Lue keskustelun säännöt.
Miten masennuksesta toipuvana oppisin innostumaan asioista?
Ahdistuksesta kohti innostusta
31.07.2018 |
Olen pitkään ollut masentunut. Aiemmin minua erilaisia asioita tekemään motivoivat pakko suorittaa, pelko siitä etten selviä ellei tee sitä tätä ja tuota... Erilaiset hyvin negatiiviset tunteet ja pelot siis. Tein asioita, jotta en joutuisi johtamaan näitä pelkojani. Kunnes kaikki stoppasi masennukseen.
Nykyisin ymmärrän, että aiempi tapani toimia on ongelmallinen, jopa pakkomielteinen. Enkä enää haluaisi elää niin, että erilaiset pelot ja ahdistus hallitsevat yhtä voimakkaasti elämääni. Kuitenkaan en ole oppinut uskomaan itseeni. En uskalla innostua erilaisista asioista siitä syystä, että pelkään kovasti epäonnistuvani.
Onko jollain tällaisten ajatusten kanssa kamppailleella ihmisellä neuvoa siihen, miten voisin helpommin innostua erilaisista asioista? Haluaisin onnistua lisäämään itseluottamustani ja voittamaan epäonnistumisen pelkoni.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa ajatella ettei epäonnistuminen olisi vaarallista, koska olen epäonnistuttuani joutunut raskaisiin ja pelottavilta tuntuviin tilanteisiin. Kasvatuksenikin on ollut sellaista, jossa on korostettu sitä, ettei virheisiin ole varaa ja jokainen hoitakoon omat asiansa yksin. Tämän seurauksena minusta on tullut äärimmäisen turvallisuushakuinen. Sekään ei tunnu oikein hyvältä tavalta elää, ettei edes uskalla innostua juuri mistään ettei mikään vain menisi pieleen. Mutta ehkä ajan saatossa löydän lisää rohkeutta.
Miksi olet jämähtänyt ajattelemaan, että koska sinua kasvatettiin tällä ja tuolla tavoin, niin siksi olet tälläinen etkä muuksi muutu? Jos kykenet kuitenkin ymmärtämään menneisyydestäsi noin paljon, niin miksi estät itseltäsi sen ymmärryksen, että miten sinua kasvatettiin nuorena ei välttämättä ollut oikein ja että epäonnistuminen on ihan normaalia? Miksi olet jäänyt menneisyytesi muottiin? Voisiko se, ettet kykene muuttamaan ajatusmalliasi johtua siitä, että pelkäät sitä aikaa, kun joudut astumaan muotistasi ulos ja muuttamaan ajatus ja käyttäytymismallejasi, sen sijaan että pysyisit tutussa ja turvallisessa? Koska tutussa ja turvallisessa voit aina syyttää menneisyyttäsi siitä, miten toimit.
Osaako hän kukaan ihminen kattavasti vastata siihen kysymykseen mistä kaikista syistä johtuu, että hän on jonkun tietynlainen? Sitähän käytännössä kysyit. Kysyit miksi en ole kasvanut tätä suuremmaksi ihmiseksi. Vastaus: en tiedä tarkalleen. Ymmärrys siitä, ettei kaikki ole kunnossa, ei vielä riitä muutokseen. Asiat eivät tapahdu pakotetussa tahdissa.
On ihmisiä jotka osaavat vastata näihin kysymyksiin, usein vielä enemmän ne jotka ovat opiskelleet psykologiaa.
Kukaan muu ei kykene sinua muuttamaan kuin sinä itse. Kykenet ajattelemaan kuitenkin sen, mistä olet tullut ja miten sinua on kasvatettu, mutta selkeästi heti kun pitäisi ottaa askel eteenpäin otat askeleen taaksepäin. Otat heti ajatuksen, että tämä on nyt pakotettua tahtia. Oletko kuitenkin vielä siinä kohdassa parantumisesi suhteen, että kuuntelet vaim asioita, mitä haluat kuulla, mutta ohjeet ja ideat asioista, mitkä poikkeavat näistä menevät kuuroille korville?
Muutos lähtee siitä, että haluaa muuttua. Jos haluaa muuttua, tulee ymmärtää menneisyydestä miten on tehnyt, toiminut ja ajatellut väärin. Näiden pohjalta tulee toimia uudella tavalla, ajatella uudella tavalla. Jos on jämähtänyt negatiiviseen ajatusmaailmaan, jossa kaikki on pakottamista, liian nopeaa, liian erilaista ei pääse eteenpäin.
Tosiasia on, että ihmisiä jolla on vääristynyt kuva itsestään tai ovat muuten jämähtäneet ajatusmalleihin ja toimintatapoihin on vaikea auttaa, koska he ottavat vastaan vain sellaista apua, mikä palvelee vielä heidän nykyistä olotilaansa, mutta mikä pidemmän päälle harvoin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa ajatella ettei epäonnistuminen olisi vaarallista, koska olen epäonnistuttuani joutunut raskaisiin ja pelottavilta tuntuviin tilanteisiin. Kasvatuksenikin on ollut sellaista, jossa on korostettu sitä, ettei virheisiin ole varaa ja jokainen hoitakoon omat asiansa yksin. Tämän seurauksena minusta on tullut äärimmäisen turvallisuushakuinen. Sekään ei tunnu oikein hyvältä tavalta elää, ettei edes uskalla innostua juuri mistään ettei mikään vain menisi pieleen. Mutta ehkä ajan saatossa löydän lisää rohkeutta.
Miksi olet jämähtänyt ajattelemaan, että koska sinua kasvatettiin tällä ja tuolla tavoin, niin siksi olet tälläinen etkä muuksi muutu? Jos kykenet kuitenkin ymmärtämään menneisyydestäsi noin paljon, niin miksi estät itseltäsi sen ymmärryksen, että miten sinua kasvatettiin nuorena ei välttämättä ollut oikein ja että epäonnistuminen on ihan normaalia? Miksi olet jäänyt menneisyytesi muottiin? Voisiko se, ettet kykene muuttamaan ajatusmalliasi johtua siitä, että pelkäät sitä aikaa, kun joudut astumaan muotistasi ulos ja muuttamaan ajatus ja käyttäytymismallejasi, sen sijaan että pysyisit tutussa ja turvallisessa? Koska tutussa ja turvallisessa voit aina syyttää menneisyyttäsi siitä, miten toimit.
Osaako hän kukaan ihminen kattavasti vastata siihen kysymykseen mistä kaikista syistä johtuu, että hän on jonkun tietynlainen? Sitähän käytännössä kysyit. Kysyit miksi en ole kasvanut tätä suuremmaksi ihmiseksi. Vastaus: en tiedä tarkalleen. Ymmärrys siitä, ettei kaikki ole kunnossa, ei vielä riitä muutokseen. Asiat eivät tapahdu pakotetussa tahdissa.
On ihmisiä jotka osaavat vastata näihin kysymyksiin, usein vielä enemmän ne jotka ovat opiskelleet psykologiaa.
Kukaan muu ei kykene sinua muuttamaan kuin sinä itse. Kykenet ajattelemaan kuitenkin sen, mistä olet tullut ja miten sinua on kasvatettu, mutta selkeästi heti kun pitäisi ottaa askel eteenpäin otat askeleen taaksepäin. Otat heti ajatuksen, että tämä on nyt pakotettua tahtia. Oletko kuitenkin vielä siinä kohdassa parantumisesi suhteen, että kuuntelet vaim asioita, mitä haluat kuulla, mutta ohjeet ja ideat asioista, mitkä poikkeavat näistä menevät kuuroille korville?
Muutos lähtee siitä, että haluaa muuttua. Jos haluaa muuttua, tulee ymmärtää menneisyydestä miten on tehnyt, toiminut ja ajatellut väärin. Näiden pohjalta tulee toimia uudella tavalla, ajatella uudella tavalla. Jos on jämähtänyt negatiiviseen ajatusmaailmaan, jossa kaikki on pakottamista, liian nopeaa, liian erilaista ei pääse eteenpäin.
Tosiasia on, että ihmisiä jolla on vääristynyt kuva itsestään tai ovat muuten jämähtäneet ajatusmalleihin ja toimintatapoihin on vaikea auttaa, koska he ottavat vastaan vain sellaista apua, mikä palvelee vielä heidän nykyistä olotilaansa, mutta mikä pidemmän päälle harvoin auttaa.
Mikäli olet psykologi, niin sinun on harjoiteltava useampia erilaisia tapoja lähestyä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa ajatella ettei epäonnistuminen olisi vaarallista, koska olen epäonnistuttuani joutunut raskaisiin ja pelottavilta tuntuviin tilanteisiin. Kasvatuksenikin on ollut sellaista, jossa on korostettu sitä, ettei virheisiin ole varaa ja jokainen hoitakoon omat asiansa yksin. Tämän seurauksena minusta on tullut äärimmäisen turvallisuushakuinen. Sekään ei tunnu oikein hyvältä tavalta elää, ettei edes uskalla innostua juuri mistään ettei mikään vain menisi pieleen. Mutta ehkä ajan saatossa löydän lisää rohkeutta.
Miksi olet jämähtänyt ajattelemaan, että koska sinua kasvatettiin tällä ja tuolla tavoin, niin siksi olet tälläinen etkä muuksi muutu? Jos kykenet kuitenkin ymmärtämään menneisyydestäsi noin paljon, niin miksi estät itseltäsi sen ymmärryksen, että miten sinua kasvatettiin nuorena ei välttämättä ollut oikein ja että epäonnistuminen on ihan normaalia? Miksi olet jäänyt menneisyytesi muottiin? Voisiko se, ettet kykene muuttamaan ajatusmalliasi johtua siitä, että pelkäät sitä aikaa, kun joudut astumaan muotistasi ulos ja muuttamaan ajatus ja käyttäytymismallejasi, sen sijaan että pysyisit tutussa ja turvallisessa? Koska tutussa ja turvallisessa voit aina syyttää menneisyyttäsi siitä, miten toimit.
Osaako hän kukaan ihminen kattavasti vastata siihen kysymykseen mistä kaikista syistä johtuu, että hän on jonkun tietynlainen? Sitähän käytännössä kysyit. Kysyit miksi en ole kasvanut tätä suuremmaksi ihmiseksi. Vastaus: en tiedä tarkalleen. Ymmärrys siitä, ettei kaikki ole kunnossa, ei vielä riitä muutokseen. Asiat eivät tapahdu pakotetussa tahdissa.
On ihmisiä jotka osaavat vastata näihin kysymyksiin, usein vielä enemmän ne jotka ovat opiskelleet psykologiaa.
Kukaan muu ei kykene sinua muuttamaan kuin sinä itse. Kykenet ajattelemaan kuitenkin sen, mistä olet tullut ja miten sinua on kasvatettu, mutta selkeästi heti kun pitäisi ottaa askel eteenpäin otat askeleen taaksepäin. Otat heti ajatuksen, että tämä on nyt pakotettua tahtia. Oletko kuitenkin vielä siinä kohdassa parantumisesi suhteen, että kuuntelet vaim asioita, mitä haluat kuulla, mutta ohjeet ja ideat asioista, mitkä poikkeavat näistä menevät kuuroille korville?
Muutos lähtee siitä, että haluaa muuttua. Jos haluaa muuttua, tulee ymmärtää menneisyydestä miten on tehnyt, toiminut ja ajatellut väärin. Näiden pohjalta tulee toimia uudella tavalla, ajatella uudella tavalla. Jos on jämähtänyt negatiiviseen ajatusmaailmaan, jossa kaikki on pakottamista, liian nopeaa, liian erilaista ei pääse eteenpäin.
Tosiasia on, että ihmisiä jolla on vääristynyt kuva itsestään tai ovat muuten jämähtäneet ajatusmalleihin ja toimintatapoihin on vaikea auttaa, koska he ottavat vastaan vain sellaista apua, mikä palvelee vielä heidän nykyistä olotilaansa, mutta mikä pidemmän päälle harvoin auttaa.
Mikäli olet psykologi, niin sinun on harjoiteltava useampia erilaisia tapoja lähestyä ihmisiä.
En ole psykologi. On kuitenkin surullista, että tämä on ainoa vastaus koko viestiini. Sen sijaan, että haluttaisiin puhua sen sisällöstä, yritetään jollain tavalla hyökätä itse kirjoittajaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa ajatella ettei epäonnistuminen olisi vaarallista, koska olen epäonnistuttuani joutunut raskaisiin ja pelottavilta tuntuviin tilanteisiin. Kasvatuksenikin on ollut sellaista, jossa on korostettu sitä, ettei virheisiin ole varaa ja jokainen hoitakoon omat asiansa yksin. Tämän seurauksena minusta on tullut äärimmäisen turvallisuushakuinen. Sekään ei tunnu oikein hyvältä tavalta elää, ettei edes uskalla innostua juuri mistään ettei mikään vain menisi pieleen. Mutta ehkä ajan saatossa löydän lisää rohkeutta.
Miksi olet jämähtänyt ajattelemaan, että koska sinua kasvatettiin tällä ja tuolla tavoin, niin siksi olet tälläinen etkä muuksi muutu? Jos kykenet kuitenkin ymmärtämään menneisyydestäsi noin paljon, niin miksi estät itseltäsi sen ymmärryksen, että miten sinua kasvatettiin nuorena ei välttämättä ollut oikein ja että epäonnistuminen on ihan normaalia? Miksi olet jäänyt menneisyytesi muottiin? Voisiko se, ettet kykene muuttamaan ajatusmalliasi johtua siitä, että pelkäät sitä aikaa, kun joudut astumaan muotistasi ulos ja muuttamaan ajatus ja käyttäytymismallejasi, sen sijaan että pysyisit tutussa ja turvallisessa? Koska tutussa ja turvallisessa voit aina syyttää menneisyyttäsi siitä, miten toimit.
Osaako hän kukaan ihminen kattavasti vastata siihen kysymykseen mistä kaikista syistä johtuu, että hän on jonkun tietynlainen? Sitähän käytännössä kysyit. Kysyit miksi en ole kasvanut tätä suuremmaksi ihmiseksi. Vastaus: en tiedä tarkalleen. Ymmärrys siitä, ettei kaikki ole kunnossa, ei vielä riitä muutokseen. Asiat eivät tapahdu pakotetussa tahdissa.
On ihmisiä jotka osaavat vastata näihin kysymyksiin, usein vielä enemmän ne jotka ovat opiskelleet psykologiaa.
Kukaan muu ei kykene sinua muuttamaan kuin sinä itse. Kykenet ajattelemaan kuitenkin sen, mistä olet tullut ja miten sinua on kasvatettu, mutta selkeästi heti kun pitäisi ottaa askel eteenpäin otat askeleen taaksepäin. Otat heti ajatuksen, että tämä on nyt pakotettua tahtia. Oletko kuitenkin vielä siinä kohdassa parantumisesi suhteen, että kuuntelet vaim asioita, mitä haluat kuulla, mutta ohjeet ja ideat asioista, mitkä poikkeavat näistä menevät kuuroille korville?
Muutos lähtee siitä, että haluaa muuttua. Jos haluaa muuttua, tulee ymmärtää menneisyydestä miten on tehnyt, toiminut ja ajatellut väärin. Näiden pohjalta tulee toimia uudella tavalla, ajatella uudella tavalla. Jos on jämähtänyt negatiiviseen ajatusmaailmaan, jossa kaikki on pakottamista, liian nopeaa, liian erilaista ei pääse eteenpäin.
Tosiasia on, että ihmisiä jolla on vääristynyt kuva itsestään tai ovat muuten jämähtäneet ajatusmalleihin ja toimintatapoihin on vaikea auttaa, koska he ottavat vastaan vain sellaista apua, mikä palvelee vielä heidän nykyistä olotilaansa, mutta mikä pidemmän päälle harvoin auttaa.
Mikäli olet psykologi, niin sinun on harjoiteltava useampia erilaisia tapoja lähestyä ihmisiä.
En ole psykologi. On kuitenkin surullista, että tämä on ainoa vastaus koko viestiini. Sen sijaan, että haluttaisiin puhua sen sisällöstä, yritetään jollain tavalla hyökätä itse kirjoittajaan.
Mielenkiintoinen reaktio ottaen huomioon, että itse lähestyit tätä aihetta niin kriittisellä otteella ja henkilöidysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa ajatella ettei epäonnistuminen olisi vaarallista, koska olen epäonnistuttuani joutunut raskaisiin ja pelottavilta tuntuviin tilanteisiin. Kasvatuksenikin on ollut sellaista, jossa on korostettu sitä, ettei virheisiin ole varaa ja jokainen hoitakoon omat asiansa yksin. Tämän seurauksena minusta on tullut äärimmäisen turvallisuushakuinen. Sekään ei tunnu oikein hyvältä tavalta elää, ettei edes uskalla innostua juuri mistään ettei mikään vain menisi pieleen. Mutta ehkä ajan saatossa löydän lisää rohkeutta.
Miksi olet jämähtänyt ajattelemaan, että koska sinua kasvatettiin tällä ja tuolla tavoin, niin siksi olet tälläinen etkä muuksi muutu? Jos kykenet kuitenkin ymmärtämään menneisyydestäsi noin paljon, niin miksi estät itseltäsi sen ymmärryksen, että miten sinua kasvatettiin nuorena ei välttämättä ollut oikein ja että epäonnistuminen on ihan normaalia? Miksi olet jäänyt menneisyytesi muottiin? Voisiko se, ettet kykene muuttamaan ajatusmalliasi johtua siitä, että pelkäät sitä aikaa, kun joudut astumaan muotistasi ulos ja muuttamaan ajatus ja käyttäytymismallejasi, sen sijaan että pysyisit tutussa ja turvallisessa? Koska tutussa ja turvallisessa voit aina syyttää menneisyyttäsi siitä, miten toimit.
Osaako hän kukaan ihminen kattavasti vastata siihen kysymykseen mistä kaikista syistä johtuu, että hän on jonkun tietynlainen? Sitähän käytännössä kysyit. Kysyit miksi en ole kasvanut tätä suuremmaksi ihmiseksi. Vastaus: en tiedä tarkalleen. Ymmärrys siitä, ettei kaikki ole kunnossa, ei vielä riitä muutokseen. Asiat eivät tapahdu pakotetussa tahdissa.
On ihmisiä jotka osaavat vastata näihin kysymyksiin, usein vielä enemmän ne jotka ovat opiskelleet psykologiaa.
Kukaan muu ei kykene sinua muuttamaan kuin sinä itse. Kykenet ajattelemaan kuitenkin sen, mistä olet tullut ja miten sinua on kasvatettu, mutta selkeästi heti kun pitäisi ottaa askel eteenpäin otat askeleen taaksepäin. Otat heti ajatuksen, että tämä on nyt pakotettua tahtia. Oletko kuitenkin vielä siinä kohdassa parantumisesi suhteen, että kuuntelet vaim asioita, mitä haluat kuulla, mutta ohjeet ja ideat asioista, mitkä poikkeavat näistä menevät kuuroille korville?
Muutos lähtee siitä, että haluaa muuttua. Jos haluaa muuttua, tulee ymmärtää menneisyydestä miten on tehnyt, toiminut ja ajatellut väärin. Näiden pohjalta tulee toimia uudella tavalla, ajatella uudella tavalla. Jos on jämähtänyt negatiiviseen ajatusmaailmaan, jossa kaikki on pakottamista, liian nopeaa, liian erilaista ei pääse eteenpäin.
Tosiasia on, että ihmisiä jolla on vääristynyt kuva itsestään tai ovat muuten jämähtäneet ajatusmalleihin ja toimintatapoihin on vaikea auttaa, koska he ottavat vastaan vain sellaista apua, mikä palvelee vielä heidän nykyistä olotilaansa, mutta mikä pidemmän päälle harvoin auttaa.
Mikäli olet psykologi, niin sinun on harjoiteltava useampia erilaisia tapoja lähestyä ihmisiä.
En ole psykologi. On kuitenkin surullista, että tämä on ainoa vastaus koko viestiini. Sen sijaan, että haluttaisiin puhua sen sisällöstä, yritetään jollain tavalla hyökätä itse kirjoittajaan.
Mielenkiintoinen reaktio ottaen huomioon, että itse lähestyit tätä aihetta niin kriittisellä otteella ja henkilöidysti.
Mielenkiintoinen millä tavalla? En ole henkilö, joka on täällä hakemassa apua itselleen vaan vastasin aloitukseen, jossa henkilö haki itselleensä apua. Toin oman näkökulmani ja ajatukseni keskusteluun. Sen sijaan että näihin näkökulmiin ja useisiin kysymyksiin olisi vastattu, ainoa vastaus tuli, oli oletus ja täysin ohi aiheen. Siksi koin sen olevan hyvin surullista, että aiheen sijaan mennään itse kirjoittajaan, kun tässä aloituksessa ei ollut kyse minusta, vaan AP:sta. Sen sijaan olisin mielummin keskustellut siitä, miksi joku kokee minun kirjoitukseni joko vääränlaisena tai muuten mitä se saa heidät ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla pitkäaikainen masennus. Terapioiden seurauksena olen alkanut muokata elämääni niin että se on juuri sellaista millaista itse haluan. Esimerkiksi vaikka ihan kodistani lähtien, se on sellainen kuin itse unelmoin, sama se mitä muut ajattelevat. Teen myös asioita joita itse haluan, ihan sama mitä muut ajattelevat. Vaikka epäonnistuisinkin välillä. Samoin olen karsinut elämästäni asiat jotka eivät tuo minulle merkitystä, monet ihmiset elävät ulkoapäin ohjautuvaa elämää jossa muut sanelevat miten kuuluu elää.
Harrastukseni, siis asiat joista olen innostunut ovat minulle toipumisen kannalta ehdottoman tärkeitä. Olen saanut harrastusteni vuoksi lokaa niskaan, jopa ihan kateutta kun muut ihmiset eivät itse uskalla harrastaa samaa vaikka haluaisivat.
Kaikki epäonnistuvat välillä, myös mestarit. Tärkeintä on että elät niin kuin itse sisimässäsi koet parhaaksesi. Pelkoja päin kannattaa mennä. Itse olen kohdannut pelkoni vaikka järkeni lähti kauhusta hetkellisesti niin että ihan muisti meni. Mutta seuraavilla kerroilla oli jo helpompaa.
Kannattaa tehdä sellaisia innostavia asioita joista tulee positiivinen palaute tai tulos. Esim. käsityö palkitsee valmistuessaan, luontokuvista aina joku tykkää instagramissa, liikunta ja taitoliikuntalajit kehittävät ja se palkitsee kun huomaa edistyvänsä. Olen työskennellyt opettajana ja tiedän että kaikki edistyvät, toiset nopeammin toiset hitaammin. Kannattaa alkaa harrastamaan vaikka ei mestari aluksi olisikaan. Esim. monet rock-muusikot ovat olleet aloittaessaan ihan surkeita mutta ovat kehittyneet vuosien myötä. Masentunut ystäväni alkoi valokuvaamaan terapiamielessä, ihan tavallisia kuvia ne aluksi olivat, mutta muutaman vuoden sisällä hän on kehittynyt tosi paljon. Ja harrastaa saa vaikka laulua ja tanssia vaikka ei osaisikaan. Pääasia että itse saa iloa.
Tee kivoja asioita siksi että nautit. Ei ole mitään väliä epäonnistuuko vaiko onnistuu. Eipä varmaan ketään kiinnosta esim. omalla kohdallani että onnistunko vaiko epäonnistunko, muilla on omat elämänsä, eivät he jaksa minun tekemisiä seurata.
Viisaita sanoja.
Jos joku vielä kertoisi,
- miten voin laittaa kotini sellaiseksi kuin HALUAN
-miten voin tehdä itseäni innostavi asioita
---> ilmaiseksi. Fyysisistä syistä johtuen jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle alle kolmikymppisenä. Juuri, kun olin valmistumassa (yliopisto-opinnoistani).
Parikymmentä vuotta olen elänyt alle 800 €/kk eläkkeellä.
Lääkkeisiin menee n. yhden kuukauden tulot + yllätysvaivoihin menevät rahat; toisen kuukauden tulot kännykän & tietsikan menoihin jne.
Vaikea haluta ja toteuttaa olemattomia unelmia, jos ne saa maksaa 1€/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pitkäaikainen masennus. Terapioiden seurauksena olen alkanut muokata elämääni niin että se on juuri sellaista millaista itse haluan. Esimerkiksi vaikka ihan kodistani lähtien, se on sellainen kuin itse unelmoin, sama se mitä muut ajattelevat. Teen myös asioita joita itse haluan, ihan sama mitä muut ajattelevat. Vaikka epäonnistuisinkin välillä. Samoin olen karsinut elämästäni asiat jotka eivät tuo minulle merkitystä, monet ihmiset elävät ulkoapäin ohjautuvaa elämää jossa muut sanelevat miten kuuluu elää.
Harrastukseni, siis asiat joista olen innostunut ovat minulle toipumisen kannalta ehdottoman tärkeitä. Olen saanut harrastusteni vuoksi lokaa niskaan, jopa ihan kateutta kun muut ihmiset eivät itse uskalla harrastaa samaa vaikka haluaisivat.
Kaikki epäonnistuvat välillä, myös mestarit. Tärkeintä on että elät niin kuin itse sisimässäsi koet parhaaksesi. Pelkoja päin kannattaa mennä. Itse olen kohdannut pelkoni vaikka järkeni lähti kauhusta hetkellisesti niin että ihan muisti meni. Mutta seuraavilla kerroilla oli jo helpompaa.
Kannattaa tehdä sellaisia innostavia asioita joista tulee positiivinen palaute tai tulos. Esim. käsityö palkitsee valmistuessaan, luontokuvista aina joku tykkää instagramissa, liikunta ja taitoliikuntalajit kehittävät ja se palkitsee kun huomaa edistyvänsä. Olen työskennellyt opettajana ja tiedän että kaikki edistyvät, toiset nopeammin toiset hitaammin. Kannattaa alkaa harrastamaan vaikka ei mestari aluksi olisikaan. Esim. monet rock-muusikot ovat olleet aloittaessaan ihan surkeita mutta ovat kehittyneet vuosien myötä. Masentunut ystäväni alkoi valokuvaamaan terapiamielessä, ihan tavallisia kuvia ne aluksi olivat, mutta muutaman vuoden sisällä hän on kehittynyt tosi paljon. Ja harrastaa saa vaikka laulua ja tanssia vaikka ei osaisikaan. Pääasia että itse saa iloa.
Tee kivoja asioita siksi että nautit. Ei ole mitään väliä epäonnistuuko vaiko onnistuu. Eipä varmaan ketään kiinnosta esim. omalla kohdallani että onnistunko vaiko epäonnistunko, muilla on omat elämänsä, eivät he jaksa minun tekemisiä seurata.
Viisaita sanoja.
Jos joku vielä kertoisi,
- miten voin laittaa kotini sellaiseksi kuin HALUAN
-miten voin tehdä itseäni innostavi asioita
---> ilmaiseksi. Fyysisistä syistä johtuen jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle alle kolmikymppisenä. Juuri, kun olin valmistumassa (yliopisto-opinnoistani).
Parikymmentä vuotta olen elänyt alle 800 €/kk eläkkeellä.
Lääkkeisiin menee n. yhden kuukauden tulot + yllätysvaivoihin menevät rahat; toisen kuukauden tulot kännykän & tietsikan menoihin jne.
Vaikea haluta ja toteuttaa olemattomia unelmia, jos ne saa maksaa 1€/kk.
Totta. Ikävä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pitkäaikainen masennus. Terapioiden seurauksena olen alkanut muokata elämääni niin että se on juuri sellaista millaista itse haluan. Esimerkiksi vaikka ihan kodistani lähtien, se on sellainen kuin itse unelmoin, sama se mitä muut ajattelevat. Teen myös asioita joita itse haluan, ihan sama mitä muut ajattelevat. Vaikka epäonnistuisinkin välillä. Samoin olen karsinut elämästäni asiat jotka eivät tuo minulle merkitystä, monet ihmiset elävät ulkoapäin ohjautuvaa elämää jossa muut sanelevat miten kuuluu elää.
Harrastukseni, siis asiat joista olen innostunut ovat minulle toipumisen kannalta ehdottoman tärkeitä. Olen saanut harrastusteni vuoksi lokaa niskaan, jopa ihan kateutta kun muut ihmiset eivät itse uskalla harrastaa samaa vaikka haluaisivat.
Kaikki epäonnistuvat välillä, myös mestarit. Tärkeintä on että elät niin kuin itse sisimässäsi koet parhaaksesi. Pelkoja päin kannattaa mennä. Itse olen kohdannut pelkoni vaikka järkeni lähti kauhusta hetkellisesti niin että ihan muisti meni. Mutta seuraavilla kerroilla oli jo helpompaa.
Kannattaa tehdä sellaisia innostavia asioita joista tulee positiivinen palaute tai tulos. Esim. käsityö palkitsee valmistuessaan, luontokuvista aina joku tykkää instagramissa, liikunta ja taitoliikuntalajit kehittävät ja se palkitsee kun huomaa edistyvänsä. Olen työskennellyt opettajana ja tiedän että kaikki edistyvät, toiset nopeammin toiset hitaammin. Kannattaa alkaa harrastamaan vaikka ei mestari aluksi olisikaan. Esim. monet rock-muusikot ovat olleet aloittaessaan ihan surkeita mutta ovat kehittyneet vuosien myötä. Masentunut ystäväni alkoi valokuvaamaan terapiamielessä, ihan tavallisia kuvia ne aluksi olivat, mutta muutaman vuoden sisällä hän on kehittynyt tosi paljon. Ja harrastaa saa vaikka laulua ja tanssia vaikka ei osaisikaan. Pääasia että itse saa iloa.
Tee kivoja asioita siksi että nautit. Ei ole mitään väliä epäonnistuuko vaiko onnistuu. Eipä varmaan ketään kiinnosta esim. omalla kohdallani että onnistunko vaiko epäonnistunko, muilla on omat elämänsä, eivät he jaksa minun tekemisiä seurata.
Viisaita sanoja.
Jos joku vielä kertoisi,
- miten voin laittaa kotini sellaiseksi kuin HALUAN
-miten voin tehdä itseäni innostavi asioita
---> ilmaiseksi. Fyysisistä syistä johtuen jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle alle kolmikymppisenä. Juuri, kun olin valmistumassa (yliopisto-opinnoistani).
Parikymmentä vuotta olen elänyt alle 800 €/kk eläkkeellä.
Lääkkeisiin menee n. yhden kuukauden tulot + yllätysvaivoihin menevät rahat; toisen kuukauden tulot kännykän & tietsikan menoihin jne.
Vaikea haluta ja toteuttaa olemattomia unelmia, jos ne saa maksaa 1€/kk.
Sinulle pitää tarpeellisten lääkkeiden jälkeen jäädä se 490euroa kuussa, olet sitten eläkkeellä tai et.
Sitten nuo kännykkä ja tietokonekulut. Kuinka suuret? voiko pienentää? Voiko jotain lopettaa.
Itse olen sisustanut eläkkeellä pikku hiljaa omaa kotiani. Käyn kirpputoreilla, teen paljon asioita itse, en tuijota vain kalliita asioita vaan yritän tehdä halvasta hienoa.
Kannattaa etsiä sellaisia asioita jotka innostavat ja joita voi tehdä ilmaiseksi tai halvalla. Itse tykkään ihan kävelemisestä ja ulkona käymisestä. Piirrän myös, koska piirtäminen ei paljoa maksa. Säästän myös muuten rahaa kuukausittain, että voi ostaa sitten jotain kivempaa. Joka kuukausi ei saa säästettyä, mutta välillä menee 50e säästöihin.
Tarvitset selkeästi suunnitelman ja budjetin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pitkäaikainen masennus. Terapioiden seurauksena olen alkanut muokata elämääni niin että se on juuri sellaista millaista itse haluan. Esimerkiksi vaikka ihan kodistani lähtien, se on sellainen kuin itse unelmoin, sama se mitä muut ajattelevat. Teen myös asioita joita itse haluan, ihan sama mitä muut ajattelevat. Vaikka epäonnistuisinkin välillä. Samoin olen karsinut elämästäni asiat jotka eivät tuo minulle merkitystä, monet ihmiset elävät ulkoapäin ohjautuvaa elämää jossa muut sanelevat miten kuuluu elää.
Harrastukseni, siis asiat joista olen innostunut ovat minulle toipumisen kannalta ehdottoman tärkeitä. Olen saanut harrastusteni vuoksi lokaa niskaan, jopa ihan kateutta kun muut ihmiset eivät itse uskalla harrastaa samaa vaikka haluaisivat.
Kaikki epäonnistuvat välillä, myös mestarit. Tärkeintä on että elät niin kuin itse sisimässäsi koet parhaaksesi. Pelkoja päin kannattaa mennä. Itse olen kohdannut pelkoni vaikka järkeni lähti kauhusta hetkellisesti niin että ihan muisti meni. Mutta seuraavilla kerroilla oli jo helpompaa.
Kannattaa tehdä sellaisia innostavia asioita joista tulee positiivinen palaute tai tulos. Esim. käsityö palkitsee valmistuessaan, luontokuvista aina joku tykkää instagramissa, liikunta ja taitoliikuntalajit kehittävät ja se palkitsee kun huomaa edistyvänsä. Olen työskennellyt opettajana ja tiedän että kaikki edistyvät, toiset nopeammin toiset hitaammin. Kannattaa alkaa harrastamaan vaikka ei mestari aluksi olisikaan. Esim. monet rock-muusikot ovat olleet aloittaessaan ihan surkeita mutta ovat kehittyneet vuosien myötä. Masentunut ystäväni alkoi valokuvaamaan terapiamielessä, ihan tavallisia kuvia ne aluksi olivat, mutta muutaman vuoden sisällä hän on kehittynyt tosi paljon. Ja harrastaa saa vaikka laulua ja tanssia vaikka ei osaisikaan. Pääasia että itse saa iloa.
Tee kivoja asioita siksi että nautit. Ei ole mitään väliä epäonnistuuko vaiko onnistuu. Eipä varmaan ketään kiinnosta esim. omalla kohdallani että onnistunko vaiko epäonnistunko, muilla on omat elämänsä, eivät he jaksa minun tekemisiä seurata.
Viisaita sanoja.
Jos joku vielä kertoisi,
- miten voin laittaa kotini sellaiseksi kuin HALUAN
-miten voin tehdä itseäni innostavi asioita
---> ilmaiseksi. Fyysisistä syistä johtuen jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle alle kolmikymppisenä. Juuri, kun olin valmistumassa (yliopisto-opinnoistani).
Parikymmentä vuotta olen elänyt alle 800 €/kk eläkkeellä.
Lääkkeisiin menee n. yhden kuukauden tulot + yllätysvaivoihin menevät rahat; toisen kuukauden tulot kännykän & tietsikan menoihin jne.
Vaikea haluta ja toteuttaa olemattomia unelmia, jos ne saa maksaa 1€/kk.
Sinulle pitää tarpeellisten lääkkeiden jälkeen jäädä se 490euroa kuussa, olet sitten eläkkeellä tai et.
Sitten nuo kännykkä ja tietokonekulut. Kuinka suuret? voiko pienentää? Voiko jotain lopettaa.
Itse olen sisustanut eläkkeellä pikku hiljaa omaa kotiani. Käyn kirpputoreilla, teen paljon asioita itse, en tuijota vain kalliita asioita vaan yritän tehdä halvasta hienoa.
Kannattaa etsiä sellaisia asioita jotka innostavat ja joita voi tehdä ilmaiseksi tai halvalla. Itse tykkään ihan kävelemisestä ja ulkona käymisestä. Piirrän myös, koska piirtäminen ei paljoa maksa. Säästän myös muuten rahaa kuukausittain, että voi ostaa sitten jotain kivempaa. Joka kuukausi ei saa säästettyä, mutta välillä menee 50e säästöihin.
Tarvitset selkeästi suunnitelman ja budjetin.
Kiitos!
490 jaettuna 30:lla = n. 16 euroa/päivä.
Syömiseen (aamiainen, joku lämmin ruoka, iltapala, mielitekonaposteltavat. Kesällä herkut:mansikat, herneet tms), sähkölaskuihin, polikilinikkamaksuihin yms, matkakorttiin (arvoa pk-seudulla), hygieniatarvikkeet (pesuaineet vaatteille, hiuksille, iholle; mahdolliset meikit), vaatteet; "pakolliset" synttäri-, joulu- yms. lahjat ; kodinkoneen rikkoutuessa... lohkeaa melko varmasti x 16€ uuden ostoon.
Aika taitava suunnittelija saa olla, jos noista mainituista, joita tulee väkisin menoiksi, saisi vielä budjettiin mahtumaan jotain säännöllistä harrastusta. Tai mitään. Mulla meni kyllä Amnestyyn n 10 vuotta yhdessä vaiheessa 5 euroa kuussa, mutta kun apteekkihintojen muutos tuli voimaan, oli pakko lopettaa tuo lahjoittaminen : (
Jokainen pystyisi ehkä vuoden-pari elämään täysipainoisesti tuolla summalla, mutta kun alkaa mennä vuosikymmeniksi, niin huonekalut ym alkavat huutaa hoosiannaa. Rempasta ei voi edes haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee aluksi helppoja asioita, mutta paljon. Pysähdy aina hetkeksi olemaan tyytyväinen ja iloinen siitä, että sait tehtyä. Ala hiljalleen tehdä vaikeampia asioita, mutta muista aina pysähtyä nauttimaan tuloksista. Itseluottamus kasvaa hiljalleen, eikä sitä kannata pakottaa. Uskalla kuitenkin yrittää myös hankalia asioita ajoittain. Kai tiedät sanonnan: onnistunut ihminen on epäonnistunut yrityksissään useammin kuin epäonnistunut ihminen on edes yrittänyt.
Epäonnistumisen pelkooni on auttanut se, että mietin, mikä on oikeasti pahinta mitä voi tapahtua, jos ns. epäonnistun. Useinkaan ne eivät ole realistisia pelkoja, eivätkä kaataisi maailmaa tapahtuessaankaan.
Näinhän se on.
Itsellä oli vähän samaa vikaa kuin ap:lla. Minut opetettiin miellyttämään muita enkä 30 vuoteen uskaltanut elää. Se itseluottamuslaiva kääntyy hitaasti, mutta se kääntyy lopulta.
Voimia ap:lle ja kaikille asian kanssa painiville ❤!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna ensin itsellesi lupa innostua. 🙂 Siitä se lähtee. Toivottavasti masennuksesi helpottaa edes hiukan. Voimia!
Kiitos kannustuksesta. Se uskaltaminen siinä hankaluus onkin! Mietin erilaisia asioita ja heti mieleen tulee monta mahdollista tapaa kuinka kaikki voi mennä pieleen jos esimerkiksi yrittää jotain uutta asiaa. En oikein tiedä miten saisin ajattelutapaani käännettyä sellaiseksi, että näkisin enemmän mahdollisuuksia uhkien sijasta.
Millainen lähipiiri sinulla on? Onko ympärilläsi negatiivisia ihmisiä? Näistä kannattaa hankkiutua eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Ne tuhoavat tehokkaasti lähellä olevien ihmisten sielua.
Ei sitä välttämättä tarvitse olla rohkea ja alkaa tehdä "jänniä" juttuja. Itse olen enemmän asioiden seuraaja. Seuraan uutisia, seuraan teknologian kehitystä, luen vanhoista keksinnöistä ja siitä miten ne elämäämme toivat muutoksia. En jostain syystä voi masentua, sillä kaikki asiat kiinnostavat jonkin verran. Joskus vain seuraan hyönteisten liikehdintää.
Kaikille omansa. Tee jotain niin saat selville. Minä "teen" seuraamalla asioita. Liikuntaakin saan sillä luonnossa on paljon seruraamista.