Lue keskustelun säännöt.
Sukupuoliroolit parisuhteessa
24.07.2018 |
Tunnustan, elämme mieheni kanssa hyvin sukupuolirooleihin kangistuneina! MUTTA uskon vakaasti että se on syy meidän äärimmäisen upeaan suhteeseen ja kipinään joka vielä kymmenenkin aviovuoden jälkeen on kuin seurusteluaikoina.
Ihastuimme aikoinaan toisiimme hyvin ulkonäkökeskeisesti, eli katseemme kohtasivat kaupungilla ja se oli menoa. Huolehdimme molemmat itsestämme edelleen. Minä olen hyvin naisellinen nainen. Olen pienikokoinen ja pukeudun mielelläni mekkoihin ja korkokenkiin. Rakastan sitä että saan näyttää naiselta. Ja voitte ehkä kuvitella että myös mieheni rakastaa sitä.
Kotona meillä on nuodostunut ilman mitään sopimuksia pelisäännöt kotitöistä. Minä ylläpidän siisteyttä, teen ruuat ja olen rakastava ja hellä äiti pojillemme. Mieheni vastuulla on pihahommat ja auto. Imurointi ja luutuaminen ovat molempien vastuulla.
Olen niin onnellinen että meillä toimii suhde näin, mutta en kehtaisi ääneen sanoa etten ole koskaan vasaraa kädessä pitänyt tai tankannut autoa. Uskon että sukupuolen korostaminen suhteessa lisää seksuaalista halukkuutta ja lisää suhteeseen kipinää.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, mä luulin että tämä olisi ollut kiinnostava ketju, jossa olisi tehty havaintoja siitä, miten tietyt sukupuoliroolit meinaa ottaa vallan, vaikkei itse sitä tahtoisi.
Mua esimerkiksi ärsyttää se, miten parisuhde saa musta esiin vanhanaikaisia piirteitä, joita en itse yhtään arvosta. Kotoa opittu malli on vahva, vaikka haluaisi olla toisenlainen, paljon nykyaikaisempi nainen.
Ideologia ehkä hyvä, mutta todellisuus tuppaa aina lopulta viemään voiton. Onko kyse opitusta mallista vaiko mallista, joka orgaanisesti muodostuu sukupuolien ominaisuuksista?
Mitä piirteitä et arvosta ja millainen on se "toisenlainen nykyaikainen nainen"?
Kyse ei nyt ole ideologiasta, vaan tunteesta. En nauti elämästäni silloin, jos luiskahdan perinteiseen naisen rooliin.
Esimerkiksi mussa meinaa tapahtua se, että alan keskittyä kokkailuun ja sisätöihin enemmän ja rakentamiseen ja fiksailuun vähemmän, jos olen parisuhteessa. Sinkkuna teen molempia, mutta parisuhteessa työnjako muuttuu perinteisemmäksi. Itse nauttisin (molempien asioiden) tekemisestä enemmän, jos ne jakautuisivat 50/50.
Toisaalta tähän nykysuhteessa on vienyt osittain myös osaamisemme erilaisuus... mies on parempi perinteisissä miesten töissä ja minä perinteisissä naisten töissä. Sinkkuna pystyisin paremmin kehittymään siinä, missä olen nyt heikompi... parisuhteessa se herkästi menee siihen, että annan miehen hoitaa asian, kun osaa paremmin.
No sitten kai sun tarvii tehdä elämästäsi nautittavampaa pienellä aluevaltauksella?
No niinhän minä teenkin ja tietoisesti pyrin estämään itseäni luisumasta liian perinteiseen työnjakoon parisuhteessa. Pointtina oli todeta, että parisuhde herkästi (jos sitä ei tietoisesti pyri torjumaan) voi viedä perinteiseen rooliin sellaisenkin, joka ei siitä nauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös aika perinteinen työnjako. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että kumpikaan meistä ei osaisi tehdä muita hommia. Kyllä minä osaan vaihtaa lampun ja koota huonekaluja, mutta mies tykkää siitä enemmän niin miksi ei. Minä taas tykkään esim. pyykkäämisestä ja vaatteiden viikkauksesta.
Ei kaiken tarvitse olla mustavalkoista.
Vaikka itse oon fyysisesti vahva nainen ja Lara Croftin kaltainen, niin osaan silti nauttia naisellisuudesta. Itse teen kotityöt ja mies taas huoltaa auton, omanikin. Toki oon perehtynyt edes perusasioihin pahan päivä varalta. En voi ennustaa, jos oma mies sairastuisi vvaikkapa syöpään. Ei tällöin hänellä olisi aikaa korjailla autoa tai sitten hakisin apua ammatti-ihmiseltä, jos ei edes perusasiatkaan olisi hallussa. Pukeudun mekkoon ja korkkareihin ja mekkojeni alta paljastuu, että voimaa löytyy. Mulla on mustat pitkät hiuksetkin. Harva feministinainen on näin hyvässä kunnossa ja nehän halveksuu meitä fyysisesti vahvoja naisiakin kun pukeudumme mekkoihin emmekä näytä sukupuolettomilta. Vai oletteko nähneet munlaista amatsonia feministimiehen kanssa? Oletteko nähneet munlaista amatsonia sukupuolettomana?
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, elämme mieheni kanssa hyvin sukupuolirooleihin kangistuneina! MUTTA uskon vakaasti että se on syy meidän äärimmäisen upeaan suhteeseen ja kipinään joka vielä kymmenenkin aviovuoden jälkeen on kuin seurusteluaikoina.
Ihastuimme aikoinaan toisiimme hyvin ulkonäkökeskeisesti, eli katseemme kohtasivat kaupungilla ja se oli menoa. Huolehdimme molemmat itsestämme edelleen. Minä olen hyvin naisellinen nainen. Olen pienikokoinen ja pukeudun mielelläni mekkoihin ja korkokenkiin. Rakastan sitä että saan näyttää naiselta. Ja voitte ehkä kuvitella että myös mieheni rakastaa sitä.
Kotona meillä on nuodostunut ilman mitään sopimuksia pelisäännöt kotitöistä. Minä ylläpidän siisteyttä, teen ruuat ja olen rakastava ja hellä äiti pojillemme. Mieheni vastuulla on pihahommat ja auto. Imurointi ja luutuaminen ovat molempien vastuulla.
Olen niin onnellinen että meillä toimii suhde näin, mutta en kehtaisi ääneen sanoa etten ole koskaan vasaraa kädessä pitänyt tai tankannut autoa. Uskon että sukupuolen korostaminen suhteessa lisää seksuaalista halukkuutta ja lisää suhteeseen kipinää.
Kuinkahan paljon sitä kerrostalossa asuvana, autottomana ja omaa pihaa vailla olevana sitä meillä kipinät mahtaisivat sinkoilla, jos tässä kovin alkaisi kaavamaisesti toteuttamaan ja korostamaan sukupuoltaan ja sukupuoliroolejen erilaisuutta... Täytyisi varmaan aluksi mennä sohvalle pötköttään ja huikata kumppanille, että josko hän laittaisi pian jotain ruokaa ja toisi vaikka mulle yhden lonkeron... Hieman epäilen tuon seksuaalisen halukkuuden lisääntyvän, mutta mikä miä olen sanomaan, kun en omaa kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
Samaa mieltä! Ja olen tätä mieltä, vaikka pukeudun niihin mekkoihin ja joskus korkkareihinkin, koska niissä viihdyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vielä ”mekkoproblematiikkaa” enemmän ihmettelen feministi-inhoa. Eikö jokaisen naisen pitäisi ajaa maailman sorretuille naisille oikeuksia ja tasa-arvoa? Hämmentävää että nainen julistaa että en ole feministi. Jokaisen pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
Moni valkoisia cis/heteromiehiä vihaava kanssafeministisiaresi on eri mieltä kanssasi, mutta mitäs näistä. "Pakolliset" sukupuoliroolit ovat olleet passe jo iät ja ajat ilman nykysekofeminatsien meuhkaamistakin.
Missään ei sanota että feministisisarten tarvitsisi olla kaikista asioista samaa mieltä, sisaret kun muutenkin tuppaavat olemaan erilaisia, haluamaan erilaisia asioita jne, ihan niin kuin veljetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vielä ”mekkoproblematiikkaa” enemmän ihmettelen feministi-inhoa. Eikö jokaisen naisen pitäisi ajaa maailman sorretuille naisille oikeuksia ja tasa-arvoa? Hämmentävää että nainen julistaa että en ole feministi. Jokaisen pitäisi olla.
Hei, pikku newsflash sinulle: suomalaiset tavan ihmiset ovat jo melko "feministisiä" eli kannattavat tasa-arvoa melko oletusarvoisesti. Nykyinen kulttuurimarxistinen intersektionaalisuus taas on hulluutta, jolla ei ole oikean feminismin kanssa yhtään mitään tekemistä, vaikka se sen nimeä kantaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vielä ”mekkoproblematiikkaa” enemmän ihmettelen feministi-inhoa. Eikö jokaisen naisen pitäisi ajaa maailman sorretuille naisille oikeuksia ja tasa-arvoa? Hämmentävää että nainen julistaa että en ole feministi. Jokaisen pitäisi olla.
Mä voisin yhtä hyvin sanoa olevani sovinisti ja ajaa tasa-arvoa. En ole sitäkään enkä edes feministikään, vaan tasa-arvon kannalla. Kannatan musliminaisille oikeutta olla olematta aviomiehelleensä holhottava lapsi, päättää itse omista asioistaan ja oikeuden ajokorttiin jne. Muslimimaiden naisasianaiset ovat tuoneet huolensa esiin kuinka länsimaiden feministit eivät välitä heistä. Jos olisin alistettu, niin miksi ihmeessä mä sitten olen päässyt vartijakoulutukseen, lukioon, pukeutua nahkahameisiin ja saan käyttää maastokuvioisia asuja? Luulisi mieheni sellaisen jo kieltäneen jos hän olisi sovinisti. Kauan se "sovinisti" on jaksanut katsoa läpi sormien touhujani. Olisi sanonut suoraan jos ei haluaisi munlaista naista, niin emme tuhlaisi aikaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vielä ”mekkoproblematiikkaa” enemmän ihmettelen feministi-inhoa. Eikö jokaisen naisen pitäisi ajaa maailman sorretuille naisille oikeuksia ja tasa-arvoa? Hämmentävää että nainen julistaa että en ole feministi. Jokaisen pitäisi olla.
Hei, pikku newsflash sinulle: suomalaiset tavan ihmiset ovat jo melko "feministisiä" eli kannattavat tasa-arvoa melko oletusarvoisesti. Nykyinen kulttuurimarxistinen intersektionaalisuus taas on hulluutta, jolla ei ole oikean feminismin kanssa yhtään mitään tekemistä, vaikka se sen nimeä kantaakin.
Minusta taas suomalaisten tavat muuttuvat ihan yllättävän perinteisiksi siinä vaiheessa, kun vakiinttuvat parisuhteeseen. Nuorina, sinkkuina, vielä seurustellessaan naiset ja miehet vaikuttivat aivan erilaisilta.... parisuhteeseen mentyään ja viimeistään lapsia saatuaan järkyttävän monet muuttuvat paljon aikaisempaa perinteisemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
Moni valkoisia cis/heteromiehiä vihaava kanssafeministisiaresi on eri mieltä kanssasi, mutta mitäs näistä. "Pakolliset" sukupuoliroolit ovat olleet passe jo iät ja ajat ilman nykysekofeminatsien meuhkaamistakin.
Kerrassaan no big deal tavan normi suomalaiselle. Biologia se joka tapauksessa jyllää sinunkin viettiesi pohjalla, niin tosiaan; mitäs näistä.
Mä uskallan väittää, että jokainen, joka on "oikeasti" feministi, ei vihaa valkoisia cis-heteromiehiä kategorisesti. Olkiukkojen halveksunta (viha on liian voimakas sana) sitten tietysti asia erikseen, mutta en usko että tämä on vain meidän feministien etuoikeus ;)
Voitko vielä selventää, että miten biologia jyllää 43-vuotiaan velan kohdalla? :)
Jaa a. En kyllä oikeastikaan tiedä mistä teitä keskitien tolkun feministejä löytää kun ei ainakaan feministiblogeista tai hesarin toimittajakunnasta.
"Velan kohdalla"? Sori nyt käy vissiin hitaalla kun ei hiffaa.
Vela = vapaaehtoisesti lapseton.
Ah, en selkeästi vietä tarpeeksi aikaa netissä :D
Itse kysymykseen vastaus: lasten saaminen ei kai itsessään ole samassa mielessä biologinen tarve - ehkä pikemminkin sosiaalinen - vaan pikemminkin sitä edeltävä seksuaalisuus monine kehityshaaroineen. Sublimaatiokin on kehittyneissä maissa myös suuri vaikuttava monimutkainen voima, jota ei voi aliarvioida. Aivojen palautejärjestelmä on monimutkainen, mutta ei se estä välillä sohaisemasta pahimpien feministien aivopierujen pesään.
Seksin biologinen tarkoitus on tasan tarkkaan jälkeläisten tuottaminen maailmaan, ja se, että se tuntuu mukavalta takaa sen, että sitä harrastetaan tarpeellisessa määrin. Se että me pystymme kurkottamaan pelkän biologian ulkopuolelle johtaa sitten kaikkeen siihen kiinnostavaan sosiaaliseen ja kulttuuriseen koodistoon, joka sen ympärille on rakentunut. Siksi meillä on esimerkiksi veloja (kuen minä), tai niitä miehiä, jotka haluavat seksiä, mutta halveksivat niitä naisia, jotka sitä heidän kanssaan harjoittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, elämme mieheni kanssa hyvin sukupuolirooleihin kangistuneina! MUTTA uskon vakaasti että se on syy meidän äärimmäisen upeaan suhteeseen ja kipinään joka vielä kymmenenkin aviovuoden jälkeen on kuin seurusteluaikoina.
Ihastuimme aikoinaan toisiimme hyvin ulkonäkökeskeisesti, eli katseemme kohtasivat kaupungilla ja se oli menoa. Huolehdimme molemmat itsestämme edelleen. Minä olen hyvin naisellinen nainen. Olen pienikokoinen ja pukeudun mielelläni mekkoihin ja korkokenkiin. Rakastan sitä että saan näyttää naiselta. Ja voitte ehkä kuvitella että myös mieheni rakastaa sitä.
Kotona meillä on nuodostunut ilman mitään sopimuksia pelisäännöt kotitöistä. Minä ylläpidän siisteyttä, teen ruuat ja olen rakastava ja hellä äiti pojillemme. Mieheni vastuulla on pihahommat ja auto. Imurointi ja luutuaminen ovat molempien vastuulla.
Olen niin onnellinen että meillä toimii suhde näin, mutta en kehtaisi ääneen sanoa etten ole koskaan vasaraa kädessä pitänyt tai tankannut autoa. Uskon että sukupuolen korostaminen suhteessa lisää seksuaalista halukkuutta ja lisää suhteeseen kipinää.
Kuinkahan paljon sitä kerrostalossa asuvana, autottomana ja omaa pihaa vailla olevana sitä meillä kipinät mahtaisivat sinkoilla, jos tässä kovin alkaisi kaavamaisesti toteuttamaan ja korostamaan sukupuoltaan ja sukupuoliroolejen erilaisuutta... Täytyisi varmaan aluksi mennä sohvalle pötköttään ja huikata kumppanille, että josko hän laittaisi pian jotain ruokaa ja toisi vaikka mulle yhden lonkeron... Hieman epäilen tuon seksuaalisen halukkuuden lisääntyvän, mutta mikä miä olen sanomaan, kun en omaa kokemusta.
- Niin tuskin minua kaikki edes pitävät miehenä kun en ole asettunut saati rakentanut itse omin käsin meille -toistaiseksi lapsettomalle parille- omaa linnaa tai edes taloa. Ja annan oalle mielikuvan itsestäni viherpiipertäjä -rääpäleestä, kun en omista autoa. Ymmärrykseni on myös kovin rajoittunut, kun en ymmärrä miksi minun pitäisi erityisesti korostaa sitä, mitä sattumalta olen sukupuoleltani. Itse olen hyvilläni jos voin kulkea ja elää kumppanini kanssa rintarinnan kulkien ja vuoroin toinen toisiamme tukien. En erityisesti kaipaa parisuhteelta sitä, että jompikumpi meistä olisi erityisen paljon enemmän suhteessa sen vetäjä ja johtaja, joka määräisi sen suunnan ja tekisi isoimmat päätökset. Tai olisi suhteessa se johdettava ja suojeltava. Kumppani, jolla ei olisi koskaan tai vain harvoin oma mielipide tai halu tehdä ja toteuttaa jotain itse ja/tai yhdessä minun /tai muiden kanssa jotain olisi kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vielä ”mekkoproblematiikkaa” enemmän ihmettelen feministi-inhoa. Eikö jokaisen naisen pitäisi ajaa maailman sorretuille naisille oikeuksia ja tasa-arvoa? Hämmentävää että nainen julistaa että en ole feministi. Jokaisen pitäisi olla.
Hei, pikku newsflash sinulle: suomalaiset tavan ihmiset ovat jo melko "feministisiä" eli kannattavat tasa-arvoa melko oletusarvoisesti. Nykyinen kulttuurimarxistinen intersektionaalisuus taas on hulluutta, jolla ei ole oikean feminismin kanssa yhtään mitään tekemistä, vaikka se sen nimeä kantaakin.
Minusta taas suomalaisten tavat muuttuvat ihan yllättävän perinteisiksi siinä vaiheessa, kun vakiinttuvat parisuhteeseen. Nuorina, sinkkuina, vielä seurustellessaan naiset ja miehet vaikuttivat aivan erilaisilta.... parisuhteeseen mentyään ja viimeistään lapsia saatuaan järkyttävän monet muuttuvat paljon aikaisempaa perinteisemmiksi.
No se kai lienee itse kunkin oma valinta. Kenenkään ei ole pakko elää "perinteisesti", mitä sillä sitten tarkoitatkin. Minusta suomi on hyvin tasa-arvoinen maa, jossa sukupuolirooleja ollaan jo kymmeniä vuosia soviteltu omien mieltymysten mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vielä ”mekkoproblematiikkaa” enemmän ihmettelen feministi-inhoa. Eikö jokaisen naisen pitäisi ajaa maailman sorretuille naisille oikeuksia ja tasa-arvoa? Hämmentävää että nainen julistaa että en ole feministi. Jokaisen pitäisi olla.
Mä voisin yhtä hyvin sanoa olevani sovinisti ja ajaa tasa-arvoa. En ole sitäkään enkä edes feministikään, vaan tasa-arvon kannalla. Kannatan musliminaisille oikeutta olla olematta aviomiehelleensä holhottava lapsi, päättää itse omista asioistaan ja oikeuden ajokorttiin jne. Muslimimaiden naisasianaiset ovat tuoneet huolensa esiin kuinka länsimaiden feministit eivät välitä heistä. Jos olisin alistettu, niin miksi ihmeessä mä sitten olen päässyt vartijakoulutukseen, lukioon, pukeutua nahkahameisiin ja saan käyttää maastokuvioisia asuja? Luulisi mieheni sellaisen jo kieltäneen jos hän olisi sovinisti. Kauan se "sovinisti" on jaksanut katsoa läpi sormien touhujani. Olisi sanonut suoraan jos ei haluaisi munlaista naista, niin emme tuhlaisi aikaamme.
Ahaa, et vain tiedä, mitä feministi tarkoittaa. Tasa-arvon kannattajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vielä ”mekkoproblematiikkaa” enemmän ihmettelen feministi-inhoa. Eikö jokaisen naisen pitäisi ajaa maailman sorretuille naisille oikeuksia ja tasa-arvoa? Hämmentävää että nainen julistaa että en ole feministi. Jokaisen pitäisi olla.
Hei, pikku newsflash sinulle: suomalaiset tavan ihmiset ovat jo melko "feministisiä" eli kannattavat tasa-arvoa melko oletusarvoisesti. Nykyinen kulttuurimarxistinen intersektionaalisuus taas on hulluutta, jolla ei ole oikean feminismin kanssa yhtään mitään tekemistä, vaikka se sen nimeä kantaakin.
Minusta taas suomalaisten tavat muuttuvat ihan yllättävän perinteisiksi siinä vaiheessa, kun vakiinttuvat parisuhteeseen. Nuorina, sinkkuina, vielä seurustellessaan naiset ja miehet vaikuttivat aivan erilaisilta.... parisuhteeseen mentyään ja viimeistään lapsia saatuaan järkyttävän monet muuttuvat paljon aikaisempaa perinteisemmiksi.
No se kai lienee itse kunkin oma valinta. Kenenkään ei ole pakko elää "perinteisesti", mitä sillä sitten tarkoitatkin. Minusta suomi on hyvin tasa-arvoinen maa, jossa sukupuolirooleja ollaan jo kymmeniä vuosia soviteltu omien mieltymysten mukaisesti.
Meillä Suomessa ei ole koskaan ollut machojakaan, edes 1900-luvun alussakaan. Suomalaiset ovat aina olleet raskaan työn raatajia, myös naisetkin. Naisia tarvittiin saaristoissa, maalla, talouden hoidossa ja itsenäisyystaisteluissakin. Ei tarvinnut naisten keskittyä vain kynsien lakkaamiseen ja olla hauraita vaan pääsivät perunapelloilla tekemään töitä. Täällä naisia ei ole ikinä nähty hauraina olentoina vaan hiihtää piti kuten miestenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää itsekehu on että ”pukeudun mekkoin ja korkkareihin ja nautin naisellisuudestani, olkoon feministit kateellisia”??
Minä pukeudun justiin niinkuin haluan ja se ei ole mekko eikä korkkarit. En ole kyllä yhtään vähemmän nainen vaikken ulkoisesti yritä naisellisuuttani todistella. Mulla on ihan muut panostuksen kohteet elämässä ja olenkin erittäin menestynyt. Ulkonäköön satsaaminen ei ole sinoa tapa toteuttaa naiseuttaan!
En koe itseänikään vähemmän naiseksi lihaksieni takia. Jos joku feministi tulee mulle sanomaan että voin olla mies, niin loukkaannun siitä. En koe eläväni kahden sukupuolen välillä vaikka samaan aikaan mussa on vahvuutta ja kauneutta, samaan aikaan hoivaan ja suojelen.
Vielä ”mekkoproblematiikkaa” enemmän ihmettelen feministi-inhoa. Eikö jokaisen naisen pitäisi ajaa maailman sorretuille naisille oikeuksia ja tasa-arvoa? Hämmentävää että nainen julistaa että en ole feministi. Jokaisen pitäisi olla.
Hei, pikku newsflash sinulle: suomalaiset tavan ihmiset ovat jo melko "feministisiä" eli kannattavat tasa-arvoa melko oletusarvoisesti. Nykyinen kulttuurimarxistinen intersektionaalisuus taas on hulluutta, jolla ei ole oikean feminismin kanssa yhtään mitään tekemistä, vaikka se sen nimeä kantaakin.
Minusta taas suomalaisten tavat muuttuvat ihan yllättävän perinteisiksi siinä vaiheessa, kun vakiinttuvat parisuhteeseen. Nuorina, sinkkuina, vielä seurustellessaan naiset ja miehet vaikuttivat aivan erilaisilta.... parisuhteeseen mentyään ja viimeistään lapsia saatuaan järkyttävän monet muuttuvat paljon aikaisempaa perinteisemmiksi.
No se kai lienee itse kunkin oma valinta. Kenenkään ei ole pakko elää "perinteisesti", mitä sillä sitten tarkoitatkin. Minusta suomi on hyvin tasa-arvoinen maa, jossa sukupuolirooleja ollaan jo kymmeniä vuosia soviteltu omien mieltymysten mukaisesti.
Minusta se, että asiat menee jollain tapaa perinteiseen kaavaan, on osin rakenteidenkin vaikutusta, ei vain omaa valintaa.
Esimerkiksi perhe-elämässä voidaan joutua miettimään, kumpi jää kotiin, kun lapsi on pieni. Nainen jää, koska mies tienaa paremmin ja perheen kokonaistilanteen vuoksi arvioidaan, että miehen kannattaa olla töissä.
Eikä siihenkään voi vaikuttaa, millaiseen perheeseen syntyy. Minä esimerkiksi en voinut mitään sille, että synnyin perheeseen, jossa isäni kieltäytyi ottamasta minut mukaan raksahommiin, koska olin tyttö. Mieheni taas sai vasaran käteensä 5-vuotiaana. Tietysti olen aikuisena opetellut noita taitoja (koska ne ovat minua kiinnostaneet) ja miehenikin kanssa yhdessä olen oppinut paljon, mutta mitenkään en silti voi kuroa umpeen sitä osaamiseroa mikä on syntynyt siitä, että mies on saanut tehdä lapsesta asti ja minä en. Joten pakosta käytännön elämässä se vaikuttaa meidän kahden keskinäiseen työnjakoon... kun on kiire, se joka on jossain parempi, sen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
Moni valkoisia cis/heteromiehiä vihaava kanssafeministisiaresi on eri mieltä kanssasi, mutta mitäs näistä. "Pakolliset" sukupuoliroolit ovat olleet passe jo iät ja ajat ilman nykysekofeminatsien meuhkaamistakin.
Kerrassaan no big deal tavan normi suomalaiselle. Biologia se joka tapauksessa jyllää sinunkin viettiesi pohjalla, niin tosiaan; mitäs näistä.
Mä uskallan väittää, että jokainen, joka on "oikeasti" feministi, ei vihaa valkoisia cis-heteromiehiä kategorisesti. Olkiukkojen halveksunta (viha on liian voimakas sana) sitten tietysti asia erikseen, mutta en usko että tämä on vain meidän feministien etuoikeus ;)
Voitko vielä selventää, että miten biologia jyllää 43-vuotiaan velan kohdalla? :)
Jaa a. En kyllä oikeastikaan tiedä mistä teitä keskitien tolkun feministejä löytää kun ei ainakaan feministiblogeista tai hesarin toimittajakunnasta.
"Velan kohdalla"? Sori nyt käy vissiin hitaalla kun ei hiffaa.
Vela = vapaaehtoisesti lapseton.
Ah, en selkeästi vietä tarpeeksi aikaa netissä :D
Itse kysymykseen vastaus: lasten saaminen ei kai itsessään ole samassa mielessä biologinen tarve - ehkä pikemminkin sosiaalinen - vaan pikemminkin sitä edeltävä seksuaalisuus monine kehityshaaroineen. Sublimaatiokin on kehittyneissä maissa myös suuri vaikuttava monimutkainen voima, jota ei voi aliarvioida. Aivojen palautejärjestelmä on monimutkainen, mutta ei se estä välillä sohaisemasta pahimpien feministien aivopierujen pesään.
Seksin biologinen tarkoitus on tasan tarkkaan jälkeläisten tuottaminen maailmaan, ja se, että se tuntuu mukavalta takaa sen, että sitä harrastetaan tarpeellisessa määrin. Se että me pystymme kurkottamaan pelkän biologian ulkopuolelle johtaa sitten kaikkeen siihen kiinnostavaan sosiaaliseen ja kulttuuriseen koodistoon, joka sen ympärille on rakentunut. Siksi meillä on esimerkiksi veloja (kuen minä), tai niitä miehiä, jotka haluavat seksiä, mutta halveksivat niitä naisia, jotka sitä heidän kanssaan harjoittavat.
Se, että ihmisen seksuaalijärjestelmä :D ohjaa ihmistä palkitsemalla lisääntymään ei tarkoita sitä, että ihminen haluaa seksiä harrastaessaan suoraan lisääntyä vaan ihminen harrastaa seksiä lähinnä se mielihyvä ensisijaisesti mielissään.
Menee nyt vähän semantiikan puolelle, mutta se ensisijainen "tarve" on huumaantua seksin tunteesta - tai toisaalta seksinsaamisen sosiaalisesta tai psykologisesta palautteesta - ei pieni tekijä sekään. Siitä lapsensaamisesta huumaantuminen - ken sellaista kokee - lie sitten enempikin pitkäkestoista ja vähemmän intensiivistä, sosiaalista sorttia - toki sekin palautuu aivojen palautejärjestelmään. Kuten se kaikenlainen sublimaatiokin.
Vakka kantensa valitsee niin kuin sanotaan. Itsekin olen aina pitänyt vahvatahtoisista, "poikatyttömäisistä" ja osaavista naisista, joilla ei ole pelkästään peukalo persiissä ja prinsessaleikit menossa.
Feminatsipaskaa lukiessa vaan menee lukki silmään.