Teki pahaa katsoa vanhusta, joka vielä kuolinvuoteellaan teki osakekauppaa

Voi olla kyse "pelaamisesta", mieluisasta harrastuksesta ja harvinaisesta normaalielämään kuuluvasta asiasta jota pystyy vielä tekemään. Tai jopa läheisten ajattelemista kun haluaa lapsilleen parhaan mahdollisen perinnön. Voi antaa myös kontrollintunnetta surun keskellä. Mitä me olemme kenenkin tekemisiä tuomitsemaan ellemme tiedä taustoja!

Ei sulje pois sitä, että on tehnyt sovun ja rauhan kaikkien ja kaiken kanssa. Tai sitä etteikö pitäisi vaikka läheisiä ja rakkautta tärkeimpänä asiana elämässä. Läheiset eivät vain pysty olemaan koko ajan paikalla eikä kaikkia kiinnosta jauhaa syvimpiä tuntojaan ventovieraiden hoitajien tai papin kanssa.

Aah toivottavasti itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Hänelle se oli hauskaa ja mielekästä tekemistä, niinkuin toisille ristikot, lukeminen tai vaikka käsityöt. Osakekauppahan on peliä, joka pitää aivot virkeänä. Älä ole noin kauhean tuomitseva.

Itse tulkitsin tuo ap:n reaktion kylläkin enemmän haikeudeksi kuin tuomitsemiseksi. Mutta ehkä "Kaisa" on turhaan huolissaan, sillä jokaiselle ihmiselle on eri asiat elämässä tärkeitä. Mitähän tekisin itse jos tietäisin eläväni viimeisiä hetkiä? Ehkä olisin netissä tai katsoisin ohjelmia, vaikka tiedän että niistä saatava "hyöty" menee hukkaan. En kuitenkaan usko, että säästäisin rahaa tai mitään muutakaan. Tosin joillekin raha-asiat saattavat olla enemmän peliä, ajavietettä, kuin tietoisesti pelkkää omaisuuden kerryttämistä.

pahimpia ovat vanhukset jotka kiroilevat vielä kuolleessaan, edessä helvetti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nimi lopussa?

Hyviin tapoihin kuuluu allekirjoittaa viestit. En sano, että Kaisa on välttämättä kaikkien minusta käyttämä nimi.

Kaisa

Kaisa kertoisitko mitä saa tehdä saattohoitovaihessa? Osalla saattohoito kestä kuuksydua.

Osakekauppa ei ainakaan siihen kuulu. Se lienee sanomattakin selvää. Itse keskittyisin siihen, mikä on elämässä oleellista, mikä on sen merkitys.

Kaisa

Hmm, voisi olla itsekullekin hyvä mietiskellä mikä on oleellista ja merkityksellistä elämässä jo tänään, jotta voisi sitten viettää sellaisen elämän, jota ei ihan kauheasti tarvitse enää kuolinvuoteella pähkäillä tai peräti katua.

Vierailija kirjoitti:

Hänelle se oli hauskaa ja mielekästä tekemistä, niinkuin toisille ristikot, lukeminen tai vaikka käsityöt. Osakekauppahan on peliä, joka pitää aivot virkeänä. Älä ole noin kauhean tuomitseva.

Juuri näin. Ovatko ristikot, naistenlehdet ja käsityötkin ap:n tuomiolistalla? Mitä ap:n mielestä SAA tehdä niillä välein kun vaikka omaiset eivät ole käymässä? Saako somettaa, lukea lehtiä? Kamalan turhaa nämäkin kaikki. Olisi kaiken kanssa sujut mutta paljon aikaa tapettavana.

Kertokaa nyt sitten mikä on hyväksyttävää tekemistä? Makaat sängyn vankina. Olet tehnyt elämäsi tilinpäätöksen, rakastanut ja tullut rakastetuksi. Läheisten kanssa kaikki hyvin ja käyvät katsomassa aina kun pystyvät. Mitä siellä vuoteella saa tehdä väliaikoina kun olet yksin?

Monelle sijoittaminen on mieluisa harrastus ja ajanvietettä. Jos kuolinvuoteella voi vielä tehdä jotain mistä pitää niin miksi ei saisi? Toisekseen on täysin mahdollista että henkilö oli shokissa ja kieltäytyi hyväksymästä että aika on vähissä. Ihan luonnollinen reaktio sekin. Tiedätkö itse miten reagoit omaan kuolemaasi kun se on lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänelle se oli hauskaa ja mielekästä tekemistä, niinkuin toisille ristikot, lukeminen tai vaikka käsityöt. Osakekauppahan on peliä, joka pitää aivot virkeänä. Älä ole noin kauhean tuomitseva.

Juuri näin. Ovatko ristikot, naistenlehdet ja käsityötkin ap:n tuomiolistalla? Mitä ap:n mielestä SAA tehdä niillä välein kun vaikka omaiset eivät ole käymässä? Saako somettaa, lukea lehtiä? Kamalan turhaa nämäkin kaikki. Olisi kaiken kanssa sujut mutta paljon aikaa tapettavana.

Noh osakekauppaa käyvä vanhus kuolinvuoteellaan ei vastaa kuvaani kuoleman kohtaamisesta mielenharmoniassa. Minulle tulee sellainen kuva, että vanhus yrittää epätoivoisesti vielä ansaita rahaa, koska on aina ollut sen renki eikä ymmärrä edes ennen kuolemaansa, että elämässä on muutakin. Ahneus ja ymmärtämättömyys, elämänseukkailun edessä, se, se minua harmittaa nähdä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailin eräässä paikassa, johon sijoitettavilla ei ole enää kauaa elinaikaa. Luulisi, että tällaisessa paikassa ihminen keskittyy tuonpuoleiseen siirtymiseen yrittämällä löytää mielenrauhan. Järkytyin nähdessäni, että erään vanhuksen vatsan päällä pömpötti läppäri ja hän teki pörssikauppaa!

Mikä saa ihmisen unohtamaan sen, mikä elämässä on tärkeää? Rahojaan ei saa mukaan, kun kuolee. Itketti tuo vanhus. Hän ei ymmärtänyt elämästä mitään edes kuolinvuoteellaan.

Kaisa

Kyllä hän ymmärsi paljon enemmän kuin sinä. Se mikä  hänen mielestään elämässä  on tärkeää on ihan eri juttu kuin sun kohdalla ja sun älysi on just niin puutteellinen ja maailmankatsomuksesi  kapea ettei tämä asia mene sulle jakeluun.

Minkä takia pitäis miettiä kuolemaa ennen kuin se on omalla kohdalla 30 min kuluttua? Mitään kuoleman jälkeistä tuonpuoleista  ei ole joten on todella tekopyhää sulta tulla tänne arvostelemaan sen papparaisen toimia. Se ei himmaillut vaan eli täysillä loppuun asti kuten kuuluukin.Mahdollisesti sai niillä kaupoilla lisää omaisuutta perijöille.Hänen mielenrauhansa riippui ihan eri asioista kuin sulla.

Anteeksi kun sanon mutta sä Kaisa voit tunkea nuo  tunkkaiset mielipiteesi  sinne minne ei päivä paista.Kannattais vähän koittaa viritellä niitä silmälappua enemmän auki. Nyt ne rajoittavat sun näkökulmia aivan vietävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nimi lopussa?

Hyviin tapoihin kuuluu allekirjoittaa viestit. En sano, että Kaisa on välttämättä kaikkien minusta käyttämä nimi.

Kaisa

Kaisa kertoisitko mitä saa tehdä saattohoitovaihessa? Osalla saattohoito kestä kuuksydua.

Osakekauppa ei ainakaan siihen kuulu. Se lienee sanomattakin selvää. Itse keskittyisin siihen, mikä on elämässä oleellista, mikä on sen merkitys.

Kaisa

Koita tajuta ettei kaikille  raamatun lukeminen ole tärkeää tai  oleellista. Olet suvaitsematon kana.

Missä sanotaan miten ja missä ihmisen pitää kuolla? Jos tietää kuoleman olevan tulossa, mutta on vielä voimia, voi lähteä vaikka risteilylle tai matkalle ja kuolla hotelliin/hyttiin. Ei ole mikään pakko kuolla sairaalasängyssä. Miksi ei saa nauttia asioista viimeiseen saakka, jos pystyy? Sua itketti? Mikä? Entäs jos tuo ihminen halusi lähteä läppäri mahan päällä tekien sitä mikä hänet teki onnellliseksi!!

äitini sanoi vielä päivää ennen kuolemaansa että muistakaa maksaa hänen tilille puolet autovelasta eli 1000 e, ei kai tajunnut kuolevansa vaan tilasi vielä pizzaa viimeisenä päivänä ja söi vain palan, oli ollut syöpä jo 2 vuotta ja sisuskalut pilalla, mutta toisaalta hymyllenn lähti täältä omien sanojensa mukaan kohti jerusalemia

Ei tuon näkeminen kerro mitään siitä mikä ihmiselle on ollut elämässä tärkeintä ja onko elänyt hyvän elämän hyvänä ihmisenä vai ei. Se voi olla vain ajanvietettä miin kuin jollekin telkkari, kirja tai somettaminen.

Kaisa tekee kapeakatseisia päätelmiä tuntematta ihmistä sen paremmin.

Saako sellainen sitten täydet pisteet Kaisalta kuolinvuoteella, että on elänyt täyskuspäänä, mutta kuolinvuoteellaan lukee raamattua ja miettii Kaisan kanssa elämän tarkoitusta ja merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailin eräässä paikassa, johon sijoitettavilla ei ole enää kauaa elinaikaa. Luulisi, että tällaisessa paikassa ihminen keskittyy tuonpuoleiseen siirtymiseen yrittämällä löytää mielenrauhan. Järkytyin nähdessäni, että erään vanhuksen vatsan päällä pömpötti läppäri ja hän teki pörssikauppaa!

Mikä saa ihmisen unohtamaan sen, mikä elämässä on tärkeää? Rahojaan ei saa mukaan, kun kuolee. Itketti tuo vanhus. Hän ei ymmärtänyt elämästä mitään edes kuolinvuoteellaan.

Kaisa

Eräs yrittäjänä toiminut vanhus (jonka poika jatkoi toimintaa)  joutui pahaan onnettomuuteen josta selvisi uskomattomalla säkällä. Herättyään sairaalassa hänelle tehtiin selväksi kuinka läheltä piti-tilanne oli ollut ja nyt hänen poikansa odotti pääsevänsä tapaamaan isänsä.

 Poika tuli isänsä viereen katsomaan häntä.  Isän ensimmäiset sanat pojalle olivat : "Mitä! Kuka hoitaa firmaa?".

Kävi mielessä, että on meillä ihmisillä yksilölliset tärkeysjärjestykset täällä maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänelle se oli hauskaa ja mielekästä tekemistä, niinkuin toisille ristikot, lukeminen tai vaikka käsityöt. Osakekauppahan on peliä, joka pitää aivot virkeänä. Älä ole noin kauhean tuomitseva.

Itse tulkitsin tuo ap:n reaktion kylläkin enemmän haikeudeksi kuin tuomitsemiseksi. Mutta ehkä "Kaisa" on turhaan huolissaan, sillä jokaiselle ihmiselle on eri asiat elämässä tärkeitä. Mitähän tekisin itse jos tietäisin eläväni viimeisiä hetkiä? Ehkä olisin netissä tai katsoisin ohjelmia, vaikka tiedän että niistä saatava "hyöty" menee hukkaan. En kuitenkaan usko, että säästäisin rahaa tai mitään muutakaan. Tosin joillekin raha-asiat saattavat olla enemmän peliä, ajavietettä, kuin tietoisesti pelkkää omaisuuden kerryttämistä.

Minä tulkitsen Kaisan kuuluvan siihen ihmisryhmään, joka aina tietää paremmin, mikä on hyväksi muille, mikä on se oikea tapa elää. Tai kuolla. Kuten tietää Päivi Siskossa ja sen veljessä (3. jakso):

https://areena.yle.fi/1-4406082?autoplay=true

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänelle se oli hauskaa ja mielekästä tekemistä, niinkuin toisille ristikot, lukeminen tai vaikka käsityöt. Osakekauppahan on peliä, joka pitää aivot virkeänä. Älä ole noin kauhean tuomitseva.

Juuri näin. Ovatko ristikot, naistenlehdet ja käsityötkin ap:n tuomiolistalla? Mitä ap:n mielestä SAA tehdä niillä välein kun vaikka omaiset eivät ole käymässä? Saako somettaa, lukea lehtiä? Kamalan turhaa nämäkin kaikki. Olisi kaiken kanssa sujut mutta paljon aikaa tapettavana.

Noh osakekauppaa käyvä vanhus kuolinvuoteellaan ei vastaa kuvaani kuoleman kohtaamisesta mielenharmoniassa. Minulle tulee sellainen kuva, että vanhus yrittää epätoivoisesti vielä ansaita rahaa, koska on aina ollut sen renki eikä ymmärrä edes ennen kuolemaansa, että elämässä on muutakin. Ahneus ja ymmärtämättömyys, elämänseukkailun edessä, se, se minua harmittaa nähdä.

Ap

No kertoisitko sitten että MITÄ SAA TEHDÄ. kokoajan jankkaat että no ei saa tehdä sitä mistä nauttii.

En minä osakekauppaa tee sen takia että "epätoivoisesti haluan ansaita lisää rahaa", vaan se yhtiöiden analysointi sijoituspäätösten teko itsessään on jo palksevaa (pelaan jopa tällaisia tietokonepelejä).  Se raha siinä on vielä bonuksena. Ja mitä väärää siinä on että haluaa jälkeläisilleen hiukan paremman taloudellisen tilanteen, kun niitä rahoja ei mukaansa saa, eikä niitä enää pysty tuhlaamaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuon näkeminen kerro mitään siitä mikä ihmiselle on ollut elämässä tärkeintä ja onko elänyt hyvän elämän hyvänä ihmisenä vai ei. Se voi olla vain ajanvietettä miin kuin jollekin telkkari, kirja tai somettaminen.

Kaisa tekee kapeakatseisia päätelmiä tuntematta ihmistä sen paremmin.

Saako sellainen sitten täydet pisteet Kaisalta kuolinvuoteella, että on elänyt täyskuspäänä, mutta kuolinvuoteellaan lukee raamattua ja miettii Kaisan kanssa elämän tarkoitusta ja merkitystä?

Miksi mielestäsi pitää ihmisen noista kahdesta (joko-tai) ääripäästä valita? Kyllä siihen välille mahtuu ihan inhimillisiä ja tuntevia ihmisiä.  

Minä pyydän kuolinvuoteelleni läppärin ja viimeiseen hengenvetoon vänkään AV:lla kuuluuko ajokortti yleissivistykseen, saako ravintolassa imettää ja muista elämän tärkeistä kysymyksistä. 

No jos hän haluaa jättää osakepottinsa esim. lapsilleen tai puolisolleen? Jos hänellä on vaikka syöpäsairas lapsenlapsenlapsi, jonka vanhemmat on velkaantuneita ja köyhiä.

Et tiedä hänen tarinaansa. Näit vain yhden vilauksen hänen elämästään. Et tiedä kaikkea hänen elämästään. Asiat on yleensä paljon moninutkaisempia kuin luulisi.