Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap

Opiskeluasuntoa ei saa jos jompikumpi vanhemmista asuu opiskelupaikan lähellä. Tällöin ensisijaisesti katsotaan että nuorella on mahdollisuus asua omien vanhempiensa luona. En minäkään saanut opiskelija-asuntoa, joten jouduin lopulta asumaan kalliilla yksityisessä vuokra-asunnossa enkä tiedä mitään sen hirveämpää. Suomi on epäreilu maa, joten koita kestää.

Kyllä muuyen saa. Minunkin poika sai vaikka asun itse muutaman km päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Meilläkin joitain vuosia sitten miehen tyttären äiti päätti yhtäkkiä muuttaa jonnekin hevonkukkuun, kun teini oli 14v. Täysin ilmoitusasiana minulle kerrottiin, että tyttö asuu jatkossa meillä. Meillä ei tilojen puolesta ollut ongelmaa, ja kemiatkin ihan semi okei, mutta olihan se silti ihan kamala paikka. Kun ei homma koskettanut vain meitä aikuisia ja teiniä vaan kolme pikkusisarusta myös kuvioissa.

No, ei siinä mitään, 2 vuotta asuttiin näin ja perhedynamiikka ei toiminut ollenkaan. Tytär oli tottunut elämään ainoana lapsena äidin luona ja meillä oli sitten yksi "laumasta". Sai hirveitä kateusraivareita kaikesta, halusi isänsä huomion kokonaan itselleen, oli ilkeä ja väkivaltainenkin, koko perhe kulki varpaillaan yhden vuoksi jne. Lopulta ainoa vaihtoehto oli lukioon mennessä vuokrata tytölle oma asunto. Nyt on 17 ja pärjäilee siinä ihan kivasti, toki isänsä joutuu paljon tukemaan ja rahallisesti meillä on ihan älyttömän tiukkaa rahoittaa kahta kämppää. Toivomme hartaasti, että kun tulee täysi-ikäiseksi saisi jotain osa-aikatyötä ja silloin onneksi alkaa saada täyttä opintotukea.

Tsemppiä. Eivät nämä ole niin mustavalkoisia asioita, että lapset ensin ja muusta viis. Neuvoa en osaa, mutta vastoin tahtoasi sinun ei pidä ryhtyä miksikään äitipuoleksi. Tuon ikäiseltä voi myös jo selkeästi vaatia, että tekee osuutensa kodin töistä, vaikka jos ei ole tähän mennessä tehnyt, ei se taistelutta tule onnistumaan.

Lapsen äiti siis päätti muuttaa hevonkukkuun ja lapsen isä oli jo perustanut uuden perheen. Lapsen äiti ei siis olisi saanut tehdä elämässään mitään muutoksia mutta lapsen isä kyllä sai. Vastuu lapsesta oli aiemmin ollut äidillä, mutta kun isän vastuu lisääntyikin, se ei sopinutkaan tuli ongelmia.

On perin kummallista, että lapsen isän puoliso suhtautuu noin jyrkästi puolisonsa lapseen, ikään kuin lapsi olisi täysin irrallinen henkilö isästään ja vähemmän arvokas kuin nämä uudet lapset. Ja sitten vielä tuokin, että lapselle hankittiin oma asunto lukion alkaessa, niin sekin oli sitten niin kauheaa, koska siitä tuli kuluja. Lapsen olisi ilmeisesti pitänyt olla täysin äitinsä vastuulla aina, koska isän uuteen elämään hän ei sovi millään. Lapsen äidillä ei näköjään myöskään olisi saanut olla uutta elämää mutta lapsen isällä kyllä, uusine perheineen ja lapsineen.

Voi tyttöparkaa, isään hänellä ei näytä olevan oikeutta lainkaan.

No jos lapsi on erossa jäänyt äidille, niinkuin äidit usein haluavat, ei äidillä mielestäni ole oikeuksia vain ottaa ja muuttaa miettimättä lapsen asemaa. Onhan se nyt hylkäämiskokemus lapselle, jos vaan todetaan, että nyt muutat pysyvästi isällesi perheeseen, jossa on ihan erilaiset olosuhteet. Tietenkään me emme tiedä mitä tuossa on ollut taustalla, onko vaikka työn takia ollut pakko muuttaa ja tyttären ollut tarkoitus lähteä mukaan tms. 

Niin, emme tiedäkään mitään taustoista, mutta koska kirjoittaja kertoi vain sen, että tytön äiti päätti muuttaa hevonkukkuun, vastasin sen mukaisesti, en lähde pähkäilemään mahdollisia syitä. Olisi hyvä, jos tuollaisia juttuja vähän taustoittaisi tai sitten olisi kertomatta ollenkaan, koska tuo on vain yhden osapuolen näkemys.

Nomutta jos tilanne on ollut niin, että äiti jonka luona lapsi pysyvästi asuu, päättää vain muuttaa ja jättää lapsen isälleen kummemmin kyselemättä, kyllä se äiti silloin mielestäni on tarinan pahis. Äitipuoli nyt kaikista vähiten, etenkin kun on kuitenkin tytön luokseen asumaan ottanut ja parhaansa yrittänyt. Eihän se ole kellekään kiva tilanne hypätä ainoan lapsen asemasta joukkoon pienempiä sisaruksia vaikka sisarukset ihan mukavia olisivatkin.

Miten ihmeessä äiti voi olla pahis? Lapsi on asunut vuosia hänen luonaan, ja sitten isän pitäisi kantaa myös vähän vastuuta! Miksi isältä ei voi vaatia samaa kuin äidiltä?

Koska isän uusi puoliso ei pidä siitä. Isän vastuu saa kattaa vaan sen uuden pesueen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Meilläkin joitain vuosia sitten miehen tyttären äiti päätti yhtäkkiä muuttaa jonnekin hevonkukkuun, kun teini oli 14v. Täysin ilmoitusasiana minulle kerrottiin, että tyttö asuu jatkossa meillä. Meillä ei tilojen puolesta ollut ongelmaa, ja kemiatkin ihan semi okei, mutta olihan se silti ihan kamala paikka. Kun ei homma koskettanut vain meitä aikuisia ja teiniä vaan kolme pikkusisarusta myös kuvioissa.

No, ei siinä mitään, 2 vuotta asuttiin näin ja perhedynamiikka ei toiminut ollenkaan. Tytär oli tottunut elämään ainoana lapsena äidin luona ja meillä oli sitten yksi "laumasta". Sai hirveitä kateusraivareita kaikesta, halusi isänsä huomion kokonaan itselleen, oli ilkeä ja väkivaltainenkin, koko perhe kulki varpaillaan yhden vuoksi jne. Lopulta ainoa vaihtoehto oli lukioon mennessä vuokrata tytölle oma asunto. Nyt on 17 ja pärjäilee siinä ihan kivasti, toki isänsä joutuu paljon tukemaan ja rahallisesti meillä on ihan älyttömän tiukkaa rahoittaa kahta kämppää. Toivomme hartaasti, että kun tulee täysi-ikäiseksi saisi jotain osa-aikatyötä ja silloin onneksi alkaa saada täyttä opintotukea.

Tsemppiä. Eivät nämä ole niin mustavalkoisia asioita, että lapset ensin ja muusta viis. Neuvoa en osaa, mutta vastoin tahtoasi sinun ei pidä ryhtyä miksikään äitipuoleksi. Tuon ikäiseltä voi myös jo selkeästi vaatia, että tekee osuutensa kodin töistä, vaikka jos ei ole tähän mennessä tehnyt, ei se taistelutta tule onnistumaan.

Lapsen äiti siis päätti muuttaa hevonkukkuun ja lapsen isä oli jo perustanut uuden perheen. Lapsen äiti ei siis olisi saanut tehdä elämässään mitään muutoksia mutta lapsen isä kyllä sai. Vastuu lapsesta oli aiemmin ollut äidillä, mutta kun isän vastuu lisääntyikin, se ei sopinutkaan tuli ongelmia.

On perin kummallista, että lapsen isän puoliso suhtautuu noin jyrkästi puolisonsa lapseen, ikään kuin lapsi olisi täysin irrallinen henkilö isästään ja vähemmän arvokas kuin nämä uudet lapset. Ja sitten vielä tuokin, että lapselle hankittiin oma asunto lukion alkaessa, niin sekin oli sitten niin kauheaa, koska siitä tuli kuluja. Lapsen olisi ilmeisesti pitänyt olla täysin äitinsä vastuulla aina, koska isän uuteen elämään hän ei sovi millään. Lapsen äidillä ei näköjään myöskään olisi saanut olla uutta elämää mutta lapsen isällä kyllä, uusine perheineen ja lapsineen.

Voi tyttöparkaa, isään hänellä ei näytä olevan oikeutta lainkaan.

No jos lapsi on erossa jäänyt äidille, niinkuin äidit usein haluavat, ei äidillä mielestäni ole oikeuksia vain ottaa ja muuttaa miettimättä lapsen asemaa. Onhan se nyt hylkäämiskokemus lapselle, jos vaan todetaan, että nyt muutat pysyvästi isällesi perheeseen, jossa on ihan erilaiset olosuhteet. Tietenkään me emme tiedä mitä tuossa on ollut taustalla, onko vaikka työn takia ollut pakko muuttaa ja tyttären ollut tarkoitus lähteä mukaan tms. 

Niin, emme tiedäkään mitään taustoista, mutta koska kirjoittaja kertoi vain sen, että tytön äiti päätti muuttaa hevonkukkuun, vastasin sen mukaisesti, en lähde pähkäilemään mahdollisia syitä. Olisi hyvä, jos tuollaisia juttuja vähän taustoittaisi tai sitten olisi kertomatta ollenkaan, koska tuo on vain yhden osapuolen näkemys.

Nomutta jos tilanne on ollut niin, että äiti jonka luona lapsi pysyvästi asuu, päättää vain muuttaa ja jättää lapsen isälleen kummemmin kyselemättä, kyllä se äiti silloin mielestäni on tarinan pahis. Äitipuoli nyt kaikista vähiten, etenkin kun on kuitenkin tytön luokseen asumaan ottanut ja parhaansa yrittänyt. Eihän se ole kellekään kiva tilanne hypätä ainoan lapsen asemasta joukkoon pienempiä sisaruksia vaikka sisarukset ihan mukavia olisivatkin.

Miten ihmeessä äiti voi olla pahis? Lapsi on asunut vuosia hänen luonaan, ja sitten isän pitäisi kantaa myös vähän vastuuta! Miksi isältä ei voi vaatia samaa kuin äidiltä?

Siten, että lapsi on tottunut asumaan hänen kanssaan. Onko se lapselle reilua vaan sanoa, että heippa, muutat isällesi? Ei ole. Eikä ole kyse mistään vastuunkannosta, roolit etä/lähivanhempana on aikoinaan valittu ja kevein perustein niitä ei tule muuttaa ellei lapsi itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Meilläkin joitain vuosia sitten miehen tyttären äiti päätti yhtäkkiä muuttaa jonnekin hevonkukkuun, kun teini oli 14v. Täysin ilmoitusasiana minulle kerrottiin, että tyttö asuu jatkossa meillä. Meillä ei tilojen puolesta ollut ongelmaa, ja kemiatkin ihan semi okei, mutta olihan se silti ihan kamala paikka. Kun ei homma koskettanut vain meitä aikuisia ja teiniä vaan kolme pikkusisarusta myös kuvioissa.

No, ei siinä mitään, 2 vuotta asuttiin näin ja perhedynamiikka ei toiminut ollenkaan. Tytär oli tottunut elämään ainoana lapsena äidin luona ja meillä oli sitten yksi "laumasta". Sai hirveitä kateusraivareita kaikesta, halusi isänsä huomion kokonaan itselleen, oli ilkeä ja väkivaltainenkin, koko perhe kulki varpaillaan yhden vuoksi jne. Lopulta ainoa vaihtoehto oli lukioon mennessä vuokrata tytölle oma asunto. Nyt on 17 ja pärjäilee siinä ihan kivasti, toki isänsä joutuu paljon tukemaan ja rahallisesti meillä on ihan älyttömän tiukkaa rahoittaa kahta kämppää. Toivomme hartaasti, että kun tulee täysi-ikäiseksi saisi jotain osa-aikatyötä ja silloin onneksi alkaa saada täyttä opintotukea.

Tsemppiä. Eivät nämä ole niin mustavalkoisia asioita, että lapset ensin ja muusta viis. Neuvoa en osaa, mutta vastoin tahtoasi sinun ei pidä ryhtyä miksikään äitipuoleksi. Tuon ikäiseltä voi myös jo selkeästi vaatia, että tekee osuutensa kodin töistä, vaikka jos ei ole tähän mennessä tehnyt, ei se taistelutta tule onnistumaan.

Lapsen äiti siis päätti muuttaa hevonkukkuun ja lapsen isä oli jo perustanut uuden perheen. Lapsen äiti ei siis olisi saanut tehdä elämässään mitään muutoksia mutta lapsen isä kyllä sai. Vastuu lapsesta oli aiemmin ollut äidillä, mutta kun isän vastuu lisääntyikin, se ei sopinutkaan tuli ongelmia.

On perin kummallista, että lapsen isän puoliso suhtautuu noin jyrkästi puolisonsa lapseen, ikään kuin lapsi olisi täysin irrallinen henkilö isästään ja vähemmän arvokas kuin nämä uudet lapset. Ja sitten vielä tuokin, että lapselle hankittiin oma asunto lukion alkaessa, niin sekin oli sitten niin kauheaa, koska siitä tuli kuluja. Lapsen olisi ilmeisesti pitänyt olla täysin äitinsä vastuulla aina, koska isän uuteen elämään hän ei sovi millään. Lapsen äidillä ei näköjään myöskään olisi saanut olla uutta elämää mutta lapsen isällä kyllä, uusine perheineen ja lapsineen.

Voi tyttöparkaa, isään hänellä ei näytä olevan oikeutta lainkaan.

No jos lapsi on erossa jäänyt äidille, niinkuin äidit usein haluavat, ei äidillä mielestäni ole oikeuksia vain ottaa ja muuttaa miettimättä lapsen asemaa. Onhan se nyt hylkäämiskokemus lapselle, jos vaan todetaan, että nyt muutat pysyvästi isällesi perheeseen, jossa on ihan erilaiset olosuhteet. Tietenkään me emme tiedä mitä tuossa on ollut taustalla, onko vaikka työn takia ollut pakko muuttaa ja tyttären ollut tarkoitus lähteä mukaan tms. 

Niin, emme tiedäkään mitään taustoista, mutta koska kirjoittaja kertoi vain sen, että tytön äiti päätti muuttaa hevonkukkuun, vastasin sen mukaisesti, en lähde pähkäilemään mahdollisia syitä. Olisi hyvä, jos tuollaisia juttuja vähän taustoittaisi tai sitten olisi kertomatta ollenkaan, koska tuo on vain yhden osapuolen näkemys.

Nomutta jos tilanne on ollut niin, että äiti jonka luona lapsi pysyvästi asuu, päättää vain muuttaa ja jättää lapsen isälleen kummemmin kyselemättä, kyllä se äiti silloin mielestäni on tarinan pahis. Äitipuoli nyt kaikista vähiten, etenkin kun on kuitenkin tytön luokseen asumaan ottanut ja parhaansa yrittänyt. Eihän se ole kellekään kiva tilanne hypätä ainoan lapsen asemasta joukkoon pienempiä sisaruksia vaikka sisarukset ihan mukavia olisivatkin.

Miten ihmeessä äiti voi olla pahis? Lapsi on asunut vuosia hänen luonaan, ja sitten isän pitäisi kantaa myös vähän vastuuta! Miksi isältä ei voi vaatia samaa kuin äidiltä?

Koska isän uusi puoliso ei pidä siitä. Isän vastuu saa kattaa vaan sen uuden pesueen.

No se uusi pesue on ihan yhtä lailla olemassa kuin vanhempikin lapsi ja uusi pesue on huomioitava erilaisissa perheen muutostilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

En voi muuta todeta kuin että sääliksi käy avioerolapsia. Onneksi omien lasten ei ole tarvinnut kokea.

Itse avioero lapsi nykyään aikuinen. Vanhemmat asuivat eri puolilla Suomea, ihan hyvin onnistui tapaamiset silti. Molempiin olen aktiivisesti yhteydessä näin aikuisenakin. Ihmettelin missä pullamössössä elätä lapsesi, nykyään about puolet vanhemmista eroaa. Hyi iik lapseni on avioero lapsi. Kasva aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys! 

Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!! 

Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.

Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota. 

Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta. 

Lähde. Todellakin. Jos taloudellinen puoli on se mikä erosta tulee ensimmäisenä mieleen, on aika selvää että mies on tähänkin asti ollut kanssasi tottumuksen ja rahan vuoksi. Vaikka tietysti pojan asuminen on tärkeää, tässä on hyvin suurelta osin kyse parisuhteestaanne. Onko sitä edes, ja onko se sellainen missä haluat elää jatkossakin?

Täällä on kyllä katkerien exien törmäysajot. Äitipuolella ei ole mitään vastuuta alkaa elättää ja hoitaa teidän lapsianne. Ap yekee oikein kun on ilmoityanut miehelle muuttavansa pois. Siinä paljadtui samalla se, että elättäjän ja hoi5ajan roolia mies oli hänelle vain kaavsillutkin. Laosen kulujen maksaminen ja hänestä huolehtimimen kuuluvat ainoastaan hänen vanhemmilleen. Poikaparka kyllä joutuu nyt heitteille, Biologinen äitinsä sysäsi pois kotoa, kun lapsilisä loppui ja isänsä on ihan lähes holhouksenalainen itsekin eikä osaa selviytyä omillaan. No ehkä lastensuojelu puuttuu asiaan ennenpitkään. Minä ainakin korjaisin itseni tuodta sopasta takavasemmalle nanosekunnissa, jos olisin suhteessa tuollaiseen mieheen ja hienoa, että ap on päätynyt samaan.

Ja taas teitä viedään kuin pässiä narusta. Huono provo, kirjoitustyyli sen jo paljastaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas teitä viedään kuin pässiä narusta. Huono provo, kirjoitustyyli sen jo paljastaa.

Ihan sama, onko tämä provo vai ei. Tätä tapahtuu ihan IRL. Ja siitä pitää saada keskustelua aikaiseksi.

Jos miehen poika muuttaisi meille joka on piloille lellitty, valehtelija ja patalaiska, niin minä muutan pois. Viikonloput yhtä helvettiä kun täällä on. Pelkkää pitsaa ja muuta roskaruokaa pitäisi olla joka päivä tarjolla sekä rikkoo tahalleen tavaroitaan jotta saisi kalliimpia tilalle.

Entä jos AP:llä olisi lapsi?

Keskittyisi vaan uuteen mieheensä ja sanoisi lapselle:

16 vuotias voi jo asua yksin...

Minua itkettää nuoren puolesta...

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä katkerien exien törmäysajot. Äitipuolella ei ole mitään vastuuta alkaa elättää ja hoitaa teidän lapsianne. Ap yekee oikein kun on ilmoityanut miehelle muuttavansa pois. Siinä paljadtui samalla se, että elättäjän ja hoi5ajan roolia mies oli hänelle vain kaavsillutkin. Laosen kulujen maksaminen ja hänestä huolehtimimen kuuluvat ainoastaan hänen vanhemmilleen. Poikaparka kyllä joutuu nyt heitteille, Biologinen äitinsä sysäsi pois kotoa, kun lapsilisä loppui ja isänsä on ihan lähes holhouksenalainen itsekin eikä osaa selviytyä omillaan. No ehkä lastensuojelu puuttuu asiaan ennenpitkään. Minä ainakin korjaisin itseni tuodta sopasta takavasemmalle nanosekunnissa, jos olisin suhteessa tuollaiseen mieheen ja hienoa, että ap on päätynyt samaan.

Kukaan ei ole äitipuolelta mitään vaatimassa, vaan isältä. Miksi kukaan ryhtyy sellaisen luuserimiehen kanssa suhteeseen alunperinkään, joka ei osaa omaa lastaan hoitaa ja kasvattaa?

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Koti on tunneasia. Jos poika ei tunne sitä kodikseen, niin se ei sitä ole. Isän läsnäoloa ei siitä kotia tee.

Minun miehelläni on lapsia, eivätkä he kutsu tätä kodikseen. Sanovat tulevansa ”isin luo yökylään”. Ei kotiin. Mattokaupassa totesivat ”teillä on tällanen matto”. Ei meillä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos AP:llä olisi lapsi?

Keskittyisi vaan uuteen mieheensä ja sanoisi lapselle:

16 vuotias voi jo asua yksin...

Minua itkettää nuoren puolesta...

Mä muutin kotoa pois kun olin 17v. Ja voi sitä onnea, vapautta. Ja olin luokan coolein, kun asuin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Myös aikuisella on oikeus asua omassa kodissaan. Selittelitte miten päin tahansa, ei ole aloittajan syy että homma on ryssitty näin totaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Myös aikuisella on oikeus asua omassa kodissaan. Selittelitte miten päin tahansa, ei ole aloittajan syy että homma on ryssitty näin totaalisesti.

Niinpä, enemmän se koti on ap:n koti kuin pojan koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että ap:n pitäisi vuokrata oma kämppä, elellä etäsuhteessa ja odottaa, koska mies suvaitsee hänen palata takaisin. Onko helle sulattanut aivonne?

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, ja lapsen koti on siellä, missä on vanhemman koti. Ap ottaa tai jättää.

Mielestäsi on siis hyvä idea ehdottaa, että parisuhde laitetaan toistaiseksi hyllylle ja jatketaan sitten, kun miehelle taas sopii? Ap vaan kiltisti odottelee, että pääsee takaisin kotiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Asenteesi on oudon uhriutuva.

Kannustan ap:tä lähtemään läiskimään ja etsimään sopivamman miehen. Tarinan surkimus tulee olemaan se jo kahdesti eronnut isukki, joka ei osaa edes arjesta selviytyä yksin eikä pysty elättämään itseään ja lastaan ilman ap:ta.

Jos uusperhemieheni ilmoittaisi lastensa muuttavan meille, osoittaisin hänet ulos ovesta ystävällisesti ja kiittäisin yhteisistä vuosista.