Seurasin juuri kaupassa kun äiti huusi lapselle koko kauppareissun ajan

Vierailija kirjoitti:

Olisist kysynyt ystävällisesti että "tajuatko itse ollenkaan miltä kuullostat? Koska ulkopuolisen silmin näytät täysin hirviöltä"

Vaan tollaselle kermaperseelle. Meille normoille näyttää kunnon vanhemmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että joku uskaltaa pitää lapsensa kurissa.

Huhuh... Kuri on vähän eri asia kuin henkinen väkivalta julkisella paikalla.

Arvaanko oikein, että lapsi saa tehdä mitä tahansa. Huutaa, potkia, sylkeä, varastaa tavaroita... Ja aina se on vaan herttasta. Mutta annas olla, kun vanhempi hiukan edes komentaa lapsipaskiaista, niin jo ollaan väkivallan puolella.

Ei, arvaat väärin. Minä taas arvaan että sinun vanhempasi v*ttuilivat sinulle koko lapsuutesi ja sinä nyt aikuisena pidät sitä ihan normaalina.

Sitten on toinen ääripää: äiti, joka lähes kuiskii lapselleen, sillä kielto aiheuttaa trauman. Näin juuri eräällä uimarannalla vastaavan, ja mietin, että onko äiti a) hidasälyinen b) lobotomiaa läpikäynyt vai c) rauhoittavissa. Mukanaan oli maailman ärsyttävin tyttölapsi, puettu helteellä hiekkalaatikolle shifonkimekkoon ja paksuihin sukkahousuihin ilman kenkiä. Kaiketi lapsi asunsa päättänyt. Kiusasi omaa lastani, esti poispääsy kiipeilytelineeltä, töni ja pyöritti rumia silmiään. Tämä kaikki äidin hiljaa katsoessa vierellä. Ei mitään kiellon tapaistakaan. Lopulta nappasi lapseni lippiksen ja lähti lällättäen juoksemaan. Menin perässä, ja lällätti minulle, tuntemattomalle aikuiselle. Äiti ei reagoi. Paloi käämit, juoksin pikkutyperyksen kiinni ja nappasin lippiksen. Näitä huonosti muita kohtaan käyttäytyviä näkee koko ajan. Mikä teitä vaivaa, hitaat lällykkä-äidit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. tavallinen ihminen. Kiroilla en kehtaisi lapsilleni kodin ulkopuolella, v-sanaa en käytä koskaan. Lapseni ovat pääasiassa fiksusti, sillä olen systemaattisesti ja alusta asti yrittänyt opettaa heille muita ihmisiä huomioivaa käytöstä mottona "toimi niin kuin toivoisit muidenkin toimivan". Olen huomannut, että joissain paikoissa jotkut ihmiset ajattelevat, että lapset (siis myös minun lapseni) ovat automaattisesti häiriköitä, vaikka olisivat kuinka kivasti. Ja joissain paikoissa olen saanut palautetta siihen suuntaan, että ei tarvitsisi niin paljon "kontrolloida". Joskus hermot ovat kireällä ja lapset kurittomalla päällä, jolloin tulee ehkä reagoitua liikaa. Ulkopuolisen silmään sellainen saattaa näyttää jopa kohtuuttomalta. Mutta arvatkaa mitä, minä rakastan lapsiani ja lapset minua. Meillä on kivaa yhdessä, ja se, mitä muut ihmiset meistä näkevät, on vain pieni väläys arjestamme. Jos jollain satunnaisihmisellä palaa käämi joskus jossain kaupassa, ei se tarkoita sitä, että aina palaisi.

Sori vaan, mutta kyllä vihamielinen ja ala-arvoinen, kiusaajan puhe vanhemmalta lapselle on aina väärin eikä perusteltavissa millään huonolla päivällä.

ap

Jos esim. jossain kaupassa kun lapsi on laitettu apuna hakemaan hyllystä maitoa ja kun se tuo vahingossa väärää merkkiä ja aikuinen purkaa tässä tilanteessa siihen lapseen sen oman, aiemman huonon päivänsä tyyliin w*ttu kun sä et mitään osaa, eihän me tota maitoa juoda, etkö sä nyt mitään osaa ite tehdä, w*ttu anna tänne se maito ja kävele siinä kärryn vieressä nyt kun mä käyn vaihtamassa tän, aina joutuu itse tekemään kun aina sä pjerseilet etkä tee niinkuin sanotaan... Niin tämä on ihan eri juttu räpättää lapselle jatkuvasti tähän tyyliin kuin se että karjaisee vaikka kerran niille lapsille kun ne intoutuu kaupassa ajamaan rallia pikkukärryillä. Se satunnainen hermojenmenetys ja äänen korottaminen lapsille on ihan eri juttu kun mitä jotkut vanhemmat lastensa niskaan kaataa ja nämä asiat on kyllä hyvin selvästi erotettavissa toisistaan. Usein nämä sadistiset, oman pahan olonsa lastensa niskaan kaatavat vanhemmat ovat vaan omasta mielestään ihan normaaleja ihmisiä joilla vaan välillä menee kuppi nurin...

Mun miehen exä on tälläinen omasta mielestään "tempperamenttinen" ihminen jolla nyt vaan on välillä vähän vaikeaa ja hermo kireällä. Todellisuudessa käyttää lasta laskiämpärinään, huutaa ja syyllistää lasta vaikka moni ongelmatilanne on hänestä itsestään lähtöisin, ei lapsesta (esim. ei ohjeista lasta kunnolla tekemään jotain asiaa). Sitten huutaa vuorostaan lapsen isälle kun lapsi on niin vaikea, ei tottele, ei kuuntele, puhuu rumasti. Kuinka äiti ei jaksa kun lapsi käyttäytyy niin huonosti. Samaa ongelmaa on kuulemma nuorempienkin lasten kanssa (niillä eri isä). Jännä vaan että tuo niin kamalan huonokäytöksinen lapsi on meillä ollessaan (enemmän täällä siis nykyisin kuin äidillään) hyvin fiksu, rauhallinen ja kohtelias nuori mies. Täällä käyttäytyy ihan kuin isänsä, äidillään ollessaan kuin äitinsä ;) Perusteini tottakai, mutta ei mitään mainittavaa ongelmaa. Järjetön alisuoriutuja toki, liekö vuosien "w*ttu kun sä et mitään osaa tehdä kunnolla"-huudolla osansa jota äitinsä on viljellyt...

Jokaisella on raskasta joskus, jollain enemmän kuin toisilla. Mutta mikään ei oikeuta purkamaan huutamalla sitä omaa pahaa oloa niihin joiden pitäisi olla tässä maailmassa sulle tärkeinpiä, niihin omiin lapsiin.

Ruumiillinen kuritus "kasvatuskeinona" on saatu melko hyvin kitkettyä pois, toivottavasti jatkossa aletaan kiinnittää enenevissä määrin huomiota siihen kuinka esim. jatkuva huuto ja räyhääminen voi olla lapselle haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 40 minuuttia pelkkää huutoa ja raivoamista ja aivan suoranaista v*ttuilua. Etuovelta kassalle, kassalla nainen jatkoi raivoa yhtäaikaa sekä kassalle että lapselle.

Olisi tehnyt mieli haukkua muija pystyyn siihen paikkaan. En puhuisi niin ikävästi edes ikävimmälle ihmiselle jonka tiedän, saati omalle lapselle. Hyi. Tuli niin paha mieli, että olisi pitänyt heittää kananmunapaketista munat naisen päälle.

Jos törmään siihen naiseen enää ikinä huutamassa kenellekään, sanon suorat sanat ja heitä ruuat niskaan.

Miettikää aikuiset ihmiset vähän miten käyttäydytte.

Tapahtuiko Turussa? Olen törmännyt Manhattanilla aivan järkyttävään naiseen jolla on 2 lasta. Naapurimaasta kotoisin. Vi₩¥£₩.ee lapsilleen todella nöyryyttävällä/julmalla tavalla. En ole mikään hirveän lapsirakas ihminen mutta tämän naisen käytös tuntui todella pahalta. Jos nainen käyttäytyy julkisella paikalla noin voin vaan kuvitella mitä tapahtuu kotona.

Lapset olivat silloin 2-3 v ja 4-5 vuotiaita, todella suloisia hyvinkäyttäytyviä tyttöjä.

Ei ollut Turussa, mutta kokemus on samanlainen. Ap

Olen törmännyt samanlaisiin tilanteisiin ja ajatellut, että ehkä tämä vanhempi luulee olevansa hyvä vanhempi ja kasvattaja, kun kieltää ja moittii lastaan koko ajan. Ehkä hänet itsensä on kasvatettu näin. Tulee kyllä paha mieli lapsen puolesta. Kynnys puuttua tilanteeseen on korkea, mutta olen joskus jotain lasta puolustanutkin, arvaatte varmaan äidin reaktion. Ei ole kaikki asiat kunnossa, mutta mitäs voit tehdä kun on tuntematon henkilö kyseessä, ei sitä voi poliisiakaan paikalle soittaa.