Sain eilen tietää että olen elänyt valheessa koko elämäni.

Ota yhteyttä isääsi ja kysele, kenestä voisi olla kyse. Tuo että isäsi puhuu sinusta "ihmelapsena" kertoo kyllä siitä, että kaikesta huolimatta olet ollut hänelle tärkeä. Kysy suostuisiko hän isyystestiin.

Joku varmaan neuvoo laittamaan äitisi nuoruudenkuvan faceen ja kyselemään kaikelta kansalta, että "oliko sulla yhden yön juttu tämän naisen kanssa 20 vuotta sitten", mutta älä tee sitä. Juttele äitisi kanssa. Puhuukohan hän varmasti totta? Tästä syystä asia pitäisi testata eli ensin selvittää onko isäsi biologinen isäsi vai höpöttääkö äitisi omiaan.

1: isäni ei tiedä äidin syrjähypystä, eikä äitini halua siitä puhuttavan isälle. Äiti saattaa yhä pelätä, että isäni tulisi hänen kotiovelle meuhkaamaan vaikka tapahtuneesta on 18 vuotta. Lisäksi en tiedä, uskaltaisinko kysyä isältäni tällaista palvelusta. Voisi syttyä aika myrsky.

Ap

Voi hyvänen aika mikä tilanne ja mikä perhe...

3: Tunnet meidän perheen vissiin hyvinkin.

Vierailija kirjoitti:

1: isäni ei tiedä äidin syrjähypystä, eikä äitini halua siitä puhuttavan isälle. Äiti saattaa yhä pelätä, että isäni tulisi hänen kotiovelle meuhkaamaan vaikka tapahtuneesta on 18 vuotta. Lisäksi en tiedä, uskaltaisinko kysyä isältäni tällaista palvelusta. Voisi syttyä aika myrsky.

Ap

Uhkaa kertoa syrjähypystä jos äitisi ei paljasta nimeä.

Veikkaan, että ap:n isä (siis se jota ap on pitänyt isänään) ei tiedä kuka on oikea isä. 

Jotenkin sinun täytyy pusertaa totuus irti äidistäsi. Mutta kun äitisi on kerran valehdellut sinulle jo 18 vuotta, niin mistä tiedät, että hän puhuu totta, jos sanoo jonkun miehen nimen? Tai väittää että kyseessä oli joku baaripano tms? Voit luottaa totuuteen vasta isyystestin tekemisen jälkeen.

No ompas sulla ilkee äiti. Sulla on oikeus tietää kuka sun biologinen isä on.

5: siinä tapauksessa, jos äiti ei millään muulla keinolla kerro.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1: isäni ei tiedä äidin syrjähypystä, eikä äitini halua siitä puhuttavan isälle. Äiti saattaa yhä pelätä, että isäni tulisi hänen kotiovelle meuhkaamaan vaikka tapahtuneesta on 18 vuotta. Lisäksi en tiedä, uskaltaisinko kysyä isältäni tällaista palvelusta. Voisi syttyä aika myrsky.

Ap

Uhkaa kertoa syrjähypystä jos äitisi ei paljasta nimeä.

Jos ei toimi, niin uhkaa myös katkaista välit äitiisi lopullisesti, jos ei kerro totuutta isästäsi. Ja ole valmis toteuttamaan tuo uhkaus. 

On myös sellainen vaihtoehto, että otat itsestäsi DNA-testin ja etsit matcheja sukututkimussivuilla. Itse teetin MyHeritagessa. Sillä tavalla saatat löytää muita kuin äidin puolen sukulaisia, mistä pääset ehkä isän jäljille.

Itse en tiedä kumpaakaan biologista vanhempaani enkä koskaan voi tietääkään. Minut adoptoitiin ulkomailta, tapaus oli sellainen että ilmeisimmin päihdeongelmainen ja koditon äiti oli tullut sairaalaan synnyttämään ja jättänyt lapsen sinne. Adoptointimaassa oli sellainen käytäntö, että pystyy tulemaan nimettömänä synnyttämään ja jättämään lapsen laitokselle, josta se adoptoidaan, tämä oli otettu käyttöön ei-toivottujen lasten surmien estämiseksi. Siihen aikaan kun avioton lapsi saattoi olla liian suuri häpeä ja este äidin tulevalle elämälle, tai sitten osa ei vaan pystynyt huolehtimaan lapsesta.

Minua tuo asia ei ole kauheastsi koskaan kiusannut, ainoastaan se että vanhempani kertoivat minulle tästä vasta kun olin 16-vuotias. Olin nimittäin jo ehkä nelivuotiaasta ihmetellyt, että olin ihan erilainen kuin muut perheen jäsenet, koin itseni huonommaksi ja vääränlaiseksi. Olin tumma kun muut muut oli vaaleita - kyselinkin tästä joskus  mutta isä sanoi että hänen sukuaan on karjalasta ja sieltä tulee tummatukkaista perimää. Pahempi kuitenkin oli temperamentin ja luonteen epäyhteensopivuus hiljaiseen, hillittyyn perheeseeni. Aina minä "möläytin" impulsiivisuuttani jotain ja minulle huudettin. Koskaan en osannut olla oikeanlainen harkitsevainen, vähän vetäytyvä, nöyrä tapaus vaikka kuinka yritin. Kun lopulta sain tietää huomattavasti eteläisemmistä sukujuuristani, tajusin että ehkäpä se minun temperamentti tosiaan on ihan veren peruja erilainen, eikä se ole mikään huonous tai vika.

6: äiti on ennenkin vitsaillut että "ei se nyt varmaa edes ole onko hän isäsi", tämäkin jo hämmentänyt minua. Mutta eilen äiti avautui asiasta ensimmäistä kertaa enemmän kertoen, kuinka hän ja tämä mies tapailivat ja lopulta päätyivät sänkyyn ja 9 kuukauden päästä minä olin maailmassa. Äiti sanoo, että isälläni ei ole väliä koska olin hänen oma projektinsa. Joo, ehkä äidilleni sillä ei ole väliä, mutta minulle on, koska olen mahdollisesti elänyt valheessa ikäni enkä halua miettiä kukakohan isäni mahtaa olla.

7: sanoin äidilleni myös että minulla on oikeus tietää. Enkä ymmärrä miksi hän salailee.

Ap

Hohhoijaa! Ihminen on oma itsensä täysin riippumatta isästä ja äidistä yms. genetiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tiedä kumpaakaan biologista vanhempaani enkä koskaan voi tietääkään. Minut adoptoitiin ulkomailta, tapaus oli sellainen että ilmeisimmin päihdeongelmainen ja koditon äiti oli tullut sairaalaan synnyttämään ja jättänyt lapsen sinne. Adoptointimaassa oli sellainen käytäntö, että pystyy tulemaan nimettömänä synnyttämään ja jättämään lapsen laitokselle, josta se adoptoidaan, tämä oli otettu käyttöön ei-toivottujen lasten surmien estämiseksi. Siihen aikaan kun avioton lapsi saattoi olla liian suuri häpeä ja este äidin tulevalle elämälle, tai sitten osa ei vaan pystynyt huolehtimaan lapsesta.

Minua tuo asia ei ole kauheastsi koskaan kiusannut, ainoastaan se että vanhempani kertoivat minulle tästä vasta kun olin 16-vuotias. Olin nimittäin jo ehkä nelivuotiaasta ihmetellyt, että olin ihan erilainen kuin muut perheen jäsenet, koin itseni huonommaksi ja vääränlaiseksi. Olin tumma kun muut muut oli vaaleita - kyselinkin tästä joskus  mutta isä sanoi että hänen sukuaan on karjalasta ja sieltä tulee tummatukkaista perimää. Pahempi kuitenkin oli temperamentin ja luonteen epäyhteensopivuus hiljaiseen, hillittyyn perheeseeni. Aina minä "möläytin" impulsiivisuuttani jotain ja minulle huudettin. Koskaan en osannut olla oikeanlainen harkitsevainen, vähän vetäytyvä, nöyrä tapaus vaikka kuinka yritin. Kun lopulta sain tietää huomattavasti eteläisemmistä sukujuuristani, tajusin että ehkäpä se minun temperamentti tosiaan on ihan veren peruja erilainen, eikä se ole mikään huonous tai vika.

Mutta sinulle kerrottiin totuus, kun olit 16. Ap:n äiti jatkaa yhä valehtelua ap:lle eikä suostu kertomaan totuutta. Vaikka molemmat - sekä ap että ap:n äiti - tietää, että ap:n äiti pimittää ap:lta totuutta koko ajan.

Keksittäiskö me joku sairaus, mihin tarvittaisiin lähisukulaisten tietoja? Että ap voisi vedota siihen, että tarvitsee lääketieteellisestä syystä tietoja sukurasitteista. Esim. veritulppariski? Ap tarvitsee pillerit endometrioosin hoitoon ja gyne kyselee, onko veritulppataipumusta. Ap:n pitää selittää tarkasti äidilleen, että veritulppariski tarkoittaa sitä, että ap voi kuolla yhtäkkiä vaikka lyhyen lentomatkan seurauksena jos syö pillereitä (tai jotain muuta).

Vierailija kirjoitti:

6: äiti on ennenkin vitsaillut että "ei se nyt varmaa edes ole onko hän isäsi", tämäkin jo hämmentänyt minua. Mutta eilen äiti avautui asiasta ensimmäistä kertaa enemmän kertoen, kuinka hän ja tämä mies tapailivat ja lopulta päätyivät sänkyyn ja 9 kuukauden päästä minä olin maailmassa. Äiti sanoo, että isälläni ei ole väliä koska olin hänen oma projektinsa. Joo, ehkä äidilleni sillä ei ole väliä, mutta minulle on, koska olen mahdollisesti elänyt valheessa ikäni enkä halua miettiä kukakohan isäni mahtaa olla.

7: sanoin äidilleni myös että minulla on oikeus tietää. Enkä ymmärrä miksi hän salailee.

Ap

Kyllä sinun olisi hyvä tietää, kuka on biologinen isäsi, ihan siksikin, että voit välttää parisuhteen velipuolesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Keksittäiskö me joku sairaus, mihin tarvittaisiin lähisukulaisten tietoja? Että ap voisi vedota siihen, että tarvitsee lääketieteellisestä syystä tietoja sukurasitteista. Esim. veritulppariski? Ap tarvitsee pillerit endometrioosin hoitoon ja gyne kyselee, onko veritulppataipumusta. Ap:n pitää selittää tarkasti äidilleen, että veritulppariski tarkoittaa sitä, että ap voi kuolla yhtäkkiä vaikka lyhyen lentomatkan seurauksena jos syö pillereitä (tai jotain muuta).

Ei ap:n kannata alkaa valehtelemaan siksi, että ap:n äiti harrastaa valehtelua.

Missä sä Ap olet syntynyt?

Niin tätähän käytöstä naiset itse suosii. 10% lapsista onkin muun kuin sen ketä isäksi luullaan.

Anteeks, mut sun äitis kuulostaa sairaalle.