Lue keskustelun säännöt.
Toinen nainen
30.07.2018 |
Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu.
Miten suurta ivaa voi olla että me törmäämme täysin vieraalla paikkakunnalla huoltoasemalla.
Laitoin miehelleni kuvaviestin whatsappiin. Ja itkin. Onneksi meillä ei ole lapsia, vain hoitoja jotka eivät tuota tulosta.
Kamala paniikki miehellä, yritti soittaa kymmeniä kertoja. Ja pyysi treffejä. Käytiin äsken ajelulla,oli vienyt naisen vuokramökille siksi aikaa että jutellaan. Naista kuulemma pelotti olla siellä ja odottaa miten kauheita tapahtuu kun asiat selvisivät.
En tunne naista kohtaan mitään, en vihaa enkä raivoa. Katsellessani miestäni suru iski lävitseni niin lujaa etten kyennyt sanomaan juuri mitään. Istun vieläkin tässä parkkipaikalla, hän lähti hakemaan toista naista ja vie kuulemma sitten kotiin. Siis naisen kotiin.
Ajaa illasta sitten meidän kotiimme. Minunkin pitäisi. Olenko mä jotenkin tunnevammainen kun kaikki tuntuu harhaiselta puurolta??
Olen kyllä rauhallinen ihminen,enkä nalkuta ja skitsoile mutta nyt aivan jäässä.
Mies laittoi äsken vielä viestiä,jossa kehotti ajamaan varovasti. Ja sanoi tekevänsä kaikkensa,että suhteemme säilyy.
Miten ihmeessä mä tämän selvitän?
Tai voin antaa anteeksi. Olivat tavanneet kesäkuun alussa työn merkeissä. Kuulemma kolmas kerta kun näkivät. Ovat rakastelleet kuulemma kaksi kertaa, eilen ja tänä aamuna.
Millainen mies avaa rehellisesti kaiken,kertoo naisen nimenja hänen lapsensa iän eikä edes selittele peitetarinoita?
Auttakaa mua jäsentämään ajatuksia. En tiedä kenelle soittaisin.
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Ap on avannut uuden aloituksen Toipuminen pettämisestä nimellä.
Aika kaukana trollista tämä juttu,hitto miten pahalle tuntuu toisen puolesta.
En löydä?😒
Toivon hartaasti AP:lle kaikkea hyvää!💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, voisihan ap lääkärikin olla, mutta mies ei todellakaan. Ai mihin perustan väitteeni? No ihan vain "todella varmaan" tunteeseen :-D. Tosin jotkut lääkärimiehet ovat kyllä usein hyvinkin petollisia, että senpuolesta voisi vaikka ollakin lääkärikin...... Tai kauppatieteellisen tai oikeustieteellisen käynyt, näistäkin nimittäin löytyy paljon luihuja tyyppejä. Toi tatskanainen nyt ei varmasti ole akateeminen.
Kuinka kujalla pitää olla, että tekee näin pitkiä johtopäätöksiä toisten ammateista esitetyn perusteella?
Ei pahalla, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole ainakaan mitään yliopistokoulutusta saanut, vaikka sitä on paljon veikkailtu. Apn teksti vilisee kielioppivirheitä, mutta kai tekstin polveileva tyyli hämää niitä, jotka eivät itse akateemisia ole.
Ehkä joku amk (koska tulotaso korkea), joka tykkää lukea paljon kirjoja - tyyli olisi opittu sieltä, mutta kielioppi ei ole tarttunut samalla tavalla.Täällä myös on kovasti oltu sitä mieltä että boheemin tatuoidun naisen on oltava matalammin koulutettu. Tsori, mutta kyllä yliopistolaisillakin niitä tatuointeja vilisee.
Miksi tämä saa niin paljon miinuksia? 😂Tottahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on avannut uuden aloituksen Toipuminen pettämisestä nimellä.
Aika kaukana trollista tämä juttu,hitto miten pahalle tuntuu toisen puolesta.En löydä?😒
Toivon hartaasti AP:lle kaikkea hyvää!💖
https://www.vauva.fi/keskustelu/3231943/toipuminen-pettamisesta-toinen-…
Tässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa siihen onko alkuperäinen teksti totta vai tarua. Haluan kuitenkin kertoa teille, jotka heti ensimmäiseksi huudatte ”jätä se sika” ja vaaditte eroamaan heti, että toisenlaisiakin ratkaisuja on. Jopa onnistuneita.
Tässä vanhemman naisen kertomus:
Olimme olleet naimisissa 15 v, yhdessä teinistä asti. Meillä oli lapsia ja avioliittomme oli hyvä, oli rakkautta, hellyyttä ja seksiä yllin kyllin ja mies oli erittäin hyvä isä lapsille. Miehellä meni lujaa uraputkessa. Hän alkoi kai kuvitella, että hänellä on mahdollisuus saada kaikki ja hän pystyy mihin tahansa.
Tämä johti siihen, että eräänä iltana hän päätyi seksiin työpaikalta tuntemansa naisen kanssa. Ja jäi kiinni samana yönä kotiin tullessaan, kai minulla oli joku kuudes aisti. En sanonut yöllä mitään, mutta aamulla totesin kylmän rauhallisesti, että tämä selvitetään nyt; miten saatoit tehdä minulle näin! Melkein samaan hengenvetoon totesin, että kyllä me tästä yli päästään, jos molemmat haluamme. Rakastin miestäni ja hän minua.
Meillä oli kuitenkin niin hyvä avioliitto, että en todellakaan ollut valmis iskemään hanskoja naulaan samantien, enkä rikkomaan ihanien lastemme kotia. (Nyt joku sanoo, että mieshän se rikkoisi - niin kai, mutta päätös oli silti minun, koska mies ei missään tapauksessa halunnut erota.)
Sinä iltana meille oli tulossa miehen kollega vierailulle ja mies oli tietysti valmis perumaan sen, mutta totesin, että ei ole tarvetta, tämä kollega oli minunkin hyvä ystäväni. Purin hammasta ja tein parhaani onnistuneen illan eteen (kuten tapanani on) ja illan päätteeksi kysyin, että tästä kaikestako muunmuassa sinä olet valmis luopumaan? Mies purskahti itkuun.
Tapauksen käsitteleminen vei aikaa ja vaati mieheltä paljon rakkautta ja rakkaudentekoja minua kohtaan, jotta saimme suhteemme kuntoon ja luottamuksen palautettua. Kyllä se palasi, mutta en ehkä ollut enää ihan niin sinisilmäinen kuin silloin joskus. Tein myös selväksi, että virheitä tekee jokainen, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta samaa virhettä ei pidä toistaa. Koska jos niin tekee, on yksinkertaisesti tyhmä enkä minä tyhmällä miehellä tee mitään.
Jouduin olosuhteiden pakosta silloin tällöin tapaamaan tätä naista työtilaisuuksissa, mutta tunsin pelkkää ylemmyydentuntoa enkä missään vaiheessa edes ajatellut kertoa hänen miehelleen, jokainen selvittäköön itse omat sotkunsa. Tämä nainen kuitenkin pelkäsi minua, sillä hän tiesi, että olisin halutessani pystynyt järjestämään hänelle potkut, jotka olisi naamioitu siirroksi toiseen firmaan.
Nyt tästä kaikesta on kulunut aikaa jo yli 20 vuotta ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa. Meillä on upea avioliitto ja olemme myös toistemme parhaat ystävät. Ikä on tuonut tullessaan myös monenlaista fyysistä kremppaa, mutta niille on hyvä yhdessä nauraa ja yhdessä päästä niidenkin yli.
Olen jälkeenpäin joskus miettinyt, että mitä jos olisin päättänyt toisin? Onneksi en päättänyt. En voisi edes kuvitella, että elämäni olisi ollut jotenkin parempaa tai että olisin löytänyt lähellekään yhtä ihanan uuden miehen, mitä rakas mieheni on. Tällä hetkellä minulla on ihan kaikki, mitä toivoa saattaa: hyvä ja rakas aviomies, pitkä onnellinen avioliitto tätä yhtä kuoppaa lukuunottamatta, ei taloudellisia huolia ja mahdollisuus nauttia elämästä yhdessä vanheten.
Tällä tahdoin vain kertoa, että elämässä ei ole vain yhtä ainoata oikeata ratkaisua missään tapauksessa tai tilanteessa. Näin pitkällä aikavälillä silloin suurelta ja musertavalta tuntunut tapaus on menettänyt merkityksensä täysin. Ei kai sitä koskaan täysin unohda, mutta ei se toisaalta tule mieleenkään kuin joskus tällaisia juttuja lukiessa ja silloinkin vain siten, että haluaa kertoa muille mahdollisesta vaihtoehtoisesta onnellisesta ratkaisusta.
Hyvä että olet tyytyväinen itse ratkaisuusi, mutta mikään tuossa kertomassasi ei herätä tunneta siitä, että haluaisin vastaavassa tilanteessa samaa. Tapa jolla hoidit tilanteen ei herätä tunnetta "haluaisimpa kyetä samaan" eikä lopputulos tunnetta, että "olisipa onnellista olla tuollaisessa suhteessa".
Samaa mieltä, kanssasi. Tuosta huomaa päällimäisenä että raha ja status on tärkeintä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi tuollaisessa tilanteessa, siis jos toinen nainen on tiennyt olevansa toinen nainen, mukavaa ottaa nauhalle ne miehen vakuuttelut siitä että rakastaa vain minua eikä toinen nainen merkitse mitään, ettei halua menettää mua jne. Pyytäisin nauhaa varten vielä kertomaan, mistä asioista mies ei pidä naisen ulkonäössä, luonteessa jne.
Sitten lähettäisin ne nauhoitteet toiselle naiselle ja onnittelisin valinnasta.
Ei varmaan olisi enää toinen nainen ottamassa miestä avosylin vastaan eron jälken.Sellainen nauhotus olisi aivan mahdollinen myös toisinpäin. Sitäpaitsi, fiksut ihmiset tietävät kyllä mitä soopaa pettäjämies voi kiinni jäätyään puolisolleen paniikissa suoltaa.
Sinällään käsittämätön kostonajatus, että haluaa lyödä toista ihmistä mahdollisimman maahan..saisitko siitä jotain mielihyvää? Sinun kaltaiset ihmiset ovat pelottavia.
Ainoa pelottava tässä on pettäjä ja valehtelija! Uhrilla on ihan yhtäläinen oikeus vastata siihen! Pelottava on ihminen, joka silmät kirkkaina suoltaa kahdelle samaa paskaa rakkaudesta ja on valmis ilmeisesti ihan mihin vaan. Joku jättää lapsensa ja toinen kaikkensa antaneen kumppaninsa. (Yksi asiakkaani avopalvelussa jätettiin syöpädiagnoosin jälkeen, heti, ilman selitystä tai harkintaa. Ei tainnut edes jäädä ennustetta kuulemaan tuo mies!)
Jotkut päätyvät jopa itsemurhaan! Jos haluaa toisesta erota, voi sen tehdä asiallisesti ja lempeästikin, kunnioituksella entistä rakasta kohtaan!
Tällaisissa kusipäiden tapauksissa on ihan REILU PELI tallentaa kaikki kuona ja siten myös OIKEUS jokaisen asianosaisen kuulla missä mennään! Pelottavaa, että näitä mulkeroita ja heidän "oikeuksiaan" vielä joku kehtaa puolustaa!!! Ja jos bonuksena seuraa pienoinen mielihyvä, se jätetylle suotakoon! Ihan kaikkea ei tarvitse viedä!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa siihen onko alkuperäinen teksti totta vai tarua. Haluan kuitenkin kertoa teille, jotka heti ensimmäiseksi huudatte ”jätä se sika” ja vaaditte eroamaan heti, että toisenlaisiakin ratkaisuja on. Jopa onnistuneita.
Tässä vanhemman naisen kertomus:
Olimme olleet naimisissa 15 v, yhdessä teinistä asti. Meillä oli lapsia ja avioliittomme oli hyvä, oli rakkautta, hellyyttä ja seksiä yllin kyllin ja mies oli erittäin hyvä isä lapsille. Miehellä meni lujaa uraputkessa. Hän alkoi kai kuvitella, että hänellä on mahdollisuus saada kaikki ja hän pystyy mihin tahansa.
Tämä johti siihen, että eräänä iltana hän päätyi seksiin työpaikalta tuntemansa naisen kanssa. Ja jäi kiinni samana yönä kotiin tullessaan, kai minulla oli joku kuudes aisti. En sanonut yöllä mitään, mutta aamulla totesin kylmän rauhallisesti, että tämä selvitetään nyt; miten saatoit tehdä minulle näin! Melkein samaan hengenvetoon totesin, että kyllä me tästä yli päästään, jos molemmat haluamme. Rakastin miestäni ja hän minua.
Meillä oli kuitenkin niin hyvä avioliitto, että en todellakaan ollut valmis iskemään hanskoja naulaan samantien, enkä rikkomaan ihanien lastemme kotia. (Nyt joku sanoo, että mieshän se rikkoisi - niin kai, mutta päätös oli silti minun, koska mies ei missään tapauksessa halunnut erota.)
Sinä iltana meille oli tulossa miehen kollega vierailulle ja mies oli tietysti valmis perumaan sen, mutta totesin, että ei ole tarvetta, tämä kollega oli minunkin hyvä ystäväni. Purin hammasta ja tein parhaani onnistuneen illan eteen (kuten tapanani on) ja illan päätteeksi kysyin, että tästä kaikestako muunmuassa sinä olet valmis luopumaan? Mies purskahti itkuun.
Tapauksen käsitteleminen vei aikaa ja vaati mieheltä paljon rakkautta ja rakkaudentekoja minua kohtaan, jotta saimme suhteemme kuntoon ja luottamuksen palautettua. Kyllä se palasi, mutta en ehkä ollut enää ihan niin sinisilmäinen kuin silloin joskus. Tein myös selväksi, että virheitä tekee jokainen, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta samaa virhettä ei pidä toistaa. Koska jos niin tekee, on yksinkertaisesti tyhmä enkä minä tyhmällä miehellä tee mitään.
Jouduin olosuhteiden pakosta silloin tällöin tapaamaan tätä naista työtilaisuuksissa, mutta tunsin pelkkää ylemmyydentuntoa enkä missään vaiheessa edes ajatellut kertoa hänen miehelleen, jokainen selvittäköön itse omat sotkunsa. Tämä nainen kuitenkin pelkäsi minua, sillä hän tiesi, että olisin halutessani pystynyt järjestämään hänelle potkut, jotka olisi naamioitu siirroksi toiseen firmaan.
Nyt tästä kaikesta on kulunut aikaa jo yli 20 vuotta ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa. Meillä on upea avioliitto ja olemme myös toistemme parhaat ystävät. Ikä on tuonut tullessaan myös monenlaista fyysistä kremppaa, mutta niille on hyvä yhdessä nauraa ja yhdessä päästä niidenkin yli.
Olen jälkeenpäin joskus miettinyt, että mitä jos olisin päättänyt toisin? Onneksi en päättänyt. En voisi edes kuvitella, että elämäni olisi ollut jotenkin parempaa tai että olisin löytänyt lähellekään yhtä ihanan uuden miehen, mitä rakas mieheni on. Tällä hetkellä minulla on ihan kaikki, mitä toivoa saattaa: hyvä ja rakas aviomies, pitkä onnellinen avioliitto tätä yhtä kuoppaa lukuunottamatta, ei taloudellisia huolia ja mahdollisuus nauttia elämästä yhdessä vanheten.
Tällä tahdoin vain kertoa, että elämässä ei ole vain yhtä ainoata oikeata ratkaisua missään tapauksessa tai tilanteessa. Näin pitkällä aikavälillä silloin suurelta ja musertavalta tuntunut tapaus on menettänyt merkityksensä täysin. Ei kai sitä koskaan täysin unohda, mutta ei se toisaalta tule mieleenkään kuin joskus tällaisia juttuja lukiessa ja silloinkin vain siten, että haluaa kertoa muille mahdollisesta vaihtoehtoisesta onnellisesta ratkaisusta.
Hyvä että olet tyytyväinen itse ratkaisuusi, mutta mikään tuossa kertomassasi ei herätä tunneta siitä, että haluaisin vastaavassa tilanteessa samaa. Tapa jolla hoidit tilanteen ei herätä tunnetta "haluaisimpa kyetä samaan" eikä lopputulos tunnetta, että "olisipa onnellista olla tuollaisessa suhteessa".
Samaa mieltä, kanssasi. Tuosta huomaa päällimäisenä että raha ja status on tärkeintä,
Tuossahan mies oli käynyt vain kertapanemassa työpaikan naista. Kyllä mäkin pääsin yli yhdestä baarikännipanosta (ero tuli väkivaltaisuuden takia myöhemmin).
Mutta puolen vuoden järjestelmällisestä sivusuhteesta en päässy yli, vaikka yritin yli 10 vuotta.
Kunnon pitkä salasuhde on ihan eri juttu kuin yksi kertapano ilman tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika.Lapsikin on todennäköisesti miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voinut kuitenkaan peukuttaa koska minua häiritsi kertomuksessa muutama seikka.
Onnistunut illanvietto kollegan kanssa ja loistava emännöinti esimerkkinä tästä kaikestako mies luopuisi on pintaa ja materiaa. Ihan kuin olisit tuntilaskutuksella pitopalvelun emäntä. No, useat liitot ovat. Minusta karseaa, olen nuorempi nainen ja ajatusmaailma on eri.
En myöskään pidä ajatuksesta, että pettäjän on ansaittava luottamus rakkaudenteoilla ja tavallaan löysässä hirressä sovitettava rikkomuksensa pitkällä aikavälillä.
Samoin en pitänyt ajatuksesta, että olit toisen naisen yläpuolella, potkujen mahdollisuus siinä hänelle uhkana ja pelotteena. Tuo on vain väärin tehty, kosto, vääryyttä kohdanneena jatkaa vääryyttä.
Pari kommenttia sinulle:
1. Kommentoinasi illanvieton suhteen paino oli sanalla muunmuassa.
2. Tässä olen eri mieltä. Menetetty luottamus todellakin pitää ansaita uudelleen, ei se tapahdu sormia napsauttamalla.
3. Mielestäni minulla oli oikeus tuntea ylemmyydentunnetta säilyttääkseni itsetuntoni. Ylemmyydentuntoa siitä, että mies kuitenkin itsestäänselvästi valitsi minut.Sille en voi mitään mitään, että nainen pelkäsi, minä en millään tavalla uhkaillut enkä siis jatkanut vääryyttä. Päinvastoin suhtauduin viileän kohteliaasti ja keskustelin asiallisesti, kun tilanne niin vaati. Hän vain tiesi, että asemani perusteella olisin siihen kyllä pystynyt. Mutta ei tullut mieleenikään kuten ei kertoa hänen miehelleenkään.
Ehkä näin nuorempana naisena ihmetyttää ylemmyydentunteen lähteenäsi se, että "mieheni valitsi minut". Minä en ajattelisi noin. Miettisin, voinko enää valita mieheni ja luultavasti vastaus olisi "Ei, en voisi häntä enää valita ja kunnioittaa". -eri
Täysin samaa mieltä. En pysty ymmärtämään tuota ylemmyydentuntoa siitä, että on "saanut" pettäjän. Vähän kuin leuhkisi sillä että joku olisi tarjonnut lautasellisen p*skaa. En pidä muutenkaan puolison rakkautta kenenkään paremmuuden mittarina, mutta jos se sitä olisi, niin eiköhän ylpeyilyn aihetta olisi lähinnä niillä joita on alunperinkin arvostettu ja rakastettu niin paljon että on pidetty housut jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi tuollaisessa tilanteessa, siis jos toinen nainen on tiennyt olevansa toinen nainen, mukavaa ottaa nauhalle ne miehen vakuuttelut siitä että rakastaa vain minua eikä toinen nainen merkitse mitään, ettei halua menettää mua jne. Pyytäisin nauhaa varten vielä kertomaan, mistä asioista mies ei pidä naisen ulkonäössä, luonteessa jne.
Sitten lähettäisin ne nauhoitteet toiselle naiselle ja onnittelisin valinnasta.
Ei varmaan olisi enää toinen nainen ottamassa miestä avosylin vastaan eron jälken.Sellainen nauhotus olisi aivan mahdollinen myös toisinpäin. Sitäpaitsi, fiksut ihmiset tietävät kyllä mitä soopaa pettäjämies voi kiinni jäätyään puolisolleen paniikissa suoltaa.
Sinällään käsittämätön kostonajatus, että haluaa lyödä toista ihmistä mahdollisimman maahan..saisitko siitä jotain mielihyvää? Sinun kaltaiset ihmiset ovat pelottavia.Väitätkö, ettei toista naista riipaisisi kuullaiten kovasti mies taistelee saadakseen pysyä vaimonsa kanssa, jos nainen on kuvitellut jotain muuta? ;)
Minua ei ainakaan riipaisisi. Sen verran paljon elämänkokemusta, että varmasti toisena naisena olisin osannut itsekin arvioida kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Niinkuin sanoin, pitäisin säälittävänä ja uskoisin että sellainen mies, jonka kanssa olisin antautunut suhteeseen, pitäisi myös moista toimintaa täysin ala-arvoisena.
Sillä petturilla ja toisella naisellahan onkin hurjasti varaa arvostella muiden toimintaa ala-arvoiseksi... Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43 whatsapp viestiä ja 16 puhelua
tullut hänen lähtönsä jälkeen.Yksi viesti koskettaa kaikista eniten:
" Rikottunakin sä olet sielukas ja hyvätapainen. Kuinka tyhmä mä olen työntäessäni tällä teolla sut kauas musta."No auttaako tässä haukku ja huuto?
Mua tuo viesti oksettaisi. Asettaa sua siinä jalustalle "hyväksi naiseksi", paremmaksi kuin hän, paremmaksi kuin tuo toinen nainen. Hirmu monilla miehillä on tuollainen ajattelumalli ja minua se inhottaa.
Äh, noin ne pelimiehet toimii. Ja yllättävän moneen naiseen noi puheet uppoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun täydellinen mies petti myös avioliiton alkutaipaleella. Meillä oli kaikki ihanasti, ei vielä lapsia. Kun jäi kiinni, reagoi samalla tavalla kuin sun mies: ei selitellyt, itki, oli murtunut, kertoi kaiken mitä halusin jne. Oli immarreltu vieraan naisen huomiosta vaikka rakasti mua. Pitkän aikaa meni ennen kuin luottamus palautui. Lapsia tuli ja elämä jatkui. Äsken vietimme 25-vuotishääpäivää. Mies on ollut mieletön isä lapsille ja mulle paras elämänkumppani. Annoin anteeksi, kun näin, miten aidosti katui. Ja siitä olen onnellinen, että pystyin tekemään sen.
Harkitse rauhassa, mitä teet. Miehen tulevien viikkojen käytös ratkaisee varmasti paljon.
Katui sitä, että petti sinua vai katui sitä, että jäi kiinni? Kun jäin ex-miehelleni kiinni pettämisestä en katunut sitä, että petin häntä vaan sitä, että jäin kiinni. Hänelle kyllä sanoin muuta, koska en halunnut loukata häntä yhtään enempää. Totuus on, että minä rakastin ja rakastan edelleen sitä miestä, jonka kanssa häntä petin. En ole tästä ylpeä, mutta elämä nyt meni näin :(
Itse olen nuorena pettänyt ensimmäistä vakavaa poikaystävääni ihan puhdasta typeryyttäni ja k*sipäisyyttäni. Typeryyttä oli lähinnä se, etten älynnyt ajoissa erota pojasta josta en välittänyt. Tuosta on jo kaksikymmentä vuotta aikaa enkä ole pettänyt ketään enää koskaan. Sen verran olen oppinut, etten ihan itsekkäistäkään syistä enää koskaan tuhlaa aikaani suhteessa ihmisen kanssa jota en rakasta ja kunnioita riittävästi ollakseni uskollinen.
Sen sijaan nämä rakkaudesta huolimatta pettämiset tuntuu omia kokemuksiani vastaan täysin vieraalta ajatukselta. Muistan, kun tuo petetty poikaystäväni kysyi enkö olisi voinut hillitä itseäni, ja kysymys tuntui täysin absurdilta. Tietysti olisin voinut, minä olin vaan tehnyt julman ja itsekkään valinnan. Vasta myöhemmin elämässä olen ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Että maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä, joilla ei ole - tai jotka väittävät ettei heillä ole - kontrollia omaan seksuaalisuuteensa. Minun on todella vaikea hahmottaa tällaisen ihmistyypin sisäistä elämää, mutta jotenkin tuntuu, että uudelleen luottaminen sellaiseen ihmiseen vaatisi aika paljon itselleen valehtelemista. Joko sen suhteen, että kumppanilla olisi mitään rahkeita tehdä moisia lupauksia jatkossakaan, tai sitten sen suhteen, että kyseessä oikeasti edes olisi ajattelematon hairahdus eikä nuoren minun kaltainen itsekäs hyväksikäyttäjä joka ei tiedä rakkaudesta mitään.
Tietysti jos joku on onnellisempi itsepetoksessa kuin yksin, niin mikä minä olen sitä tuomitsemaan. Ja voihan olla, että tuon itsekurittoman ihmistyypin sielunelämässä onkin jotain mitä en kertakaikkiaan vaan ymmärrä. Toisaalta itselläni on kokemusta elämänhallinnan puutteesta muilla alueilla, enkä esimerkiksi ex-syömishäiriöisenä voisi ikinä luvata kenellekään etten koskaan enää ahmi. Jos jollekin se seksinhimo ja uutuudenjännitys on vastaava, tahdonvoiman ylittävä ja tuhoava voima elämässä, niin vaikea kuvitella että hänkään voisi rehellisesti pidättäytymistä kenellekään luvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voinut kuitenkaan peukuttaa koska minua häiritsi kertomuksessa muutama seikka.
Onnistunut illanvietto kollegan kanssa ja loistava emännöinti esimerkkinä tästä kaikestako mies luopuisi on pintaa ja materiaa. Ihan kuin olisit tuntilaskutuksella pitopalvelun emäntä. No, useat liitot ovat. Minusta karseaa, olen nuorempi nainen ja ajatusmaailma on eri.
En myöskään pidä ajatuksesta, että pettäjän on ansaittava luottamus rakkaudenteoilla ja tavallaan löysässä hirressä sovitettava rikkomuksensa pitkällä aikavälillä.
Samoin en pitänyt ajatuksesta, että olit toisen naisen yläpuolella, potkujen mahdollisuus siinä hänelle uhkana ja pelotteena. Tuo on vain väärin tehty, kosto, vääryyttä kohdanneena jatkaa vääryyttä.
Pari kommenttia sinulle:
1. Kommentoinasi illanvieton suhteen paino oli sanalla muunmuassa.
2. Tässä olen eri mieltä. Menetetty luottamus todellakin pitää ansaita uudelleen, ei se tapahdu sormia napsauttamalla.
3. Mielestäni minulla oli oikeus tuntea ylemmyydentunnetta säilyttääkseni itsetuntoni. Ylemmyydentuntoa siitä, että mies kuitenkin itsestäänselvästi valitsi minut.Sille en voi mitään mitään, että nainen pelkäsi, minä en millään tavalla uhkaillut enkä siis jatkanut vääryyttä. Päinvastoin suhtauduin viileän kohteliaasti ja keskustelin asiallisesti, kun tilanne niin vaati. Hän vain tiesi, että asemani perusteella olisin siihen kyllä pystynyt. Mutta ei tullut mieleenikään kuten ei kertoa hänen miehelleenkään.
Ehkä näin nuorempana naisena ihmetyttää ylemmyydentunteen lähteenäsi se, että "mieheni valitsi minut". Minä en ajattelisi noin. Miettisin, voinko enää valita mieheni ja luultavasti vastaus olisi "Ei, en voisi häntä enää valita ja kunnioittaa". -eri
Täysin samaa mieltä. En pysty ymmärtämään tuota ylemmyydentuntoa siitä, että on "saanut" pettäjän. Vähän kuin leuhkisi sillä että joku olisi tarjonnut lautasellisen p*skaa. En pidä muutenkaan puolison rakkautta kenenkään paremmuuden mittarina, mutta jos se sitä olisi, niin eiköhän ylpeyilyn aihetta olisi lähinnä niillä joita on alunperinkin arvostettu ja rakastettu niin paljon että on pidetty housut jalassa.
Tällä palstalla on ihan turha kommentoida, ellei ole valmis vääntämään rautalankaa, ja silti se ei tavoita kaikkia. Jotkut ihmiset nyt vaan ovat sellaisia, että lukevat rivien välistä ja loput kuin piru raamattua. Asiaa tuskin voi auttaa vaikka selittäisi maailman tappiin. Viimeisen kommentoijan kolmas lause kertoo hänestä itsestään paljon, ellei kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näin pettäneenä miehenä voin kertoa, että joskus se toinen nainen ei vain oikeasti merkitse mitään.
Mua kaduttaa suuresti, että menin pettämään vaimoani. Rakastan edelleen ex-vaimoani ja tiedän hänen rakastaneen minua syvästi. Mun elämän kauheinta aikaa oli seurata sitä tuskaa, jonka toiselle aiheutin. Ja vain sen vuoksi, että itselläni oli jonkinlainen ikäkriisi. Toinen nainen ei todellakaan merkinnyt mitään. Sain siitä korkeintaan samanlaista jännityksen tunnetta kun teininä salaa tupakalla käydessäni.
Vaimo ei pystynyt suhdetta enää jatkamaan, minkä ymmärrän. Itse mokasin, vaan joka päivä toivon etten olisi.
M43
Musta just mies, joka ei välitä toisesta naisesta, on miehenä jotenkin huonompi, kuin mies jota välittää. Kylmempi, inhottavampi, muita ihmisiä hyväksi käyttävämpi ja naisiin rumemmin suhtautuvampi.
Amen.
Ja miesten alhaisesta tasosta kertoo se, että liian moni heistä esittelee noita rumia puoliaan kuin suurenakin ansiona. Onpa siinä ihailtava mainoslause sanoa, ettei välitä vähääkään ihmisestä, jonka kanssa on ollut suhteessa. Onko sellainen ihminen psykopaatti vai muuten tunnevammainen?
Kukaan ei kirjoita näin sellaisesta, jonka on itse kokenut. Tää tarinaniskijä mies fantasio juttuunsa jo osaa nro 3...
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole ainakaan mitään yliopistokoulutusta saanut, vaikka sitä on paljon veikkailtu. Apn teksti vilisee kielioppivirheitä, mutta kai tekstin polveileva tyyli hämää niitä, jotka eivät itse akateemisia ole.
Ehkä joku amk (koska tulotaso korkea), joka tykkää lukea paljon kirjoja - tyyli olisi opittu sieltä, mutta kielioppi ei ole tarttunut samalla tavalla.Täällä myös on kovasti oltu sitä mieltä että boheemin tatuoidun naisen on oltava matalammin koulutettu. Tsori, mutta kyllä yliopistolaisillakin niitä tatuointeja vilisee.
Kielioppivirheitä vilisevät monen yliopistosta valmistuneenkin tuotokset. Eivät kaikki ole keskittyneet suomen oikeinkirjoitukseen vaan aivan muihin asioihin. Tieteellinen kirjoittaminen on eri asia kuin oikeinkirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
84. Ei, ap en haukkunut naista. Päinvastoin, haukun miehen ja sen miten miehet vihaavat naisia mutta naiset eivät miehiä. Minä en olisi ikinä runkkusian kanssa joka pettää, toisaalta en olisi miehen kanssa ollenkaan joka edes katsoo pornoa. Eli toisin sanoen en siedä miehiä enkä ole heidän kanssaan. Miehet ovat julmia, oksettavia, sairaita sikoja.
Eli et saa miestä. Vituttaahan se.
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika itsellesi ammattiauttajalle. Sulta vietiin juuri iän takia mahdollisuus äitiyteen. Tuohon suhteeseen ei voi lapsia tehdä ja kenenkään uuden kanssa ei heti aleta lapsia värkkäämään. Niin iso asia, että tarvitset apua.
Ammattiauttajaa saatetaan tarvita, mutta tuo lapsi- juttu on täyttä peetä. Uskomattoman vanhat voimat täällä jyllävät! Lapsen voit yrittää tehdä/tehdä yksinkin hedelmöityshoitoklinikan avulla ja VALITA isä- kandidaatin. Onkohan miehesi hedelmällisyys ollutkaan ihan kunnossa? Tässä on nykyään paljon vaihtoehtoja ja yhä useammat naiset päätyvät lapsentekoon yksin- miksiköhän??
Kerran ja vieläpä niin, että toinen nainen oli ystäväni. Mies petti minut miehenä, nainen ystävänä. Niillä perusteilla heitä arvioin.