Kolme vuotta eron jälkeen Laura ymmärsi avopuolison raiskanneen häntä kuukaudesta toiseen – Avun hakeminen voi olla vaikeaa ja häpeän tunne piinata uhria

Aihe on tärkeä, mutta tekstistä puuttuu täysin toisen osapuolen näkökulma. Avopuolison ajatuksia ei tuotu esille edes Lauran kertomina. Jäin miettimään, onko aiheesta aikanaan keskusteltu suhteessa ja jos on, millä tavalla. Ehkä mies ei ole tajunnut seksin olevan ei-toivottua, ehkä hän on pitänyt Lauraa estyneenä tai ujona ja siksi vähäeleisenä seksin aikana. Yleensä en kyseenalaista uhrin kertomusta, mutta journalistisen ratkaisujen näkökulmasta teksti on outo. Jutussa ei viitata mitenkään siihen, että seksi olisi ollut väkivaltaista, että Laura olisi yrittänyt torjua miestä tai että he olisivat keskustelleet aiheesta. Luulisi, että parisuhteen kulkua ja yksityiskohtia avattaisiin enemmän, kun puhutaan niinkin vakavasta rikoksesta kuin raiskauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Aihe on tärkeä, mutta tekstistä puuttuu täysin toisen osapuolen näkökulma. Avopuolison ajatuksia ei tuotu esille edes Lauran kertomina. Jäin miettimään, onko aiheesta aikanaan keskusteltu suhteessa ja jos on, millä tavalla. Ehkä mies ei ole tajunnut seksin olevan ei-toivottua, ehkä hän on pitänyt Lauraa estyneenä tai ujona ja siksi vähäeleisenä seksin aikana. Yleensä en kyseenalaista uhrin kertomusta, mutta journalistisen ratkaisujen näkökulmasta teksti on outo. Jutussa ei viitata mitenkään siihen, että seksi olisi ollut väkivaltaista, että Laura olisi yrittänyt torjua miestä tai että he olisivat keskustelleet aiheesta. Luulisi, että parisuhteen kulkua ja yksityiskohtia avattaisiin enemmän, kun puhutaan niinkin vakavasta rikoksesta kuin raiskauksesta.

”Jossain vaiheessa suhdetta opin tunnistamaan ja ennustamaan, ja sitä kautta panemaan vastaan, mutta se muuttui jotenkin kauheammaksi.”

Minusta tuo vaikuttaa siltä, että torjumista on yritetty.

Vierailija kirjoitti:

Aihe on tärkeä, mutta tekstistä puuttuu täysin toisen osapuolen näkökulma. Avopuolison ajatuksia ei tuotu esille edes Lauran kertomina. Jäin miettimään, onko aiheesta aikanaan keskusteltu suhteessa ja jos on, millä tavalla. Ehkä mies ei ole tajunnut seksin olevan ei-toivottua, ehkä hän on pitänyt Lauraa estyneenä tai ujona ja siksi vähäeleisenä seksin aikana. Yleensä en kyseenalaista uhrin kertomusta, mutta journalistisen ratkaisujen näkökulmasta teksti on outo. Jutussa ei viitata mitenkään siihen, että seksi olisi ollut väkivaltaista, että Laura olisi yrittänyt torjua miestä tai että he olisivat keskustelleet aiheesta. Luulisi, että parisuhteen kulkua ja yksityiskohtia avattaisiin enemmän, kun puhutaan niinkin vakavasta rikoksesta kuin raiskauksesta.

Jutussa ei niinkään käsitelty tätä suhdetta tai siinä tapahtuneita raiskauksia vaan mahdollisia traumoja ja mistä uhri voi saada apua ja kuinka näitä asioita käsitellään.

Vierailija kirjoitti:

Aihe on tärkeä, mutta tekstistä puuttuu täysin toisen osapuolen näkökulma. Avopuolison ajatuksia ei tuotu esille edes Lauran kertomina. Jäin miettimään, onko aiheesta aikanaan keskusteltu suhteessa ja jos on, millä tavalla. Ehkä mies ei ole tajunnut seksin olevan ei-toivottua, ehkä hän on pitänyt Lauraa estyneenä tai ujona ja siksi vähäeleisenä seksin aikana. Yleensä en kyseenalaista uhrin kertomusta, mutta journalistisen ratkaisujen näkökulmasta teksti on outo. Jutussa ei viitata mitenkään siihen, että seksi olisi ollut väkivaltaista, että Laura olisi yrittänyt torjua miestä tai että he olisivat keskustelleet aiheesta. Luulisi, että parisuhteen kulkua ja yksityiskohtia avattaisiin enemmän, kun puhutaan niinkin vakavasta rikoksesta kuin raiskauksesta.

Jutussa ei niinkään käsitelty tätä suhdetta tai siinä tapahtuneita r*iskauksia vaan mahdollisia traumoja ja mistä uhri voi saada apua ja kuinka näitä asioita käsitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihe on tärkeä, mutta tekstistä puuttuu täysin toisen osapuolen näkökulma. Avopuolison ajatuksia ei tuotu esille edes Lauran kertomina. Jäin miettimään, onko aiheesta aikanaan keskusteltu suhteessa ja jos on, millä tavalla. Ehkä mies ei ole tajunnut seksin olevan ei-toivottua, ehkä hän on pitänyt Lauraa estyneenä tai ujona ja siksi vähäeleisenä seksin aikana. Yleensä en kyseenalaista uhrin kertomusta, mutta journalistisen ratkaisujen näkökulmasta teksti on outo. Jutussa ei viitata mitenkään siihen, että seksi olisi ollut väkivaltaista, että Laura olisi yrittänyt torjua miestä tai että he olisivat keskustelleet aiheesta. Luulisi, että parisuhteen kulkua ja yksityiskohtia avattaisiin enemmän, kun puhutaan niinkin vakavasta rikoksesta kuin raiskauksesta.

”Jossain vaiheessa suhdetta opin tunnistamaan ja ennustamaan, ja sitä kautta panemaan vastaan, mutta se muuttui jotenkin kauheammaksi.”

Minusta tuo vaikuttaa siltä, että torjumista on yritetty.

Kuulostaa kyllä, että Laura on jollain tavalla yrittänyt torjua. Kovin epämääräinen kuvaus tuo kuitenkin on. Tarkoittaako vastaan paneminen suullista kieltäytymistä vai fyysistä torjuntaa? Mitä tarkoittaa, että "se muuttui kauheammaksi"? Mies muuttui väkivaltaiseksi vai vonkasi Lauran kieltäydyttyä niin kauan, että tämä antoi periksi? Jutussa keskitytään Lauran tuntemuksiin, ja suhdekokemus on varmasti ollut hänelle traumaattinen, mutta laadukkaan journalismin nimissä olisi kuitenkin hyvä selvittää myös, mitä ihan konkreettisesti ottaen on tapahtunut ja onko suhteen toinen osapuoli ymmärtänyt raiskaavansa puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vi*** nyt taas näitä jälkikäteen katumapäälle tulevien juttuja. "Hei, enhän mä oikeastaan tykännytkään siitä. Pari kuukautta vaan annoin panna vasten tahtoani. Apua mut on raiskattu!"

Jos ette halua, niin sanokaa, s**tana! Turha siitä on jälkikäteen enää valittaa, vaikka kuinka olisi la donna e mobile!

Mitkä raiskaajat täällä raivoaa? Jos seksikumppani sanoo kyllä, silloin on ok ryhtyä seksipuuhiin.

Onko pitkässä, onnellisessa ja turvallisessa parisuhteessa tosiaan tarpeen ilmaista suostumus verbaalisesti joka kerta ja jokaisen seksuaalisen teon yhteydessä erikseen? Pitääkö miehen kysyä vaimoltaan, jonka kanssa on ollut 20 vuotta, joka kerta "saanko suudella sinua" tai rutiininomaisesti viikosta ja vuodesta toiseen toistuvan lauantaiseksin edetessä "voinko ottaa paitasi pois"? En missään tapauksessa puolustele sellaisia tapauksia kuin ylimmän kommentin kirjoittaja, mutta on kai siinä eroa, onko kyse yhdenillanjutusta vai tutusta puolisosta.

Vierailija kirjoitti:

Voihan vi*** nyt taas näitä jälkikäteen katumapäälle tulevien juttuja. "Hei, enhän mä oikeastaan tykännytkään siitä. Pari kuukautta vaan annoin panna vasten tahtoani. Apua mut on raiskattu!"

Jos ette halua, niin sanokaa, s**tana! Turha siitä on jälkikäteen enää valittaa, vaikka kuinka olisi la donna e mobile!

Jutussa ei kerrottu mitä oli tapahtunut tarkemmin. Kerrottiin vain miten nainen oli reagoinut väkivaltaan ja tilanteseen. Sillä raiskaus on väkivaltaa. Se sattuu kuin löisit ja on lisäksi äärimmäisen nöyryyttävää. Jälkikäteen sattuu pitkään ja saa tulehduksia kun limakalvot hiertyvät.

Jos toista ei huvita niin sinulla ei ole mitään oikeutta painostaa. Se, että toiset ovat alistuvia ja jäätyvät tuollaisissa tilanteissa ja heitä on helpompi hyväksikäyttää ei tee siitä oikeutettua. Ihmisiä on erilaisia. Olisiko sen naisen pitänyt huutaa, kirkua ja hakata sitä miestä joka kerta kun ei huvita, että sana menee perille? Ehkä heilua leipäveitsen kanssa? Vai mitä ehdotat? Kokemuksesta kerron, että selkeä kieltäytyminen ja suuttuminenkaan ei riitä.

Vaikea ymmärtää näitä naisia, jotka kuukaudesta toiseen ovat tuollaisessa suhteessa, koska välillä on hyviäkin hetkiä. Ja sitten muutaman vuoden jälkeen toteavat, että ei olisi kannattanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vi*** nyt taas näitä jälkikäteen katumapäälle tulevien juttuja. "Hei, enhän mä oikeastaan tykännytkään siitä. Pari kuukautta vaan annoin panna vasten tahtoani. Apua mut on raiskattu!"

Jos ette halua, niin sanokaa, s**tana! Turha siitä on jälkikäteen enää valittaa, vaikka kuinka olisi la donna e mobile!

Jutussa ei kerrottu mitä oli tapahtunut tarkemmin. Kerrottiin vain miten nainen oli reagoinut väkivaltaan ja tilanteseen. Sillä raiskaus on väkivaltaa. Se sattuu kuin löisit ja on lisäksi äärimmäisen nöyryyttävää. Jälkikäteen sattuu pitkään ja saa tulehduksia kun limakalvot hiertyvät.

Jos toista ei huvita niin sinulla ei ole mitään oikeutta painostaa. Se, että toiset ovat alistuvia ja jäätyvät tuollaisissa tilanteissa ja heitä on helpompi hyväksikäyttää ei tee siitä oikeutettua. Ihmisiä on erilaisia. Olisiko sen naisen pitänyt huutaa, kirkua ja hakata sitä miestä joka kerta kun ei huvita, että sana menee perille? Ehkä heilua leipäveitsen kanssa? Vai mitä ehdotat? Kokemuksesta kerron, että selkeä kieltäytyminen ja suuttuminenkaan ei riitä.

Eniten kyllä ihmetyttää, miksi ihmiset lähtee tuollaisiin suhteisiin, jossa ei voi toiseen luottaa? Tai miksi siihen tilanteeseen tyytyy. Aikamoinen lapanen kyllä täytyy olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vi*** nyt taas näitä jälkikäteen katumapäälle tulevien juttuja. "Hei, enhän mä oikeastaan tykännytkään siitä. Pari kuukautta vaan annoin panna vasten tahtoani. Apua mut on raiskattu!"

Jos ette halua, niin sanokaa, s**tana! Turha siitä on jälkikäteen enää valittaa, vaikka kuinka olisi la donna e mobile!

Jutussa ei kerrottu mitä oli tapahtunut tarkemmin. Kerrottiin vain miten nainen oli reagoinut väkivaltaan ja tilanteseen. Sillä raiskaus on väkivaltaa. Se sattuu kuin löisit ja on lisäksi äärimmäisen nöyryyttävää. Jälkikäteen sattuu pitkään ja saa tulehduksia kun limakalvot hiertyvät.

Jos toista ei huvita niin sinulla ei ole mitään oikeutta painostaa. Se, että toiset ovat alistuvia ja jäätyvät tuollaisissa tilanteissa ja heitä on helpompi hyväksikäyttää ei tee siitä oikeutettua. Ihmisiä on erilaisia. Olisiko sen naisen pitänyt huutaa, kirkua ja hakata sitä miestä joka kerta kun ei huvita, että sana menee perille? Ehkä heilua leipäveitsen kanssa? Vai mitä ehdotat? Kokemuksesta kerron, että selkeä kieltäytyminen ja suuttuminenkaan ei riitä.

Minun kokemukseni taas on ollut, että selkeä kieltäytyminen ja omassa kannassa pysyminen on riittänyt ihan joka kerta. Ikinä en ole tullut raiskatuksi, vaikka pari kertaa on ollut lähellä.

Ja pitää olla onnettomat viestintätaidot kummallakin osapuolella, että eivät kuukausien aikana saa puhuttua seksielämästään sen vertaa, että kumpikin tietäisi haluaako kumpikin osapuoli seksiä. Vakavammissa suhteissa ainakin itse on keskusteltu nämä asiat jo ihan esileikkimielessä ennen kuin on edes sänkyyn menty. Toki jos mykkänä edetään, voi olla muutakin kaduttaa muutaman kuukauden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vi*** nyt taas näitä jälkikäteen katumapäälle tulevien juttuja. "Hei, enhän mä oikeastaan tykännytkään siitä. Pari kuukautta vaan annoin panna vasten tahtoani. Apua mut on raiskattu!"

Jos ette halua, niin sanokaa, s**tana! Turha siitä on jälkikäteen enää valittaa, vaikka kuinka olisi la donna e mobile!

Jutussa ei kerrottu mitä oli tapahtunut tarkemmin. Kerrottiin vain miten nainen oli reagoinut väkivaltaan ja tilanteseen. Sillä raiskaus on väkivaltaa. Se sattuu kuin löisit ja on lisäksi äärimmäisen nöyryyttävää. Jälkikäteen sattuu pitkään ja saa tulehduksia kun limakalvot hiertyvät.

Jos toista ei huvita niin sinulla ei ole mitään oikeutta painostaa. Se, että toiset ovat alistuvia ja jäätyvät tuollaisissa tilanteissa ja heitä on helpompi hyväksikäyttää ei tee siitä oikeutettua. Ihmisiä on erilaisia. Olisiko sen naisen pitänyt huutaa, kirkua ja hakata sitä miestä joka kerta kun ei huvita, että sana menee perille? Ehkä heilua leipäveitsen kanssa? Vai mitä ehdotat? Kokemuksesta kerron, että selkeä kieltäytyminen ja suuttuminenkaan ei riitä.

Jutussa ei kuvailla, miten haastateltu nainen on pyrkinyt torjumaan miehen ja millaisia raiskaustilanteet ovat olleet: onko niissä ollut väkivaltaa tai pakottamista vai määritelläänkö raiskaus tässä suostumuksen puutteen kautta. He ovat olleet, Lauran omienkin sanojen mukaan, hyvässä suhteessa keskenään. Tällöin voisi olettaa, että myös toiveista seksin suhteen voisi keskustella. Ei mainita, että mies olisi suhteessa ollut manipuloiva, väkivaltainen tai alistava, minkä vuoksi Lauralle olisi ollut vaikeaa ottaa asiaa puheeksi. Jos Laura ei ole ilmaissut vastentahtoisuuttaan seksiin, ei mies välttämättä ole ymmärtänyt, että tämä ei halua seksiä. Ei toisen innokkuutta tai sen puutetta välttämättä näe päällepäin. Uuden kumppanin kanssa on toki hyvä varmistella asioita puolin ja toisin, mutta vakiintuneessa suhteessa on osapuolilla molemmilla vastuu kertoa toiveistaan ja rajoistaan, erityisesti jos näissä on tapahtunut muutoksia.

Kyseessä varmaan hyvin nuori ihminen, jolla ei ole vielä jostain syystä oma persoona kehittynyt. Helposti johdateltava ja ilmeisesti hirveä halu olla 'parisuhteessa' vaikka se olisi ihan paskaa. Se on helppo älykkään ihmisen ihmetellä miten joku voi joutua tuollaiseen tilanteeseen, mutta meitä on moneen junaan, eikä hidasta ja höperöäkään saa raiskata. Tuossa kohtaa olisi varmaan hyvä sellainen suostumuslomake, jolloin nainen saisi hetken oikeasti miettiä suostuuko vai ei.

Toisaalta pitää ihmetellä miestäkin. Jos nainen on ihan vastahakoinen, mitä iloa mieskään siitä hommasta saa?

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä varmaan hyvin nuori ihminen, jolla ei ole vielä jostain syystä oma persoona kehittynyt. Helposti johdateltava ja ilmeisesti hirveä halu olla 'parisuhteessa' vaikka se olisi ihan paskaa. Se on helppo älykkään ihmisen ihmetellä miten joku voi joutua tuollaiseen tilanteeseen, mutta meitä on moneen junaan, eikä hidasta ja höperöäkään saa raiskata. Tuossa kohtaa olisi varmaan hyvä sellainen suostumuslomake, jolloin nainen saisi hetken oikeasti miettiä suostuuko vai ei.

Toisaalta pitää ihmetellä miestäkin. Jos nainen on ihan vastahakoinen, mitä iloa mieskään siitä hommasta saa?

Se olisikin hauska tietää miksi jotkut raiskaavat. Täälläkin nyt vai ruoditaan miksi nainen oli suhteessa.

Minulla kesti vuosia, ennenkuin ''tajusin'' tulleeni lapsena hyväksikäytetyksi. Myöntäminen olisi parempi sana. Keksin selityksiä, ettei mitään pahaa oikeasti oo sattunu. Opetin itseni unohtamaan asioita helposti. Nyt aikuisena muistoja lävähtävää. Mutta ei mitään erityisen hirveää oo sattunu. Saattaahan mun selitykset olla tottakin. Vahingossa voi käsi osua, ei mitään oikeasti oo tapahtunu välttämättä.

Niin.. pointti oli se, että kyllä sen voi jälkeenpäin tajuta, mutta oma tapaukseni ei nyt ole hyvä esimerkki asiasta, kun mitään tapausta ei välttämättä ole.

Huh huh tätäkin keskustelua. En olisi kyllä uskonut, mutta pakko kai se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vi*** nyt taas näitä jälkikäteen katumapäälle tulevien juttuja. "Hei, enhän mä oikeastaan tykännytkään siitä. Pari kuukautta vaan annoin panna vasten tahtoani. Apua mut on raiskattu!"

Jos ette halua, niin sanokaa, s**tana! Turha siitä on jälkikäteen enää valittaa, vaikka kuinka olisi la donna e mobile!

Mitkä raiskaajat täällä raivoaa? Jos seksikumppani sanoo kyllä, silloin on ok ryhtyä seksipuuhiin.

Näin juuri. Kumma että joitain miehiä (tai naisiakin?)ahdistaa näin paljon ajstus siitä että on jokaisen tehtävä varmistaa ennen seksiä että toinen osapuoli on halukas.

Miehet ymmärtävät kyllä hyvin aktiviisen suostumuksen idean, ne jotka väittävät etteivät, valehtelevat. Twitterissä joku havainnollisti tätä hyvin sillä, että yritäpä seksin aikana kysymättä työntää sormi tai jotain muuta heteromiehen anukseen. Valtava enemmistö miehistä ymmärtää yllättäen välittömästi suostumuksen merkityksen.

Mielestäni tälläiset tapaukset ovat hankalia, koska jotkut naiset tykkäävät ja haluavat nimenomaan miehen olevan vähän "päällekäyvä" eli ottavan otteen. Toiset naiset taas ovat hyvin passiivisia ja ujoja, eivät uskalla sanoa ei jämäkästi ja antavat helpolla periksi, vaikka eivät haluaisikaan seksiä. Ei se varmasti ole helppoa tietää, kummasta tästäkin on kyse. On ne oikeasti aika harvassa ne miehet, jotka oikeasti haluavat raiskata. 

Varsinkin nuoremmat miehet eivät varmasti huomaa, jos joku hiljainen ja nopeasti periksiantava ei oikeasti halua, kun hormonit hyrräävät. Tottakai eri asia on, jos käytetään ihan väkivaltaa ja voimaa pakottaakseen, mutta jotenkin tuli selainen olo, ettei tässä tarinassa siitä kyse ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vi*** nyt taas näitä jälkikäteen katumapäälle tulevien juttuja. "Hei, enhän mä oikeastaan tykännytkään siitä. Pari kuukautta vaan annoin panna vasten tahtoani. Apua mut on raiskattu!"

Jos ette halua, niin sanokaa, s**tana! Turha siitä on jälkikäteen enää valittaa, vaikka kuinka olisi la donna e mobile!

Mitkä raiskaajat täällä raivoaa? Jos seksikumppani sanoo kyllä, silloin on ok ryhtyä seksipuuhiin.

Näin juuri. Kumma että joitain miehiä (tai naisiakin?)ahdistaa näin paljon ajstus siitä että on jokaisen tehtävä varmistaa ennen seksiä että toinen osapuoli on halukas.

Miehet ymmärtävät kyllä hyvin aktiviisen suostumuksen idean, ne jotka väittävät etteivät, valehtelevat. Twitterissä joku havainnollisti tätä hyvin sillä, että yritäpä seksin aikana kysymättä työntää sormi tai jotain muuta heteromiehen anukseen. Valtava enemmistö miehistä ymmärtää yllättäen välittömästi suostumuksen merkityksen.

Suostumuksen ja halukkuuden määrittely uuden kumppanin kanssa on helppoa: varmuuden vuoksi on hyvä olla sanallinen suostumus. Näkisin kuitenkin, että vakiintuneessa parisuhteessa, kun toiselle ominaiset reagointitavat ja seksimieltymykset ovat tuttuja, sanallisen suostumuksen selvittäminen joka kerta tuntuu liioittelulta. Tavallinen parisuhdeseksi ei yleensä ala suoraan penetraatiolla, joten siinä on monta mahdollisuutta tuoda esille, ettei ole nyt sillä tuulella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vi*** nyt taas näitä jälkikäteen katumapäälle tulevien juttuja. "Hei, enhän mä oikeastaan tykännytkään siitä. Pari kuukautta vaan annoin panna vasten tahtoani. Apua mut on raiskattu!"

Jos ette halua, niin sanokaa, s**tana! Turha siitä on jälkikäteen enää valittaa, vaikka kuinka olisi la donna e mobile!

Mitkä raiskaajat täällä raivoaa? Jos seksikumppani sanoo kyllä, silloin on ok ryhtyä seksipuuhiin.

Näin juuri. Kumma että joitain miehiä (tai naisiakin?)ahdistaa näin paljon ajstus siitä että on jokaisen tehtävä varmistaa ennen seksiä että toinen osapuoli on halukas.

Miehet ymmärtävät kyllä hyvin aktiviisen suostumuksen idean, ne jotka väittävät etteivät, valehtelevat. Twitterissä joku havainnollisti tätä hyvin sillä, että yritäpä seksin aikana kysymättä työntää sormi tai jotain muuta heteromiehen anukseen. Valtava enemmistö miehistä ymmärtää yllättäen välittömästi suostumuksen merkityksen.

Tästäkin esimerkistä näkee, että ihmisten kokemusmaailmat vaan poikkeavat toisistaan tosi paljon. Olen itse työntänyt kysymättä sormen heteromiehen anukseen monta kertaa, ja kaikki ovat siitä tykänneet. Tosin seksi on ollut kiihkeää ja avointa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kesti vuosia, ennenkuin ''tajusin'' tulleeni lapsena hyväksikäytetyksi. Myöntäminen olisi parempi sana. Keksin selityksiä, ettei mitään pahaa oikeasti oo sattunu. Opetin itseni unohtamaan asioita helposti. Nyt aikuisena muistoja lävähtävää. Mutta ei mitään erityisen hirveää oo sattunu. Saattaahan mun selitykset olla tottakin. Vahingossa voi käsi osua, ei mitään oikeasti oo tapahtunu välttämättä.

Niin.. pointti oli se, että kyllä sen voi jälkeenpäin tajuta, mutta oma tapaukseni ei nyt ole hyvä esimerkki asiasta, kun mitään tapausta ei välttämättä ole.

Lapsi on nyt aika eri asia kuin aikuinen. Siis aika isokin eri asia. Lapsen aivot eivät ole esimerkiksi kehittyneet sille ymmärtämistasolle kuin aikuisen, paitsi jos aikuisen kehittyminen on jäänyt lapsen tasolle.