Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö - miten ilmenee sinulla?
30.07.2018 |
Haluaisin siis kuulla erilaisia kokemuksia eri asteisista häiriöistä. Odotan pääsyä diagnosoitavaksi, luulen että saatan itse kärsiä tästä. Olisi kiva tietää miten tämä voi ilmetä ja minkälaisia hoitomuotoja löytyy ja miten ne ovat/eivät ole toimineet. Ja joo, netistä löytyy tietoa, olen lukenut paljon, mutta haluaisin vähän "henkilökohtaisempia" kokemuksia aiheen piiristä :)
Kommentit (41)
Ihastun usein naisiin (olen ollut lähes 30 vuotta naimisissa), ja ajautuisin myös seksisuhteisiin - nykyisin ikä ja ulkonäkö jo rajoittaa. Hypomanioissani olen itsekäs, jopa paha. Loukkaan ihmisiä, halveksin heitä, tunnen ylemmyyttä.
M54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Libido paukkuu hypoissa. Petän ja huoraan. Olen naimisissa.
Tuo hypomaniakausi kiinnostaa itseäni eniten. Huomaan kyllä selviäkin eroja näissä eri vaiheissa itselläni, mutta käsittääkseni tasojen vakavuus voi vaihdella paljonkin ihmisestä riippuen. Alkoholista yritän nyt päästä eroon, sillä se selkeästi myös omalla kohdallani vahvistaa tiettyjä tuntemuksia. Olen aika riippuvaisuuteen taipuvainen henkilö muutenkin, kiva yhdistelmä.
Oletteko oppineet elämään tämän kanssa, tehoaako lääkitys/terapia tms? Itse huomaan, että tämä on ollut jo vuosia elämässäni hidastava tekijä, etenkin työpuolella. Vaikuttaa hyvin negatiivisesti.
-ap
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Pilaan järjestelmällisesti kaikki ihmissuhteeni, salailen pettämisiäni, kuvittelen olevani jeesuksen inkarnaatio.
Mitään en myönnä.
Tämä siis vastaukseksi hypoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä lapsia? Sehän periytyy?
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Minusta hän on rehellinen! Kertoo mitä tapahtuu, manioissa radalle ja lääkkeet nurkkaan. Ei olla köyhiä eikä kipeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Minusta hän on rehellinen! Kertoo mitä tapahtuu, manioissa radalle ja lääkkeet nurkkaan. Ei olla köyhiä eikä kipeitä.
onko vaimolleen/tyttöystävälleen rehellinen?
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Ei se kaikilla noin mene. Minulla on yksi ystävä, joka elää hyvää perhe-elämää lääkityksellä, akateeminen koulutus, hyvä työhistoria, monta lasta ja lastenlasta, pitkä avioliitto. Kun kannustat kumppania hoitamaan lääkityksen kuntoon ja pysymään siinä, elämä voi sujua oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on semmosia "kausia". Esimerkiksi saatan olla vaikkapa 2 kuukautta tosi masentunut, tuntuu että kaikki menee huonosti, mikään ei kiinnosta, olen aivan paska. Saatan saada raivareita tai itken herkästi. Työnnän tahtomattani läheiset kauas omalla käytökselläni.
Sitten yhtäkkiä nousenkin siitä "kuopasta" tuntuu että kaikki kirkastuu. Saan esimerkiksi uusia yritysideoita, kaikki on kuin ruusuilla tanssimista. Jaksan tehdä päivisin paljon asioita ja nousen aamulla aikaisin. Kuuntelen ja tsemppaan mun läheisiä, kun taas huonoina aikoina keskityn vaan omiin ongelmiini ja puhun vain niistä. Jaksan myös keskittyä ulkonäkööni paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Ei se kaikilla noin mene. Minulla on yksi ystävä, joka elää hyvää perhe-elämää lääkityksellä, akateeminen koulutus, hyvä työhistoria, monta lasta ja lastenlasta, pitkä avioliitto. Kun kannustat kumppania hoitamaan lääkityksen kuntoon ja pysymään siinä, elämä voi sujua oikein hyvin.
Minä olen akateeminen, samoin omaan työpaikan ja pitkän uran yritysmaailmassa. Perhe on ja tosiaan pitkä avioliitto. Ryssin noin muuten kun vauhti vie. Meiltä usein noita luurankoja löytyy kaapeista vaikka päältä päin näyttääkin hyvältä. Siksi rehellisyys.
M54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Ei se kaikilla noin mene. Minulla on yksi ystävä, joka elää hyvää perhe-elämää lääkityksellä, akateeminen koulutus, hyvä työhistoria, monta lasta ja lastenlasta, pitkä avioliitto. Kun kannustat kumppania hoitamaan lääkityksen kuntoon ja pysymään siinä, elämä voi sujua oikein hyvin.
Juu ei mene noin. Mulla on maailman ihanin poikaystävä joka onneks on oppinut elämään mun sairauden kanssa. Ollaan oltu monta vuotta yhdessä, eikä tulisi ikinä missään tilanteessa mieleen pettää häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Minusta hän on rehellinen! Kertoo mitä tapahtuu, manioissa radalle ja lääkkeet nurkkaan. Ei olla köyhiä eikä kipeitä.
onko vaimolleen/tyttöystävälleen rehellinen?
Ilmeisesti ei - ja on rehellisesti valehtelija, pettäjä ja kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perkele! Eikö kukaan kärsi pelkästä yksisuuntaisesesta niin kuin allekirjoittautunut enää? Ei mitään ns hypokausia ja iloa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Ei se kaikilla noin mene. Minulla on yksi ystävä, joka elää hyvää perhe-elämää lääkityksellä, akateeminen koulutus, hyvä työhistoria, monta lasta ja lastenlasta, pitkä avioliitto. Kun kannustat kumppania hoitamaan lääkityksen kuntoon ja pysymään siinä, elämä voi sujua oikein hyvin.
Minä olen akateeminen, samoin omaan työpaikan ja pitkän uran yritysmaailmassa. Perhe on ja tosiaan pitkä avioliitto. Ryssin noin muuten kun vauhti vie. Meiltä usein noita luurankoja löytyy kaapeista vaikka päältä päin näyttääkin hyvältä. Siksi rehellisyys.
M54
Paitsi että vauhti ei vie sitten kun sairauden hoito on kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa todella epäilyttää tällaisen henkilön kanssa seurustelu jos petetään jo huorataan...
Ei se kaikilla noin mene. Minulla on yksi ystävä, joka elää hyvää perhe-elämää lääkityksellä, akateeminen koulutus, hyvä työhistoria, monta lasta ja lastenlasta, pitkä avioliitto. Kun kannustat kumppania hoitamaan lääkityksen kuntoon ja pysymään siinä, elämä voi sujua oikein hyvin.
Minä olen akateeminen, samoin omaan työpaikan ja pitkän uran yritysmaailmassa. Perhe on ja tosiaan pitkä avioliitto. Ryssin noin muuten kun vauhti vie. Meiltä usein noita luurankoja löytyy kaapeista vaikka päältä päin näyttääkin hyvältä. Siksi rehellisyys.
M54
Paitsi että vauhti ei vie sitten kun sairauden hoito on kohdallaan.
En kielläkään laiminlyöntejäni lääkityksen suhteen hypoissa. Fiilis on sanoinkuvaamattoman upea, kaikki luistaa, maailma on loistava ja täynnä mahdollisuuksia - siihen saakka kun saavutaan täyteen maniaan. Henkilökohtaisesti saan kuuloharhoja joihin onneksi nykyisin havahdun ja ymmärrän palata lääkepurkilleni. Sitä ennen on kuitenkin tapahtunut usein jo paljon painokelvotonta, joista ei juuri kannata huudella.
Eikö siihen sitten lääkkeet auta jos monella lähtee lapasesta? Vai ettekö ota lääkkeitänne?
Hypomaniassa haalin liikaa töitä, luottamustehtäviä, sitä, tätä ja tuota. Tuhlaan rahaa ja velkaannun. Olen sosiaalinen, biletän paljon, kaikki on ihanaa, mahtavaa ja upeaa. Pettänytkin entisessä suhteessa, josta tietenkin ero, josta tietenkin seurasi masennus. Josta taas hypomania. Nyt taas masennus, kestänyt kohta vuoden.
Yleensäkin mielialat sahaa edestakaisin jopa monta kertaa vuorokaudessa, siis saatan aamupäivän itkeä, sitten olla ihan okei, itkeä, kohta kaikki taas hyvin jne.
Diagnoosina kaksisuuntainen ja välillä epäilen myös jotain muutakin, juurikin tuon jatkuvan päivittäisen mielialojen heittelyn vuoksi. Oikeastaan hyvin harvoin on tasainen olo.
Saattaa mennä myös niin että ryssin kaiken, ihmissuhteet, raha-asiat, työpaikan, jne. Masennun, nousen sieltä ja laitan asiani kuntoon ja sitten kun kaikki on kunnossa ja elelen hetken tyytyväisenä ja sitten alan taas hölmöillä.
Yleensä se alkaa rahan tuhlaamisella kun on pakko saada jotain mihin ei ole missään nimessä varaa. Sitten on kohta taas velkaa hirvittävät määrät, ei varaa maksaa niitä vaikka töissä olenkin, sitten masennus, lamaannus ja ulosotto. Sen salailu, häpeä ja valtava itseinho.
Ihan hiton raskas sairaus niin itselle kun läheisillekin. Toki hypomanioissa on saanut myös paljon positiivisiakin asioita aikaiseksi joista on ollut myös hyötyä myöhemminkin, mutta pääsääntöisesti ihan helvetin paljon mielummin ottaisin tasaisen mielen kun tämän jatkuvan sisäisen vuoristoradan.
Tulipas tosi paha olo tätä lukiessa kun tapailemallani ihmisellä on tuo sairaus. En taida kestää tuollaista menoa parisuhteessa.
Veljelläni on. Vaikea sanoa, mikä johtuu alkoholismista ja mikä kaksisuuntaisuudesta ja kumpi oli ensin. Ostaa itsensä velkoihin ja sitten masentuu rahan puutteeseen ym. Pysy erossa päihteistä niin pärjäät varmaan ihan hyvin.