Lue keskustelun säännöt.
Sukupuoliroolit parisuhteessa
24.07.2018 |
Tunnustan, elämme mieheni kanssa hyvin sukupuolirooleihin kangistuneina! MUTTA uskon vakaasti että se on syy meidän äärimmäisen upeaan suhteeseen ja kipinään joka vielä kymmenenkin aviovuoden jälkeen on kuin seurusteluaikoina.
Ihastuimme aikoinaan toisiimme hyvin ulkonäkökeskeisesti, eli katseemme kohtasivat kaupungilla ja se oli menoa. Huolehdimme molemmat itsestämme edelleen. Minä olen hyvin naisellinen nainen. Olen pienikokoinen ja pukeudun mielelläni mekkoihin ja korkokenkiin. Rakastan sitä että saan näyttää naiselta. Ja voitte ehkä kuvitella että myös mieheni rakastaa sitä.
Kotona meillä on nuodostunut ilman mitään sopimuksia pelisäännöt kotitöistä. Minä ylläpidän siisteyttä, teen ruuat ja olen rakastava ja hellä äiti pojillemme. Mieheni vastuulla on pihahommat ja auto. Imurointi ja luutuaminen ovat molempien vastuulla.
Olen niin onnellinen että meillä toimii suhde näin, mutta en kehtaisi ääneen sanoa etten ole koskaan vasaraa kädessä pitänyt tai tankannut autoa. Uskon että sukupuolen korostaminen suhteessa lisää seksuaalista halukkuutta ja lisää suhteeseen kipinää.
Kommentit (67)
Mä olen kanssa tuommoinen "naisellinen nainen", eli hameita, mekkoja ja korkokenkiä ympäri vuoden. Säännölliset käynnit kampaajalla, kynsihuollossa, kosmetologilla ja mani-pedit kuuluvat asiaan. Ehostan joka päivä.
Mies kantaa kauppakassit autosta kotiin, avaa mulle ovet jos ollaan yhdessä liikenteessä jne. Osaan tarvittaessa tietysti myös tehdä ns. miesten hommia kuten huoltaa oman autoni (rajoitetusti tosin), tehdä pikkuremppoja ym, sillä en halua olla avuton vaikka preferoinkin että mies tekee.
Meillä sitten taas sukupuolirooleista poikkeavasti mies hoitaa kodin yleisen siisteyden ja ruuanlaiton myös (viikolla), hän on opiskelija ja minä kokopäivätöissä. Ei ole "kipinää" mitenkään laimentanut, päin vastoin kun ajattelee että ei tarvi vielä töitten päälle tehdä kaikkia kotihommia niin energiaa jää sitten toisen "huomioimiseen" enemmän ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Eiköhän se kipinä säily siksi, että te molemmat arvostatte perinteisiä rooleja eikä varsinaisesti niistä rooleista. Teillä on siis samat arvot.
Meillä teidän roolit ei toimis yhtään. Asutaan kerrostalossa, joten ulkohommia ei ole. Auto viedään korjaamolle, jos on vikaa. Rikkinäiset kodinkoneet korjaa huoltoyhtiö. Mies ei siis tekisi mitään kotitöitä teidän rooleilla. Meillä miehelle pääasiassa kuuluu tiskit ja ruoan laitto, mulle pyykit ja siivoaminen. Olen lasten kanssa kotona, niin heidän kanssaan mun tulee luonnollisestikin tehtyä toistaiseksi enemmän kotitöitä kuin mies tekee.
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Meillä mies on kotona hoitaen lapset ja kodin. Itse teen töitä hyvin miesvaltaisessa yhteisössä ja ammatissa. En pukeudu erityisen naisellisesti ja meikkaaminenkin on satunnaista. Silti olemme nainen ja mies suhteessamme, kipinäkin on tallella. Mieheni on sanonut kokevansa pärjäämiseni "äijäporukassa" seksikkäänä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukupuoliroolit näkyvät siinä että mies tienaa enemmän rahaa ja minä huonopalkkaisena maksan elämisessämme vähemmän. Mieheni kokee olevansa perheenpää ja annan hänen näin luulla :D
Näinhän se on tainnut iät ja ajat olla, että mies esiintyy perheen päänä ja nainen johtaa kaikkea kulissien takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
Moni valkoisia cis/heteromiehiä vihaava kanssafeministisiaresi on eri mieltä kanssasi, mutta mitäs näistä. "Pakolliset" sukupuoliroolit ovat olleet passe jo iät ja ajat ilman nykysekofeminatsien meuhkaamistakin.
Kerrassaan no big deal tavan normi suomalaiselle. Biologia se joka tapauksessa jyllää sinunkin viettiesi pohjalla, niin tosiaan; mitäs näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, mä luulin että tämä olisi ollut kiinnostava ketju, jossa olisi tehty havaintoja siitä, miten tietyt sukupuoliroolit meinaa ottaa vallan, vaikkei itse sitä tahtoisi.
Mua esimerkiksi ärsyttää se, miten parisuhde saa musta esiin vanhanaikaisia piirteitä, joita en itse yhtään arvosta. Kotoa opittu malli on vahva, vaikka haluaisi olla toisenlainen, paljon nykyaikaisempi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Öh miten feminismi sulkee pois perinteiset sukupuoliroolit suhteen sisällä jos se on molemmille ok? Ai ei voi kannattaa tasa-arvoa jos ei ole kalju ja ja pukeudu maastohousuihin? Kerron salaisuuden: feministi voi pitää pelkkiä mekkoja, olla hoitoalalla töissä ja laitattaa geelikynnet ja silti pitää itseään yhtä arvokkaana ihmisenä kuin joku mies, Mieti?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä kaltaisistasi teeskentelevistä kanoista. Vasaran kädessä pysyminen tai tankkaaminen ja renkaitten vaihtotaito ei riipu sukupuolesta vaan siitä haluaako oppia ja pärjätä itse vai ei. Itselläni on tekniikan alalta tutkinto, tissit ja lantio löytyy, mutta en käytä mekkoja, hameita tai meikkiä. Mieheni on tasaveroinen kumppanini ja ihan ilman mitään roolituksia suhteemme on läheinen ja rakastava. Ihmeen kehno provo porvoolaiselta. 0/5
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
Moni valkoisia cis/heteromiehiä vihaava kanssafeministisiaresi on eri mieltä kanssasi, mutta mitäs näistä. "Pakolliset" sukupuoliroolit ovat olleet passe jo iät ja ajat ilman nykysekofeminatsien meuhkaamistakin.
Kerrassaan no big deal tavan normi suomalaiselle. Biologia se joka tapauksessa jyllää sinunkin viettiesi pohjalla, niin tosiaan; mitäs näistä.
Mä uskallan väittää, että jokainen, joka on "oikeasti" feministi, ei vihaa valkoisia cis-heteromiehiä kategorisesti. Olkiukkojen halveksunta (viha on liian voimakas sana) sitten tietysti asia erikseen, mutta en usko että tämä on vain meidän feministien etuoikeus ;)
Voitko vielä selventää, että miten biologia jyllää 43-vuotiaan velan kohdalla? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äh, mä luulin että tämä olisi ollut kiinnostava ketju, jossa olisi tehty havaintoja siitä, miten tietyt sukupuoliroolit meinaa ottaa vallan, vaikkei itse sitä tahtoisi.
Mua esimerkiksi ärsyttää se, miten parisuhde saa musta esiin vanhanaikaisia piirteitä, joita en itse yhtään arvosta. Kotoa opittu malli on vahva, vaikka haluaisi olla toisenlainen, paljon nykyaikaisempi nainen.
Ideologia ehkä hyvä, mutta todellisuus tuppaa aina lopulta viemään voiton. Onko kyse opitusta mallista vaiko mallista, joka orgaanisesti muodostuu sukupuolien ominaisuuksista?
Mitä piirteitä et arvosta ja millainen on se "toisenlainen nykyaikainen nainen"?
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
Moni valkoisia cis/heteromiehiä vihaava kanssafeministisiaresi on eri mieltä kanssasi, mutta mitäs näistä. "Pakolliset" sukupuoliroolit ovat olleet passe jo iät ja ajat ilman nykysekofeminatsien meuhkaamistakin.
Kerrassaan no big deal tavan normi suomalaiselle. Biologia se joka tapauksessa jyllää sinunkin viettiesi pohjalla, niin tosiaan; mitäs näistä.
Mä uskallan väittää, että jokainen, joka on "oikeasti" feministi, ei vihaa valkoisia cis-heteromiehiä kategorisesti. Olkiukkojen halveksunta (viha on liian voimakas sana) sitten tietysti asia erikseen, mutta en usko että tämä on vain meidän feministien etuoikeus ;)
Voitko vielä selventää, että miten biologia jyllää 43-vuotiaan velan kohdalla? :)
Jaa a. En kyllä oikeastikaan tiedä mistä teitä keskitien tolkun feministejä löytää kun ei ainakaan feministiblogeista tai hesarin toimittajakunnasta.
"Velan kohdalla"? Sori nyt käy vissiin hitaalla kun ei hiffaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
Moni valkoisia cis/heteromiehiä vihaava kanssafeministisiaresi on eri mieltä kanssasi, mutta mitäs näistä. "Pakolliset" sukupuoliroolit ovat olleet passe jo iät ja ajat ilman nykysekofeminatsien meuhkaamistakin.
Kerrassaan no big deal tavan normi suomalaiselle. Biologia se joka tapauksessa jyllää sinunkin viettiesi pohjalla, niin tosiaan; mitäs näistä.
Mä uskallan väittää, että jokainen, joka on "oikeasti" feministi, ei vihaa valkoisia cis-heteromiehiä kategorisesti. Olkiukkojen halveksunta (viha on liian voimakas sana) sitten tietysti asia erikseen, mutta en usko että tämä on vain meidän feministien etuoikeus ;)
Voitko vielä selventää, että miten biologia jyllää 43-vuotiaan velan kohdalla? :)
Jaa a. En kyllä oikeastikaan tiedä mistä teitä keskitien tolkun feministejä löytää kun ei ainakaan feministiblogeista tai hesarin toimittajakunnasta.
"Velan kohdalla"? Sori nyt käy vissiin hitaalla kun ei hiffaa.
Vela = vapaaehtoisesti lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, mä luulin että tämä olisi ollut kiinnostava ketju, jossa olisi tehty havaintoja siitä, miten tietyt sukupuoliroolit meinaa ottaa vallan, vaikkei itse sitä tahtoisi.
Mua esimerkiksi ärsyttää se, miten parisuhde saa musta esiin vanhanaikaisia piirteitä, joita en itse yhtään arvosta. Kotoa opittu malli on vahva, vaikka haluaisi olla toisenlainen, paljon nykyaikaisempi nainen.
Ideologia ehkä hyvä, mutta todellisuus tuppaa aina lopulta viemään voiton. Onko kyse opitusta mallista vaiko mallista, joka orgaanisesti muodostuu sukupuolien ominaisuuksista?
Mitä piirteitä et arvosta ja millainen on se "toisenlainen nykyaikainen nainen"?
Kyse ei nyt ole ideologiasta, vaan tunteesta. En nauti elämästäni silloin, jos luiskahdan perinteiseen naisen rooliin.
Esimerkiksi mussa meinaa tapahtua se, että alan keskittyä kokkailuun ja sisätöihin enemmän ja rakentamiseen ja fiksailuun vähemmän, jos olen parisuhteessa. Sinkkuna teen molempia, mutta parisuhteessa työnjako muuttuu perinteisemmäksi. Itse nauttisin (molempien asioiden) tekemisestä enemmän, jos ne jakautuisivat 50/50.
Toisaalta tähän nykysuhteessa on vienyt osittain myös osaamisemme erilaisuus... mies on parempi perinteisissä miesten töissä ja minä perinteisissä naisten töissä. Sinkkuna pystyisin paremmin kehittymään siinä, missä olen nyt heikompi... parisuhteessa se herkästi menee siihen, että annan miehen hoitaa asian, kun osaa paremmin.
Jaa jaa samaa juttua taas... eli perinteiset sukupuoliroolit, olen ihanan naisellinen ja pukeudun mekkoon jne.
Kuule ne perinteiset roolit ei ole onnen tae. Minä naisena olen perheen ”mies” kaikin tavoin. Teen päätökset, toteutan ne, tienaan 1,5x miestä enemmän, urani on paljon miestäni parempi (olen johtotehtävissä), hoidan raha-asiat.... niin, ja rakensin perheemme talon, siis minä NAINEN, ihan oli opeteltavissa oleva homma.
Ja ihan on onnellinen liitto. Ai niin mutta eihän se voi oikeasti sitä olla kun on sukupuoliroolit väärinpäin!
T. Tekniikan tohtori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan monetkin feministeiksi julistautuvat aatteenpalon räksyttäjät ovat hyvin sukupuoliroolittuneita - mutta vain kun todellinen alkumies tulee kohdalle. Länsimainen peesaava nössömies on vain nyrkkeilysäkki, johon purkaa kiukuttelunsa ja joka kulkee jatkuvasti veitsen terällä...
Minä olen feministi. Sukupuoliroolittuminen on minun_oma_valintani, johon feminismi on antanut minulle mahdollisuuden. Minun ei ole pakko pitää mekkoja tai leipoa pullaa ollakseni "nainen". Minun feministisyyteni ei myöskään poissulje sitä, että haluan miehen olevan meillä ns. perheen pää.
Moni valkoisia cis/heteromiehiä vihaava kanssafeministisiaresi on eri mieltä kanssasi, mutta mitäs näistä. "Pakolliset" sukupuoliroolit ovat olleet passe jo iät ja ajat ilman nykysekofeminatsien meuhkaamistakin.
Kerrassaan no big deal tavan normi suomalaiselle. Biologia se joka tapauksessa jyllää sinunkin viettiesi pohjalla, niin tosiaan; mitäs näistä.
Mä uskallan väittää, että jokainen, joka on "oikeasti" feministi, ei vihaa valkoisia cis-heteromiehiä kategorisesti. Olkiukkojen halveksunta (viha on liian voimakas sana) sitten tietysti asia erikseen, mutta en usko että tämä on vain meidän feministien etuoikeus ;)
Voitko vielä selventää, että miten biologia jyllää 43-vuotiaan velan kohdalla? :)
Jaa a. En kyllä oikeastikaan tiedä mistä teitä keskitien tolkun feministejä löytää kun ei ainakaan feministiblogeista tai hesarin toimittajakunnasta.
"Velan kohdalla"? Sori nyt käy vissiin hitaalla kun ei hiffaa.
Vela = vapaaehtoisesti lapseton.
Ah, en selkeästi vietä tarpeeksi aikaa netissä :D
Itse kysymykseen vastaus: lasten saaminen ei kai itsessään ole samassa mielessä biologinen tarve - ehkä pikemminkin sosiaalinen - vaan pikemminkin sitä edeltävä seksuaalisuus monine kehityshaaroineen. Sublimaatiokin on kehittyneissä maissa myös suuri vaikuttava monimutkainen voima, jota ei voi aliarvioida. Aivojen palautejärjestelmä on monimutkainen, mutta ei se estä välillä sohaisemasta pahimpien feministien aivopierujen pesään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, mä luulin että tämä olisi ollut kiinnostava ketju, jossa olisi tehty havaintoja siitä, miten tietyt sukupuoliroolit meinaa ottaa vallan, vaikkei itse sitä tahtoisi.
Mua esimerkiksi ärsyttää se, miten parisuhde saa musta esiin vanhanaikaisia piirteitä, joita en itse yhtään arvosta. Kotoa opittu malli on vahva, vaikka haluaisi olla toisenlainen, paljon nykyaikaisempi nainen.
Ideologia ehkä hyvä, mutta todellisuus tuppaa aina lopulta viemään voiton. Onko kyse opitusta mallista vaiko mallista, joka orgaanisesti muodostuu sukupuolien ominaisuuksista?
Mitä piirteitä et arvosta ja millainen on se "toisenlainen nykyaikainen nainen"?
Kyse ei nyt ole ideologiasta, vaan tunteesta. En nauti elämästäni silloin, jos luiskahdan perinteiseen naisen rooliin.
Esimerkiksi mussa meinaa tapahtua se, että alan keskittyä kokkailuun ja sisätöihin enemmän ja rakentamiseen ja fiksailuun vähemmän, jos olen parisuhteessa. Sinkkuna teen molempia, mutta parisuhteessa työnjako muuttuu perinteisemmäksi. Itse nauttisin (molempien asioiden) tekemisestä enemmän, jos ne jakautuisivat 50/50.
Toisaalta tähän nykysuhteessa on vienyt osittain myös osaamisemme erilaisuus... mies on parempi perinteisissä miesten töissä ja minä perinteisissä naisten töissä. Sinkkuna pystyisin paremmin kehittymään siinä, missä olen nyt heikompi... parisuhteessa se herkästi menee siihen, että annan miehen hoitaa asian, kun osaa paremmin.
No sitten kai sun tarvii tehdä elämästäsi nautittavampaa pienellä aluevaltauksella?
Kun molemmat paskottavat Oivaa käsienpesualtaaseen niin silloin ollaan tasa-arvoisia.
Meillä sukupuoliroolit näkyvät siinä että mies tienaa enemmän rahaa ja minä huonopalkkaisena maksan elämisessämme vähemmän. Mieheni kokee olevansa perheenpää ja annan hänen näin luulla :D