannut päätellä, että kyseessä on toinen nainen, eikä esim. turisti, jota mies yrittää neuvoa?). Tästä päättelen, että miestä ei kaduttanut pettäminen, eikä hän tuntenut siitä morkkista ennen kuin jäi kiinni vaimolleen.
Tämä kannattaa ap:n ottaa huomioon päätöksiä tehdessään. Mies voi selitellä ummet ja lammet, kuinka kyseessä oli vain erehdys, joka ei merkinnyt hänelle mitään, kuinka hän ei halunnut loukata sinua, kuinka paljon enemmän sinä merkitset hänelle kuin kukaan muu. Kuitenkin teot puhuvat sanoja enemmän. Hän valitsi toistaa virheensä ja harrastaa seksiä uudestaan. Hän valitsi osoittaa hellyyttä toiselle naiselle julkisella paikalla. Hän valitsi tämän naisen seuran tuona yönä ja kuinka monesti hän olisi vielä valinnutkaan tuon toisen naisen seuran sinun sijaasi, jos pettäminen ei olisi tullut ilmi näin aikaisessa vaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä palstalla sinulle vastailevista hämmästyttävän moni vaikuttaa todella pessimistiseltä ja vakuuttaa, että jätä nyt vaan se mies. Tätä en ymmärrä yhtään.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhteissa liian usein annetaan periksi. Luovutetaan. Päädytään avioeroon. Miksi? Ajatellaanko, että uuden löytää kyllä, paremman vieläpä? Kukaan ei koskaan voi olla varma kuin itsestään. Ei voi olla varma, onko kumppani esimerkiksi nuorena tai aiemmissa suhteissaan pettänyt. Varma voi olla vain itsestään. Mutta luottaa voi. Senkin jälkeen, että suhde on kokenut kovia, luottamuksen voi rakentaa uudelleen. Paljon se vaatii, mutta paljon enemmän se on ainakin meidän suhteessamme tullut antamaan.
Pettämisen julki tullessa erosimme joksikin aikaa. Pohdin asioita syvällisemmin, myös terapeutin kanssa, ja tiesin, että kun minua on kerran petetty, tulen aluksi olemaan varpaillani asian kanssa, jos mies vaikka on omissa iltamenoissaan. Oli mies kuka hyvänsä! Vanha tai uusi. Uuden kanssa kaikki on uutta, myös häneen luottaminen ja luottamuksen rakentaminen. Omaan mieheeni opin luottamaan uudelleen. On avattava sydän uudelleen, annettava se kokonaan toiselle. Pelottavaa, mutta minun sydämeni ja sieluni halusin hänelle uudelleen antaa. Rakastin niin paljon. Halusin luottaa, että pettäminen oli vaan hetken hairahdus. Kaiken tämän jälkeen suhteemme on lujempi kuin koskaan. Tiedämme, mitä melkein menetimme, ja se on tehnyt meistä yhdessä raudanlujia.
Yrittäisin selvitä ystävien hääpäivästä. Jos he ovat miehellesikin tärkeitä, minua ehkä kaduttaisi myöhemmin, että olisin itsekäs ja pyytäisin häntä jäämään pois. Ystäviä en haluaisi kuormittaa, enkä jaksaisi vastailla kysymyksiin missä mies on. Myöhemmin häistä puhuttaessa mieleen palaisi aina se, ettei hän olisi ollut häissä.
Älä, Ap, luovuta. Suhteenne kuulostaa taistelemisen arvoiselta.
Ja vastaus kysymykseesi, soittaisin miehelle. Pyytäisin juttelemaan. Olisin varmasti vihainen, surullinen sitäkin enemmän. Silti halusin silloinkin syliin, samassa tilanteessa. Väsyneenä kaikkeen. Miten juuri se syli joka on niin satuttanut, voi lohduttaa?
"Järki on mielen vartija, mutta
sydämen ovi on vartioimatta.
Mieli järkeilee - sydän tietää."Tämä mietelause, runonpätkä antoi minulle aikoinaan voimaa luottaa sydämeeni. Älä kuuntele sinua neuvovia, mene tunne edellä. Tee kuten haluat, kuten tunnet, älä anna järjen viedä. Toivon sinulle ja teille kaikkea hyvää ♥️
Mun mielestä ap ei ole ollenkaan itsekäs, jos ei halua tuossa tilanteessa mennä miehen kanssa häihin. Ainoastaan normaalin tunne-elämän omaava ihminen.
MIEHEN itsekkyydestähän tuossa on kyse! Mitä muuta hänen toimintansa on kuin syvää itsekkyyttä
Jotenkin kuulostaa taas siltä , että miehen, pettäjän ei tarvitse kantaa vastuuta mistään toimistaan, pettämisestään. Nainen korjaa kaiken myöntymällä kaikkeen ja paapoo miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vastaava tausta. Miehen uskottomuudesta 5 vuotta ja meillä lapsia, olen 42v.
Vasta nyt koen eläväni siedettävää elämää. Pystyn vasta nyt nauttimaan asioista joista nautin 5v sitten, esim marjojen poiminnasta.
Tällä kokemuksellani suosittelen eroa ja totaalista yhteyden katkaisemista mieheen. Kun et näe ja kuule hänestä niin pääset paremmin uuteen elämään. Ja varmasti joku tulee nyt sanomaan että ”ei ole pakko erota , rakentakaa jotain parempaa”. En usko että sellainen on kokenut uskottomuutta oikeasti . Uskottomuus tuhoaa luottamuksen ja toisen kunnioituksen. Jos toiseen ei luota ei toista kunnioita niin eihän silloin ole mitään jäljellä.
Saanko kysyä,mitkä asiat vaikuttivat päätökseesi jatkaa yhteistä elämäänne? Oliko perheenne yksi syy siihen ja jos oli, olisitko ehkä valinnut toisin jos kyseessä olisi ollut vain kaksi aikuista ihmistä?
Tulen surulliseksi rivejäsi lukiessa, järkyttävää kuinka pitkäksi aikaa toisen hairahdus voi tuhota toisen ihmisen kyvyn nauttia elämästä. Olen niin pahoillani puolestasi.
Ap💛Mies aneli jäämään, mutta sillä ei varsinaisesti ollut päätöksen kanssa mitään tekemistä.
Tein puhtaasti järkipäätöksen jäämisestä. Lapsemme olivat tuolloin alle kouluikäisiä enkä ollut valmis siihen että erossa menettäisin puolet ajasta lasten kanssa ja että jossain vaiheessa ehkä joku vieras nainen eli äitipuoli alkaisi hoitamaan _minun_lapsiani.
Lisäksi taloudelliset seikat vaikuttivat. En halunnut että minä lapsemme joutuisimme eron myötä muuttamaan uudesta omakotitalosta pienehköön kertostaloasuntoon, sillä en olisi voinut lunastaa itselleni omakotitaloamme koska palkkani ei olisi riittänyt siihen.
Olisinko eronnut jos meillä ei olisi ollut lapsia? Kyllä, ehdottomasti ja vielä viiden vuoden jälkeenkin olen sitä mieltä.
Koen, että mies on minulle nykyään asuinkumppani. Valitettavasti kaikki rakkaus on hiljalleen kuollut viiden vuoden aikana osaltani. Emme kuitenkaan riitele arjessa , olemme hyvin toimiva tiimi. En usko että minun puoleltani enää muodostuu rakkauden tunteita miestä kohtaan, mutta meneehän tämä näinkin toistaiseksi. Pian lapset ovat lukioikäisiä ja koen että minulla on mahdollisuus tehdä päätökset avioliittomme osalta. Oletan, että jos ilmoittaisin haluavani eron niin se olisi yllätys miehelle - mutta niin oli hänen uskottomuutensa minullekin.
Mulla sama juttu. Lapset vielä alakoululaisia, joten pitää vain odottaa, kunnes ovat sen ikäisiä, että kukaan äitipuoli ei pääse hoitelemaan omia lapsiani. Minkä ikäinen muuten olet nyt?
Avaisiko joku näin ajatteleva minulle hieman lisää ajatusmaailmaansa? Tarkoitan siis tätä, että ei halua kenenkään muun ottavan osaa lastensa kasvatukseen. On niin ihmeellinen ajatus. Lapsella on eronkin jälkeen vain yksi äiti tai isä, ja ne mahdolliset muut ihmiset ovat vaan turvallisina aikuisina heidän elämässään.
Lapset eivät saa kärsiä siitä, että mies oli petollinen.
Haluan, että lapsilla on yksi ja sama koti kirjaimellisesti, en halua heille reppureissaaja-elämää kaksine koteineen, enkä ikimaailmassa haluaisi mitään uusperhehelvettiä, en ikinä. En halua muita aikuisia sekaantumaan lasten kasvatukseen tai hoitamiseen. Ei ole minun syyni, että luottoa ei enää ole. Joten tässä ollaan, kun toimeen tullaan eikä riidellä eikä huudeta.
Naimisissa, kaksi lasta ja hyvä parisuhde. Ymmärrän sinua 100%. Lisäidin vielä, että se, jolle vastaat puhuu turvallisista aikuisista. Aika sinisilmäinen ajatusmaailma. Ihan järkevätkin aikuiset eivät kohtele aina lapsia kovin hyvin, kun oma etu on kyseessä. Eivät toki edes biologiset vanhemmat, saati muut. Eikä tämä nyt taas tarkoita, että uusperhekuvio ei voi mitenkään onnistua. Tottakai voi ja niitä turvallisia aikuisia on. Mutta aika usein menee pieleen, monin tavoin. Lisäksi ajatus siitä, että lapseni olisivat olleet puolet ajasta pois lyhyestä lapsuudestaan. Ei, ei, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Hienoa, ap, ettei tunnemaailmasi tänä aamuna ollut niin ahdistunut ja musta kuin mitä olet parina viime päivänä tuntenut, ymmärrettävästä syystä.
Kun aloitat työt, pääset varsinaisesti selville ajatuksistasi ja tunteistasi. Kuten eilen jo totesitkin, lomalla ehtii ajatella asiat niin moneen kertaan ja niin monin tavoin, että jo itsessään se väsyttää, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Tsemppiä päivään, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jotenkin kuulostaa taas siltä , että miehen, pettäjän ei tarvitse kantaa vastuuta mistään toimistaan, pettämisestään. Nainen korjaa kaiken myöntymällä kaikkeen ja paapoo miestä."
Ei taas tätä! Tämä mielipide on kuin Musta Pekka pelikortti, joka aina lyödään pöytään jossain vaiheessa. Sitten menee sata kommenttia, jossa väitellään paapomisesta. Ketju oli kunnollista luettavaa ilman tätä valtataistelun näkökulmaa. Mieheni on pelle -ketjussa lähti täysin keskustelu lapasesta kun eräs erehtyi sanomaan, ettei väkivalta ole hyväksyttävää oli sitten miehestä tai naisesta kysymys. Lukuisat kommentoijat lähtivät linjalle aijaa ja naisenko pitää myöntyä kaikkeen ja paapoa miestään. Rasittavaa! Se keskustelu kosahti siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Ei mitään siinä tapauksessa, että on sellainen ihminen, että kykenee mustavalkoisiin, nopeasti tehtyihin päätöksiin.
Jos taas on sellainen ihminen, että tahtoo hallita elämäänsä harkituilla, useammalta eri kantilta mietityillä päätöksillä, minusta on erinomainen neuvo ottaa pää pois omasta minästä ja siirtää ajatteluaan vähän laajemmalle.
Eri
Joka tapauksessa jokainen on vastuussa itsestään- miksi ihmeessä pitäisi sen enempää miettiä muita? Tässäkin tapauksessa mies on päättänyt pettää välittämättä omasta suhteestaan tai edes tämän toisen naisen perheestä. Kyllä tuo käytös osoittaa sellaista moraalista rappiota ihmisessä, jonka on luullut tuntevansa ja luullut olevan luottamuksen arvoinen, että tarvetta mihinkään laajempiin pohtimisiin ei ole. Jokainen joutuu omien valintojensa seuraukset kestämään niin pettäjä kuin petettykin. Ei tässä ole miteen uhriutumista tai kostoa, mihin jotkut viittasi, vaan kyse on ihan vaan siitä miten itse selviytyy eteenpäin.
Ap, en ota kantaa pitäisikö sinun olla miehesi kanssa vai ei.
Suosittelen katsomaan The Last Resort - ohjelmaa, jossa pari hakeutuu terapiaan miehen petettyä naistaan heidän kotonaan asiakkaansa kanssa. Nainen kipuilee, mutta he menevät koko ajan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Näen sieluni silmin kun pettäjämies jää auton alle niin eräskin vaimo (ei ap) kiirehtii paikalle "ei elvytetä! Se meni ja petti!" Itsekeskeisillä ihmisillä tai suoraan sanottuna typerillä ihmisillä tuppaa se laajempi kuva ja harkinta puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla noin kylmäsydämisiä ihmisiä. Toinen hairahtaa kerran ja nyt ollaan valmiita tuhoamaan molempien elämä ja 15 vuoden historia.
Pettämisestä on jotenkin meidän kulttuurissa tehty isompi asia kuin se on. Ei pettäminen oikeasti OLE NIIN VAKAVAA. Siksi siitä ollaan niin hysteerisiä koska se on myyty meille asiana mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Ei ole. Pettäminen on kuin ylinopeussakko, hairahdus, erehdys. Ei kummempaa.
Ja kun niitä tulee tarpeeksi, niin kortti hetkeksi rauhoittumaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Näen sieluni silmin kun pettäjämies jää auton alle niin eräskin vaimo (ei ap) kiirehtii paikalle "ei elvytetä! Se meni ja petti!" Itsekeskeisillä ihmisillä tai suoraan sanottuna typerillä ihmisillä tuppaa se laajempi kuva ja harkinta puuttumaan.
Sanoisin, että kun suhde päättyy miehen pettämiseen ja ero tulee, tämä ihminen on sen jälkeen aivan yhdentekevä. On siis aivan sama elääkö vai kuoleeko, ei kiinnosta sen enempää. Jos tuntee kostonhimoa tai tyydytystä toisen onnettomuudesta, silloin ei selvästikkään ole itselleen käsitellyt asiaa, eikä päässyt elämässään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, en ota kantaa pitäisikö sinun olla miehesi kanssa vai ei.
Suosittelen katsomaan The Last Resort - ohjelmaa, jossa pari hakeutuu terapiaan miehen petettyä naistaan heidän kotonaan asiakkaansa kanssa. Nainen kipuilee, mutta he menevät koko ajan eteenpäin.
Mukana on myös pari, jonka suhde alkoi miehen ollessa naimisissa ja hänen vaimonsa vieläpä raskaana. Ohjelman aikana kävi ilmi, että mies on pettänyt myös tätä nykyistä naistaan. Pettäjän ottaessaan pitäisi aina muistaa, että pettäjän saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muulla petetyllä ja eronneella sama homma kuin itsellä? Eli asiat kunnolla läpikäytyään ei edes osaa enää tuntea mustasukkaisuutta uuden kumppanin kanssa? Luottaa vaan täysin ja jos jostain syystä pettäisi, niin voi voi, tossa on kamat ja häivy elämästäni.
Huomasin muutoksen eron jälkeen puolen vuoden seurustelun aikana, kun tajusin että silloinen kumppani kävi salilla hakemassa toisen miehen huomiota ja käynyt hänen luonaankin jonain iltana. Entinen minä olisi raivostunut, sinkoillut ympäriinsä ja tehnyt kaikkea typerää, mutta tuossa hetkessä olikin ainoastaan pettymys ihmiseen ja jäätävän rauhallinen poistuminen kertoen, että saat toki hänet ihan kokonaankin.
Sitten kaikki yhteystiedot pois ja viikko varmaan meni vähän kattoon tuijotellessa iltaisin, mutta sitten jo alkoi helpottaa ja lopulta uusien treffien sopiminen vei ajatukset kivempiin asioihin.
M38
On. Luotan nykyiseen mieheen sataprosenttisesti.
Olen kyllä ajatellut sen johtuvan siitä, että ensinnäkin hän käyttäytyy luotettavammin kuin eksä (eksä katseli naisten perään ja arvioi missejä, nykyistä aviomiestäni ei missit voisi vähempää kiinnostaa ja hän katselee vain autojen perään), mutta ennen kaikkea siitä, että olen päässyt pelkoni yli.
Nuorempana hylkääminen oli suurin pelkoni. En mitään muuta pelännyt niin paljoa. Ero oli siksi todella kipeä, kun joudun menemään tämän kauhuni läpi. Ei, en halua sitä enää toiste kokea, mutta tiedän, että selviän siitä voittajana. En enää pelkää hylkäämistä. Siksi minä voin luottaa täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.
Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Näen sieluni silmin kun pettäjämies jää auton alle niin eräskin vaimo (ei ap) kiirehtii paikalle "ei elvytetä! Se meni ja petti!" Itsekeskeisillä ihmisillä tai suoraan sanottuna typerillä ihmisillä tuppaa se laajempi kuva ja harkinta puuttumaan.
Sanoisin, että kun suhde päättyy miehen pettämiseen ja ero tulee, tämä ihminen on sen jälkeen aivan yhdentekevä. On siis aivan sama elääkö vai kuoleeko, ei kiinnosta sen enempää. Jos tuntee kostonhimoa tai tyydytystä toisen onnettomuudesta, silloin ei selvästikkään ole itselleen käsitellyt asiaa, eikä päässyt elämässään eteenpäin.
Mitäpä sanoisit teidän yhteisille lapsille? Ja selvästikään kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vastaava tausta. Miehen uskottomuudesta 5 vuotta ja meillä lapsia, olen 42v.
Vasta nyt koen eläväni siedettävää elämää. Pystyn vasta nyt nauttimaan asioista joista nautin 5v sitten, esim marjojen poiminnasta.
Tällä kokemuksellani suosittelen eroa ja totaalista yhteyden katkaisemista mieheen. Kun et näe ja kuule hänestä niin pääset paremmin uuteen elämään. Ja varmasti joku tulee nyt sanomaan että ”ei ole pakko erota , rakentakaa jotain parempaa”. En usko että sellainen on kokenut uskottomuutta oikeasti . Uskottomuus tuhoaa luottamuksen ja toisen kunnioituksen. Jos toiseen ei luota ei toista kunnioita niin eihän silloin ole mitään jäljellä.
Saanko kysyä,mitkä asiat vaikuttivat päätökseesi jatkaa yhteistä elämäänne? Oliko perheenne yksi syy siihen ja jos oli, olisitko ehkä valinnut toisin jos kyseessä olisi ollut vain kaksi aikuista ihmistä?
Tulen surulliseksi rivejäsi lukiessa, järkyttävää kuinka pitkäksi aikaa toisen hairahdus voi tuhota toisen ihmisen kyvyn nauttia elämästä. Olen niin pahoillani puolestasi.
Ap💛Mies aneli jäämään, mutta sillä ei varsinaisesti ollut päätöksen kanssa mitään tekemistä.
Tein puhtaasti järkipäätöksen jäämisestä. Lapsemme olivat tuolloin alle kouluikäisiä enkä ollut valmis siihen että erossa menettäisin puolet ajasta lasten kanssa ja että jossain vaiheessa ehkä joku vieras nainen eli äitipuoli alkaisi hoitamaan _minun_lapsiani.
Lisäksi taloudelliset seikat vaikuttivat. En halunnut että minä lapsemme joutuisimme eron myötä muuttamaan uudesta omakotitalosta pienehköön kertostaloasuntoon, sillä en olisi voinut lunastaa itselleni omakotitaloamme koska palkkani ei olisi riittänyt siihen.
Olisinko eronnut jos meillä ei olisi ollut lapsia? Kyllä, ehdottomasti ja vielä viiden vuoden jälkeenkin olen sitä mieltä.
Koen, että mies on minulle nykyään asuinkumppani. Valitettavasti kaikki rakkaus on hiljalleen kuollut viiden vuoden aikana osaltani. Emme kuitenkaan riitele arjessa , olemme hyvin toimiva tiimi. En usko että minun puoleltani enää muodostuu rakkauden tunteita miestä kohtaan, mutta meneehän tämä näinkin toistaiseksi. Pian lapset ovat lukioikäisiä ja koen että minulla on mahdollisuus tehdä päätökset avioliittomme osalta. Oletan, että jos ilmoittaisin haluavani eron niin se olisi yllätys miehelle - mutta niin oli hänen uskottomuutensa minullekin.
Mulla sama juttu. Lapset vielä alakoululaisia, joten pitää vain odottaa, kunnes ovat sen ikäisiä, että kukaan äitipuoli ei pääse hoitelemaan omia lapsiani. Minkä ikäinen muuten olet nyt?
Avaisiko joku näin ajatteleva minulle hieman lisää ajatusmaailmaansa? Tarkoitan siis tätä, että ei halua kenenkään muun ottavan osaa lastensa kasvatukseen. On niin ihmeellinen ajatus. Lapsella on eronkin jälkeen vain yksi äiti tai isä, ja ne mahdolliset muut ihmiset ovat vaan turvallisina aikuisina heidän elämässään.
Lapset eivät saa kärsiä siitä, että mies oli petollinen.
Haluan, että lapsilla on yksi ja sama koti kirjaimellisesti, en halua heille reppureissaaja-elämää kaksine koteineen, enkä ikimaailmassa haluaisi mitään uusperhehelvettiä, en ikinä. En halua muita aikuisia sekaantumaan lasten kasvatukseen tai hoitamiseen. Ei ole minun syyni, että luottoa ei enää ole. Joten tässä ollaan, kun toimeen tullaan eikä riidellä eikä huudeta.Naimisissa, kaksi lasta ja hyvä parisuhde. Ymmärrän sinua 100%. Lisäidin vielä, että se, jolle vastaat puhuu turvallisista aikuisista. Aika sinisilmäinen ajatusmaailma. Ihan järkevätkin aikuiset eivät kohtele aina lapsia kovin hyvin, kun oma etu on kyseessä. Eivät toki edes biologiset vanhemmat, saati muut. Eikä tämä nyt taas tarkoita, että uusperhekuvio ei voi mitenkään onnistua. Tottakai voi ja niitä turvallisia aikuisia on. Mutta aika usein menee pieleen, monin tavoin. Lisäksi ajatus siitä, että lapseni olisivat olleet puolet ajasta pois lyhyestä lapsuudestaan. Ei, ei, ei.
MInkälaisen parisuhteen mallin lapset saavat? Eli, mitkä ovat ne keskeiset asiat, jotka näissä tapauksissa pystytte lapsille välittämään? Ja näkevätkö lapset "kulissin" läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Näen sieluni silmin kun pettäjämies jää auton alle niin eräskin vaimo (ei ap) kiirehtii paikalle "ei elvytetä! Se meni ja petti!" Itsekeskeisillä ihmisillä tai suoraan sanottuna typerillä ihmisillä tuppaa se laajempi kuva ja harkinta puuttumaan.
Sanoisin, että kun suhde päättyy miehen pettämiseen ja ero tulee, tämä ihminen on sen jälkeen aivan yhdentekevä. On siis aivan sama elääkö vai kuoleeko, ei kiinnosta sen enempää. Jos tuntee kostonhimoa tai tyydytystä toisen onnettomuudesta, silloin ei selvästikkään ole itselleen käsitellyt asiaa, eikä päässyt elämässään eteenpäin.
Mitäpä sanoisit teidän yhteisille lapsille? Ja selvästikään kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella.
Selvästikkkin sanoisin muksullle, että kuuleppas kulta kun nyt kävi sellainen jutttu, että isäs jäi auton alle ja kuoli. Mitä muuta siinä muka voi sanoa? Toki lapsella on oikeus surra jos haluaa ja jutella asiasta. Ihmiset nyt vaan kuolee joskus jokainen ihan varmasti. Ei siitä mitään draamaa kannata vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Näen sieluni silmin kun pettäjämies jää auton alle niin eräskin vaimo (ei ap) kiirehtii paikalle "ei elvytetä! Se meni ja petti!" Itsekeskeisillä ihmisillä tai suoraan sanottuna typerillä ihmisillä tuppaa se laajempi kuva ja harkinta puuttumaan.
Sanoisin, että kun suhde päättyy miehen pettämiseen ja ero tulee, tämä ihminen on sen jälkeen aivan yhdentekevä. On siis aivan sama elääkö vai kuoleeko, ei kiinnosta sen enempää. Jos tuntee kostonhimoa tai tyydytystä toisen onnettomuudesta, silloin ei selvästikkään ole itselleen käsitellyt asiaa, eikä päässyt elämässään eteenpäin.
Mitäpä sanoisit teidän yhteisille lapsille? Ja selvästikään kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella.
Selvästikkkin sanoisin muksullle, että kuuleppas kulta kun nyt kävi sellainen jutttu, että isäs jäi auton alle ja kuoli. Mitä muuta siinä muka voi sanoa? Toki lapsella on oikeus surra jos haluaa ja jutella asiasta. Ihmiset nyt vaan kuolee joskus jokainen ihan varmasti. Ei siitä mitään draamaa kannata vääntää.
"Kuulepas kulta, mitä jos ostettaisiin sinulle marsu?" olisi sinulle se parempi vaihtoehto toimia niin lapsi voi jutella elämän asioista lemmikilleen, äidin tahto ja taidot eivät selvästikään riitä. Keskity sinäkin jatkossa jyrsijöihin kuin bylsijöihin, väärin valittu ja voit siitä syyttää vain itseäsi. Et pärjää edes marsulle Mirjami Pyykkö -kisassa, kuka on empaattisin.
Ei mitään siinä tapauksessa, että on sellainen ihminen, että kykenee mustavalkoisiin, nopeasti tehtyihin päätöksiin.
Jos taas on sellainen ihminen, että tahtoo hallita elämäänsä harkituilla, useammalta eri kantilta mietityillä päätöksillä, minusta on erinomainen neuvo ottaa pää pois omasta minästä ja siirtää ajatteluaan vähän laajemmalle.
Eri