Miten sujuu sellaisten nuorten miesten loppuelämä, jotka eivät ollenkaan ole saaneet nuorella iällä kokemuksia naisista? Kokemuksia?

Mulla on yksi työkaveri, kohta 40, ja tällä ei oo ikinä tainnut olla tyttöystävää. Tekee duunia ja harrastaa siinä missä muutkin, ei oo mitenkään syrjäytynyt. On vaan ehkä vähän ujo ja sosiaalisesti sokea, ollut vuosia ihastunut naiseen, joka painii aika eri liigassa tämän miehen kanssa. Mies on vaan jatkuvasti friendzoned. Harmi, sillä mies on todella mukava ja kiltti, eikä mitenkään edes pahannäköinen. 

Minunkin ensimmäinen kokemus miehistä oli 21- vuotiaana. Olen siis nainen. Sitä ennen en ollut edes puhunut pojille mitään sitten pikkulapsi-iän.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi työkaveri, kohta 40, ja tällä ei oo ikinä tainnut olla tyttöystävää. Tekee duunia ja harrastaa siinä missä muutkin, ei oo mitenkään syrjäytynyt. On vaan ehkä vähän ujo ja sosiaalisesti sokea, ollut vuosia ihastunut naiseen, joka painii aika eri liigassa tämän miehen kanssa. Mies on vaan jatkuvasti friendzoned. Harmi, sillä mies on todella mukava ja kiltti, eikä mitenkään edes pahannäköinen. 

Itse aiheutettu harmi, jos vain se kaikkien tavoittelema alfanaaras kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi työkaveri, kohta 40, ja tällä ei oo ikinä tainnut olla tyttöystävää. Tekee duunia ja harrastaa siinä missä muutkin, ei oo mitenkään syrjäytynyt. On vaan ehkä vähän ujo ja sosiaalisesti sokea, ollut vuosia ihastunut naiseen, joka painii aika eri liigassa tämän miehen kanssa. Mies on vaan jatkuvasti friendzoned. Harmi, sillä mies on todella mukava ja kiltti, eikä mitenkään edes pahannäköinen. 

Eikö tasoteoria ollutkaan lassukoiden horinoita?

Ainahan vanhojapoikia on ollut. Miksi ei edelleenkin?

Itse olen käynyt Saksassa ja Thaimaassa maksullisilla aina silloin tällöin. Teen ihan OK töitä IT-alalla ja harrastan pelaamista.

Parisuhdetta tai mitään suhdetta naiseen(maksulliset poislukien) ei ole koskaan siis ollut eikä varmaan tulekaan.

M28

Muten te jaksatte tehdä satoja aloituksia viikossa samasta aiheesta?

Samalla tavalla kuin alkuelämän - veikkaan. Loppuelämän ei tarvise olla samanlaista kuin alkuelämän.

Eihän naisettomat miehet ole välttämättä syrjäytyneitä. On myös uraohjuksia ja ulkomailla töitä tekeviä joilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta löytää parisuhdetta. Maksullisella käynti on helppo keino naisenpuutteeseen.

Jo sanapari "nuorella iällä" on aika epämääräinen. Tarkoittaako aloittaja sillä teinivuosia, vai onko kyseessä aika ennen kuin esim. täyttää 40?

Oma mieheni oli kokematon kun rupesimme seurustelemaan. Hän oli silloin 26-vuotias. Tuskin hän mitään menetti, vaikka ei teinivuosina vielä aloittanut. Sen kyllä myönnän, että on parempi, että mies aloitti ennen kuin täytti 40 vuotta. 

Kesätyöpaikassani on minua muutaman vuoden vanhempi mies, olemme parikymppisiä kuitenkin molemmat. Tämä mies on ihastunut minuun. On ihan sen myöntänytkin. Minusta tuntuu, että on ihastunut sen vuoksi että saa (kerrankin) positiivista huomiota naiselta.

Kyllä hänellä kavereita on, harrastuksia, opiskelu- ja kesätyöpaikka myös, mutta hänen harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa ovat vähän valtavirrasta poikkeavia. Samoin hän on hyvin ujo, mm. takeltelee sanoissaan kun hänen kanssaan keskustelee ja kädet tärisevät. Stereotypisointia tai ei, niin ei kovinkaan moni nuori nainen taida kiinnostua miehestä, joka jännittää naisten kanssa olemista sekä harrastaa fysiikkaa ja tähtitiedettä.

Mukava tämä mies kyllä on, ehkä hieman aspergertyyppinen, mutta minä ainakin tulen hyvin hänen kanssaan toimeen. Luonteeseeni kuuluu olla ystävällinen tasapuolisesti kaikille, ja meillä onkin ollut mielenkiintoisia keskusteluita mm. kirjallisuudesta – meillä on monia yhteisiä lempikirjailijoita. Mutta hieman epätoivoiselta hän vaikuttaa, kun hän on niin nopeasti minuun ihastunut, ja vielä pelkkien kahvipöytäkeskusteluiden (?) perusteella.

Jossain vaiheessa se menetti merkityksensä. Nimittäin naisen kaipuu. Nyt kaikki ovat vain ihmisiä ja ei ole edes enää mielessä että naista pitäisi saada. Kyllä olen kerran käynyt maksullisissa kun halusin tietää miltä se paneminen tuntuu. No ei se niin hienoa ollut että toisen kerran sinne rahoja laittaisin.  Ikää on 38 vuotta ja töissä sekä harrastuksissa käyn ja olen tyytyväinen elämäään, että ei  kai se sen kummenpaa olis vaikka olisi nainen vierellä. Siis mitä välillä katsoo pariskuntia niin ihmettelen miksi  ovat yhdessä ja jaksavat toisiaan. Ehkä se on sitten joku turva..

Netissä ulisevasta tulee kärttyinen, pahanhajuinen ukko, jolla huonot elämäntavat vievät terveyden nuorena. On sitä tyyppiä, joka potkii kauppojen eteen kytkettyjä koiria, jos koirat vaan ovat kyllin pieniä ja helppoja uhreja.

Mutta newsflash: netissä ulisevasta tulee ihan samanlainen käppänä kun edellä on kerrottu, vaikka joku nainen epäonnekseen häneen harhautuisikin. Naisettomuus ei syy, vaan seuraus.

Assburger kirjoitti:

Ainahan vanhojapoikia on ollut. Miksi ei edelleenkin?

Niin on mutta ennen ne oli vähän reppanoita. Se oli yksinkertaisesti mahdotonta, että ennen joku keskituloinen insinöörimies oli vanhapoika. Nykyään siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kun jännyysominaisuudet ja normaalia parempi ulkonäkö puuttuu, niin se on melkeinpä siinä jos sattuu vielä perusluonteeltaan olevan ujo. 

Tunnen miehen, joka sai ensimmäisen tyttöystävänsä vasta kolmikymppisenä. Nykyisin on onnellinen perheenisä. Sinkkuvuotensa kulutti opiskelemalla, joten on nyt myös tohtori ja erittäin varakas mies.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miehen, joka sai ensimmäisen tyttöystävänsä vasta kolmikymppisenä. Nykyisin on onnellinen perheenisä. Sinkkuvuotensa kulutti opiskelemalla, joten on nyt myös tohtori ja erittäin varakas mies.

Joutui tyytymään juoksunsa juosseeseen naiseen. Toivottavasti sentään ei kasvata toisen miehen lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miehen, joka sai ensimmäisen tyttöystävänsä vasta kolmikymppisenä. Nykyisin on onnellinen perheenisä. Sinkkuvuotensa kulutti opiskelemalla, joten on nyt myös tohtori ja erittäin varakas mies.

Joutui tyytymään juoksunsa juosseeseen naiseen. Toivottavasti sentään ei kasvata toisen miehen lapsia. 

Otti lesken, jolla ei ollut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miehen, joka sai ensimmäisen tyttöystävänsä vasta kolmikymppisenä. Nykyisin on onnellinen perheenisä. Sinkkuvuotensa kulutti opiskelemalla, joten on nyt myös tohtori ja erittäin varakas mies.

Joutui tyytymään juoksunsa juosseeseen naiseen. Toivottavasti sentään ei kasvata toisen miehen lapsia. 

Otti lesken, jolla ei ollut lapsia.

Juoksunsa juosseen naisen siis.

Kerran kun tulee 60 mamman käsittelyyn, on taivavin kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla kuin alkuelämän - veikkaan. Loppuelämän ei tarvise olla samanlaista kuin alkuelämän.

Eihän naisettomat miehet ole välttämättä syrjäytyneitä. On myös uraohjuksia ja ulkomailla töitä tekeviä joilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta löytää parisuhdetta. Maksullisella käynti on helppo keino naisenpuutteeseen.

Höpsistä. Mikään ura ja ulkomailla eläminen ei estä luomasta parisuhdetta, puhumattakaan yhden yön jutuista. On siellä ulkomaillakin naisia. 

Jos tällianen "uraohjus" on täysin yksin, niin kyseessä on piilohomus. Se on edelleen kuitenkin joillekin miehille vaikea paikka ja pysyvät kaapissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä tylsästi kuin elämän alkupuolikin, päätellen 54-vuotiaasta lankomiehestä.

Kokemuksia kertyy kun tajuaa naiset ihmisiksi. Jos pitää ufoina ja pissat housuissa pelkää, niin ei.

Mikä s**tana meissä noin pelottaa, äijät? Sekoitatteko meidät hämähäkkeihin?

Vaikeahan se on varmaan kuvitella tilannetta, että kokemus oman perheen ulkopuolisista naisista läheisinä ihmisinä puuttuu täysin. Täten naiset tuntuu vierailta ja pelottavilta kun siinä on väkisinkin joku alkukantainen "ugh, naaras"-juttu.