Lue keskustelun säännöt.
Näin kehitysvammaisen nuoren miehen vanhempiensa(?) kanssa ja aloin ajatella...
28.07.2018 |
Olen yksin elävä nainen kolmissakymmenissä. Vielä n. vuosi sitten haaveilin perheen perustamisesta. Jospa vain löytäisin miehen jne... Viimeisen vuoden aikana ajatukseni ovat muuttuneet. Huomaan yhtäkkiä yhä useammin ajattelevani, etten jaksaisi fyysisesti enkä psyykkisesti kasvattaa lapsia ja että onkin prempi ettei minulla ole perhettä pyöritettävänä.
Ja olisihan siinä sekin realistinen mahdollisuus, että lapsi on kehitysvammainen (aborttia en ikinä tekisi joten sitten vain olisin kehitysvammaisen äiti!) tai muuten erityislapsi, erityisen vaativa tms. En myöskään ikinä pystyisi laittamaan lastani laitokseen tms.
Tänään näin yhdessä paikassa keski-ikäisen pariskunnan(?) jolla oli mukanaan parikymppinen kehitysvammainen nuori mies. Luultavasti hän oli heidän poikansa. Nuorukainen on varmasti vanhemmilleen rakas, sitä en epäile. Mutta hän hoki kovalla äänellä taukoamatta paria sanaa ja vastusteli vanhempiaan eikä suostunut liikkumaan heidän mukanaan. Vanhemmat eivät näyttäneet siltä että he olisivat miettineet mitä muut ihmiset ajattelevat tms. He näyttivät valtavan uupuneilta ja samalla tottuneilta sellaisiin tilanteisiin, kuin se olisi arkipäivää, ja ehkä onkin. Melkein rupesin itkemään sen nähdessäni.
Heitä oli sentään kaksi. Mitä jos jää vammaisen lapsen yksinhuoltajaksi? Sitähän ei pysty itse estämään jos toinen (yleensä isä) lähtee.
No, nämä ovat tällaisia katastrofaalisia ajatuksia. Todennäköisempää on ettei saa vaikeasti kehitysvammaista lasta. Mutta meille joille abortti ei ole vaihtoehto, todennäköisyys on jo realistinen. Ja voihan seulonnoissa käyneenkin lapsi myöhemmin vammautua tai kantaa jotain muuta kehitysvammaa kuin noit seulonnoissa esiin tulevia.
Ajatteletteko te muut ikinä tällaista vai ajatteletteko pelkästään sitä myönteistä skenaariota, että kyllä kaikki lutviutuu jne.?
Kommentit (63)
Musta ei olis vammaisen lapsen vanhemmaksi. Voihan tervekin lapsi vammautua pahasti vaikka onnettomuudessa. Kyllä se olisi pieni maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kehitysvammainen 17v. poika ja rakas onkin.
Heitä paljon eri tasoisia ja kyllä tuo ihan puhuu ja kulkee mukana vaikka arka uusien asioiden kanssa on.
Meillä on myös terve poika joka aiheuttanut päänvaivaa.
Kummallakin on puolensa mutta jäärä terve ja kiltimpi tuo k. vammanen.
Puolisoa ei sitten ainakaan kannata ottaa. Tämä vanhenee ja muuttuu dementikoksi ja sitten sitä ollaan omaishoitajana kenties vuosikymmeniä. Se on paljon todennäköisempää kuin saada vammainen lapsi.
Lähinnä nuo iloiset jotka saa sitten käsittämättömät raivarit kun ihan pikkujuttuja vaikea sisäistää.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa ei sitten ainakaan kannata ottaa. Tämä vanhenee ja muuttuu dementikoksi ja sitten sitä ollaan omaishoitajana kenties vuosikymmeniä. Se on paljon todennäköisempää kuin saada vammainen lapsi.
Tuossapa yks pointti jonka vuoksi minä aion pysytellä sinkkuna loppuelämän. Olen viiskymppinen ja minusta kiinnostuu enää 70-v miehet ja he ovat mitä ilmeisimmin jo omaishoitajaa etsimässä, miehet kun kuolee yleensä ennemmin kuin nainen. En jaksaisi enkä haluaisi vaikka olisi kuinka rakas ihminen. Mieluummin kuolen yksinäisenä ja tulen löydetyksi 3 kk päästä kuolemasta, hajun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin elävä nainen kolmissakymmenissä. Vielä n. vuosi sitten haaveilin perheen perustamisesta. Jospa vain löytäisin miehen jne... Viimeisen vuoden aikana ajatukseni ovat muuttuneet. Huomaan yhtäkkiä yhä useammin ajattelevani, etten jaksaisi fyysisesti enkä psyykkisesti kasvattaa lapsia ja että onkin prempi ettei minulla ole perhettä pyöritettävänä.
Ja olisihan siinä sekin realistinen mahdollisuus, että lapsi on kehitysvammainen (aborttia en ikinä tekisi joten sitten vain olisin kehitysvammaisen äiti!) tai muuten erityislapsi, erityisen vaativa tms. En myöskään ikinä pystyisi laittamaan lastani laitokseen tms.
Tänään näin yhdessä paikassa keski-ikäisen pariskunnan(?) jolla oli mukanaan parikymppinen kehitysvammainen nuori mies. Luultavasti hän oli heidän poikansa. Nuorukainen on varmasti vanhemmilleen rakas, sitä en epäile. Mutta hän hoki kovalla äänellä taukoamatta paria sanaa ja vastusteli vanhempiaan eikä suostunut liikkumaan heidän mukanaan. Vanhemmat eivät näyttäneet siltä että he olisivat miettineet mitä muut ihmiset ajattelevat tms. He näyttivät valtavan uupuneilta ja samalla tottuneilta sellaisiin tilanteisiin, kuin se olisi arkipäivää, ja ehkä onkin. Melkein rupesin itkemään sen nähdessäni.
Heitä oli sentään kaksi. Mitä jos jää vammaisen lapsen yksinhuoltajaksi? Sitähän ei pysty itse estämään jos toinen (yleensä isä) lähtee.
No, nämä ovat tällaisia katastrofaalisia ajatuksia. Todennäköisempää on ettei saa vaikeasti kehitysvammaista lasta. Mutta meille joille abortti ei ole vaihtoehto, todennäköisyys on jo realistinen. Ja voihan seulonnoissa käyneenkin lapsi myöhemmin vammautua tai kantaa jotain muuta kehitysvammaa kuin noit seulonnoissa esiin tulevia.
Ajatteletteko te muut ikinä tällaista vai ajatteletteko pelkästään sitä myönteistä skenaariota, että kyllä kaikki lutviutuu jne.?
Parikymppisille kehitysvammaisille löytyy kaikille työpaikka (heille suunnattu eläkettä ja pientä lisärahaa vastaan) ja valvottua asumista, vaikka vanhemmat olisivat molemmat elossakin. Ihan satavarmaa huolenpitoa tulee saamaan, toisin kuin ns. terve, jolla mikään ei suju normaalisti.
Hassua, että puolison vanheneminen saa noin paljon alapeukkuja. Kuitenkin se on tosiasia. Todennäköistä on, että terveempi joutuu hoitamaan huonokuntoisen asioita uupumuksen saakka. Laitospaikkoja on vaikeaa saada ja kotihoidon laatu heikkenee koko ajan.
Kun itse hoidin vauvaa, tapasin iäkkäitä tuttuja ja ajattelin, miten helppoa itselläni on. Hoidin pientä lasta, kun iäkäs sukulainen hoiti 80-kiloista karkailevaa muistisairasta puolisoa. Kaupungin apu heillä olematonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa ei sitten ainakaan kannata ottaa. Tämä vanhenee ja muuttuu dementikoksi ja sitten sitä ollaan omaishoitajana kenties vuosikymmeniä. Se on paljon todennäköisempää kuin saada vammainen lapsi.
Tuossapa yks pointti jonka vuoksi minä aion pysytellä sinkkuna loppuelämän. Olen viiskymppinen ja minusta kiinnostuu enää 70-v miehet ja he ovat mitä ilmeisimmin jo omaishoitajaa etsimässä, miehet kun kuolee yleensä ennemmin kuin nainen. En jaksaisi enkä haluaisi vaikka olisi kuinka rakas ihminen. Mieluummin kuolen yksinäisenä ja tulen löydetyksi 3 kk päästä kuolemasta, hajun perusteella.
:D Upeaa kyynisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa ei sitten ainakaan kannata ottaa. Tämä vanhenee ja muuttuu dementikoksi ja sitten sitä ollaan omaishoitajana kenties vuosikymmeniä. Se on paljon todennäköisempää kuin saada vammainen lapsi.
Puolisossa on vaan se hyvä puoli, että sen kun ottaa eron ja vapautuu kaikesta vastuusta. Lapseen kohdistuu paitsi tietysti voimakas emotionaalinen side, myös juridinen velvoite pitää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa ei sitten ainakaan kannata ottaa. Tämä vanhenee ja muuttuu dementikoksi ja sitten sitä ollaan omaishoitajana kenties vuosikymmeniä. Se on paljon todennäköisempää kuin saada vammainen lapsi.
Tuossapa yks pointti jonka vuoksi minä aion pysytellä sinkkuna loppuelämän. Olen viiskymppinen ja minusta kiinnostuu enää 70-v miehet ja he ovat mitä ilmeisimmin jo omaishoitajaa etsimässä, miehet kun kuolee yleensä ennemmin kuin nainen. En jaksaisi enkä haluaisi vaikka olisi kuinka rakas ihminen. Mieluummin kuolen yksinäisenä ja tulen löydetyksi 3 kk päästä kuolemasta, hajun perusteella.
:D Upeaa kyynisyyttä.
Kiitos kehuista :D
En tiedä onko minulla jotenkin nurinkurinen ajatusmaailma, kun olisin varmaan ollut valmiimpi 19-vuotiaana äidiksi kuin kolmekymppisenä. Naiiviuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näin kuumalla säällä joku raahaa nuorta miestä ulkona. Kai vammautuneellakin oikeus mielipiteeseen mitä hän haluaa tehdä, eikä vain vanhemmat aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa ei sitten ainakaan kannata ottaa. Tämä vanhenee ja muuttuu dementikoksi ja sitten sitä ollaan omaishoitajana kenties vuosikymmeniä. Se on paljon todennäköisempää kuin saada vammainen lapsi.
Tuossapa yks pointti jonka vuoksi minä aion pysytellä sinkkuna loppuelämän. Olen viiskymppinen ja minusta kiinnostuu enää 70-v miehet ja he ovat mitä ilmeisimmin jo omaishoitajaa etsimässä, miehet kun kuolee yleensä ennemmin kuin nainen. En jaksaisi enkä haluaisi vaikka olisi kuinka rakas ihminen. Mieluummin kuolen yksinäisenä ja tulen löydetyksi 3 kk päästä kuolemajun perusteella.
Ehkä noin ajattelee, jos ei nuorena ole pariutunut. Mutta voi joutua omaishoitajaksi pitkän suhteenkin jälkeen. Hoidin omaa miestäni kolmisen vuotta ja olen vain kiitollinen siitä, että sain elää monta hyvää vuotta ja myös siitä, että pystyin hänelle antamaan läheisyyttä, turvaa ja rakkautta viimeisinä vuosina. Raskastahan se välillä oli, mutta en ole katkera vaan hyvät muistot jäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti ymmärrä teitä 'abortti ei ole vaihtoehto' -ihmisiä. Miksi pitäisi tieten tahtoen saattaa maailmaan vaikeasti vammainen lapsi elämään lyhyt ja kivulias elämä jonka jälkeen kuolema, hautajaiset jne?
Ja hox, nyt ei ole kyse mistään rodunjalostuksesta. Ja lähipiirissä on vaikeasti vammainen lapsi jonka vanhemmat sanoivat suoraan että jos nyt tulisi uudestaan raskaaksi niin ilman muuta lapsivesipunktio ja jos vammainen niin abortti kun yksi erityislapsi on jo hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoa ei sitten ainakaan kannata ottaa. Tämä vanhenee ja muuttuu dementikoksi ja sitten sitä ollaan omaishoitajana kenties vuosikymmeniä. Se on paljon todennäköisempää kuin saada vammainen lapsi.
Tuossapa yks pointti jonka vuoksi minä aion pysytellä sinkkuna loppuelämän. Olen viiskymppinen ja minusta kiinnostuu enää 70-v miehet ja he ovat mitä ilmeisimmin jo omaishoitajaa etsimässä, miehet kun kuolee yleensä ennemmin kuin nainen. En jaksaisi enkä haluaisi vaikka olisi kuinka rakas ihminen. Mieluummin kuolen yksinäisenä ja tulen löydetyksi 3 kk päästä kuolemajun perusteella.
Ehkä noin ajattelee, jos ei nuorena ole pariutunut. Mutta voi joutua omaishoitajaksi pitkän suhteenkin jälkeen. Hoidin omaa miestäni kolmisen vuotta ja olen vain kiitollinen siitä, että sain elää monta hyvää vuotta ja myös siitä, että pystyin hänelle antamaan läheisyyttä, turvaa ja rakkautta viimeisinä vuosina. Raskastahan se välillä oli, mutta en ole katkera vaan hyvät muistot jäivät.
Miehesi oli onnekas kun sinä jaksoit! Minä en jaksaisi samaa.
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä teitä 'abortti ei ole vaihtoehto' -ihmisiä. Miksi pitäisi tieten tahtoen saattaa maailmaan vaikeasti vammainen lapsi elämään lyhyt ja kivulias elämä jonka jälkeen kuolema, hautajaiset jne?
Ja hox, nyt ei ole kyse mistään rodunjalostuksesta. Ja lähipiirissä on vaikeasti vammainen lapsi jonka vanhemmat sanoivat suoraan että jos nyt tulisi uudestaan raskaaksi niin ilman muuta lapsivesipunktio ja jos vammainen niin abortti kun yksi erityislapsi on jo hoidettavana.
Perin harva vaikea vamma voidaan tietää raskausaikana.
Kehitysvammaistenhoitaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä teitä 'abortti ei ole vaihtoehto' -ihmisiä. Miksi pitäisi tieten tahtoen saattaa maailmaan vaikeasti vammainen lapsi elämään lyhyt ja kivulias elämä jonka jälkeen kuolema, hautajaiset jne?
Ja hox, nyt ei ole kyse mistään rodunjalostuksesta. Ja lähipiirissä on vaikeasti vammainen lapsi jonka vanhemmat sanoivat suoraan että jos nyt tulisi uudestaan raskaaksi niin ilman muuta lapsivesipunktio ja jos vammainen niin abortti kun yksi erityislapsi on jo hoidettavana.
Perin harva vaikea vamma voidaan tietää raskausaikana.
Niinpä. Näin tapahtui myös ystävälläni. Mutta nyt taisi olla puhe niistä jotka tieten tahtoen synnyttävät tänne vammaisen pariksi tunniksi/päiväksi/viikoksi/kuukaudeksi/vuodeksi kärsimään kivuista ennen kuolemaa.
Koska moraali tai Jumala tms..
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaistenhoitaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä teitä 'abortti ei ole vaihtoehto' -ihmisiä. Miksi pitäisi tieten tahtoen saattaa maailmaan vaikeasti vammainen lapsi elämään lyhyt ja kivulias elämä jonka jälkeen kuolema, hautajaiset jne?
Ja hox, nyt ei ole kyse mistään rodunjalostuksesta. Ja lähipiirissä on vaikeasti vammainen lapsi jonka vanhemmat sanoivat suoraan että jos nyt tulisi uudestaan raskaaksi niin ilman muuta lapsivesipunktio ja jos vammainen niin abortti kun yksi erityislapsi on jo hoidettavana.
Perin harva vaikea vamma voidaan tietää raskausaikana.
Niinpä. Näin tapahtui myös ystävälläni. Mutta nyt taisi olla puhe niistä jotka tieten tahtoen synnyttävät tänne vammaisen pariksi tunniksi/päiväksi/viikoksi/kuukaudeksi/vuodeksi kärsimään kivuista ennen kuolemaa.
Koska moraali tai Jumala tms..
Koska moraali tai Jumala mitä?
Ei kehitysvammainen lapsi nyt mikään maailmanloppu ole. Paljon pahempaa on, jos lapsi on kuolemansairas tai kuollut.
Olen kanssasi samoilla linjoilla. En halua ikinä lapsia