Miestä ärsyttää, kun ei voi määräillä minua?

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Älkää enää käykö yhdessä kaupassa.

hellapsykologi kirjoitti:

Miestäsi rasittaa varmaan ihan muut asiat. Määräily on ehkä vain oire siitä, että muuten hänellä on paha olla. Purkautuu vain tällä tavalla. Olisko burnout tai depressio tulossa?

Sillä eksälläni oli masennusta ja kävi välillä jossain terapiajutussakin. Nykyisellä ei ole masennusta mutta työstressiä on. Ap.

Miehet nyt on vaan sellasia, pakko se on jotenkin kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo toisessa parisuhteessa vähän samanlainen ongelma. Edellinen parisuhteeni päättyi, koska en jaksanut kyseisen miehen tapaa yrittää määräillä minua ja suuttua, jos en suostunut määräiltäväksi. Lopetin siis tuon suhteen tuosta syystä. Nyt tässä nykyisessä parisuhteessa on alkanut ilmetä vähän samaa ongelmaa. Ollaan oltu yhdessä jo kuusi vuotta, naimisissakin kaksi. Ja nyt miehessä on ilmennyt uutena sellainen piirre, että hän pyrkii määräilemään minua ja tekemisiäni ja hermostuu, kun sanon vastaan tai ilmoitan oman eriävän mielipiteeni. Kyse ei siis ole mistään sellaisista määräilyistä, että en saisi mennä jonnekin paikkaan tai tavata joitain ihmisiä tms. vaan pieniä arkisia asioita siitä, että kuinka nopeasti tai hitaasti tai millä tavalla minun pitäisi hoitaa joku juttu (suoriutua kaupasta, meikata, leikata tomaatti tms) tai milloin minun pitäisi olla hiljaa tms. Totean hänelle aina, että teen omalla tavallani, tai että tarvitsen nyt tällä kertaa kaupassa aikaa katsoa jotain juttuja tai en aio olla hiljaa, koska on sanottava tärkeä asia tms. Hän ärsyyntyy ja joskus jopa on suuttunutkin siitä, että ei voi määräillä minua. Mitä ihmettä tämä on? Onko kaikki miehet tällaisia vai onko vika minussa vai missä?

Sinulla ei ole miestä.

Mies pistää akkansa ruotuun ja järjestykseen, tai viskaa pihalle niska-pers otteella mikäli ämmmä vikuroi.

Niin yksinkertaista on tulla naisten kanssa toimeen.

Kirjoitti mies joka ei ole parisuhteessa eikä  myöskään sellaiseen kelpaa. Sinä et laita ainuttakaan akkaa järjestykseen vaan  uikutat bootsin alla "kyllä kulta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Eihän tuollainen kontrollointi normaalia ole. Ehkä  hän alkaa kyllästyä sinuun tai pitää sua niin varmana tapauksena että sua voi alkaa kohdella huonommin. Googlaa sammakko kattilassa niin tiedät mihin tuo käytös  johtaa. Tomaatin leikkaaminen eri lailla ei  vaikuta makuun. Seuraavalla kerralla jätä veitsi leikkuulaudalle ja poistu tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Sinun pitää laittaa stoppi tuollaiselle määräilylle. Herra on hyvä ja leikkaa itse tomaatin, jos ei kelpaa. En kuuntelisi tuollaista kyykyttämistä hetkeäkään. Eivät kaikki miehet ole tuollaisia.

Erittäin hyvä, että pidät puolesi etkä anna määräillä. Määräily vain lisääntyy, jos suostut siihen.

Omien kokemusten perusteella sanoisin, että kun suhde alkaa väljähtyä, ns. ensihuuma katoaa, ärsyyntymistä alkaa ilmetä. Se voi näkyä vaikka tuollaisena toimintana kuin kuvailit. 

Jos puhe ei kerran auta, vaihtoehdot ovat sietää asia (joka siis vain lisääntyy tai alkaa ilmetä toisella tavalla, esim. muiden katseluna) tai nostaa kytkintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Eihän tuollainen kontrollointi normaalia ole. Ehkä  hän alkaa kyllästyä sinuun tai pitää sua niin varmana tapauksena että sua voi alkaa kohdella huonommin. Googlaa sammakko kattilassa niin tiedät mihin tuo käytös  johtaa. Tomaatin leikkaaminen eri lailla ei  vaikuta makuun. Seuraavalla kerralla jätä veitsi leikkuulaudalle ja poistu tilanteesta.

Kuusi vuotta kestäneessä suhteessa varmaan molemmilla on ollut hetkiä, että toinen kyllästyttää. Ja kuusi vuotta kestäneessä suhteessa, jossa ollaan jo naimisissa, niin toiseen suhtautuu varmaan aika varmana tapauksena. Eikö se ole ihan hyvä, että voi luottaa toisen pysyvän siinä rinnalla eikä tarvitse koko ajan pelätä, että jättääkö? Miksi varmaa tapausta haluaisi alkaa kohtelemaan huonommin? Ap.

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teet vaan asioita niin päin mäntyä, että syntyy tarve kertoa miten asiat pitäisi tehdä.

Miten voi käydä kaupassa aivan päin mäntyä? Tai leikata tomaatin aivan päin mäntyä? Jos tarvitsen kaupassa aikaa siihen, että valitsen hyllystä ruokien lisäksi tietyn merkkiset tamponit ja toisesta hyllystä tietyn merkkiset shampoot, niin miksi siitä syntyy miehelle tarve kertoa, että miten kaupassa pitäisi käydä? Jos haluan käyttää tiettyä tamponimerkkiä ja kokoa, koska se sopii minulle, mutta joskus kestää minuutin löytää se hyllystä, niin miksi se synnyttää miehessä tarpeen määräillä, että pitää suoriutua kaupasta nopeammin? Ap.

Sinun pitää laittaa stoppi tuollaiselle määräilylle. Herra on hyvä ja leikkaa itse tomaatin, jos ei kelpaa. En kuuntelisi tuollaista kyykyttämistä hetkeäkään. Eivät kaikki miehet ole tuollaisia.

En kuuntelekaan, vaan laitan sille aina stopin, niin laitoin siinä edellisessä parisuhteessanikin. Siitä seuraa sitten riita, niin seurasi siinä edellisessäkin suhteessa. Sitä tarkoitin otsikolla, että miestä ärsyttää kun ei voi määräillä. Että kun en suostu määräilyyn, niin miestä ärsyttää ja tulee riita, koska mies taas ei halua suostua siihen, että minä en suostu määräilyyn. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Voihan se olla ärsyttävää, että etsin jotain tamponipakettia kaupasta minuutin. Mutta pakkoko siitä on sanoa? Eikö voisi vain hetken rauhassa odottaa, ja hyväksyä, että joskus toisella on tarve etsiä jotain asiaa hetki, ja joskus itsellä on tarve etsiä ja silloin se toinen joutuu vuorostaan odottamaan minuutin. 

En itse juurikaan kotona hermostu enkä ärsyynny enkä huomauttele. Harvoin suutun, olen aika rauhallinen ihminen eikä minua haittaa vaikkapa miehen kalsarit pitkin lattioita tai "väärin puristettu hammastahna". 

Sellaista mitä kutsut oikeaksi määräilyksi, ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessani ollut, eikä siis nykyisessäkään. Ei minua ole koskaan yritettyä kieltää tapaamasta kavereita tai pukeutumaan tietyllä tavalla tms.

Ap.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja miehiä olet valinnut

Ehkä sitten. Mutta molemmissa on tuo määräilyhalu tullut ilmi vasta vuosien päästä. Ap.

Oletko heti suhteen alusta lähtien ollut oma itsesi? Ettet ole alkuvuosina esittänyt muuta kuin olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoja miehiä olet valinnut

Ehkä sitten. Mutta molemmissa on tuo määräilyhalu tullut ilmi vasta vuosien päästä. Ap.

Oletko heti suhteen alusta lähtien ollut oma itsesi? Ettet ole alkuvuosina esittänyt muuta kuin olet?

Esittänyt? En ainakaan tietoisesti ole esittänyt mitään. Mutta kai kaikki ovat ensimmäiset kuukaudet ihastuksen huumassa vähän erilaisia kuin myöhemmin suhteen edettyä? Ei se mitään esittämistä ole.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Jos toinen pyytää hiljaisuutta ja toinen pyytää saada puhua tärkeästä asiasta, niin kumman tarve ja pyyntö on tärkeämpi?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt sitäkin, että entä jos jokin minussa saa aikaiseksi sen, että mies haluaa alkaa määräilemään? Ap.

Itse olen vapaa sielultani, enkä kestä sitä, jos joku yrittää sitä hiemankaan rajoittaa. Löysin vasta kymmenennellä kerralla samanhenkisen miehen ja nyt kymmenen vuotta takana, eikä kumpikaan yritä määräillä tai hallita tai muuttaa toista; vieläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Jos toinen pyytää hiljaisuutta ja toinen pyytää saada puhua tärkeästä asiasta, niin kumman tarve ja pyyntö on tärkeämpi?

Jos kysymys on jonkun sairaudesta niin tietenkin. Mutta minun mielestä esimerkiksi suhteen laadusta tai mitä syödään, mennäänkö viikonloppuna äidille ei ole tärkeitä, se voi odottaa. Jos mieheni on väsynyt ja pyytää saada olla hetken rauhassa, hän saa olla hetken rauhassa jos ei oikeasti ole sairaalareissu kyseessä tai jonkun kuolema. Väsymys haihtuu ja sitten voidaan keskustella asiasta. Miksi ärsyttää tahallaan jos toinen on jo väsynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt sitäkin, että entä jos jokin minussa saa aikaiseksi sen, että mies haluaa alkaa määräilemään? Ap.

Itse olen vapaa sielultani, enkä kestä sitä, jos joku yrittää sitä hiemankaan rajoittaa. Löysin vasta kymmenennellä kerralla samanhenkisen miehen ja nyt kymmenen vuotta takana, eikä kumpikaan yritä määräillä tai hallita tai muuttaa toista; vieläkään. 

Voihan olla, että olen kuin sinä. Ja reagoin herkästi kaikkeen hallitsemisyritykseen ja määräily-yritykseen, ja sillä sitten lisään miesten halua määräillä ja hallita minua, kun huomaavat, että eivät pysty ja yrittävät jotenkin sitten väkisin saada minut hallintaan? Ehkä he ovat aiemmissa suhteissaan voineet jonkin verran hallita naistaan, ja hermostuvat minuun kun minua eivät voi ja sitten yrittävät vähän väkisin? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo kaupassa käynti voi olla ärsyttävää jos toinen seisoo ja etsii ja etsii ja ei löydä. Tai jos tomaatin leikkuu on liian isoja paloja jne. Se ei välttämättä ole määräilemistä, toinen vaan ärsyyntyy ja toki sekin on ärsyttävää välillä. Entäs sinä, etkö sinä ikinä hermostu kotona? Miten sinä silloin ilmaiset asiat? Oletko diplomaattinen?

Tuo, jos toinen pyytää hiljaisuutta ja sinä et kunnioita sitä, on minunkin mielestä tyhmää. Jos toinen on väsynyt, niin voi jopa olla aiheellista saada olla hetken hiljaa. Jos joku silloin tulee minulle keskustelmaan, niin minäkin voin vahingossa sanoa pahasti.

Oikea määräily on, sitten ihan toinen asia, jos sinua estetään tapaamaan kavereita, tai käsketään pukeutumaan tietyllä tyylillä.

Minun mielestä, teillä nyt vaan sattuu olemaan kommunikaatio ongelmia, ja niistä teidän tulisi keskustella. Jokaisessa avioliitossa joutuu tekemään kompromissejä.

Voihan se olla ärsyttävää, että etsin jotain tamponipakettia kaupasta minuutin. Mutta pakkoko siitä on sanoa? Eikö voisi vain hetken rauhassa odottaa, ja hyväksyä, että joskus toisella on tarve etsiä jotain asiaa hetki, ja joskus itsellä on tarve etsiä ja silloin se toinen joutuu vuorostaan odottamaan minuutin. 

En itse juurikaan kotona hermostu enkä ärsyynny enkä huomauttele. Harvoin suutun, olen aika rauhallinen ihminen eikä minua haittaa vaikkapa miehen kalsarit pitkin lattioita tai "väärin puristettu hammastahna". 

Sellaista mitä kutsut oikeaksi määräilyksi, ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessani ollut, eikä siis nykyisessäkään. Ei minua ole koskaan yritettyä kieltää tapaamasta kavereita tai pukeutumaan tietyllä tavalla tms.

Ap.  

Tottakai voi odottaa, mutta jos tuommoisia ongelmia on, niin kaupassa ei tarvitse käydä samaan aikaan. Esimerkiksi, koska mies ei tykkää käydä kaupassa, ja minulla kestää niin ollaan tehty sopimus, hän käy kaupassa kauppalistan kanssa. Saa hoitaa sen omalla tavalla ja sitten kun minä käyn kaupassa niin hoidan sen omalla tavalla. Ei kaikkea tarvita tehdä samaan aikaan ja yhdessä. Ja, ilmeisesti hermostut ja vaadit, koska sinua on käsketty olemaan hiljaa. Tosin sekään ei ole kiva kuulla ja siksi sitä koetaan määräilyksi. En sano, että miehesi on oikeassa, vaan yritän keksiä ratkaisua miten hoitaa ongelman ilman suurempia riioja.