Lue keskustelun säännöt.
Mummon (äitini) helvetillinen käytös minua ja lastani kohtaan
29.07.2018 |
Lapsi on nyt 10v. Tilanne pahentunut vuosi vuodelta. Tähän auttaisi totaalinen välien katkaisemimen, mikä ei ole mahdollista syystä, jota en halua täällä mainita.
Mummon (minun äitini) puuttuminen lapsen kasvatukseen on ihan helvetillistä. Jos minä ja mieheni sanomme, ettei lapsi nyt saa karkkia, mummo painelee saman tien ja ostaa karkkia ja sanoo, että hän ostaa sitten. Tästä on puhuttu nätisti koko 10v, että jokapäiväinen sokerin syöminen ja juominen ei kuulu meidän perheen sääntöihin. Mummo panee tässä vastaan, hermostuu ja alkaa huutaa, ostaa makeaa 10 v lapselle. Mikään järkipuhe ei auta.
Tuo oli vain yksi esimerkki. Mummo käy kaikissa kasvatusasioissa meitä vanhempia vastaan. Jos lapsi kiukkuaa ruokapöydässä, ojennamme lasta, mummo nousee seisomaan, huutaa ja raivoaa, miksi ihan turhaan kiellämme lasta.
Jos mummon läsnäollessa puhun lapsen kanssa ihan niitä näitä, mummo tulee puhumaan kovaan ääneen päälle omaa juttuaan, keskeyttää joka kerta minun ja lapsen jutut. Nyt ensimmäisen kerran sanoin kohteliaasti "meillä oli juttu kesken, anteeksi" ja jatkoin juttua lapseni kanssa, mummo sai järkyttävän raivokohtauksen keskellä katua ja huusi ivallisesti minua matkien "ai anteeksi vaan, juttu kesken, minähän en sinua tarvitse, mutta sinä tarvitset minua" ja raivo saman asian huutamisena jatkui kadulla ohikulkijoiden ihmetellessä.
En voi olla kahta tuntia äitini/lapsen mummon seurassa, kun hän asettuu minua vastaan. Hän puuttuu kaikkiin minun ja mieheni välisiin keskusteluihin ja alkaa raivota minua vastaan. Mieheni sanoo hänelle joka kerta rauhallisesti "tämä on minun ja hönen (tarkoittaa minua) välinen asia", mistä seurauksena mummo itkee ja kävelee hermostuneesti ympäri huonetta, huutaa, itkee ja raivoaa.
Mieheni sanoin mummon mielestä kyse ei ole siitä, miten lasta kasvatetaan, vaan kuka lasta kasvattaa ja se emme saa olla me vanhemmat, vaan mummo itse. Hän usein räpättää ja nalkuttaa itse lapselle ihan turhista asioista. Hänen mielestään lapsen pitäisi tehdä asiat juuri kuten hän haluaa. Hän on koko ajan lapsen kimpussa hyysäämässä, jos lapsi menee ottamaan jääkaapista maitoa, mummo menee vetämään maitotölkin ja kupin lapsen käsistä ja kaataa maidot, mummo yrittää vielä pukea 10v lasta, vaikka lapsi itse tuskastuu ja sanoo "älä viitsi", mummo jatkaa paidan pukemista väkisin lapsen päälle, jolloin lapsi hermostuu ja riuhtaisee itsensä irti mummon otteesta, jolloin mummo saa raivokohtauksen, itkee ja huutaa ja juoksee talosta ulos ja sisään ovet paukkuen, monta kertaa ja itkee ja huutaa.
Mummo ei voi sietää mieheni sukulaisia ja heidän läsnäoloaan lapsen elämässä. Tarkoituksella eivät ole tavanneet toisiaan, kuin häissä ja ristiäisissä. En halua mieheni vanhempien ja äidin tapaavan edes äitiäni, koska äitini saa raivokohtauksia aikaa ja paikkaa katsomatta, julkisilla paikoilla, ravintoloissa, kaupoissa, pihalla, kadulla. Ja raivokohtaukset ei ole sanaharkkaa, vaan järkyttävää ääneen itkemistä, ja ulvomalla ääneen itkemistä.
Tilanne olisi yksinkertainen, jos voisin vain katkaista totaalisesti välit häneen, mutta asia on monimutkaisempi. Tuntuu, että olen kuin vankilassa. Raivotessaan hän huutaa "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" ja tekee selväksi ettei hän tarvi minua, vaan minä häntä. Mieheni on sanonut, ettei 65 vuotiasta ihmistä enää voi muuttaa, ettei tuo käytös minua ja lastani kohtaan koskaan lopu. Olen yrittänyt puhua hänelle rakentavasti, syyttelemättä ja kauniisti, että antaisi minunja lapseni elää elämäämme puuttumatta ihan kaikkeen, mutta vaikka kuinka kauniisti sulosanoin puhuisi ja asettelisi sanansa, alkaa hänen puoleltaan välittömästi raivokohtaus.
Kommentit (57)
En tiedä mikä tuohon auttaa. Otan osaa. Mulla myös hankala lapsen kasvatukseen puuttuva äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näette niin usein? Onko peräti mahdollista muuttaa kauemmas?
Järkyttävän ahdistava tilanne. Ei ole tervettä käyttäytymistä.
Oma äitini on hiukan vastaavanlainen, meillä on onneksi monta sataa kilometriä välimatkaa eikä tarvitse häntä nähdä usein.
Tosiaan kannattaisi katkaista NYT se taloudellinen napanuora siihen äitiin. Muuten tuo ei lopu ikinä. Ja muutenkin aikuisen, perheellisen ihmisen pitäisi tulla kyllä omillaan toimeen, eikö vaan?
Minimoisin kyseisen mummon kanssa kanssakäymisen täysin.
Ei ole täysin tervettä huutaa ja raivota.
Lapsellesi ei ole hyväksi olla kyseisen henkilön lähipiirissä. Muuttakaa vaikka toiselle paikkakunnalle.
Maksaako äitisi siis asumisenne? Asutteko hänän kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano suorat sanat, että raivoaminen ja huuto loppuu NYT, olette saaneet tarpeeksi ja ette sitä enää kuuntele. Ja ohjaat mummon omaan kotiin jos ei mene jakeluun. Raivotkoon siellä.
Miten muka ei ole välien katkaisu mahdollista? Eihän tuossa ole muuta mahdollisuutta. Mieti asiaa nyt lapsen kannalta, henkinen väkivalta ei auta ketään kasvamaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmia, pahoja. Lääkärille saatava. Ellei sitten ole alkavaa muistisairautta, vaikka jos on jo 10v samanlaista ollut, tuskin tämä sitäkään on. Olen pahoillani! Kuulostaa todella traagiselta.
En ymmärrä yhtään syytä sille, että välien katkaisu ei ole mahdollista. En yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on nyt 10v. Tilanne pahentunut vuosi vuodelta. Tähän auttaisi totaalinen välien katkaisemimen, mikä ei ole mahdollista syystä, jota en halua täällä mainita.
Mummon (minun äitini) puuttuminen lapsen kasvatukseen on ihan helvetillistä. Jos minä ja mieheni sanomme, ettei lapsi nyt saa karkkia, mummo painelee saman tien ja ostaa karkkia ja sanoo, että hän ostaa sitten. Tästä on puhuttu nätisti koko 10v, että jokapäiväinen sokerin syöminen ja juominen ei kuulu meidän perheen sääntöihin. Mummo panee tässä vastaan, hermostuu ja alkaa huutaa, ostaa makeaa 10 v lapselle. Mikään järkipuhe ei auta.
Tuo oli vain yksi esimerkki. Mummo käy kaikissa kasvatusasioissa meitä vanhempia vastaan. Jos lapsi kiukkuaa ruokapöydässä, ojennamme lasta, mummo nousee seisomaan, huutaa ja raivoaa, miksi ihan turhaan kiellämme lasta.
Jos mummon läsnäollessa puhun lapsen kanssa ihan niitä näitä, mummo tulee puhumaan kovaan ääneen päälle omaa juttuaan, keskeyttää joka kerta minun ja lapsen jutut. Nyt ensimmäisen kerran sanoin kohteliaasti "meillä oli juttu kesken, anteeksi" ja jatkoin juttua lapseni kanssa, mummo sai järkyttävän raivokohtauksen keskellä katua ja huusi ivallisesti minua matkien "ai anteeksi vaan, juttu kesken, minähän en sinua tarvitse, mutta sinä tarvitset minua" ja raivo saman asian huutamisena jatkui kadulla ohikulkijoiden ihmetellessä.
En voi olla kahta tuntia äitini/lapsen mummon seurassa, kun hän asettuu minua vastaan. Hän puuttuu kaikkiin minun ja mieheni välisiin keskusteluihin ja alkaa raivota minua vastaan. Mieheni sanoo hänelle joka kerta rauhallisesti "tämä on minun ja hönen (tarkoittaa minua) välinen asia", mistä seurauksena mummo itkee ja kävelee hermostuneesti ympäri huonetta, huutaa, itkee ja raivoaa.
Mieheni sanoin mummon mielestä kyse ei ole siitä, miten lasta kasvatetaan, vaan kuka lasta kasvattaa ja se emme saa olla me vanhemmat, vaan mummo itse. Hän usein räpättää ja nalkuttaa itse lapselle ihan turhista asioista. Hänen mielestään lapsen pitäisi tehdä asiat juuri kuten hän haluaa. Hän on koko ajan lapsen kimpussa hyysäämässä, jos lapsi menee ottamaan jääkaapista maitoa, mummo menee vetämään maitotölkin ja kupin lapsen käsistä ja kaataa maidot, mummo yrittää vielä pukea 10v lasta, vaikka lapsi itse tuskastuu ja sanoo "älä viitsi", mummo jatkaa paidan pukemista väkisin lapsen päälle, jolloin lapsi hermostuu ja riuhtaisee itsensä irti mummon otteesta, jolloin mummo saa raivokohtauksen, itkee ja huutaa ja juoksee talosta ulos ja sisään ovet paukkuen, monta kertaa ja itkee ja huutaa.
Mummo ei voi sietää mieheni sukulaisia ja heidän läsnäoloaan lapsen elämässä. Tarkoituksella eivät ole tavanneet toisiaan, kuin häissä ja ristiäisissä. En halua mieheni vanhempien ja äidin tapaavan edes äitiäni, koska äitini saa raivokohtauksia aikaa ja paikkaa katsomatta, julkisilla paikoilla, ravintoloissa, kaupoissa, pihalla, kadulla. Ja raivokohtaukset ei ole sanaharkkaa, vaan järkyttävää ääneen itkemistä, ja ulvomalla ääneen itkemistä.
Tilanne olisi yksinkertainen, jos voisin vain katkaista totaalisesti välit häneen, mutta asia on monimutkaisempi. Tuntuu, että olen kuin vankilassa. Raivotessaan hän huutaa "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" ja tekee selväksi ettei hän tarvi minua, vaan minä häntä. Mieheni on sanonut, ettei 65 vuotiasta ihmistä enää voi muuttaa, ettei tuo käytös minua ja lastani kohtaan koskaan lopu. Olen yrittänyt puhua hänelle rakentavasti, syyttelemättä ja kauniisti, että antaisi minunja lapseni elää elämäämme puuttumatta ihan kaikkeen, mutta vaikka kuinka kauniisti sulosanoin puhuisi ja asettelisi sanansa, alkaa hänen puoleltaan välittömästi raivokohtaus.
En nähnyt selostuksessasi ainuttakaa seikkaa mikä estäisi välien katkomisen. Enkä usko sellaista seikkaa olevan olemassakaan, kunhan selittelet. Taloudelliset seikat eivät kelpaa syyksi, koska nekään eivät estä välien katkomista.
Eikä muuta vaihtoehtoa ole, koita tajuta.Teet lapsellesi hiton väärin kun altistat hänet moiselle hullulle.
Äitisi on sairas. Ja siis kiristää sinua tällä seikalla "jota et voi mainita" mutta jonka me kaikki arvaamme olevan raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko mummon luona vai miksi ihmeessä mummo on aina läsnä.
Oma asunto ja näette mummoa harvemmin?
Asutte ilmeisesti yhdessä? Ja perintöä odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä voi olla syynä että ette katkaise välejä tai ainakin minimoi tapaamisia. Maksaako äitisi teidän elämisen tai jotain muuta vastaavaa.
Jos uhkaa perinnöttömäksi tehdä, niin ei voi viedä lakiosaasi 25%edes testamentilla.
Anteeksi nyt vaan, mutta äidilläsi on mielenterveysongelmia. Tuollainen julkinen huutaminen/raivoaminen/ulvominen yms ei ole normaalia. Sairastutte itsekin (ainakin sinä ja lapsesi) jos annatte tuon jatkua. Sinulla on ilmeisti jokin taloudellinen side äitiisi? Ei kai se silti edellytä että voitte ottaa vastaan mitä tahansa käytöstä?! mitä oikeasti tapahtuisi jos katkaisisist yhteytesi äitiisi?
Laitatte nyt kaikki paukut siihen, että saatte tilanteen sellaiseksi, että välien katkaisu nimenomaan ON mahdollista. Teillä ei oikeasti ole mitään muuta vaihtoehtoa. Äitisi käytös on täysin sairasta, hän ei tule tuosta muuttumaan vaan vanhenemisen myötä tilanne saattaa vain pahentua. Ette pysty siis muuttamaan äitisi käytöstä erilaiseksi vaikka mitä tekisitte. Hänen käytöksensä kuulostaa niin mielenterveysongelmaiselta, että ette vaan pysty mitenkään keksimään sellaisia taikasanoja, että hän yhtäkkiä alkaisi käyttäytyä kuin normaali ihminen.
Laittakaa siis miehesi kanssa se energia siihen, että pääsette eroon niistä viittaamistasi asioista, joiden vuoksi välirikko ei nyt ole mahdollista. Siihen varmasti pystytte jotenkin vaikuttamaan, vaikka siihen aikaa menisikin, vaikka tilanne nyt tuntuukin epätoivoiselta.
Jos oma paha olosi ei riitä motivaatioksi, mieti kunnolla sitä millaisia ongelmia lapsellesi tulee siitä, että hän altistuu tuonkaltaisen ihmisen käytökselle ja jatkuvalle raivoamiselle.
Voimia tilanteeseenne! Varmasti keksitte miehesi kanssa jotain, minkä avulla perheenne tilanne lopulta helpottaa ja voitte saada rauhaa!
Vierailija kirjoitti:
Jos uhkaa perinnöttömäksi tehdä, niin ei voi viedä lakiosaasi 25%edes testamentilla.
Jos oikein suuttuu, niin antaa vain omansa pois ennen kuolemaansa.
Itse ehdottaisin sitä välien katkaisemista, mutta jos se ei ole mahdollista...