Mitä kertoisit/opettaisit 18-vuotiaalle itsellesi?
Minä kertoisin, että lopeta se seksistä haaveilu ja kiinnostuneisuus. Miehet menevät naimisiin vain pihtaajien kanssa. Jos nainen on kiinnostunut seksistä, se on miehille pelottavaa.
Myös, että 30-vuotiaana aineenvaihdunta hidastuu, ja lihominen on väistämätöntä.
Älä opiskele, se on turhaa, et tule saamaan töitä.
Kommentit (42)
Käskisin itseäni perehtymään osakesijoittamiseen. Painottaisin sitäkin, että älä yritä miellyttää yhtään miestä, tee vain sellaista, mikä saa oman itsen onnelliseksi.
1: Kun saat duunin ulkomailta, lähde äläkä palaa.
2. älä lisäänny.
Lähde Englantiin töihin majataloon kun on mahdollisuus. Jätä poikaystävä ja lähde, muuten tulet katumaan. N42
Kiitos vinkeistä! Itse oon 18v ja näistä vinkeistä oli apua, taidan lopettaa opiskelun ja nauttia elämästä :)
Älä välitä niin paljon muiden ihmisten mielipiteistä, mene rannalle vaikka maha pömpöttää ja reidet ovat mielestäsi "isot". Älä sekaannu siihen alkoholinarkkariin vain koska luulet ettei kukaan koskaan tule välittämään sinusta, hän tulee melkein pilaamaan elämäsi. Kaikki tulee menemään parhain päin ja myöhemmin olet onnellisempi ja rohkeampi kuin osaat kuvitellakaan :)
Lopeta juominen, alkoholi ei sovi s(/m)inulle.
Mene yliopistoon!
Äläkä huoli ensimmäistä vastaan tulevaa miestä!
Ettet ole sen huonompi kuin kukaan muu, ja tulet saavuttamaan elämässäsi enemmän kuin uskallat uneksia. Mene haaveitasi kohti ja pysy omana itsenäsi. Elä! Tuhlaat muuten arvokkaita nuoruuden vuosia huonommuuden tunteen ja alakulon vallassa. Olet kultaa.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta juominen, alkoholi ei sovi s(/m)inulle.
Kertoisin itselleni tämän saman. Olet kyllin rohkea ollaksesi mikä olet ilman alkoholiakin.
Älä pilaa koulunkäyntiä chat-riippuvaisuudella ja muuta nyt helv sieltä kotoo pois mahdollisimman äkkiä.
Älä tapaile sitä poikaa ja jos tapailetkin, käytä kortsua!
Jos et sitäkään tee, niin mene edes sinne aborttiin.
Kertoisin ettei sitoutumiskammosta kannata hankkiutua eroon koska miehet on kusipäitä!
Kertoisin myös että ei kannata tehdä lapsia ellei halua joka päiväistä stressiä koska syntyvät lapset on neurologisesti poikkeavia.
Että rakkaus kannattaa tunnustaa eikä torjuntaa kannata pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Että rakkaus kannattaa tunnustaa eikä torjuntaa kannata pelätä.
Kauniisti sanottu.
Älä ala suhteeseen sen 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, vaikka kuinka ruinaisi. Et tunne sitä kohtaan muuta kuin sääliä. Ei, et "opi tykkäämään siitä ajan kanssa". Vuosia myöhemmin sääli vaihtuu katkeruudeksi nuoruusvuosien tuhlaamisesta ja läheisriippuvaisen jatkuvasta vinkumisesta ja yötä myöten jankuttamisesta jostain täysin tyhjänpäiväisestä (esim. "Miksi muutit mieltäsi siitä, minkä pölynimurin ostamme?? Johtuiko se jostain mitä tein? Aiotko jättää minut?!!").
Ole vain sellaisten miesten kanssa, joihin oikeasti tunnet vetoa ja jotka kohtelevat sinua hyvin. Jos suhde loppuu, ota seuraavalla kerralla vielä vähän komeampi ja karismaattisempi. Sellainen, joka nauttii elämästä ja edistyy uralla ja vapaa-ajalla (ei pelkää hankkia lapsia jne, ei halua junnata teinivuosissa keski-ikään asti).
Lähde ulkomaille töihin/matkoilla aina, kun on tilaisuus. (Niin kuin lähdinkin) Et kadu! Tutustu rohkeasti ihmisiin, vaikka "et näe niitä enää ikinä tämän ajanjakson jälkeen". Kyllä näät ja niiden tärkeimpien kanssa pysyy yhteys skypen välityksellä. Koskaan ei tiedä, mihin maahan/kaupunkiin päätyy ja siellä voi olla nuoruusvuosien ystävä taas vastassa.
Opettele sijoittamaan. Kysy niiltä järkeviltä lempiopettajilta neuvoja elämään, uralle ja raha-asioihin.
Osta vain ne vaatteet, joihin ihan oikeasti rakastut ja joissa tunnet olosi itsevarmaksi. Elämä on liian lyhyt hutiostoksille, sotkuiselle vaatekaapille (josta pidät vain puolia) ja epävarmalle ololle vaatteissa, jotka ei oo "sua". Älä osta mitään, mikä on pakko silittää. Kuivaa paidat ja mekot henkareissa, siliää itsestään eikä nyppyynny kuivausrummussa.
Aloita urheilu ja venyttely. Joo, 18-vuotiaana jossittelet, että olisimpa aloittanut 12-vuotiaana. No, 20/30/40-vuotiaana toivot, että olisitpa aloittanut 18-vuotiaana!
Jätä turha sokeri ja valkoinen höttö arkena (juhlissa ja treffeillä saa nautiskella). Juo paljon vettä. Aloita pikkuhiljaa siirtymään kohti vege-painotteisuutta. Pidä oma huone / asunto aina siistinä.
Ensimmäisen työn potkut ei johdu sinusta vaan pomon omista ongelmista. Älä syytä itseäsi, et olisi voinut miellyttää sitä ämmää mitenkään. Sun potkujen jälkeen sen avioliitto hajosi ja se määrättiin terapiaan.
Keskity lukiossa opiskelemaan maantietoa, historiaa, politiikkaa, psykologiaa, matikkaa ja kieliä (paitsi ruotsintunnilla voit jatkaa sitä kakshaarasten etsimistä kynsisaksien kanssa, no worries). Seuraa maailman uutisia, älä tuhlaa aikaa Suomen turhajulkkisuutisiin.
Käy Lapissa, ennen kuin muutat Suomesta. Se on kuulemma hieno paikka.
Lukitse aina kaikki ovet ja ikkunat tarkasti nukkuessasi hotellissa tai vastaavassa. Nuku kännykkä, passi ja lompakko tyynyn/patjan alla, ei näkösällä tai edes laukussa.
Käytä vain vähän meikkiä, vältä kemikaaleja. Suosi luonnon omia puhdistus- ja kosteutusaineita, esim. kookosöljy iholle ja hiuksille.
Älä kerää mitään krääsää, parhaat matkamuistot on kuvat, videot, viestit, postikortit ja some- & blogitekstit.
Sanoisin, että älä liho, keskity näyttämään hyvältä. Kaunis pääsee pitkälle ja etsi äkkiä joku nörde, jolla on rikkaat vanhemmat ja tulossa hyvä koulutus.
Vakavasti: Sanoisin, että elä itsellesi, älä vanhemmillesi. Ei tarvitse olla parikymppisenä täydellinen, harkitseva ja pitkäjänteinen. Lopeta tylsän alan opiskelu, hyppää lentokoneeseen ja lähde rantapummiksi, jätä se tylsä vanhempien ihannepoikaystävä. Jossain vaiheessa se kuitenkin tulee eteen, että se ihannevävy lentää mäkeen, ala vaihtoon ja lasten kanssa vaan miettii, että miksi piti nuorena elää niin tavoitteellisesti ja järkevästi koko ajan.
Ota selvää eri vaihtoehdoista ja mene opiskelemaan jotain järkevää, työllistävää alaa. Tai mene lukion jälkeen pariksi vuodeksi vaikka tehtaaseen töihin. Säästä.