Lue keskustelun säännöt.
Suhde lesken kanssa
22.07.2018 |
Oletteko kuulleet ainuttakaan "onnistumistarinaa" suht tuoreen lesken kanssa tapailusta? Surutyö toki jatkuu taustalla ja ei välttämättä aina niin taustallakaan, mutta voiko olla tsäänssejä? Mies itse on ollut aloitteellinen.
Hyvät miehet viedään "markkinoilta" tosi nopeasti, joten siksi mä tätä niin pohdinkin että voisko olla mahdollista...
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskimies on huonompi vaihtoehto kuin eronnut mies. Leskimies vertaa sinua aina siihen kultaiseen rakkaaseensa, joka niin julmasti otettiin pois ennen aikojaan. Leskimiehen kuolleesta vaimosta voi tulla joku pyhimys, jonka muistoa ei saa liata. Eronneen miehen eron takana taas on ollut usein joku ristiriita, joka on tehnyt ex-vaimosta pirullisen riivinraudan, johon verrattuna nykyinen on aina parempi. Kukaan ei ole eronnut huvikseen.
Sivusta: Siis ihanko oikeasti ajattelet noin? Eli jokaisen lesken avioliitto on ollut täyttä auvoa siihen asti, kun puolisoista kuolee? Mieti nyt hieman.
Erota ei ole voinut kun olisi mennyt puolet omaisuudesta, nyt voi jeesustella ja leikkiä surevaa leskeä joka juoksee billun perässä. Miehet on kuvottavia, aina.
On meitä leskinaisiakin jotka on juostu munan perässä.
Uskalsit tunnustaa. Kunnioitan.
Kyllä mä uskallan tunnustaa. Sain niin paljon aikanaan kritiikkiä kun otin heti uuden miehen, tosin meillä oli huono liitto kuolleen mieheni kanssa eikä siihen ollut enää vuosiin edes kuulunut seksiä tms. Eipä sitä ihmiset tunnu ymmärtävän että lesken liitto on voinut olla huonokin.
Erota et voinut koska? Ahneus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina löytyy näitä jotka eivät osaa olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskimies on huonompi vaihtoehto kuin eronnut mies. Leskimies vertaa sinua aina siihen kultaiseen rakkaaseensa, joka niin julmasti otettiin pois ennen aikojaan. Leskimiehen kuolleesta vaimosta voi tulla joku pyhimys, jonka muistoa ei saa liata. Eronneen miehen eron takana taas on ollut usein joku ristiriita, joka on tehnyt ex-vaimosta pirullisen riivinraudan, johon verrattuna nykyinen on aina parempi. Kukaan ei ole eronnut huvikseen.
Sivusta: Siis ihanko oikeasti ajattelet noin? Eli jokaisen lesken avioliitto on ollut täyttä auvoa siihen asti, kun puolisoista kuolee? Mieti nyt hieman.
Erota ei ole voinut kun olisi mennyt puolet omaisuudesta, nyt voi jeesustella ja leikkiä surevaa leskeä joka juoksee billun perässä. Miehet on kuvottavia, aina.
On meitä leskinaisiakin jotka on juostu munan perässä.
Uskalsit tunnustaa. Kunnioitan.
Kyllä mä uskallan tunnustaa. Sain niin paljon aikanaan kritiikkiä kun otin heti uuden miehen, tosin meillä oli huono liitto kuolleen mieheni kanssa eikä siihen ollut enää vuosiin edes kuulunut seksiä tms. Eipä sitä ihmiset tunnu ymmärtävän että lesken liitto on voinut olla huonokin.
Erota et voinut koska? Ahneus.
koska olin sopinut hoitavani hänet niin kauan kuin elää. En saanut perintöä koska häneltä jäi vain velkaa enkä saanut edes leskeneläkettä.
Kuolemalta ei takaisin saa ja tänne jäävällä on täysi oikeus jatkaa elämää. Tosiaan tilanteet on yksilöllisiä, ei ole (tai on, takakireiden ihmisten maailmassa) mitään kaavaa minkä mukaan suru menee. Jos hyvältä tuntuu, tapaile miestä vaan. Mutta toki, jos miehellä on jälkikasvua, on hyväksi olla tahdikas heitä kohtaan. Ei kai teillä kiire ole.
Lesken kanssa on hyväksyttävä se, että se kuollut osapuoli on aina "läsnä" ajatuksissa. Riippuen minkälainen avioliitto ja suhde oli, asiaan voi liittyä kaikenlaisia tunteita. Epävarma ja mustasukkainen ei lesken kanssa pärjää. Tosin kuolleelle mustasukkaisena oleminen on jotenkin sairasta muutenkin.
Mun kaveri meni naimisiin lesken kanssa. Niiden kotona on valokuvia kuolleesta, myös hääkuva, näkyvillä. No lapsilla on oikeus pitää kuvia äidistään esillä, mutta ei se kuollut muutenkaan ole tabu miehenkään elämässä. Eikä se kaveriani haittaa. Heillä asiasta pystyy puhumaan ihan reilusti. Totesin kerran kuvaa katsoessani, että onpa tytär äitinsä näköinen, johon mies vastasi, että niin, "Saara" (nimi muutettu) oli todella kaunis ja tytär on perinyt äidin parhaat puolet. Kaverini ei tuosta pahastu, koska niinhän se nyt on. Ei se häneltä ole pois. Elämä on nyt ja elävät saavat elää. Kuolleita voi muistaa kauniilla ajatuksilla. Muistot haalistuu, mutta aina ne on läsnä ja ne on hyväksyttävä. Ihailen kovin kaverini ja hänen miehensä suhdetta.
Jätä leski rauhaan äläkä tunge hänen elämäänsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suren hamsterinkin kuolemaa pidempään kuin 2kk. :D
Muutenkin pitäisin mieheltä huonona peliliikkeenä hypätä uuteen suhteeseen noin äkkiä, en ottaisi 2kk sinkkumarkkinoillakaan ollutta, vaikka takana ois ihan perus ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkitusti mieslesket avioituvat nopeasti uudelleen. Naisleskillä kestää kauemmin ja suuri osa ei avioidu enää lainkaan. t: nuori naisleski, uudelleenavioitunut
Tämän takia en tee mitään keskinäisiä testamentteja.
Keskinäisessä testamentissa on yleensä lause, että lapset perivät kuolleen vanhempansa sitten, kun toinenkin kuolee eli silloin mahdollinen uusi aviopuoliso ei peri ainakaan ensiksi kuolleen osuutta.
Nopeasti ne kuolleen puolison rahat ehtii laittaa sileäksi uuden siipan kanssa. Lapsille ei jää silloin välttämättä mitään. Parempi kun saavat osuutensa heti, jää edes jotain jäljelle ja muistoksi kuolleesta.
Kuulostaa katkeran miehen uikutukselta. Suurin osa äideistä ainakin ajattelee lastensa parasta ja haluaa jättää heille perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolemalta ei takaisin saa ja tänne jäävällä on täysi oikeus jatkaa elämää. Tosiaan tilanteet on yksilöllisiä, ei ole (tai on, takakireiden ihmisten maailmassa) mitään kaavaa minkä mukaan suru menee. Jos hyvältä tuntuu, tapaile miestä vaan. Mutta toki, jos miehellä on jälkikasvua, on hyväksi olla tahdikas heitä kohtaan. Ei kai teillä kiire ole.
Lesken kanssa on hyväksyttävä se, että se kuollut osapuoli on aina "läsnä" ajatuksissa. Riippuen minkälainen avioliitto ja suhde oli, asiaan voi liittyä kaikenlaisia tunteita. Epävarma ja mustasukkainen ei lesken kanssa pärjää. Tosin kuolleelle mustasukkaisena oleminen on jotenkin sairasta muutenkin.
Mun kaveri meni naimisiin lesken kanssa. Niiden kotona on valokuvia kuolleesta, myös hääkuva, näkyvillä. No lapsilla on oikeus pitää kuvia äidistään esillä, mutta ei se kuollut muutenkaan ole tabu miehenkään elämässä. Eikä se kaveriani haittaa. Heillä asiasta pystyy puhumaan ihan reilusti. Totesin kerran kuvaa katsoessani, että onpa tytär äitinsä näköinen, johon mies vastasi, että niin, "Saara" (nimi muutettu) oli todella kaunis ja tytär on perinyt äidin parhaat puolet. Kaverini ei tuosta pahastu, koska niinhän se nyt on. Ei se häneltä ole pois. Elämä on nyt ja elävät saavat elää. Kuolleita voi muistaa kauniilla ajatuksilla. Muistot haalistuu, mutta aina ne on läsnä ja ne on hyväksyttävä. Ihailen kovin kaverini ja hänen miehensä suhdetta.
Fiksusti sanottu.
Kyllähän leskikin saa jatkaa elämäänsä. Mutta....
Emme tiedä, miten vaimo on menehtynyt. Pitkän sairauden kuluessa aviopuoliso käy surutyötä läpi koko ajan. Tai voihan kyseessä olla yhtäkkinen menehtyminen, tai kaikkea noiden kahden väliltä. Liitto voi olla ollut huono tai hyvä, tai, taas kerran, kaikkea noiden välistä. Oli syy mikä tahansa, kaksi kuukautta on petollisen lyhyt aika työstää itseään kaiken menneen kokemisesta. Itse olisin ennemminkin pelästynyt kuin imarreltu leskimiehen huomiosta, jos kuolemasta on noin lyhyt aika.
Jos mies on kunnollinen ja hyvä (kuten ap mainitsi), hän kyllä kykenee odottamaan ja katsomaan, miten elämä asettuu uusiin uomiinsa puolison kuoleman jälkeen, oli liitto ollut millainen tahansa. En ole koko ketjua lukenut, mutta onkohan kyseisellä leskellä lapsia? Jos on, sitten pitäisin miehen toimintaa suoraansanoen "uskomattomana", eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Lapset jokatapauksessa ovat tällä hetkellä ja vielä pitkään isojen myllerrysten kourissa. He tarvitsisivat nyt ja vielä jonkun aikaa tästä eteenpäinkin kaikkea muuta kuin uutta ihmistä kuvioihinsa.
Itse mietit, ap, elämäsi ratkaisut. Emme myöskään tiedä ikäänne, mutta toisaalta, olen omassa elämässäni huomannut, että ajan antaminen isoille asioille ei ole yleensä koskaan ollut huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkitusti mieslesket avioituvat nopeasti uudelleen. Naisleskillä kestää kauemmin ja suuri osa ei avioidu enää lainkaan. t: nuori naisleski, uudelleenavioitunut
Tämän takia en tee mitään keskinäisiä testamentteja.
Keskinäisessä testamentissa on yleensä lause, että lapset perivät kuolleen vanhempansa sitten, kun toinenkin kuolee eli silloin mahdollinen uusi aviopuoliso ei peri ainakaan ensiksi kuolleen osuutta.
Jos pesä on jakamatta, niin mitähän siitä vanhemman osuudesta on jäljellä siinä vaiheessa kun uusi puoliso kuolee vanhemman jälkeen.
Pesää ei edes kannata jakaa siinä tilanteessa, jos lapset ovat alaikäisiä ja talosta on paljon velkaa jäljellä, eikä kuolleella vanhemmalla ollut käteisvaroja. Jos toinen vanhempi jatkaa velan maksamista, niin verottaja tulkitsee sen lahjaksi ja siitä otetaan lahjavero. Lasten koti menee helposti tuollaisessa tilanteessa pakkomyyntiin, eikä se ole lasten etu, kun muutenkin elämään on tullut ikäviä muutoksia toisen vanhemman kuollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkitusti mieslesket avioituvat nopeasti uudelleen. Naisleskillä kestää kauemmin ja suuri osa ei avioidu enää lainkaan. t: nuori naisleski, uudelleenavioitunut
Tämän takia en tee mitään keskinäisiä testamentteja.
Keskinäisessä testamentissa on yleensä lause, että lapset perivät kuolleen vanhempansa sitten, kun toinenkin kuolee eli silloin mahdollinen uusi aviopuoliso ei peri ainakaan ensiksi kuolleen osuutta.
Pääsääntöisesti aviopuoliso ei peri muutenkaan, ellei ole testamenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkitusti mieslesket avioituvat nopeasti uudelleen. Naisleskillä kestää kauemmin ja suuri osa ei avioidu enää lainkaan. t: nuori naisleski, uudelleenavioitunut
Tämän takia en tee mitään keskinäisiä testamentteja.
Keskinäisessä testamentissa on yleensä lause, että lapset perivät kuolleen vanhempansa sitten, kun toinenkin kuolee eli silloin mahdollinen uusi aviopuoliso ei peri ainakaan ensiksi kuolleen osuutta.
Nopeasti ne kuolleen puolison rahat ehtii laittaa sileäksi uuden siipan kanssa. Lapsille ei jää silloin välttämättä mitään. Parempi kun saavat osuutensa heti, jää edes jotain jäljelle ja muistoksi kuolleesta.
Kuulostaa katkeran miehen uikutukselta. Suurin osa äideistä ainakin ajattelee lastensa parasta ja haluaa jättää heille perintöä.
Ei, vaan harkitsevan vielä elävän vaimon ajatuksilta. Kaikenlaisia tilanteita on tähän ikään mennessä tullut nähtyä ja onneksi niistä on voinut ottaa opiksi vastaisuuden varalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskimies on huonompi vaihtoehto kuin eronnut mies. Leskimies vertaa sinua aina siihen kultaiseen rakkaaseensa, joka niin julmasti otettiin pois ennen aikojaan. Leskimiehen kuolleesta vaimosta voi tulla joku pyhimys, jonka muistoa ei saa liata. Eronneen miehen eron takana taas on ollut usein joku ristiriita, joka on tehnyt ex-vaimosta pirullisen riivinraudan, johon verrattuna nykyinen on aina parempi. Kukaan ei ole eronnut huvikseen.
Sivusta: Siis ihanko oikeasti ajattelet noin? Eli jokaisen lesken avioliitto on ollut täyttä auvoa siihen asti, kun puolisoista kuolee? Mieti nyt hieman.
Erota ei ole voinut kun olisi mennyt puolet omaisuudesta, nyt voi jeesustella ja leikkiä surevaa leskeä joka juoksee billun perässä. Miehet on kuvottavia, aina.
On meitä leskinaisiakin jotka on juostu munan perässä.
Uskalsit tunnustaa. Kunnioitan.
Kyllä mä uskallan tunnustaa. Sain niin paljon aikanaan kritiikkiä kun otin heti uuden miehen, tosin meillä oli huono liitto kuolleen mieheni kanssa eikä siihen ollut enää vuosiin edes kuulunut seksiä tms. Eipä sitä ihmiset tunnu ymmärtävän että lesken liitto on voinut olla huonokin.
Erota et voinut koska? Ahneus.
koska olin sopinut hoitavani hänet niin kauan kuin elää. En saanut perintöä koska häneltä jäi vain velkaa enkä saanut edes leskeneläkettä.
Voi voi, kirkkain kruunu nyt kiiltää ja peitto heiluu hyvällä omatunnolla. Nyyhsk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2 kk leskenä
Anteeksi, ap, mutta mielestäni mies on melkoisen törkeä, jos kahden kuukauden jälkeen virittelee uutta naissuhdetta. Toki hiukan asiaan voi vaikuttaa syy, mihin miehen puoliso menehtyi. Kaikesta huolimatta kaksi kuukautta on mielestäni aivan liian lyhyt aika rakentaa mitään tasapainoista suhdetta. Mietipä nyt, miehellä on täysin surutyö kesken. Mies ei kestä ajatusta yksinolemisesta eikä selvästikään halua kohdata sisällään vellovaa pahaa olo rehellisesti vaan haluaa hukuttaa sen johonkin mielihyvään ja siirtää tosiasioiden käsittelyä. Itsepetosta, sanoisin. Kupla purkautuu kyllä jossakin vaiheessa.
Hyviä miehiä ei kasva joka oksalla, mutta tämä suhde ei tulisi olemaan sinulle helppo, voisi olla jopa katastrofi, jos nyt pikapuolin alkaisitte seurustella.
Vaikka mies nyt vaikuttaa ihanalta, yritä pitää järki edes omassa päässäsi ja pääsi kylmänä. Miehestä ei näemmä ole nyt siihen.
Kylläpä sinä teet pitkälle meneviä johtopäätöksiä ventovieraan miehen mielentilasta. Noin voi arvioida ihmistä, vasta kun tuntee hänet, joko ammattinsa puolesta (lääkäri, terapeutti tms.) tai hänen läheisensä (perheenjäsen, ystävä).
Kaikki kuolemat eivät ole äkillisiä, surutyötä on tehty sairastamisen sivussa pitkään, joskus kuolema on pelastus tuskasta ja pelosta.
Kaikki liitot eivät myöskään ole onnellisia, joskus kuolema ratkaisee sellaisenkin ongelman. Lähipiirissä on sellainen nähty, vaimolla ei ollut voimia lähteä väkivaltaisesta liitosta, työtaparturma hoiti asian, en yhtään ihmetellyt, ettei vaimo surrut kovin kauaa, kehoitimne jäntä jatkamaan elämäänsä.
Keittiöpsykolointi kannattaa jättää vähemmälle, jos tapausta ei hyvin tunne.
Mieheni naisystävä oli vammautunut todella pahasti puoli vuotta ennen meidän tapaamistamme. Eivät olleet olleet yhdessäkään tuota puolta vuotta vielä edes. Kyllä minulla meni vuosi seurustelua ennen kuin aloin ymmärtää etten ole miehelle korvike, enkä vararengas, vaan hän haluaa olla juuri minun kanssani, eikä kaipaa jatkuvasti tuota vammautunutta eksäänsä. Virallisesti aloimme seurustelemaan noin vuosi vammautumisen jälkeen, mutta tapasimme jo puoli vuotta sen jälkeen.
Karavaani kulkee ja täällä rakkikoirat vaan räksyttelee. Rakkikoirat on tapana potkia pois edestä ja jatkaa matkaa!
Vierailija kirjoitti:
2 kk leskenä
Anteeksi, ap, mutta mielestäni mies on melkoisen törkeä, jos kahden kuukauden jälkeen virittelee uutta naissuhdetta. Toki hiukan asiaan voi vaikuttaa syy, mihin miehen puoliso menehtyi. Kaikesta huolimatta kaksi kuukautta on mielestäni aivan liian lyhyt aika rakentaa mitään tasapainoista suhdetta. Mietipä nyt, miehellä on täysin surutyö kesken. Mies ei kestä ajatusta yksinolemisesta eikä selvästikään halua kohdata sisällään vellovaa pahaa olo rehellisesti vaan haluaa hukuttaa sen johonkin mielihyvään ja siirtää tosiasioiden käsittelyä. Itsepetosta, sanoisin. Kupla purkautuu kyllä jossakin vaiheessa.
Hyviä miehiä ei kasva joka oksalla, mutta tämä suhde ei tulisi olemaan sinulle helppo, voisi olla jopa katastrofi, jos nyt pikapuolin alkaisitte seurustella.
Vaikka mies nyt vaikuttaa ihanalta, yritä pitää järki edes omassa päässäsi ja pääsi kylmänä. Miehestä ei näemmä ole nyt siihen.
Mitäpä meistä kenkään tietää mitä toisten elämässä on tapahtunut.
Kenelläkään ei ole oikeutta tulla sanomaan kuinka tätä ainokaista elää tulisi elää, kun noudattaa Suomen lakeja, se riittää.
Ennen vanhaan, siis todella kauan sitten, suruaika oli 1-2v riippuen paikasta.
Enää niin ei ole. Toki saa surra vaikka 20v jos haluaa vaan yleistä, yhteisön aiheuttamaa suruaikaa ei ole.
Suru on jokaisen henkilökohtainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa jättäisit tuoreen lesken ihan vaan rauhaan.
Hän on ollut enemmän aloitteellinen
-ap
Ja luulet että hän on juuri nyt parhaissa ruumiin ja sielun voimissaan?
En tietenkään luule, ymmärrän kyllä hänen tilannettaan.
-ap
Et ehkä ymmärrä.
Itse aikoinaan läheisen ja erityisen tärkeän ihmisen kuoleman jälkeen (sisko) kävin läpi mitä merkillisimpiä tunteita. Surua, pohjatonta ikävää, itsesyytöksiä jne. Hämmentävintä oli vihan tunne. Tähän vellomisvaiheeseen meni n. 2 vuotta ennen kuin pystyi suhtautumaan jotenkin "normaalisti".
Jos miehen hyvinvointi yhtään kiinnostaa, ole ystävä tai kuuntelija. Liian nopea eteneminen suhteessa voisi aiheuttaa hänessä itsesyytöksiä tai kokemuksen, että on uskoton edesmenneelle. Anna hänen toipua rauhassa, siten suhteellanne on paremmat edellytykset onnistua. 2 kuukautta ei ole kuin 8-9 viikkoa eli todella liian lyhyt aika toipua läheisen kuolemasta.
Miehet ovat eri kapistuksia kuin naiset.
Siinä missä mies junnaa, nainen paahtaa täysillä ja mikä naista jarruttaa, ei estä miestä etenenästä.
En ymmärrä tasapäistämistä. Miksi miesten tulee olla kuten me naiset?
Ei ne ole. Enkä muutu mieheksi, en mitenkään.
Turha yleistää kaikkien suru samaan muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Karavaani kulkee ja täällä rakkikoirat vaan räksyttelee. Rakkikoirat on tapana potkia pois edestä ja jatkaa matkaa!
Samoin veemäiset lesket on tapana jättää omsn onnensa nojaan. Uusikin parisuhde päättyy aina.
Minä ymmärrän täysin.