Kiusaajan ja kiusatun kohtaaminen vuosien jälkeen

Oletteko joutuneet semmoiseen tilanteeseen? Miten olette käyttäytyneet tai miltä se on tuntunut? Oletteko tervehtinyt vai kääntäneet katseen muualle kohdatessa?

Toivoisin kommentteja sekä kiusatun että kiusaajan näkökulmasta.

Itse olen koulukiusattu ja joskus törmään kiusaajiin. Tilanne vaikuttaa kiusalliselta. En ole moikannut. Kerran yksi kiusaajani tuli baarissa vastaan ja tuli kännissä pyytämään anteeksi,kkun kiusasi minua yläasteella. En tiedä oliko aito anteeksipyyntö, mutta kuitenkin.

Kaduttaako kiusaajia lapsellinen käytös aikuisiässä? Vai unohtuuko se vain?

Miltä tuntuu jos omia lapsia kiusattaisiin samalla tavalla kuin mitä on itse kiusannut muita?

Toivon, että omaa lastani ei haukuta koulussa niinkuin minua. Eikä hän oppisi kiusaamaan muita.