Lue keskustelun säännöt.
Avioero tuli, anoppi tekee elämästä helvetin!
22.07.2018 |
Erosimme mieheni kanssa vastikää.
Itse olemme pystyneet hoitamaan käytännön asiat ja lapsen huoltajuuden asiallisesti, ystävinä.
Johan tuo olisikin ollut liikaa vaadittu, että ero, joka ei ole likainen.
Nyt nimittäin miehen äiti on työntänyt lusikkansa soppaan ja yrittää vaikeuttaa asioita parhaansa mukaan.
Sovimme miehen kanssa yhteishuoltajuudesta (lapsi 4v), mutta ex-anopillehan tämä ei käynyt.
Nyt puhelin käy kuumana kun saan uhkauksia siitä miten hän aikoo tehdä lasun minusta ja että pitää huolen siitä että mies saa yksinhuoltajuuden.
Eilen ollessani vanhempieni luona käymässä, oli naikkonen tunkeutunut vielä toistaiseksi minunkin kotiini ja alkanut roiskia tavaroitani jätesäkkeihin.
Mies antoi tämän kaiken tapahtua, mikä ei tullut yllätyksenä, koska anoppi on osasyy eroomme juurikin siksi, ettei mies ole koskaan pistänyt kampoihin hänelle missään asiassa.
Hän mustamaalaa minua ystävilleen ja sukulaisille. Jos ihmiset menevät anoppia uskomaan, on maineeni pilalla.
Onko muilla kokemusta vastaavasta? Tarvitsisin pikaista vertaistukea.
Kommentit (70)
Onko exällä siis avain sun kotiin vai miten ex anoppi sisään pääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lapsi läsnä, kun isoäiti pussitti tavaroitasi? Entä o ko lapsi kuullut, kun isoäiti mustamaalaa äitiä? Onko lapsi kuullut isoäidin uhkailuja? Kerrot nämä asiat ystävällesi/sukulaisellesi, joka tekee lapsestsnne lasun, koska pelkää, että isoäidin käytös tekee hallaa lapselle.
Mitä anoppi teki jätesäkeille? Heittikö ulos? Tuhoutuiko tavaraa?
Onnea!
Ihanaa lukea, kun olet päässyt eroon!
Itse avioerolle oli kaiketi syynsä, joista pienin ei ollut tuollainen hullu EX-anoppi, joka on vääntänyt sorvia siihen malliin, että henkompaa heikottaisi.
Onneksi sua ei heikota; pistät vain kovan kovaa vastaan, jos/KUN ei muu auta.
-----
Erot ovat aina ikäviä, mutta kyllä sen pitäisi olla kahden eroavan ihmisen välinen asia, johon eivät kenenkään vanhemmat sotkeudu!
Siinä on ihan tarpeeksi sumplittavaa ihan ilman idioottien sekantumista, ls-ilmoituksista nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsi läsnä, kun isoäiti pussitti tavaroitasi? Entä o ko lapsi kuullut, kun isoäiti mustamaalaa äitiä? Onko lapsi kuullut isoäidin uhkailuja? Kerrot nämä asiat ystävällesi/sukulaisellesi, joka tekee lapsestsnne lasun, koska pelkää, että isoäidin käytös tekee hallaa lapselle.
Mitä anoppi teki jätesäkeille? Heittikö ulos? Tuhoutuiko tavaraa?
Lapsi oli minun mukanani vanhempieni luona, onneksi!
Asumme siis edelleen miehen kanssa saman katon alla ja ex-anoppi tuli sisään ihan ovikelloa soittaen.
Pussitetut tavarat olivat lähinnä vaatteitani, mitään ei mennyt rikki, mutta ylipäätään vastenmielinen ajatus että se nainen lätki sinne myös alusvaatteitani.
Kannattaa itse olla tilanteessa aikuinen ja pitää huolta omista rajoista. Hoida lapset hyvin niin ei tarvitse huolehtia anopin uhkailuista. Vaihda lukot kotiisi, jos anopilla tai exällä on avain eikä suostu luovuttamaan.
Tiedustele kunnastasi löytyykö sieltä perheasioiden neuvotteluapua. Menette yhdessä exäsi kanssa ja luotte pelisäännöt vanhemmuudelle. Exän pitää laittaa äitinsä ruotuun ja ottaa vastuu lasten hyvinvoinnista kaiken draaman keskellä. Jos tilanne ei muutu, teet lastensuojeluilmoituksen exästäsi ja huolesta että lapset joutuvat elämään ristiriitaisessa ympäristössä anopin aiheuttaessa ongelmia. Mustamaalaamisesta ja murtautumisesta kotiisi teet rikosilmoitukset ellei rikokset ole vielä vanhentuneet. Jos heittäydyt reppanaksi epätasapainoinen anoppisi pitää sinua pilkkanaan maailman tappiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä usko tarinasta sanaakaan, ei noin hullu kukaan ole.
Jos tämä nyt kuitenkin on totta, nyt kova kovaa vastaan noin ei voi jatkua. Älä jää enää seuraamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt netissä rikosilmoitus pussitetuista tavaroista, kenenkään henkilökohtaisiin tavaroihin ei kosketa. Ilmoitat miehellesi ettei tilanne voi jatkua noin, jompikumpi etsii nyt itselleen asunnon ja pian. Sen jälkeen kotkalla ei ole sun kotiisi mitään asiaa.
Miten mies selitti asiaa? Entä jos sinun äitisi tulisi pussittamaan ex-miehesi vaatteet? Ehkä jopa samaan aikaan kun anoppisi jälleen pussittaa sinun vaatteitasi uudelleen. Miten kumpikin reagoisi? Siis exäsi ja anoppisi?
Yrityikö siis anoppi saada sinut nopeammin pois, kun pussitti tavarasi?
Nyt vain sukulaisia paikalle, ja kerrot niistä pussituksista näille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai äiti puolustaa lastaan. Tässä tapuksessa anoppi poikaansa ja hänen lastaan. Primitiivireaktio. Sinä voit olla ihan samanlainen kahdenkymmenen vuoden päästä, kun lapsesi eroaa.
Ajattele tätä äitinä ja äidin reaktiona suruun erosta. Anoppi tekee surutyötään noin, kun ei muuten osaa.
Minäkin surin ja itkin lapseni eroa vuosia, säälin lapsenlapsia ja lastani. Vihasin eroa hakenutta. Aikansa se ottaa kuten kaikki menetykset. ( Onneksi asuin monen sadan kilometrin päässä. Ties mitä minä olisin silloin tehnyt.)
Ettei vaan anoppi aiemmin rahoittanut elämäänne sekä asuntoanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ostaa nyt vaan uudet muotirytkyt miniälle.
Onko anoppi sukulaisineen facessa? Ota niistä pusseista kuvat , sen jälkeen kuvat kun olet tyhjentänyt pussit( tärkeää, että alusvaatteet näkyvät yms.) Ja sitten faceen päivitys, että kellä onkin niin ihana ex-anoppi kuin sinulla, että käyttää vapaa-aikaansa tavaroidesi pakkaamiseen ihan yllätyksenä kun olet ollut poissa. Sitten vain lisäys, että kannattaa ensi kerralla kysyä ensin, kun vielä ei tiedetä, että kuka muuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan anoppi aiemmin rahoittanut elämäänne sekä asuntoanne?
On tietenkin - ja ostanut aloittajalle alusvaatteet.
Onko sinun hölmöydelläsi mitään rajaa?
Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan anoppi aiemmin rahoittanut elämäänne sekä asuntoanne?
Tämä. Kuin kotonaan hääräisi. Anoppi kokee reviiriään loukatun. Aina näissä draamoissa on toinenkin totuus. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi omistaa huoneiston jossa asumme. Ostanut sinne myös uudet kodinkoneet. Uusi miniä muuttaa tilalleni kunhan löydän itselleni vuokra-asunnon. Anoppi siis yrittää vauhdittaa muuttoani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko exällä siis avain sun kotiin vai miten ex anoppi sisään pääsi?
Anteeksi nyt, mutta voi saatana että kaltaisesi sisälukutaidottomat pällit jaksaa rasittaa. Me helvettiin palstalta kun et osaa lukea. Katso töllöstä lastenohjelmia, jospa ne eivät meni yli ymmärryksesi.
No nyt oli rumasti sanottu! Eikö äiti opettanut, että jos et voi sanoa kauniisti, älä sano mitään. Häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Anoppi omistaa huoneiston jossa asumme. Ostanut sinne myös uudet kodinkoneet. Uusi miniä muuttaa tilalleni kunhan löydän itselleni vuokra-asunnon. Anoppi siis yrittää vauhdittaa muuttoani. Ap
Oletan, että vuokrasopimus on kuitenkin tehty. Sillä anopilla ei ole oikeutta pakata kamppeitasi.
Oletteko sopinet miehen kanssa sìtä kumpi on lähivanhempi? Onko asiasta sopimus? Jos ei ole niin mies voi estää lapsen muuttamisen kodistaan.
Ok eli sinut jätetty ja anoppi kehtaa vielä kiusata.Sanot suoraa että lopettaa heti jos aikoo tavata lastenlastaan.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai äiti puolustaa lastaan. Tässä tapuksessa anoppi poikaansa ja hänen lastaan. Primitiivireaktio. Sinä voit olla ihan samanlainen kahdenkymmenen vuoden päästä, kun lapsesi eroaa.
Ajattele tätä äitinä ja äidin reaktiona suruun erosta. Anoppi tekee surutyötään noin, kun ei muuten osaa.
Minäkin surin ja itkin lapseni eroa vuosia, säälin lapsenlapsia ja lastani. Vihasin eroa hakenutta. Aikansa se ottaa kuten kaikki menetykset. ( Onneksi asuin monen sadan kilometrin päässä. Ties mitä minä olisin silloin tehnyt.)
Voi luoja! Minä olen vähän yli viisikymppinen aikuisen pojan äiti, asuu avoliitossa kihlattunsa kanssa. Jos heille tulisi ero tietenkin surisin ja puolustaisin mielessäni poikaani, tukisin häntä sen minkä pystyisin. Mutta tilanteeseen itseensä puuttuminen on jo sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai äiti puolustaa lastaan. Tässä tapuksessa anoppi poikaansa ja hänen lastaan. Primitiivireaktio. Sinä voit olla ihan samanlainen kahdenkymmenen vuoden päästä, kun lapsesi eroaa.
Ajattele tätä äitinä ja äidin reaktiona suruun erosta. Anoppi tekee surutyötään noin, kun ei muuten osaa.
Minäkin surin ja itkin lapseni eroa vuosia, säälin lapsenlapsia ja lastani. Vihasin eroa hakenutta. Aikansa se ottaa kuten kaikki menetykset. ( Onneksi asuin monen sadan kilometrin päässä. Ties mitä minä olisin silloin tehnyt.)
Voi luoja! Minä olen vähän yli viisikymppinen aikuisen pojan äiti, asuu avoliitossa kihlattunsa kanssa. Jos heille tulisi ero tietenkin surisin ja puolustaisin mielessäni poikaani, tukisin häntä sen minkä pystyisin. Mutta tilanteeseen itseensä puuttuminen on jo sairasta.
Sitä juuri tarkoitan. En puuttunut mitenkään itse, mielessäni vain surin. Mutta tämä ap:n anoppi ei ehkä osaa muuta tapaa surra kuin aktiivinen toiminta. Ihmisillä on eri tapoja selviytyä. Pakeneminen, lamaantuminen, aktiivinen toiminta, kieltäminen jne. Pointtini oli, että äiti toimii näin. Sinä ja minä toimimme eri tavoin. Sinäkin toimisit ehkä eri tavoin, jos erotilanteessa olisi syntymätön vauva kuvioissa ja silti vanhempi hakee eroa. Tai uskottomuutta. Tai väkivaltaa. Normaali äiti puolustaa lastaan ja lapsenlapsiaan. Keinot voivat vaihdella.
Ymmärräthän, että heidän on ne ilmoitukset aina tutkittava, vaikka kuinka sanoisit että ne on anopin kiusallaan tekemiä? Se on sinun jonka on asennoiduttava asiaan rennosti. Luonnollisesti todiste siitä että anoppi myöntää tekevänsä kiusaa puhuu kovaan ääneen puolestasi ja käynnit voivat olla hyvinkin lyhkäisiä.