Mikä järki lukuläksyissä?
Pidän lukemista ja lukutaitoa tärkeänä ja meillä luetaan päivittäin. Autan myös pääsääntöisesti mielelläni lasta läksyissä ja tuen koulunkäynnissä. Mutta en yhtään jaksaisi tätä että päivittäin tulee läksyksi teksti joka pitää lukea vanhemmalle ääneen kolmesti. Kuka jaksaa a) lukea ja b) kuunnella saman tekstin kolmesti peräkkäin? Onko tähän joku syy jota ei-ope ei vain ymmärrä?
Olisi paljon mielekkäämpää lukea/kuunnella jotain etenevää tekstiä tai edes sen mittainen irrallinen teksti että kertalukeminen riittäisi treeniksi.
Lapselle en tehtävää moiti vaan hymistelen jotain että lukuharjoittelu on tärkeää.
Kommentit (48)
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Tä? Miksi? Kuka? Millä ihmeen perusteella? Miten sitten ihmeessä ennen ollaan opittu lukemaan? Lukutaito on muuttunut viime aikoina, jotta näin täytyy tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Tosi outoa ettei noin tehdä, niin paljon, kun eriyttämisen tärkeydestä kuitenkin puhutaan ja sen nimeen vannotaan.
Oma ekaluokan openi hallitsi sen jo 35 vuotta sitten.
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Vantaalla ainakin ekaluokalla lapset jaettiin kolmeen ryhmään; niihin, jotka lukivat jo sujuvasti, niihin jotka lukivat vähän takellellen ja tavaten ja niihin, jotka eivät olleet vielä hokanneet koko juttua.
Tokaluokalla sitten kaksi ryhmää; lukijat ja ne, joilla oli lukemisessa pahasti häikkää
Vierailija kirjoitti:
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Lapsi lukee oikein hyvin. Lukunopeus oli viime lukuvuonna 90 sanaa minuutissa kun nyt alkaneen lukuvuoden tavoitetaso on kuulemma 60 sanaa minuutissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva kirja on paksuimman Potterin luokkaa. Me siis luetaan esim. iltaisin niin että lapset ja minä luetaan vuorotellen yhdessä kesken olevaa kirjaa, aloituksesta jäi epäselväksi kuka lukee. Mietin että onko tuolla saman tekstin jankkaamisella joku lisäarvo, ja jos on, sitten voimme sitä tehdä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Sujuva lukutaito on tärkein opiskelutaito jatkossa. Koulussa ei ole mahdollista luettaa oppilaita tarpeeksi ääneen niin, että harjoitusta tulisi riittävästi. Tutkitusti saman tekstin lukeminen useampaan kertaan kehittää lukunopeutta ja sujuvuutta. Hienoa, jos jaksatte kuunnella.
Okei eli sillä saman tekstin toistolla nimenomaan on joku funktio! Tätä juuri mietin. Olkoon sitten niin, näin toimimme. Hohhoijaa...
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Lapsi lukee oikein hyvin. Lukunopeus oli viime lukuvuonna 90 sanaa minuutissa kun nyt alkaneen lukuvuoden tavoitetaso on kuulemma 60 sanaa minuutissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva kirja on paksuimman Potterin luokkaa. Me siis luetaan esim. iltaisin niin että lapset ja minä luetaan vuorotellen yhdessä kesken olevaa kirjaa, aloituksesta jäi epäselväksi kuka lukee. Mietin että onko tuolla saman tekstin jankkaamisella joku lisäarvo, ja jos on, sitten voimme sitä tehdä.
Ap.
Näillä tiedoilla teille tuo harjoitus siis ei ole tarpeen. Lukunopeuden ja -sujuvuuden kasvuun sillä pyritään. Voitte pyytää opelta muita tehtäviä. Toisaalta, jos lukeminen on noin helppoa, niin ei niissä montaa minuuttia mene.
No, ne aapisen lukuläksyt on niin lyhyitä, että niiden lukemiseen ei mene viittä minuuttia kauempaa. Ei edes vaikka ne lukisi kolmeen kertaan! Voisin opettajana kirjoittaa pitkänkin sepustuksen siitä, miksi niitä lukuläksyjä annetaan. Mutta en jaksa, koska näitä kaiken kyseenalaistavia vanhempia on niin paljon, että on aivan sama mitä niille sanoo. Muista kuitenkin sitten muutaman vuoden päästä kun kritisoit sitä opettajaa ettei sun lapsi selviä pidemmistä lukutehtävistä vaikka hissassa, että mikä se olikaan se sinun osuus asiaa .
Ap voi sitten olla yhteydessä opettajaan, jotta saa uniikille lumihiutaleelleen vapautuksen läksyistä.
Aloittaja! Turpa kiinni. Jos et lue, tai vaadi lapsiasi lukemaan, olet pääministerin kaltainen surkimus.
On se vaan niin väärin, kun lapselle annetaan sellainen läksy, jonka tekemisessä äiti ei voi "auttaa" ja päteä.
Siis mitä hittoa? Mistä lähtien kouluissa on annettu tuollaisia kotitehtäviä, joihin vanhempien olisi pakko osallistua? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Pakollisia tylsiä hommia on erilaisia. Niin työpaikoilla kuin kotonakin on asioita, jotka jonkun vaan pitää hoitaa, vaikka kukaan ei haluaisi. Lopputulos on kuitenkin tärkeä ja hyödyllinen. Tässä tapauksessa taas lopputuloksena tavoitellaan oppimista. Mutta oppimista ei tapahdu, jos kyseisen asian osaa jo ja paljon vaativammallakin tasolla. Perustelu pakollisista hommista siis ontuu.
Siis miksi se vanhempi täytyy sotkea mukaan läksyyn? Jos tarkoitus on harjoitella ääneen lukemista, niin miksi ei voi lukea ääneen ihan itsekseen? Mikä rooli sillä kuuntelijalla on?
koko luokka poistukoon kirjoitti:
pitäähän suomen lehtorin narsistista luonnettaan päästä toteuttamaan yleensä kuivahkoita vanha piikoja/ mies kyllästynyt ylijäämä ämmiä helpoin opettajan ala johon ei mitään taso koetta tarvita 10 luokan todistus kun on kunnat ottavat kirkuen.
Voi helevata, mikä kuspää taas netin ääressä!
Lukemisen harjoittelussa ei väliä mitä lukee, kunhan lukee. Siis se määrä. Vaikka sarjakuvia.Paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Lapsi lukee oikein hyvin. Lukunopeus oli viime lukuvuonna 90 sanaa minuutissa kun nyt alkaneen lukuvuoden tavoitetaso on kuulemma 60 sanaa minuutissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva kirja on paksuimman Potterin luokkaa. Me siis luetaan esim. iltaisin niin että lapset ja minä luetaan vuorotellen yhdessä kesken olevaa kirjaa, aloituksesta jäi epäselväksi kuka lukee. Mietin että onko tuolla saman tekstin jankkaamisella joku lisäarvo, ja jos on, sitten voimme sitä tehdä.
Ap.
Ihmetyttää vaan tässä nyt sitten sellainen sivuseikka, että millaisissa läksyissä noin taitava lapsi tarvitsee vanhemman apua?
Sujuva lukutaito on tärkein opiskelutaito jatkossa. Koulussa ei ole mahdollista luettaa oppilaita tarpeeksi ääneen niin, että harjoitusta tulisi riittävästi. Tutkitusti saman tekstin lukeminen useampaan kertaan kehittää lukunopeutta ja sujuvuutta. Hienoa, jos jaksatte kuunnella.