Lause, jota kuulet jonkin ulkoisen ominaisuutesi takia usein?

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla noin lyhyt?

Samaa kuulen minäkin. Kuten myös ”Ai oletko jo täysi-ikäinen, ajattelin ettet ole kun olet niin lyhyt...” eikä tuota kuule missään kassalla vaan ihan normaalissa keskustelussa.

Sitten vielä:

”Kuinka pitkä olet?”

Siis mitäh, mitäs se kenellekään kuuluu.

Ja joo, ihan puolitutut kyselee keskustelun aloituksena. Saattaa joskus joku tuntematonkin.

Ja jos joku miettii, niin lyhyt olen mutten kuitenkaan lyhytkasvuinen. Ja vaikka olisinkin, niin ei minun pituus silti kenellekään kuuluisi.

Lihavuudestani saan kuulla.

Kun olin lastentarha töissä yksi lapsi kostteli sormella mahaani ja haukkui lihavaksi.

"sun pitäis tehdä mallin töitä"

koska olen pitkä ja hoikka. ja nykyään jo ihan yli-ikäinen varmasti ko. hommiin.

Et voi olla sinkku! ;)

Vierailija kirjoitti:

"Ota sä tää viimenen pulla, kun suhun kyllä mahtuu"

Olen siis hoikka, mutta en mitenkään huomiotaherättävän, vaan ihan normaalipainoinen. Tällaisiin olen joskus todennutkin, että "eipä tuolla logiikalla kauaa mahdu". Ihan kuin ainoa syömisen/syömättä jättämisen motiivi voisi olla se, onko "varaa" syödä vähän ylimääräistä. Ei esim. se, että ei halua tukkia kroppaansa valkoisella viljalla ja sokerilla, vaikka se pulla ei sinne vyötärölle saman tien jämähtäisikään. 

Tämä! Siinä huvittaa sen ontuva logiikka. Juuri siksi mä olen hoikka, että olen jättänyt ne pullat syömättä. En olisi enää, jos niitä vetäisin niin paljon kuin haluaisin! Ihan kumma ajatus, et "sulla on varaa syödä, koska oot hoikka". Jos söisin en olis.

Oletko adoptoitu? Oletko suomalainen? Onko sinulla ja veljelläsi eri isä?

En ole adoptoitu, olen täysin suomalainen, kuten perheeni ja sukunu, minulla ja veljelläni on sama isä.

Vanhempani ja veljeni ovat siis hyvin vaaleita, sinisilmäisiä ja hyvin suomalaisen näköisiä. Minä satuin perimään isoisoisoäitini tummat silmät, hiukset, ripset ja hieman tummemman ihon ja ison perseen. 

Tiedostan kyllä, että en ole supisuomalaisen näköinen, mutta kasvonpiirteeni ovat selvästikkin vanhemmiltani, samoin pituuteni. Silti jaksetaan kysellä ja ihmetellä.

Oletko oikeasti täysin suomalainen?

Sullahan on vähän kuin kolmas tissi. (Kylkiluuni töröttävät vasemmalla puolella, ja jos oikaisen itseni niin, että se oikein näkyy, valehtelematta se näyttää kolmannelta rinnalta)

Kamalan paksut hiukset! -niin on

Onks sulla pidennykset? -ei nää vaan kasvaa

Millä sä värjäät sun kulmat? -en millään (en edes tiennyt, että niitä kuuluisi jollain värjätä ennen kun ihmiset alko kyselemään 😶)

Olen lyhyt ja mulla on myös lyhyt tukka joten baarissa yleensä tämän suuntaista:

"Näytät pikkupojalta"

"Ootpa lyhyt"

"Anteeks mutta minkä ikäinen oikein oot?" tai "Ooks alaikänen, saaks sä ees olla täällä :D"

Alkaa LIEVÄSTI jo kyllästyttämään ku tarpeeks monta kertaa kuulee samat kommentit

Miksi sulla on noin paljon tatuointeja? Koska minä haluan.

Käytän kesät talvet hametta, siitä kuulemiseni mukaan voi päätellä kaikenlaista. Esim. olen pokaamassa jatkuvasti miehiä, Olen menossa jatkuvasti bilettämään, olen jatkuvasti humalassa, olen tyrkky, olen kaupan, palelen, en osaa pukeutua, olen olevinani jne.. naisia ottaa hame oikein urakalla kupoliin 23 asteen pakkasessa bussipysäkillä oon kuunnellut julkista haukuntaa ja ihmettelyä kuinka kehtaan. Minä kehtaan mulla on meinaan sääret sellaiset että niitä kannattaa esitellä.

"Miten sun otsa on noin ryppyinen?"

Kulmia kohottaessa minulla on ollut syvät rypyt varmaan koko elämäni ajan, kun jo ala-asteella kuulin näitä kommentteja. Siinä sitten joukolla muut nauroivat. Onneksi olen oppinut pitämään ilmeikkäistä kasvoistani, minulla on jopa ilmeitä joita jotkut eivät ole koskaan nähneet kenenkään muun kasvoilla. Oma mieheni joutuu aina kysymään, mitä mietin kun ilmeeni muuttuu niin herkästi. Itse rakastan isäni naururyppyjä silmäkulmissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinäkin aina vaan murjotat, hymyilisit edes joskus. (Resting bitch Face)

Mulla päinvastoin: "Aina sä oot niin iloinen ja hyvällä tuulella!" Oikeasti olen melankolinen ja vetäytyvä hissukka. Naamani vaan on anatomialtaan "hymyilevä" ihan perusasennossa.

age is just a number kirjoitti:

"En olisi arvannut että olet jo noin vanha!" 

(Jos joku kysyy ikääni ja kerron sen.)

Tämä on kyllä näin 40-plussana jo ihan puhdas kohteliaisuus :D 

Kukaan ei usko, mutta kerronpa silti. Olen 63-vuotias ja kuulen tuota nuorennäköisyys- ja vanhenemattomuusjuttua usein. Sanoja ovat usein naiset, että ei ole pelkästään miehistä ihailua. Ne enemmän "kuolaa", eivät niinkään verbalisoi.

Kun ihmiset tulevat tietämään ketkä ovat lapsiani, he kysyvät, että kuinka nuorena olen lapseni saanut. Ihan olin aikuinen, 25-vuotias esikoisen saadessani.

Ja juu, mukavaahan tämä on, geenit vissiin hyvät, äitini säilyi nuorekkaana kuolemaansa saakka, vaikka vakavasti pitkään sairasti.

Kurveista kiitellään myös, olen tiimalasityyppiä, löytyy rinnat ja peffa, noiden lisäksi selvästi erottuva vyötärö.

Vierailija kirjoitti:

"Siis... miten vanha sä oletkaan?" Ei, en ole teini, kyllä, tiedän että näytän 16-vuotiaalta.

Tämä. Se hämmennys joka keskustelukumppanin kasvoille leviää, kun jostain selviääkin etten olekaan alaikäinen on nykyään aika huvittavaakin ("joo munkin pitäisi viedä auto huoltoon, viime kerrasta on niin pitkä aika että jännittää ajaa töihin sillä rotiskolla..."). Äänensävy muuttuu heti ja tämä pohtii selkästi hetken olenko töissäkäyvä, auton omistava juuri 18v täyttänyt vai nuoren näköinen aikuinen. Teini-ikäisetkin on luulleet minua joko samanikäiseksi tai nuoremmaksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Käytän kesät talvet hametta, siitä kuulemiseni mukaan voi päätellä kaikenlaista. Esim. olen pokaamassa jatkuvasti miehiä, Olen menossa jatkuvasti bilettämään, olen jatkuvasti humalassa, olen tyrkky, olen kaupan, palelen, en osaa pukeutua, olen olevinani jne.. naisia ottaa hame oikein urakalla kupoliin 23 asteen pakkasessa bussipysäkillä oon kuunnellut julkista haukuntaa ja ihmettelyä kuinka kehtaan. Minä kehtaan mulla on meinaan sääret sellaiset että niitä kannattaa esitellä.

Onks sun elämä tosiaan vaan tuota "säärien esittelyä"?

”Ootko sä laihtunut? Varmasti oot!”

No itsestäni ei ainakaan tunnu siltä. ”En oo, kauhee mahamakkara mulla.” Ja sitten puristan mahamakkaraa tai taputan vatsaa.

Sitten vastapuoli vastaa: ” Eihän tuo nyt mikään iso ole. Kato vaikka tätä mun röllykkää”. Ja hän taputtaa omaa vatsaansa. 😁

Ehkä enemmän sukulaisten keskuudessa tää. Vieraammat ei ehkä näin tuttavallisia olis. 🤔

Ah, onpa täällä paljon muitakin jotka saavat kuulla vähäisestä pituudestaan! Mulla kans juuri nämä "Oletpa lyhyt/pieni!", "Olet varmaan (alle) tän ja tän ikäinen/tosi nuori!" (olen 28) ja vahvat epäilyt esim. alaikäisyydestä tai kykenemättömyydestä johonkin tehtävään vähäisen koon tai iän takia ovat ihan peruskauraa. Tai se, että ihan tuntemattomatkin täysin häpeilemättä kysyvät suunnilleen aloituslauseena pituuttani (152 cm). Mitään kääpiöläppää en ihme kyllä ole vielä koskaan kuullut, vaikka sitä ilmeisesti heitellään ihan yleisesti 10+cm pitemmillekin. Ihan hyvin olen elämässäni, työssäni ja ihmissuhteissani pärjännyt näin alamittaisenakin, kiitos vaan kysymästä.

Sen olen myös vuosien varrella oppinut, että lyhyt nainen ei koskaan voi olla esim. kaunis tai näyttävä (vaikka olisi kuinka pukeutunut ja laittautunut), vaan aina söpö, suloinen, nätti tms. Kiitos vaan jos joku kehuu tai ulkonäöstäni positiivisesti ajattelee, mutta kyllä tuo on tähän ikään mennessä alkanut jo aika tavalla ärsyttää.

Ompa sulla pienet jalat ja kädet, vaikka oot noin pitkä? Juu, olen 176cm ja jalkani koko on 34-35, tiedän ne näyttää oudoilta, mutta minkäpä minä niille voin.

”Onpas sulla pitkät hiukset. En oo tajunnutkaan ku ne on ollu aina kiinni.” Mä sit aina oon sillei ”aijaa, on vai? No en mä ookkaan kyllä kolmeen vuoteen käynykkään parturissa”. Pitäs kyllä mutta ei vaan oo saanu aikaiseksi.

”Onpas sulla pitkät silmäripset.” On toinen kohteliaisuus jota sain kuulla jossain vaiheessa aika useinkin.

Nykyisin kehutaan silmälaseja. ” Onpas kivat noi sun uudet lasit”.