Lue keskustelun säännöt.
Miksi Seinfeld oli niin suosittu?
21.07.2018 |
Selittäkää, kiitos. En ymmärrä sen suosion syitä.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään Seinfeldista, koska hahmot ovat tavallisia, ei mitään kiiltokuvaihmisiä. Ovat tiivis ystäväporukka, mutta ystävyydestä ei tehdä numeroa. Ei ole tarvetta osoittaa lämpimiä tunteitä niin kuin monissa muissa siirappisemmissa sarjoissa. Tapahtumat ovat arkisia. Ongelmiin ja kommelluksiin on helppo samaistua (miksi mikäkin asia kadulla, kahvilassa, elokuvateatterissa, jne ärsyttää). Hyvää pohdintaa ja huomioita elämästä. Ihanaa pikkumaisuutta ja pikkusieluisuutta. Hahmot ovat aika negatiivisia ja välillä ilkeitä, ahneita, kostonhimoisia, jne eli tosi inhimillisiä. Ohjelmassa on silti rento ja kepeä tunnelma. George on yksi tv-historian nerokkaimmista hahmoista. Epäonninen kuin Aku Ankka. Ja Newman :D
Minua huvittaa mm. jakso, jossa menevät tapaamaan tuttavaperhettä, joiden lapsi on hämmentävän "ruma", mutta sitä ei tietenkään saisi ääneen sanoa.
Jakso missä George pelaa tietovisailua "kupla" pojan kanssa.... :D
Aku Ankka on kyllä aika hyvä vertaus Georgelle.
George asuu vanhempiensa luona, sortuu valehtelemaan lupaaville naisvirityksilleen ja liki kaikki päättyy aina jonkinasteiseen sössimiseen. Ei voi kuin katsojana ajatella: EI, EI, EI - älä taas tee noin, ei taas...
Katsoja samaistuu hahmoihin tai ainakin tunnistaa vastaavanlaisia piirteitä omaavia tosielämän hahmoja, tapahtumia ja huomioita omasta ympäristöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään Seinfeldista, koska hahmot ovat tavallisia, ei mitään kiiltokuvaihmisiä. Ovat tiivis ystäväporukka, mutta ystävyydestä ei tehdä numeroa. Ei ole tarvetta osoittaa lämpimiä tunteitä niin kuin monissa muissa siirappisemmissa sarjoissa. Tapahtumat ovat arkisia. Ongelmiin ja kommelluksiin on helppo samaistua (miksi mikäkin asia kadulla, kahvilassa, elokuvateatterissa, jne ärsyttää). Hyvää pohdintaa ja huomioita elämästä. Ihanaa pikkumaisuutta ja pikkusieluisuutta. Hahmot ovat aika negatiivisia ja välillä ilkeitä, ahneita, kostonhimoisia, jne eli tosi inhimillisiä. Ohjelmassa on silti rento ja kepeä tunnelma. George on yksi tv-historian nerokkaimmista hahmoista. Epäonninen kuin Aku Ankka. Ja Newman :D
Minua huvittaa mm. jakso, jossa menevät tapaamaan tuttavaperhettä, joiden lapsi on hämmentävän "ruma", mutta sitä ei tietenkään saisi ääneen sanoa.
Jakso missä George pelaa tietovisailua "kupla" pojan kanssa.... :D
Aku Ankka on kyllä aika hyvä vertaus Georgelle.
George asuu vanhempiensa luona, sortuu valehtelemaan lupaaville naisvirityksilleen ja liki kaikki päättyy aina jonkinasteiseen sössimiseen. Ei voi kuin katsojana ajatella: EI, EI, EI - älä taas tee noin, ei taas...
Katsoja samaistuu hahmoihin tai ainakin tunnistaa vastaavanlaisia piirteitä omaavia tosielämän hahmoja, tapahtumia ja huomioita omasta ympäristöstään.
Entä George meribiologina? Kertoi naiselle miten on meribiologi... Olivat rannalla ja tukehtumassa oleva valas... Nainen siihen " PELASTA PELASTA!!! " George sitten ryntää ja vetää hengitysaukosta golfpallon pois. Myöhemmin sitten kahvilassa Kramer kertoo miten on harjoitellut golf lyöntejään merelle päin....
Seinfeld oli selkeästi heikoin tästä nelikosta komediamielessä, monesti näki, miten Jerryllä ei meinannut pokka pitää. Julia Dreyfuss on menestynyt parhaiten sarjan jälkeen eli hän on näytellyt Veepissä. Kramerilta loppui keikat, kun hän sai jonkin sortin rasistisen kohtauksen jossain stand up -showssa (löytyy Youtubesta). Georgesta ei ole tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolahtaa lähinnä keskivertoa älykkäämmille.
Tai siis itseään sellaisena pitäville. Kuten ketjusta näkee, keskivertoa älykkäämmät satrjan fanit eivät osaa edes eritellä, mikä sarjasta tekee hyvän. Tosi älykästä.
Mun mielestä vitsit ja sketsit menee vähän pilalle jos ne pitää selittää. Se on tullut huomattua että hitaille ja tosikoille ei huumori uppoa.
Ylimielinen selitys omalle kyvyttömyydellesi analysoida kulttuuria.
Pidän tuollaisia ohjelmia viihteenä. En ihmettele miksi pidät mua ylimielisenä. Tiedät mihin kuulut.
En osaa selittää miksi pidin sarjasta. Katsoin sen läpi koneeltani muutama vuosi sitten. Se ei ollut koko ajan hauska, välillä kyllä. Yksi hauskimmista oli jakso jossa George halusi että häntä kutsutaan töissä nimellä T-Bone, mutta hän saikin lempinimekseen Koko.
Jerryn tai Georgen vanhemmat olivat kyllä turhan monessa jaksossa, niitä ei olisi jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua viehättää se, että sarja repii huumoria arkielämästä. Pienet sattumukset paisuvat eeppisiin mittoihin. Esimerkiksi mitä seurauksia voi olla invapaikalle pysäköinnistä. Tai jos haluaa saada palautuspulloista mahdollisimman hyvän korvauksen.
Jerry, George ja Elaine ovat myös parodioita kliseisistä itsekkäistä newyorkilaisista.
Hyvää Festivusta sarjan faneille!
Olisin niin kovasti halunnut maistaa sen argentiinalaisen soppanatsin ylistettyjä keittoja....😛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin niin kovasti halunnut maistaa sen argentiinalaisen soppanatsin ylistettyjä keittoja....😛
NO SOUP FOR YOU!
Vierailija kirjoitti:
En osaa selittää miksi pidin sarjasta. Katsoin sen läpi koneeltani muutama vuosi sitten. Se ei ollut koko ajan hauska, välillä kyllä. Yksi hauskimmista oli jakso jossa George halusi että häntä kutsutaan töissä nimellä T-Bone, mutta hän saikin lempinimekseen Koko.
Jerryn tai Georgen vanhemmat olivat kyllä turhan monessa jaksossa, niitä ei olisi jaksanut.
KOKO! :D " You can call me T-Bone. " " Did you see that monkey KOKO? :D" " You are KOKO now "...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikkalaiseksi sarjaksi se oli aikanaan poikkeuksellinen siksi, että hahmot olivat aika höhliä. Niillä oli inhimillisiä paheita, ne olivat rumia, laiskoja ja tyhmiä. Käsikirjoituksessa uskallettiin nauraa ilkeästi hahmojen paheille ja ongelmille, jotka olivat kuitenkin aika yleisinhimillisiä.
Parhaisiin brittikomedioihin amerikkalaisia tuotantoja ei oikein voi verrata, mutta sama idea niissäkin on: hyvä käsikirjoitus ja oudot, mutta tunnistettavat hahmot. Britit osaa tehdä hahmoistaan inhimillisempiä, mutta Seinfeld pääsi lähelle. Samaan aikaan briteissä tehtiin esim. sarjoja Ab Fab, Men Behaving Badly ja Father Ted, kaikki sata kertaa parempia kuin Seinfeld, joka on silti ihan ok.
Ennen vanhaan oli USA:ssa tapana että komediasarjat olivat kokonaan kuvattu liveyleisön edessä, siitä sitten keksittiin se "naurunauhojen" käyttö, joka on edelleen yleinen USA:ssa. Seinfeld kuvattiin osittain perinteiseen tapaan liveyleisön edessä, joten vain osa nauruista on nauhalta, osa on aitoa.
Seinfeldin komedia perustuu New Yorkin juutalaiseen huumoriin mutta on päivitetty tuohon modernimpaan aikakauteen. Hahmot kuvastavat ironista käsitystä tylyistä, pinnallisista, itsekeskeisistä mutta sanavalmiista nykiläistä.
Kuten joku jo kertoi, sarja syntyi tekijöidensä (Seinfeld ja David) ideasta tehdä sarja "ei mistään" -- tämä tarina myös hauskalla tavalla kierrätettiin sarjassa kun George ja Jerry (Seinfeld) kävivät tv-firmassa pitchaamassa uuden tv-sarjan ideaa: it's about nothing! Nothing happens! Absolutely nothing!!
Sarjassa keskitytään siis keskusteluihin aika epäolennaisista asioista, joihin hahmot fiksoituvat, kun heidän elämänsä kulkee lähes muuttumattomana taustalla. Siksi sarja sijoittuukin useimmiten tiettyihin paikkoihin: on Jerryn olohuone baarikeittiöineen, jossa kaverukset tapaavat, sitten on rupuinen kahvila, jossa käydään "syvällisiä" keskusteluja ja sitten satunnaisia kauppoja tai ravintoloita tai katuja. Parhaiten sarjan ideaa "ei mistään" kuvastaa jakso joka on kokonaisuudessaan kuvattu erään kiinalaisen ravintolan aulassa, jossa ystävykset odottavat pöytää koko jakson ajan: jakson juoni ei ole siis se että he menevät kiinalaiseet ravintolaan syömään (tai leffaan sen jälkeen) vaan se kaikki turha lätinä siinä pöytää odotellessa.
Sarjassa on (kuten yllä joku sanoi) hyvää se, että hahmot eivät ole "kiiltokuvia", kuten oli tapana USA:ssa. Vaikka hahmot ovat komedian takia tehty karkikatyyrimäisiksi, niin joka hahmossa on myös paljon meidän oikeiden ihmisten inhorealistisia piirteitä.
Toisin kuin joku sanoi, Elainen hahmo on sarjassa todella hyvä ja poikkeava naishahmo sen ajan amerikkalaisessa tv:ssä. Paras rooli on kirjoitettu Georgelle, ja näyttelijä Jason Alexander on toki osaavin näyttelijä. Elaineä näyttelevä Julia Louis-Dreyfus on myös hyvä komedienne, kuten jokainen Veepiä katsellut tietää. Seinfeld on stand-up koomikko ja jokseenkin puiseva roolissaan, mutta se ei menoa haittaa.
Sarja ironisoi 1990-luvun newyorkilaista elämää; pinnallisia rakkaussuhteita, juppimaista keskittymistä kaikkeen trendikkääseen ja jatkuvaa jaarittelua kaikesta tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiseksi sarjaksi se oli aikanaan poikkeuksellinen siksi, että hahmot olivat aika höhliä. Niillä oli inhimillisiä paheita, ne olivat rumia, laiskoja ja tyhmiä. Käsikirjoituksessa uskallettiin nauraa ilkeästi hahmojen paheille ja ongelmille, jotka olivat kuitenkin aika yleisinhimillisiä.
Parhaisiin brittikomedioihin amerikkalaisia tuotantoja ei oikein voi verrata, mutta sama idea niissäkin on: hyvä käsikirjoitus ja oudot, mutta tunnistettavat hahmot. Britit osaa tehdä hahmoistaan inhimillisempiä, mutta Seinfeld pääsi lähelle. Samaan aikaan briteissä tehtiin esim. sarjoja Ab Fab, Men Behaving Badly ja Father Ted, kaikki sata kertaa parempia kuin Seinfeld, joka on silti ihan ok.
Makuasioita, että pitääkö enemmän brittisarjoista vai jenkkisarjoista. Itse pidän enemmän tuosta New York -tavisten inhimillisyydestä kuin briteistä eli ei todellakaan ole sata kertaa parempia brittien vastaavat.
Kaikkienhan täytyy pitää juutalaisista sarjoista
kun jonkun Adam Sandlerssin suosio myös todella jenkeissä kummastuttaa vaikka sietämätön muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei älykkyyttä voi päätellä sen mukaan mistä huumorinlajista pitää.
Esim. Seinfeld ja Frasier ovat samantyyppisiä, mutta silti täysin erilaisia. Ekassa hahmot on epämiellyttäviä, ja huumori perustuu siihen. Frasierissa hahmot on enimmäkseen miellyttäviä, ja siksi katson sitä paljon mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Ei älykkyyttä voi päätellä sen mukaan mistä huumorinlajista pitää.
Esim. Seinfeld ja Frasier ovat samantyyppisiä, mutta silti täysin erilaisia. Ekassa hahmot on epämiellyttäviä, ja huumori perustuu siihen. Frasierissa hahmot on enimmäkseen miellyttäviä, ja siksi katson sitä paljon mieluummin.
Hä? Mun mielestä molemmissa hahmot on miellyttäviä, vaikkakin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiseksi sarjaksi se oli aikanaan poikkeuksellinen siksi, että hahmot olivat aika höhliä. Niillä oli inhimillisiä paheita, ne olivat rumia, laiskoja ja tyhmiä. Käsikirjoituksessa uskallettiin nauraa ilkeästi hahmojen paheille ja ongelmille, jotka olivat kuitenkin aika yleisinhimillisiä.
Parhaisiin brittikomedioihin amerikkalaisia tuotantoja ei oikein voi verrata, mutta sama idea niissäkin on: hyvä käsikirjoitus ja oudot, mutta tunnistettavat hahmot. Britit osaa tehdä hahmoistaan inhimillisempiä, mutta Seinfeld pääsi lähelle. Samaan aikaan briteissä tehtiin esim. sarjoja Ab Fab, Men Behaving Badly ja Father Ted, kaikki sata kertaa parempia kuin Seinfeld, joka on silti ihan ok.
Makuasioita, että pitääkö enemmän brittisarjoista vai jenkkisarjoista. Itse pidän enemmän tuosta New York -tavisten inhimillisyydestä kuin briteistä eli ei todellakaan ole sata kertaa parempia brittien vastaavat.
Amerikkalaistuotantojen suurin heikkous vielä nykyäänkin on nimenomaan inhimillisyyden ja samaistuttavuuden puute. Britit taas nimenomaan tekee komediahahmoista inhimillisiä: hahmot rakennetaan heikoiksi, inhimillisiksi luusereiksi, ja pönöttäjät ja cooliuden airueet lytätään armotta. USAlaiset komediat ovat usein juuri siksi niin tylsiä, koska niiden hahmoille ollaan niin lempeitä, vrt. vaikka britti- ja amerikkalaisversiot Konttorista. Seinfeldissä on jotain samaa itseironiaa, ehkä se on juutalainen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiseksi sarjaksi se oli aikanaan poikkeuksellinen siksi, että hahmot olivat aika höhliä. Niillä oli inhimillisiä paheita, ne olivat rumia, laiskoja ja tyhmiä. Käsikirjoituksessa uskallettiin nauraa ilkeästi hahmojen paheille ja ongelmille, jotka olivat kuitenkin aika yleisinhimillisiä.
Parhaisiin brittikomedioihin amerikkalaisia tuotantoja ei oikein voi verrata, mutta sama idea niissäkin on: hyvä käsikirjoitus ja oudot, mutta tunnistettavat hahmot. Britit osaa tehdä hahmoistaan inhimillisempiä, mutta Seinfeld pääsi lähelle. Samaan aikaan briteissä tehtiin esim. sarjoja Ab Fab, Men Behaving Badly ja Father Ted, kaikki sata kertaa parempia kuin Seinfeld, joka on silti ihan ok.
Makuasioita, että pitääkö enemmän brittisarjoista vai jenkkisarjoista. Itse pidän enemmän tuosta New York -tavisten inhimillisyydestä kuin briteistä eli ei todellakaan ole sata kertaa parempia brittien vastaavat.
Amerikkalaistuotantojen suurin heikkous vielä nykyäänkin on nimenomaan inhimillisyyden ja samaistuttavuuden puute. Britit taas nimenomaan tekee komediahahmoista inhimillisiä: hahmot rakennetaan heikoiksi, inhimillisiksi luusereiksi, ja pönöttäjät ja cooliuden airueet lytätään armotta. USAlaiset komediat ovat usein juuri siksi niin tylsiä, koska niiden hahmoille ollaan niin lempeitä, vrt. vaikka britti- ja amerikkalaisversiot Konttorista. Seinfeldissä on jotain samaa itseironiaa, ehkä se on juutalainen juttu.
No mun mielestä joissain britti-sarjoissa ne hahmot on vaan ärsyttäviä, eikä jututkaan oikeen kolahda. Inhimillisen näköisiä perusjuntteja joo, mutta moonesti luotaantyöntäviä. Makuasioita kuten sanoin. Esim Seinfeld ja Frasier nimenomaan perustuvat henkilöiden hölmöilyihin tavallisissa arjen tilanteissa. eikä se yksin riitä, vaan koko tuotanto ja käsikirjoitus pitää toimia, että se naurattaa.
Itse tykkäsin katsoa Seinfeldia vaikka yleensä enemmän tykkäänkin brittisarjoista.
En välttämättä näe että minun pitäisi samaistua hahmoihin varsinkaan jos on komediasta kyse.
Seinfeldissä oli hahmot, joissa oli jotain piirteitä, joita ehkä löysi itsestäänkin, mutta periaatteessa hahmojen oli tarkoitus esittää ironisesti aikakauden newyorkilaisia.
Tärkeintä on että hahmot ovat uskottavia siinä maailmassa, johon ne on sarjassa sijoitettu. Ja komediassahan maailma on aina jokin todellinen paikka liioiteltuna.
Naiset eivät ymmärrä huumoria, teitä varten on romanttiset komediat kotka ei oikeasti ole komedioita vaan siirappia.
Ihminen. Kuten minäkin olen ja rautakauppa sketsi on loistava! Samoin kaikki Seinfeldin jaksot missä puututaan siihen... NO ei mihinkään.