Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Nämä on jotenkin älyttömiä nämä ”silloin uskottomuudelta putoaa pohja” -neuvot ja mitä tehdä, että niin tapahtuisi. Ihan kuin se olisi joku kisa, miten saat pidettyä ei-rakastavan puolison kynsin hampain itselläsi. Tokihan se puoliso monesti siihen jää, kun on esimerkiksi lapsia kuviossa. Mutta kuka haluaa puolisonsa pitää väkisin? Ei se ole rakkautta. Rakkautta on päästää irti, jos toinen haluaa mennä. Ja uskokaa pois, kyllä se uskoton osapuoli on jo henkisesti irtautunut puolisostaan, hänellä ei vaan ole rohkeutta päättää asioita.
Suurin osa miespettäjistä tekee sen ikäkriisin keskellä. Naiset ovat useammin pohtineet pitkään parisuhteensa huonoa tilaa ja kääntäneet mielessään selkänsä omalle miehelleen. Miehet eivät ole henkisesti irtautuneet puolisosta sen enempää kuin kiinnittyneet uuteen, useinkaan. Perustuen uskottomuudesta tehtyihin tutkimuksiin.
Rakkauden teko on silloin auttaa toista näkemään mikä on tärkeää ja auttaa myös näkemään mikä on typerää itsetunnon nostatusta.
Suurin osa kiinni jääneistä miespettäjistä rukoilee ja itkee puolisoaan ottamaan hänet takaisin. Uusi, ihana nainen ei ei enää kiinnostakaan paskan vertaa. Tällöinkin tilannetta käsitellään pariterapiassa ikään kuin parisuhteessa olisi ennen pettämistä ollut jokin kriisi, vaikka kriisi on ollut ainoastaan toisella osapuolella - sillä miehellä.
Vierailija kirjoitti:
[quote ) Hei fantasioija - mikä on osan nro 3 teema? Pelle olet.
Sittenhän on teistä muodostuu duo.
Eli sulle ei ole väliä sillä, että selkeästi joku juttelee harhaanjohtaakseen. Tärkeintä on, että himmeetä ja ei realismipohjaista juttua riittää. Sehän se täällä on kaikista näistäkin Ok - jotka ap: lle vastailee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kerrasta poikki sanon suoraan sen. Jos mies pettää niin se on ero välittömästi, jos koira karkaa niin se on piikille heti, jos kissa kynsii niin sama homma, piikille heti, jos auto tielle jättää niin se auto on myynnissä heti, jos töistä myöhästyy niin se on potkujen paikka, jos kakara kiukuttelee niin lastenkotiin oitis, jos telkkarista ei tuu mitään niin mäjelle vain, jos puhelimesta akku loppuu niin heitän luurin kuusikkoon - minä en mitään pelleilyä kattele. Oon niin yksitotinen ihminen ja puusilmä muutenkin etten jaksa paljoa ajatella ja tämmöiselle suoraviivaselle, yksinkertaiselle ihmiselle on aina parempi toimia heti ja mitään sen kummempia miettimättä.
Tämän täytyy olla vitsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Minusta ei ole mikään lieventävä asianhaara, että mies on päätynyt sänkyyn vain 1/3 tapaamiskerralla. Jokin syyhän siihen on, että hänen piti salata sinulta myös ne kaksi aiempaa tapaamista. Jos hän olisi ollut ihan viattomin aikein liikkeellä, niin miksi hän ei heti kertonut sinulle, että kävi tänään lounaalla yhden asiakkaan/opiskelijan/assarin kanssa, ja heillä oli todella mielenkiintoinen keskustelu? Näin kai parisuhteissa yleensä toimitaan, kun tapaa uuden ihmisen, jonka kanssa tulee erityisen hyvin juttuun, niin sitä uutta tuttavuutta haluaa hehkuttaa myös puolisolleen. Samoin siitä autokyydistä olisi ihan hyvin voinut mainita, jos kerran mitään taka-ajatuksia ei olisi ollut.
Te naiset, jotka olette jääneet pettäjämiehen kanssa liittoon lasten/talouden/tms. takia, niin petättekö itsekin? vai harrastatteko miehen kanssa vai oletteko ihan vaan selibaatissa?
Minäkin olen suoraviivainen ihminen niin kun exmieheni petti minua niin mietin, että rakastanko ja haluanko jatkaa liittoa, ei tuntunut siltä niin halusin eron. Ajattelin etten tätä samaa elämää halua jatkaa vaan haluan mahdollisuuden elämäni rakkauteen. En pohtinut edes rakastaako exmieheni minua, oma tunne ja tahto oli niin selvät.
Löysin elämäni suuren rakkauden, olen onnellinen. Jos nyt tulisi sama tilanne eteen, pettäminen, niin miettisin samoin, rakastanko, haluanko jatkaa ja nyt tämän hetken tiedolla jatkaisin liittoa pettämisenkin jälkeen. Päätökseen vaikuttaa minulla vain se, rakastanko miestä, rakastaako hän minua, onko meillä hyvä olla yhdessä.
Kenen kanssa on petetty ja millainen hänen elämänsä on, saako hänen puolisonsa tietää, sillä ei ole minulle mitään väliä. Se ihminen on minulle merkityksetön niin en päätäni hänen asioillaan vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että avioerossa joutuisin luovuttamaan lapset puolet ajasta ex-miehelle, jonka uusi nainen hoitaisi, peittelisi, lohduttaisi, syöttäisi ja leikkisi äitiä lapselleni kun minä olisin yksin kotona ikävöiden lapsiani on niin oksettava ajatus, että jos vaihtoehtona on jatkaakin yhteiselämää uskottoman miehen kanssa niin valitsen sen.
Tämä! Kiteytit hyvin ajatusmaailmani asiasta.
Tämä oli minullekin aikoinaan ihan kauhuskenaario. Yritin pitää suhdetta yllä miehen pettämisen jälkeen, mutta ei se vain onnistunut. Pettäminen jatkui, tosin eri naisten kanssa. Tunnelma kotona oli jäätävä ja ahdistava, lapset kärsivät.
Sitten erottiin ja tapahtui exälle paljon muutakin. Nyt kuuden vuoden jälkeen exällä on (taas) uusi nainen, ja lapset tapaavat isäänsä. En voi sille mitään, että hän on sellainen häntäheikki ja suhteesta toiseen pomppija mitä on. Lapset kuitenkin häntä haluavat tavata ja asiat sujuvat ihan ok.
Pakko on hyväksyä se, että lasten elämässä on myös isän uusi asuinkumppani. Onnekseni tällä kertaa ihan normaalin ihmisen oloinen. Helpointa on vain pysyä väleissä kaikkien kanssa, riidat aikuisten kesken vasta kamalia ovat lapsille. Pyrin ajattelemaan niin, että on hienoa kun lapsilla on paljon ihmisiä, jotka välittävät heistä. Ei se ole multa pois.
Eri asia sitten, jos uusi puoliso ei hyväksy lapsia ja on heille inhottava.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole mikään lieventävä asianhaara, että mies on päätynyt sänkyyn vain 1/3 tapaamiskerralla. Jokin syyhän siihen on, että hänen piti salata sinulta myös ne kaksi aiempaa tapaamista. Jos hän olisi ollut ihan viattomin aikein liikkeellä, niin miksi hän ei heti kertonut sinulle, että kävi tänään lounaalla yhden asiakkaan/opiskelijan/assarin kanssa, ja heillä oli todella mielenkiintoinen keskustelu? Näin kai parisuhteissa yleensä toimitaan, kun tapaa uuden ihmisen, jonka kanssa tulee erityisen hyvin juttuun, niin sitä uutta tuttavuutta haluaa hehkuttaa myös puolisolleen. Samoin siitä autokyydistä olisi ihan hyvin voinut mainita, jos kerran mitään taka-ajatuksia ei olisi ollut.
Eikö tuo ole tavallinen seurustelun aloituskuvio. Tapaamisia, tiivistä yhteydenpitoa, ja vasta kolmansilla treffeillä sänkyyn! Tietenkin suutelua ja pientä hyväilyä jo toisella tapaamisella.
Itse erosin 20-vuotisesta suhteesta miehen pettämisen vuoksi. Tai oikeammin siksi, että olin niin kyllästynyt yhteiseen elämäämme. Samoin mies. Ero oli niin iso asia minulle, että siitä toipuminen vei vuosia, sairastuin masennukseen ja olin täysin aloitekyvytön pitkään. Nyt 6 vuotta myöhemmin olen eksän kanssa edelleen tekemisissä, ja alan vasta nyt hiljalleen muuttaa elämääni minun näköiseksi. Tiedän, että olisin voinut päästä helpommalla, mutta esim lyhyet suhteet aiheuttivat minulle enemmän tuskaa ja veivät energiaa, kuin toivat iloa, joten valitsen olla etsimättä parisuhdetta. Ehkä joku päivä joku vielä tulee viereeni, mutta nyt näin on hyvä. Olen nyt rauhallinen ja tasapainoinen.
Olen ylpeä itsestäni, että pääsin irti suhteesta. Mies oli pettänyt aiemminkin, joten nyt aikuisena en halunnut enää kokea sitä tuskaa, vaikka miestä rakastin kun.
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Nämä on jotenkin älyttömiä nämä ”silloin uskottomuudelta putoaa pohja” -neuvot ja mitä tehdä, että niin tapahtuisi. Ihan kuin se olisi joku kisa, miten saat pidettyä ei-rakastavan puolison kynsin hampain itselläsi. Tokihan se puoliso monesti siihen jää, kun on esimerkiksi lapsia kuviossa. Mutta kuka haluaa puolisonsa pitää väkisin? Ei se ole rakkautta. Rakkautta on päästää irti, jos toinen haluaa mennä. Ja uskokaa pois, kyllä se uskoton osapuoli on jo henkisesti irtautunut puolisostaan, hänellä ei vaan ole rohkeutta päättää asioita.
Suurin osa miespettäjistä tekee sen ikäkriisin keskellä. Naiset ovat useammin pohtineet pitkään parisuhteensa huonoa tilaa ja kääntäneet mielessään selkänsä omalle miehelleen. Miehet eivät ole henkisesti irtautuneet puolisosta sen enempää kuin kiinnittyneet uuteen, useinkaan. Perustuen uskottomuudesta tehtyihin tutkimuksiin.
Rakkauden teko on silloin auttaa toista näkemään mikä on tärkeää ja auttaa myös näkemään mikä on typerää itsetunnon nostatusta.
Joopa joo. Naisen tehtävähän se on toimia kasvattajana ja suojelusenkelinä. Vastenmielinen rooli ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kerrasta poikki sanon suoraan sen. Jos mies pettää niin se on ero välittömästi, jos koira karkaa niin se on piikille heti, jos kissa kynsii niin sama homma, piikille heti, jos auto tielle jättää niin se auto on myynnissä heti, jos töistä myöhästyy niin se on potkujen paikka, jos kakara kiukuttelee niin lastenkotiin oitis, jos telkkarista ei tuu mitään niin mäjelle vain, jos puhelimesta akku loppuu niin heitän luurin kuusikkoon - minä en mitään pelleilyä kattele. Oon niin yksitotinen ihminen ja puusilmä muutenkin etten jaksa paljoa ajatella ja tämmöiselle suoraviivaselle, yksinkertaiselle ihmiselle on aina parempi toimia heti ja mitään sen kummempia miettimättä.
Tässä on se ero, että mies on aikuinen ihminen, jolla on vapaa tahto toimia. Hän voi valita kunnioittaa puolisoaan ja suhdetta tähän tai hän voi valita rikkoa suhteen ja luottamuksen. Auto on eloton kuluva käyttöesine, jolla ei ole vapaata tahtoa. Kun jokin osa on liian kulunut se rikkoutuu.on luonollista, että puhelimen akku loppuu ja ladataan uudelleen-se on normaalia käyttöä, jokainen ymmärtää sen. Kuten myös sen, että koira ja kissa ovat luontokapoaleita eivätkä suunnittele tekojaan. Lapsi taas on vielä kehittymässä ja häntä tarvitsee kasvattaa ja tukea kasvussa. Kun aikuinen ihminen päättää suunnitellusti rikkoa suhteensa ja perheensä , ei tälle kyllä ymmärtämystä ja myötätuntoa heru. Se on kyseisen pettirin oma valinta ja täytyy hyväksyä, että valinnoilla on seurauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ajatus mikä on ollut tänään voimakas. Kiitän luojaani etten noussut autosta ulos siellä huoltoasemalla ja sännännyt heidän luokseen.
En edes halua ajatella,miten raivona,sekaisin ja täysin murtuneena olisin ollut siinä pihalla tajutessani että autossa istuu lapsi.Elämälle kiitos,että menin niin lamaantuneeksi. Ja ainoa mitä kykenin tekemään,oli vapisevin käsin otettu huono kuva heistä.
Ajatuksia on niin paljon..
Mitp jos ajatuksia erityisesti.
Ap💛
Lähetä se kuva naisen miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Ap 💛
Sain nukuttua kohtuullisen hyvin univelkojani takaisin. Kävin aamutuimaan jo juoksemassa pienen lenkin ja kampaajalla sävyttämässä hiukseni,lauantaina kelpaa sitten juhlia.
Lienee vähäpätöinen maininta kertoa arkisista puuhista,mutta ydin kertomisessa on se,että hetken ahdistus oli poissa ja olin tovin täynnä virtaa. Oma itseni.
Ehkä tämä tästä.
Onko kellään muulla petetyllä ja eronneella sama homma kuin itsellä? Eli asiat kunnolla läpikäytyään ei edes osaa enää tuntea mustasukkaisuutta uuden kumppanin kanssa? Luottaa vaan täysin ja jos jostain syystä pettäisi, niin voi voi, tossa on kamat ja häivy elämästäni.
Huomasin muutoksen eron jälkeen puolen vuoden seurustelun aikana, kun tajusin että silloinen kumppani kävi salilla hakemassa toisen miehen huomiota ja käynyt hänen luonaankin jonain iltana. Entinen minä olisi raivostunut, sinkoillut ympäriinsä ja tehnyt kaikkea typerää, mutta tuossa hetkessä olikin ainoastaan pettymys ihmiseen ja jäätävän rauhallinen poistuminen kertoen, että saat toki hänet ihan kokonaankin.
Sitten kaikki yhteystiedot pois ja viikko varmaan meni vähän kattoon tuijotellessa iltaisin, mutta sitten jo alkoi helpottaa ja lopulta uusien treffien sopiminen vei ajatukset kivempiin asioihin.
M38
En ole lukenut kuin ensimmäiset sivut tästä ketjusta, enkä siis ota kantaa ketjun totuudenmukaisuuteen. Mieleeni vain tuli, että niin minuakin epäiltiin provoksi aikanaan.
Minulla oli tuhatsivuinen eroketju vuosia sitten ajassa, jossa kannustettiin ja tuettiin toisiamme. Selviytymisketju. Olin täysin läpinäkyvä ketjussa, se oli minun päiväkirjani. Eksäni stalkkasi ketjun ja tuli ketjuun mukaan haukkumaan minut. Se oli sellainen farssi, että moni alkoi epäilemään ketjun aitoutta. Mutta sitä se oli, jokaiseta merkkiä myöten.
Joskus totuus on tarua ihmeellisempää.