Miten pyytää treffeille jotain tuntematonta kadulla?
Kommentit (52)
No voit avata rautaisesti vaikka puhumalla SÄÄSTÄ. Mitäs tykkäät näistä helteistä? Paljonkas se kello onkaan? Millonkas se bussi/juna/ratikka tuleekaan? Oletkos muuten sinkku? Ai jaa et vai? Lähetkös kahville? Ai et vai? No mikset? Olisko sulla vipata pari euroa busirahaa?
Sitten burgeroit lopuksi ja poistut naama paloauton punasena paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään tavalla. Juoksisin karkuun, jos joku tuntematon alkaisi ehdotella kadulla.
Musta ainakin ois tosi kiva jos kysyttäis, en tapaa uusia miehiä käytännössä missään muualla kuin kadulla/kaupoissa/yms.
Ja niille jotka kysyy "mitä järkeä" varmaan sitä, että haluaa tutustua uusiin ihmisiin löytääkseen puolison. Tietysti ulkonäön ja olemuksen perusteella valikoiminen on vähän hakuammuntaa mutta jos ei muutoin elämässään tapaa uusia ihmisiä niin parempi sekin kuin jäädä yksin homehtumaan.
t. n30
Minua on usein pyydetty kahville, ruokakaupassa, töissä, kadulla. No olen selvinnyt pyytäjää nolaamatta, kun olen sanonut olevani parisuhteessa. Sitten olen jääny juttelemaan hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitääää kyetä tekemäääb vaikutus.
Mun pappa varmaaan teki vaikutukksen filosofii mummoni sillä etttä olen arkkitehti ja oleen suunnitellut nämä kaikki talot tässä ympärilllä.
Kysyin kerran pankkiautomaatilla mieheltä, että mennäänkö panemaan. Sain parasta seksiä vähään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin kerran pankkiautomaatilla mieheltä, että mennäänkö panemaan. Sain parasta seksiä vähään aikaan.
Oho, sie vasta muija oot, no ainakin olit suora ja sanoit mitä haluat ja vielä sitä sait.
Olet kunnon av-mamma minun makuuni 👍
Minulle täysin tuntematon mies lähestyi kadulla kysymällä ensin kelloa. Sitten halusi tietää mitä tekemistä ja nähtävää pikkukaupungissani on ja pyysi mukaan veneelleen. No en lähtenyt koska olen varattu enkä varmasti olisi ihan helpolla lähtenyt jos olisin ollut sinkku. Sen verran arka olen. Imarreltu olin toki että miehellä oli pokkaa kysyä, ihan kivan komeakin oli.
Juuri näitä *hyviä*, tosiaan parisuhteessa elävien ihmisten iskuneuvoja kuunnellessa olen joskus päättänyt tehdä neuvojen mukaan.
Mun on muutaman kerran sitten käynyt niin, että olen puistossa tai vastaavassa tavannut mukavan miehen ja juteltu. Juttelu on ollut ihan luontevaa, ja olen alkanut ajatella kysyisköhän miestä kahville tai ylipäätään sanoisin, että olisi mukava joskus nähdä.
En ole ehtinyt vielä alkaa (onneksi) muotoilla sanoiksi kysymystäni kun mies on sanonut, että jaahas, kyllä nyt täytyy lähteä, vaimo odottaa ruoan kanssa/tulee töistä/vaimo jotain muuta.
Onkohan huomannut treffiaikeeni naamasta vai onko vain muuten hyvä poistumiskeino kaiken varalta?
Puheliaimmat ja sentuntuiset, että ovat kiinnostuneita ovat yleensä varattuja.
Sinkkumiehet eivät juuri keskustele outojen kanssa, ainoa asia on, jos hänellä on joku intohimoinen harrastus, niin siitä juttelee, mutta se koko juttelu koskeekin sitten sitä hänen harrastustaan.
Siinä olisi sama olisiko juttukaveri 80-vuotias pappa tai 30-vuotias nainen.
Kunhan se kuuntelee.
21, mulle, ehkä muillekin vähän vaikeaa kun ei ole sitä käyntikorttia enkä ole veispuukissa.
Amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissahan aina näitä käyntikortteja lykätään.
On se aikamoista nykyään jos ennen treffejä pitää mennä vaklaamaan ihmistä jostain somesta?
Vierailija kirjoitti:
Juuri näitä *hyviä*, tosiaan parisuhteessa elävien ihmisten iskuneuvoja kuunnellessa olen joskus päättänyt tehdä neuvojen mukaan.
Mun on muutaman kerran sitten käynyt niin, että olen puistossa tai vastaavassa tavannut mukavan miehen ja juteltu. Juttelu on ollut ihan luontevaa, ja olen alkanut ajatella kysyisköhän miestä kahville tai ylipäätään sanoisin, että olisi mukava joskus nähdä.
En ole ehtinyt vielä alkaa (onneksi) muotoilla sanoiksi kysymystäni kun mies on sanonut, että jaahas, kyllä nyt täytyy lähteä, vaimo odottaa ruoan kanssa/tulee töistä/vaimo jotain muuta.
Onkohan huomannut treffiaikeeni naamasta vai onko vain muuten hyvä poistumiskeino kaiken varalta?
Puheliaimmat ja sentuntuiset, että ovat kiinnostuneita ovat yleensä varattuja.
Sinkkumiehet eivät juuri keskustele outojen kanssa, ainoa asia on, jos hänellä on joku intohimoinen harrastus, niin siitä juttelee, mutta se koko juttelu koskeekin sitten sitä hänen harrastustaan.
Siinä olisi sama olisiko juttukaveri 80-vuotias pappa tai 30-vuotias nainen.
Kunhan se kuuntelee.
Sinkuilla on lukko päällä.
Miten olis
"Paljon kello on?"
"Oisko tulta?"
"Ootko nähny x ja y näköistä tyyppiä?"
"Moneltako se Lidl menee kiinni?"
"Halusin vaan pysähtyä ja sanoa että a) sul on hienot kengät b) oot tosi hyvännäkönen c) nätit pohkeet harrastaako zumbaa?"
"Ollaanko nähty aikaisemmin?"
"Voisitko avata tän suolakurkkupurkin?'
*Tiputa dramaattisesti kasa omenoita kadulle, näytä avuttomalta ja odota että haluamasi henkilö tulee apuun*
"Anteeks, sun sepalus on auki"
That's the spirit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin kerran pankkiautomaatilla mieheltä, että mennäänkö panemaan. Sain parasta seksiä vähään aikaan.
Oho, sie vasta muija oot, no ainakin olit suora ja sanoit mitä haluat ja vielä sitä sait.
Olet kunnon av-mamma minun makuuni 👍
Voip hyö olla h0m0nii..
Hejssan, mulla on kämpällä viinaa ja väärennettyä viakraa!
Minun miehelleni oli joku reipas nainen antanut ruokakaupassa lapun, jossa oli yhteydenottopyyntö. Minusta se oli reipasta menoa! Ihailtavaa rohkeutta naiselta. Itse asiassa moitin miestäni, kun ei ottanut häneen yhteyttä:( Meillä on avoin liitto.
Oli kuulemma ollut näpsäkän näköinen nainen vielä...
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelleni oli joku reipas nainen antanut ruokakaupassa lapun, jossa oli yhteydenottopyyntö. Minusta se oli reipasta menoa! Ihailtavaa rohkeutta naiselta. Itse asiassa moitin miestäni, kun ei ottanut häneen yhteyttä:( Meillä on avoin liitto.
Oli kuulemma ollut näpsäkän näköinen nainen vielä...
Tää olis mun mielestä ihan jees. Ei tarvitse siinä itse tilanteessa reagoida vielä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten tutustua tuntemattomiin kadulla?
Pyytämällä mukaan vaikka kahville läheiseen leipomoon? Eikun... Nehän olisi ihan kuin treffit sitten!
Kerran mietin lennon ajan Berliinistä Helsinkiin laitanko erään kiinnostavan matkustajamiehen käsimatkatavaralaukkuun vaivihkaa käyntikorttini... Kun oli vähän katseita vaihdeltu, kiinnostusta ilmassa (sananmukaisesti) puolin ja toisin.
Hitsi että oli vaikea päätös! Mutta spekuloin, entä jos hän onkin jotenkin outo ja alkaakin vaikka ahdistelemaan. Käyntikortti ja nimi paljastaa liikaa. Heh, pitäisiköhän jatkoa varten olla feikkikortteja prepaid-numerolla...että kortin annettuaan voi vielä vetäytyä takavasemmalle jos tuleekin tarvis. Käyntikortti on sinänsä hyvä idea tutustumisehdotukseksi.
Se on niin ihanaa, kun ihmiset ovat aloitteellisia! Me jäykät suomalaisetkin. Se vain pitäisi aina muistaa, että kysyjää EI saa nolata. Vaikka olisi miten pönttö kysymys. Se voi olla parasta mihin toinen osapuoli kykenee.
Oon muuten ihan varma että jos kahville pyytämisen sijasta antaisi toiselle ensin vaikka käyntikortin ja nimen niin että toinen voisi käydä ensin Facesta vakoilemassa, niin homma voisi toimiakin. Siis suomalaisen täytyy ensin miettiä ja tutkia pari päivää ja sitten se vasta vastaa....