Lue keskustelun säännöt.
Mummon (äitini) helvetillinen käytös minua ja lastani kohtaan
29.07.2018 |
Lapsi on nyt 10v. Tilanne pahentunut vuosi vuodelta. Tähän auttaisi totaalinen välien katkaisemimen, mikä ei ole mahdollista syystä, jota en halua täällä mainita.
Mummon (minun äitini) puuttuminen lapsen kasvatukseen on ihan helvetillistä. Jos minä ja mieheni sanomme, ettei lapsi nyt saa karkkia, mummo painelee saman tien ja ostaa karkkia ja sanoo, että hän ostaa sitten. Tästä on puhuttu nätisti koko 10v, että jokapäiväinen sokerin syöminen ja juominen ei kuulu meidän perheen sääntöihin. Mummo panee tässä vastaan, hermostuu ja alkaa huutaa, ostaa makeaa 10 v lapselle. Mikään järkipuhe ei auta.
Tuo oli vain yksi esimerkki. Mummo käy kaikissa kasvatusasioissa meitä vanhempia vastaan. Jos lapsi kiukkuaa ruokapöydässä, ojennamme lasta, mummo nousee seisomaan, huutaa ja raivoaa, miksi ihan turhaan kiellämme lasta.
Jos mummon läsnäollessa puhun lapsen kanssa ihan niitä näitä, mummo tulee puhumaan kovaan ääneen päälle omaa juttuaan, keskeyttää joka kerta minun ja lapsen jutut. Nyt ensimmäisen kerran sanoin kohteliaasti "meillä oli juttu kesken, anteeksi" ja jatkoin juttua lapseni kanssa, mummo sai järkyttävän raivokohtauksen keskellä katua ja huusi ivallisesti minua matkien "ai anteeksi vaan, juttu kesken, minähän en sinua tarvitse, mutta sinä tarvitset minua" ja raivo saman asian huutamisena jatkui kadulla ohikulkijoiden ihmetellessä.
En voi olla kahta tuntia äitini/lapsen mummon seurassa, kun hän asettuu minua vastaan. Hän puuttuu kaikkiin minun ja mieheni välisiin keskusteluihin ja alkaa raivota minua vastaan. Mieheni sanoo hänelle joka kerta rauhallisesti "tämä on minun ja hönen (tarkoittaa minua) välinen asia", mistä seurauksena mummo itkee ja kävelee hermostuneesti ympäri huonetta, huutaa, itkee ja raivoaa.
Mieheni sanoin mummon mielestä kyse ei ole siitä, miten lasta kasvatetaan, vaan kuka lasta kasvattaa ja se emme saa olla me vanhemmat, vaan mummo itse. Hän usein räpättää ja nalkuttaa itse lapselle ihan turhista asioista. Hänen mielestään lapsen pitäisi tehdä asiat juuri kuten hän haluaa. Hän on koko ajan lapsen kimpussa hyysäämässä, jos lapsi menee ottamaan jääkaapista maitoa, mummo menee vetämään maitotölkin ja kupin lapsen käsistä ja kaataa maidot, mummo yrittää vielä pukea 10v lasta, vaikka lapsi itse tuskastuu ja sanoo "älä viitsi", mummo jatkaa paidan pukemista väkisin lapsen päälle, jolloin lapsi hermostuu ja riuhtaisee itsensä irti mummon otteesta, jolloin mummo saa raivokohtauksen, itkee ja huutaa ja juoksee talosta ulos ja sisään ovet paukkuen, monta kertaa ja itkee ja huutaa.
Mummo ei voi sietää mieheni sukulaisia ja heidän läsnäoloaan lapsen elämässä. Tarkoituksella eivät ole tavanneet toisiaan, kuin häissä ja ristiäisissä. En halua mieheni vanhempien ja äidin tapaavan edes äitiäni, koska äitini saa raivokohtauksia aikaa ja paikkaa katsomatta, julkisilla paikoilla, ravintoloissa, kaupoissa, pihalla, kadulla. Ja raivokohtaukset ei ole sanaharkkaa, vaan järkyttävää ääneen itkemistä, ja ulvomalla ääneen itkemistä.
Tilanne olisi yksinkertainen, jos voisin vain katkaista totaalisesti välit häneen, mutta asia on monimutkaisempi. Tuntuu, että olen kuin vankilassa. Raivotessaan hän huutaa "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" ja tekee selväksi ettei hän tarvi minua, vaan minä häntä. Mieheni on sanonut, ettei 65 vuotiasta ihmistä enää voi muuttaa, ettei tuo käytös minua ja lastani kohtaan koskaan lopu. Olen yrittänyt puhua hänelle rakentavasti, syyttelemättä ja kauniisti, että antaisi minunja lapseni elää elämäämme puuttumatta ihan kaikkeen, mutta vaikka kuinka kauniisti sulosanoin puhuisi ja asettelisi sanansa, alkaa hänen puoleltaan välittömästi raivokohtaus.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä muuten kirjoitit tänne?
Et aio oikeasti muuttaa tilannetta, kun sinä ja miehesi ette millään pysty siihen - kaksi aikuista ihmistä. Et halua myöskään keskustelua, katosit vuodatettuasi tarinan. Halusitko myötätuntoa ja lässytystä?
Minua alkoi jostain syystä v*tuttaa tämä aloitus edellisen vastaukseni jälkeen. Olen se, jonka lapsuus oli kuten ap:n lapsen. Tajusin, että et ole muuttamassa mitään ja lapsenne kärsii. Mielessäsi syytät mummoa vaikka väkivaltainen olet myöskin sinä MAHDOLLISTAJA. Yök.
Juurikin näin. Mitä neuvoa tässä tilanteessa pystyy enää antamaan kun välien katkaisu on poissuljettu. Tulee mieleen ystäväni joka asuu yhdessä alkoholistin kanssa taloudellisiin seikkoihin vedoten. Lapset kärsii ihan älyttömästi ja ystäväni vaan valittaa tekemättä asialle mitään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa joltain orastavalta sairaudelta, esim alzheimer
Siis asutte maalaistalossa kimpassa vai?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa joltain orastavalta sairaudelta, esim alzheimer
Ei, vaan kusipää on diagnoosi.
Komppaan kaikkia niitä muita, jotka ovat sanoneet että tuohon ei auta muu kuin välien katkaisu ja on sairasta lastadi kohtaan antaa tilanteen jatkua. Kadullakin on parempi asua kuin tuollaisen hulluuden keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne keski- ikäiset maksatttaa isovanhemmallaan jotain . Eivät ota otetta omasta elämästään ja siksi isovanhemman on oltava heille äiti. Kuitenkin häntä haukutaan kokoajan vaikka se mummon nalkutus on ansaittua ja aiheellista kasvatusta. Olette ansainneet hänen elämänohjeet koska teihin ei voi luottaa missään ei edes lapsenkasvatuksessa. Sama kuvio oli siskollani. Isovanhemmat teki kaiken. Tänä päivänäkin kiittämätön nulikka parjaa heitä silti .
Mt ongelmaisia ei ole mummo vaan nää 2 keskenkasvuista.
Lapsi lomilla tapaamaan toisia isovanhempiaan, jotta saa mallia terveistä ihmissuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Videoit seuraavan kerran raivokohtauksen. Sitten varaat äidillesi lääkäri ajan ja näytät videon.
Toivottavasti lapsesi näkyy myös videossa.
Tai Teette itsestänne lastensuojelu ilmoituksen... lapsenne otetaan huostaan. Ei tarvitse katkaista välejä äitiin... eikun...
Ei ole mitään sellaista miksi teidän pitäisi kestää mummoa. Vai asutteko jossain Kreikassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa eikä työtä? Ettekö saisi apua miehesi vanhemmilta tai muilta sukulaisilta? Leipäjono on parempi kuin teidän nykytilanne. Ei se perintö niin hieno asia ole, että sen vuoksi kannattaa lapsen mielenterveys uhrata! Saat lakiosan kuitenkin aikanaan (vaikka 30-40 vuoden kuluttua? Äitisi on vielä aika nuori...). Voipi olla että kunnon hajuraon jälkeen äitisikin alkaa taas käyttäytä. On peetä, että mikä vain te tarvitsette häntä. Yleensä asia on toisin päin, kun tällaista julistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään syytä sille, että välien katkaisu ei ole mahdollista. En yhtäkään.
No sehän on ihan selvää; provo loppuu lyhyeen.
Aino on joku mystinen syy, jotta provoa voi jatkaa.
Jos oikeassa elämässä joku suostuisi moisen käytöksen omaavan ihmisen kanssa olemaan tekemisessä, niin hoitoon toimitettaisiin molemmat.
Lohduttaudu sillä, että todennäköisesti hän on jo kohta arkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä, että todennäköisesti hän on jo kohta arkussa.
Onhan 65 vuotiaalla vielä 30 vuotta elinaikaa!
Lapsesta tulee hysteerinen hermoraunio tuota menoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rajua.
Oma äiti ni on vaikea ihminen läheistensä seurassa. Ajattelee että heidän kanssaan voi käyttäytyä miten tahansa. Eiväthän läheiset voi suuttua tai loukkaantua mistään.
Sitten kun hänen toimistaan tai puheistaan loukkaantuu, niin hän alkaa haukkumaan hulluksi ja vaikeaksi ihmiseksi jolle ei uskalla sanoa mitään. Kuulemma on kuin munankuorilla kävelisi kun mitään ei uskalla sanoa.
Noissa tilanteissa olen kysynyt, että olisiko hän ystävälleen sanonut sen asian mistä itse olin loukkaantunut, on vastaus ollut: "en tietenkään, sehän suuttuisi, miten sinä olet noin outo".
Itse on kyllä kova loukkaantumaan.
Lukee rivien välistä ihmisten puheita ja usein minultakin kysyy, että"mitäköhän sejase tarkoitti kun sanoi että on kaunis päivä, piruilikohan se mulle".
Esim omia serkkujaan poistaa välillä osoitekirjasta ja puhelimesta kun loukkaantuu ja suuttuu milloin mistäkin. Sitten lisää takaisin kun nämä mielistelevät oikealla tavalla. Ja kohta taas poistaa jos serkku on sattunut sanomaan jotain väärin.
Minullekin hän välillä mököttää kun en ole toiminut hänen haluamallaan tavalla. Ne ovat hyvin rauhallisia ja varsin miellyttäviä aikoja. Suorastaan lepoa.
AP:n kertomat esimerkit kuulostivat hyvin tutuilta. Mutta paljon rajummilta kuin ne mitä meillä tulee eteen. Tilanteet ovat hyvin samantyyppisiä.
Lasten pukemista tai syöttämistä vaikka nämä eivät halua ja osaavat itse. Mummo itse väittää että lapset tykkäävät siitä että mummu auttaa. En tiedä miten hän voi niin väittää tilanteessa jossa lapsi huutaa, että lopeta.
Itse olen huomannut että yhteydenpidon rajoittaminen mahdollisimman vähäiseksi auttaa. Silloin hän jaksaa käyttäytyä lähes asiallisesti tapaamisten yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyseessä on maatila ja siinä kahden sukupolven yhdessä asuminen? En suosittele kenellekään !
Veikkaan myös tätä. Heillä on elanto kiinni maanviljelyssä / lypsykarjan hoidossa, ja mummon kanssa joku loppuelämän diili syytingistä.
Äidilläni oli myös taipumusta julkiseen riehumiseen - ei tosin lähellekään noin pahaan. Vanhemmiten muistisairauden takia mt-ongelmat eskaloituivat. Loppuviimeksi hänet jouduttiin viemään rimpuilevana ja huutavana pakkohoitoon. Olisikohan ap:n äidillä jotain samantyyppistä?
Ja koska ap vain hävisi, julistan tämän p*skaksi provoksi
Miksi sinä muuten kirjoitit tänne?
Et aio oikeasti muuttaa tilannetta, kun sinä ja miehesi ette millään pysty siihen - kaksi aikuista ihmistä. Et halua myöskään keskustelua, katosit vuodatettuasi tarinan. Halusitko myötätuntoa ja lässytystä?
Minua alkoi jostain syystä v*tuttaa tämä aloitus edellisen vastaukseni jälkeen. Olen se, jonka lapsuus oli kuten ap:n lapsen. Tajusin, että et ole muuttamassa mitään ja lapsenne kärsii. Mielessäsi syytät mummoa vaikka väkivaltainen olet myöskin sinä MAHDOLLISTAJA. Yök.