Lue keskustelun säännöt.
Miehen raivokohtaukset
31.07.2018 |
Mistähän voisi olla kyse kun mieheni saattaa yhtäkkiä, siis ilman mitään syytä raivostua? Olimme sopineet minun tulevan hänen luokseen nyt viikoksi. Olin tiskaamassa ja pyysi häntä laittamaan pyykit kuivumaan. Kun menin hänen luokseen juttelemaan huomasin hänen olevan vihainen. Tiedustelin syytä mutta en saanut irti muutakuin että ”vituttaa.” Hän suuttui kyselemisestäni mikä vaivaa entistä enemmin ja käski minun lähteä. En totellut joten hän alkoi huuta miksi en usko häntä vaan haastan riitaa, otti reppuni heitti sen ulos ovesta ja työnsi minut perässä. Istun nyt hämmentyneenä ulkona ja mietin mikä häntä vaivaa. Menettää hermot useesti ja ihan pienistä asioista ja yleensä syytä ei edes ole. Todella inhottavaa minusta enkä keksi mikä ihme tähån olisi syynä. Kokemuksia?
Ja olemme molemmat parikymppisiä, emme asu yhdessä miehen rahaongelmien takia eikä ole lapsia.
Kommentit (71)
Noniin, sain tietää miksi suuttui. Oli syönyt liikaa ruokaa jota olin tehnyt, tuli huono olo ja alkoi ”vituttaa.”
Erittäin lapselliselta kuulostaa ja jos itse tämän lukisin epäilisin miehen olevan yläasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eksä saattoi suuttua jos annoin hänen nukkua liian pitkät päiväunet.
Jos olisitte naimisissa ja lapsia olisi, mies lääkärille ja magneettikuvaan. Tuon ikäisenä, eikö vielä mitään sidosta toiseen, lähde. Tuntuu, että herran tunnetason säätely on taaperon tasolla. Ihan normaali henkilö pystyy raivostakin itsensä tyynnyttämään keskusteluasteelle. Ota etäisyyttä nyt ainakin ja kysy myöhemmin haluaako keskustella tästä ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän voisi olla kyse kun mieheni saattaa yhtäkkiä, siis ilman mitään syytä raivostua? Olimme sopineet minun tulevan hänen luokseen nyt viikoksi. Olin tiskaamassa ja pyysi häntä laittamaan pyykit kuivumaan. Kun menin hänen luokseen juttelemaan huomasin hänen olevan vihainen. Tiedustelin syytä mutta en saanut irti muutakuin että ”vituttaa.” Hän suuttui kyselemisestäni mikä vaivaa entistä enemmin ja käski minun lähteä. En totellut joten hän alkoi huuta miksi en usko häntä vaan haastan riitaa, otti reppuni heitti sen ulos ovesta ja työnsi minut perässä. Istun nyt hämmentyneenä ulkona ja mietin mikä häntä vaivaa. Menettää hermot useesti ja ihan pienistä asioista ja yleensä syytä ei edes ole. Todella inhottavaa minusta enkä keksi mikä ihme tähån olisi syynä. Kokemuksia?
Ja olemme molemmat parikymppisiä, emme asu yhdessä miehen rahaongelmien takia eikä ole lapsia.
Ihmetyttää miksi sinä tuollaisen raivohullun kanssa olet?
Kakskymppinen, pilaat vaan nuoruutesi ja elämäsi tuollaisen kanssa.
Oli syönyt liikaa ruokaa jota olin tehnyt, tuli huono olo ja alkoi ”vituttaa.”
:----------------D No terve!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milenterveysongelmaiset on hirviöitä joita kehoitan välttämään. Älkää pilatko elämäänne.
Sellaiset on eri mieltä kanssani jotka eivät ole asuneet tämmöisten kanssa.
Toivot puolisosi jättävän sinut, kun osuu omalle kohdallesi ja kaipaisit kaikkein eniten tukea? (spoiler: osuu jossain kohtaa elämää suurimman osan kohdalle)
Jos sinä kuvittelet että mielenterveysongelmainen kaipaa tukea niin olet erehtynyt perusteellisesti. Mielenterveysongelmainen ei kaipaa mitään.
Vai tukea:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milenterveysongelmaiset on hirviöitä joita kehoitan välttämään. Älkää pilatko elämäänne.
Sellaiset on eri mieltä kanssani jotka eivät ole asuneet tämmöisten kanssa.
Toivot puolisosi jättävän sinut, kun osuu omalle kohdallesi ja kaipaisit kaikkein eniten tukea? (spoiler: osuu jossain kohtaa elämää suurimman osan kohdalle)
Mene antamaan mielentervysongelmaiselle tukea ja hän sylkee päällesi seuraavassa hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milenterveysongelmaiset on hirviöitä joita kehoitan välttämään. Älkää pilatko elämäänne.
Sellaiset on eri mieltä kanssani jotka eivät ole asuneet tämmöisten kanssa.
Toivot puolisosi jättävän sinut, kun osuu omalle kohdallesi ja kaipaisit kaikkein eniten tukea? (spoiler: osuu jossain kohtaa elämää suurimman osan kohdalle)
Mene antamaan mielentervysongelmaiselle tukea ja hän sylkee päällesi seuraavassa hetkessä.
Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä saattoi suuttua jos annoin hänen nukkua liian pitkät päiväunet.
Mun eksä suuttui mulle, kun sen omasta autosta oli vakuutus tms maksamatta ja kärähti poliisille liikenteessä niin, että veivät kilvet saman tien. Tuli kotiin ja huusi ja haukkui ja raivosi. Itselläni ei ollut mitään tekoa hänen autonsa kanssa, mulla ei ole ajokorttia edes.
Nää on näitä. ”Temperamenttisia”. Meillä onnekkailla ne on eksiä eikä nyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ehkä ero sitten kirjoitti:
Luultavasti käskytät häntä "laita pyykit kuivumaan", tee sitä ja tätä" ja kohtelet siten kuin ohjailtua lasta (kuin olisit miehen määräilevä äiti), ehkä hän hermostuu siitä? Ei ihme että tunkee ovesta ulos jos hänen kotonaan määräilet? Hän tekee omassa kodissaan itse omat jutut ja sä teet omat, esim mies pesee omat pyykit ja laittaa kuivumaan, sä omasi. En uskalla kuvitella miten käy muiden kotihommien kanssa, erillään asuminen on viisasta. Ehkä teidän kommunikaatio ei vain toiminut ja jos mies hermostuu liian äkkiä
No en tähän usko.. yhdessä oltiin siivoilty ja parit hommat oli jäljellä niin sanoin jospa hän ripustaa pyykit ja minä tiskaan. Tämä sopi ja oli ok ainakin siinä hetkessä
Taidat olla kova päällepäsmäri ja kälättäjä.
Tollanen komentelija sais äkkilähdön, eikä todellakaan kerrota oikeeta syytä.
Kehtaat mennä toisen kotiin komentelemaan ja käyt vielä päälle kuin yleinen syyttäjä.
Menisin kotiin enkä vastaisi miehen yhteydenottoihin enää ikinä. Ei noin ihmisiä kohdella. Ei ole normaalia käytöstä. Kun kuvioissa ei ole vielä lapsia ja yhteistä omaisuutta, niin on vielä helppo lähteä. Lähde ja siirry elämässäsi eteenpäin, älä jää tuohon roikkumaan. Ei se tuosta parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla itse vetää raivokohtaus kirkkaalta taivaalta ja katsoa miehen reagointi. Mutta ruusuinen tulevaisuus teille on aika epätosi.
Terve ei koskaan pärjää mielenterveysongelmaisen kanssa. Tekipä terve mitä tahansa tämöisessä suhteessa niin on koko ajan ottavana osapuolena. On täyttä ajan hukkaa koittaa vaikuttaa mielenterveysongelmaiseen mitenkään.
Olen asunut vuosikymmeniä virallisen h****un kanssa ja tiedän mistä puhun. Juoskaa kauas hu**uista.
Tiedän mistä puhut. On ihan helvetin pelottavaa olla hu---lun kanssa. Tein niin....tein näin...aina oli väärin tehty. Onneksi tuli ero. Mutta terapiassa piti käydä lujasti.
Voi kun tuo Ap älyäisi erota heti eikä kuvittelisi, että hän voi jotenkin "hoitaa" kumppaniaan. Hoitaminen on ammattilaisten tehtävä.
Mies heitti sinut pihalle. Siihen loppuivat sinuun kohdistuvat raivokohtaukset.
Tästä eteen päin kirjoita exästäsi, kun tarkoitat tätä miestä. Jos sinä olet niin tyhmä, että tunget takaisin, hän heittää sinut ulos niin monta kertaa että viimein ymmärrät pysyä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ehkä ero sitten kirjoitti:
Luultavasti käskytät häntä "laita pyykit kuivumaan", tee sitä ja tätä" ja kohtelet siten kuin ohjailtua lasta (kuin olisit miehen määräilevä äiti), ehkä hän hermostuu siitä? Ei ihme että tunkee ovesta ulos jos hänen kotonaan määräilet? Hän tekee omassa kodissaan itse omat jutut ja sä teet omat, esim mies pesee omat pyykit ja laittaa kuivumaan, sä omasi. En uskalla kuvitella miten käy muiden kotihommien kanssa, erillään asuminen on viisasta. Ehkä teidän kommunikaatio ei vain toiminut ja jos mies hermostuu liian äkkiä
No en tähän usko.. yhdessä oltiin siivoilty ja parit hommat oli jäljellä niin sanoin jospa hän ripustaa pyykit ja minä tiskaan. Tämä sopi ja oli ok ainakin siinä hetkessä
Jos olitte näin sopineet, niin miksi uudelleen pyysit häntä laittamaan pyykit kuivumaan, kun olit tiskaamassa. Ja miksi toiseen kertaa aloit kysyä mikä häntä vaivaa. Jos eka kerralla sanoi vituttaa, olisit antanut olla. Eiköhän hän olisi siitä nopeasati itekseen leppynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä ero sitten kirjoitti:
Luultavasti käskytät häntä "laita pyykit kuivumaan", tee sitä ja tätä" ja kohtelet siten kuin ohjailtua lasta (kuin olisit miehen määräilevä äiti), ehkä hän hermostuu siitä? Ei ihme että tunkee ovesta ulos jos hänen kotonaan määräilet? Hän tekee omassa kodissaan itse omat jutut ja sä teet omat, esim mies pesee omat pyykit ja laittaa kuivumaan, sä omasi. En uskalla kuvitella miten käy muiden kotihommien kanssa, erillään asuminen on viisasta. Ehkä teidän kommunikaatio ei vain toiminut ja jos mies hermostuu liian äkkiä
No en tähän usko.. yhdessä oltiin siivoilty ja parit hommat oli jäljellä niin sanoin jospa hän ripustaa pyykit ja minä tiskaan. Tämä sopi ja oli ok ainakin siinä hetkessä
Jos olitte näin sopineet, niin miksi uudelleen pyysit häntä laittamaan pyykit kuivumaan, kun olit tiskaamassa. Ja miksi toiseen kertaa aloit kysyä mikä häntä vaivaa. Jos eka kerralla sanoi vituttaa, olisit antanut olla. Eiköhän hän olisi siitä nopeasati itekseen leppynyt.
Totta! Miksi edes puhua toisilleen! Miksei vaan hiivi munankuorilla ja mene täysin sen toisen mielijohteiden mukana!
Eikö sulla ole oikeasti muuta elämää kuin yrittää saada riitaa aikaiseksi vauvafoorumilla?
Vierailija kirjoitti:
Miesten masennus pireilee yleisimmin ärtymyksenä ja on siksi alidiagnosoitu. Suurin osa sairastuu jossain kohtaa elämäänsä masennukseen. Tuo pitää vaan hoitaa pois, ennenkuin aiheuttaa pysyvämpää haittaa ja vie useita vuosia toipua entiselleen. Pyydä käymään työterveydessä. Jos ei omasta mielestä mitään vikaa omassa päässä, niin ei sen silloin pitäisi iso juttu olla käydä.
Tämä aloitus on huono trolli, mutta sanonpahan vain että näiden kaikkien kliinisten tutkimusten mukaan minä olen mies. Minuun pätee aina kaikki "miehiset" käyttäytymismallit. Se ei johdu sukupuolesta vaan yksilöstä!!!
Miehelläni oli raivokohtauksia ja esineiden rikkomista. Kun stressi tms.menee yli niin näitä tulee monta kertaa päivässä eli on täysin mahdoton. Homma alkoi 2 vuoden seurustelun jälkeen, kun muutettiin yhteen ja oltiin kumpikin siinä nelikymppisiä. Häippäsin silloin kotoa pois ja ilmoitin etten tule takaisin ennenkuin on käynyt psykiatrilla. Meni sitten sinne ja ratkaisu on ollut pieni annos venlafaksin lääkettä (37.5 mg). Oli toinen lääke alkuu, joka tepsi raivokohtauksiin mut tää on ollu omasta mielestään paras. Meil ei oo lapsia ja nyt oltu yhdessä yli 10 vuotta. Mulla oli jo paljon elämänkokemusta ja yksi pitkä avoliitto takana, kun mentiin yhteen mutta tilanne tuli silti aivan puskista. Oireet muuten tulee heti takaisin jos mies kokeilee lopettaa lääkityksen.
Mutta noin nuorena ja tossa tilanteessa sanon,että lähde suhteesta!
Siitä se väkivalta mukavasti lähtee ja pahenee. Mutta jos haluat olla sokea jäädä, omapa on elämäsi. Älä sitten ruikuta, kun ensimmäiset lyönnit paukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä saattoi suuttua jos annoin hänen nukkua liian pitkät päiväunet.
Mun eksä suuttui mulle, kun sen omasta autosta oli vakuutus tms maksamatta ja kärähti poliisille liikenteessä niin, että veivät kilvet saman tien. Tuli kotiin ja huusi ja haukkui ja raivosi. Itselläni ei ollut mitään tekoa hänen autonsa kanssa, mulla ei ole ajokorttia edes.
Nää on näitä. ”Temperamenttisia”. Meillä onnekkailla ne on eksiä eikä nyksiä.
Vau. Jännä. Täällä kun on puhe näistä "hulluista".
Meillä mies käyttäytyi noin, mutta minä olin se "virallinen h*llu". Siitäkin minut haukuttiin, lääkkeiden syönti oli väärin, niiden syömättömyys väärin, ja kaikki oli väärin. En toki ollut täydellinen, olin väsynyt ja jaksamaton (kävin kyllä töissä ja hoidin kodin ja lapset mutta huutojen ja haukkujen perusteella ihan päin honkia).
Mies on muuten eksä, elämäni vaikein ja . Tyyppi on muuten vain *terve* raivohullu, mutta onneksi minä saan nyt virallisena *sairaana* hulluna levätä rauhassa.
Toivot puolisosi jättävän sinut, kun osuu omalle kohdallesi ja kaipaisit kaikkein eniten tukea? (spoiler: osuu jossain kohtaa elämää suurimman osan kohdalle)