Onko muita joiden elämään ei kuulu alkoholi?
Miksi et juo alkoholia? Itse en halua opettaa lapsia siihen kulttuuriin laisinkaan joten alkoholi jää hyllyyn. Kuoharia silloin tällöin voin juoda jos sellainen tilaisuus on jossa sitä tarjoillaan.
Kommentit (41)
Ei yksinkertaisesti huvita. Ei siinä sen kummempaa syytä ole. Tänä vuonna olen tainnut juoda kerran, viime vuonna sama.
Useimmilla alkoholiin koukkuun jääneillä on mielenterveysongelmia. Aina on syy ottaa yksi annos ja sillä asialla leveillään ja naureskellaan kuin olisi makeekin asia.
Ei kuulu. Kuuluisi jos olisi kavereita joiden kanssa käydä baareissa mutta ei ole. En ole koskaan ymmärtänyt yksin kotona dokaamista. Mun mielestä alkoholi kuuluu ystävien kanssa baariin.
Lopetin alkoholin juomisen, koska se aiheutti minulle enemmän huonoja kuin hyviä asioita. En jaksanut enää rahanmenoa, morkkiksia, krapuloita, uniongelmia, masennusta, mässäilynhimoa. Näitä kaikkia alkoholi minulle aiheutti. Nyt vasta n. 4kk juomatta, mutta olo on paljon parempi. N27
En käytä, ei vaan innosta yhtään tuo pään sekoittaminen. Kivempaa olla selvinpäin.
En tykkää mausta, joten en juo. Samasta syystä en juo kahviakaan.
Ei ole. Kaikkien muiden maailman ihmisten elämään kuuluu alkoholi.
Ei ole. Sinä olet absolutistina uniikki lumihiutale.
Olen ollut 5 vuotta ilman viinaa. Ryyppääminen tuo masennuksen, morkkiksen ja lamaannuksen. En sitä paitsi kestä lasten meluamista, jos olen krapulassa. Kun esikoinen oli vuoden ikäinen, maistelin pariin kertaan olutta. Sen jälkeen ei ole edes tehnyt mieli. En halua lapsilleni dokaavaa äitiä. Itselläni oli sellainen. Itsekin olen ennen perheellistymistä dokannut "tarpeeksi" eli liikaa.
Ei huvita, en ole edes koskaan ollut kännissä.. oon nähnyt liian huonoa esimerkkiä.
Se on kallista, pahanmakuista ja tuntuu kivalta tasan sen hetken, kun on nousuhumala. Vie heti puhekyvyn ja kävelykyvyn. Saa käyttäytymään typerästi.
Juu ei kiitos, olen absolutisti mukavuussyistä :D
En pidä alkoholin mausta eikä baareissa hyppely enää kiinnosta näin melkein 40v. äiti-ihmisenä. Molempien vanhempieni lapsuusperheessä ollut alkoholismia ja väkivaltaa ja se varjosti vielä minunkin lapsuuttani, kun mietittiin missä kunnossa vaari on ja voidaanko mennä kylään tai onko se nyt taas kaatunut suihkussa känni-/kipulääkepäissään. Molempien vanhempieni sisaruksissa on myös alkoholisteja/sekakäyttäjiä ja pilalle menneitä elämiä ja rikkoutuneita perheitä. Ei kiinnosta juominen enää ollenkaan, en kaipaa siinä mitään.
En ymmärrä näitä sosiaaliseen mediaan alkoholikuvia laittavia vanhempia tai muita jotka leveilevät sillä asialla. Luulevatko olevansa jotenkin enemmän okei sillä jos alkoholi vilkkuu kuvasta?
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla alkoholiin koukkuun jääneillä on mielenterveysongelmia. Aina on syy ottaa yksi annos ja sillä asialla leveillään ja naureskellaan kuin olisi makeekin asia.
Aika raju väite että mielenterveysongelmia... Itse tunnen useita suurkuluttajia, jotka ei vaikuta mitenkään mielenterveysongelmaisilta. Heille myöskään heidän oma alkoholinkäyttönsä ei ole mikään ongelma josta yritetään eroon, vaikka av-raati tuomitsisikin heidät varmasti alkoholisteiksi käytön säännöllisyyden ja viikkoannosmäärien perusteella.
Nämä on pääosin varakkaita, korkeasti koulutettuja ihmisiä jotka viis veisaa siitä mitä muut ehkä heidän hieman kosteasta elämäntavastaan ajattelevat. Kyllä siellä purjehdusreissuilla ja muilla lomilla uppoaa tissuttelutyyliin annos jos toinenkin, samoin rapujuhlilla, muuten vaan vapaapäivänä tms, mutta koskaan eivät yleensä ole silminnähden kännissä.
Olen melkein aina ollut absolutisti. Alle parikymppisenä lukiolaisena ja vähän päälle parikymppisenä piti muutama kokeilu luonnollisesti tehdä, mutta muuten en juo pisaraakaan, en edes maista tai juo lasillista. Syy: en pidä alkoholin mausta ja ruuansulatuselimistöni ei pidä siitä, joten miksi hankkisin huonoa oloa tarkoituksella. Enhän syö tarkoituksella sellaista ruokaakaan, joka aiheuttaa esim. polttoa ruokatorveen tai vääntelyä vatsaan.
En näe itelläni itseisarvoa alkoholin rentouttavalla vaikutuksellakaan. Itse rentoudun läheisten ihmisten kanssa tekemällä jotakin yhteistä kivaa, liikunnalla, saunomisella, musiikin avulla, hierojalla, lukemalla kirjaa, nukkumalla hyvin, nauttimalla raikkaista ulkoiluista koiran kanssa jne.
Kukin tavallaan. En ole elämässäni koskaan kritisoinut alkoholin käyttöä, mutta jos tuntemattomat ihmiset tuputtavat minulle alkoholia, ärsyynnyn. Enhän minäkään tuputa heille omaa toimintaani, että olkaa juomatta vaan annan heidän toimia siten, mikä heistä on kivaa. Kunnioitusta toisten valintoja kohtaan peräänkuulutan. Eli kodin ulkopuolella minusta on aivan sama, mitä toiset tekevät ja toivon, että itse saan tehdä myös, mitä haluan tämän asian kanssa.
Perheellisenä olisi toki hankalaa, jos toinen osapuoli käyttäisi alkoholia runsaasti. Onneksi aviopuolisoni ottaa lasillisen vain "joskus ja jouluna". Samoin ravintolassa ollessamme vaimoni tilaa yleensä viinilasin, minä en, ja se on molemmille ok. Eli perheessä katson, että alkoholin käytön kanssa pitää jonkinlainen yhteinen sävel löytyä.
Sehän onkin idioottimaista niellä sitä myrkkyä sisäänsä ja opetella sen kautta nauttimaan elämästä. Must tuntuu et Suomessa ollaan menossa tuon asian suhteen parempaan suuntaan ja osataan olla aitoina ilman sitä ainetta. Sota oli rankkaa aikaa joten sitä kului. Eiköhän meidän nuorempien ole aika katkaista jo se tapa.
En ole oppinut pitämään alkoholin mausta. Nuorena yritin juoda kun muutkin teki niin, mutta pahaa se oli aina. Minulla ei ole mitään ikäviä kokemuksia omalta kohdalta tai lähipiiristä, ei periaatteessa mitään syytä olla juomatta, en vaan silti juo. Joskus tulee otettua siideri tai lasillinen viiniä, mutta välillä menee pitkiä aikoja täysin ilman. Edellinen kerta taisi olla viime syyskuussa. Humalassa olin viimeksi parikymppisenä, nyt olen 35.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla alkoholiin koukkuun jääneillä on mielenterveysongelmia. Aina on syy ottaa yksi annos ja sillä asialla leveillään ja naureskellaan kuin olisi makeekin asia.
Aika raju väite että mielenterveysongelmia... Itse tunnen useita suurkuluttajia, jotka ei vaikuta mitenkään mielenterveysongelmaisilta. Heille myöskään heidän oma alkoholinkäyttönsä ei ole mikään ongelma josta yritetään eroon, vaikka av-raati tuomitsisikin heidät varmasti alkoholisteiksi käytön säännöllisyyden ja viikkoannosmäärien perusteella.
Nämä on pääosin varakkaita, korkeasti koulutettuja ihmisiä jotka viis veisaa siitä mitä muut ehkä heidän hieman kosteasta elämäntavastaan ajattelevat. Kyllä siellä purjehdusreissuilla ja muilla lomilla uppoaa tissuttelutyyliin annos jos toinenkin, samoin rapujuhlilla, muuten vaan vapaapäivänä tms, mutta koskaan eivät yleensä ole silminnähden kännissä.
Toleranssi kasvaa.
Av on pullollaan naisia, jotka eivät juo ollenkaan.
Tai juovat siiderin kerran kolmeen kuukauteen.