Ex ei anna 1v8kk lasta hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli 1v iässä. Käytännön hoitamisesta ei ole kiinni. Ex väittää, että lapsi on niin pieni että kaipaa äitiään. Olen nyt 8kk tavannut lasta melkein joka viikonloppu äidin läsnäollessa ja tunneside on vahva. Pitääkö tapaamiset viedä oikeuden kautta?

elarit vissiin kelpaa exälles. sillähä eio mitään väliä täällä saako isä nähdä vai ei kunhan elarit juoksee.

No kai oma lapsi kuuluu elättää.

Onkohan tämän suhteen jommankumman asuinpaikka Porvoo? Ja trollivauva kehdossa ja toisesta trollivauvasta haaveillaan?

Jos ei ole , niin ap hankkii nyt ensin oman terapian, jossa käsittelee mennytä? pahaaoloaan, päämärättömyyttään, ja painostusta vauvan hankkimiseen, pettämistään, exänsä? syyllistämistään pettämisestään, ja sitä miksi haluaa suhteen exänsä kanssa, vaikka olisi valmis haastamaan tämän oikeuteen. Lisäksi voi keskustella siitä miksi on liian pitkä aika ajaa 1,5 -2 h tapaaman lastaan edes kerran arkipäivinä, vaikka kotona saa viettää aikaa yksin.

Myös sitä luuseriuden pelkoa eroperheen lapsista on hyvä käydä läpi siellä terapiassa.

Ja sitten yhdessä pariterapiaan. Siellä kun voi hoitaa myös eroasioita, jos tästä sotkusta nyt ota muuten selvää, että onko suhdetta vai ei.

Ex (mies) ei suostu tapaamaan saati hoitamaan 2v2kk lastaan. Mitä tehdä?

En antaisi itsekkään, lapsi on todella pieni ja tarvitsee aikaa tutustua kunnolla sinuun. Onkohan sinulla aavistustakaan tuon ikäisen nukuttamisesta.... Itse ainakin vastaisin totuttelemaan yön yli luonani tuon lapsen kanssa, voi tulla hieman monta mutkaa matkaan vuorokaudessa.. Uhmaa tuossa noin 2v. vaiheessa kun löytyy...

Vierailija kirjoitti:

Ex (mies) ei suostu tapaamaan saati hoitamaan 2v2kk lastaan. Mitä tehdä?

Perusta oma ketju!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko eronneet vai onko teillä suhde vielä? Jos ei ole suhdetta, niin miksi harrastatte seksiä?

Onko sinun toiveesi saada ex takaisin? Vai onko suurempi toive saada lapsi yökylätapaamisiin?

Jos harkitsette suhdetta, niin kannattaisiko pariterapia?

On toive, että palattaisiin yhteen ja mentäisiin naimisiin ja saataisiin toinen lapsi. Lapsen yökylätapaamiset on sitä varten, että saisin luotua lapseen henkilökohtaisen kontaktin ilman äidin läsnäoloa. Onhan se tavallaan toteutunut muilta osin, mutta äiti vaatii aina saada nukuttaa lapsen.

Seksiä varmaan on, koska molemmat on puutteessa.

Pariterapiaa on mietitty.

Onnea - on hyvä, että menette terapiaan, jos tuntuu tarpeelliselta. Luottamuksen kasvattaminen menetetyn jälkeen ei ole helppoa.

Tässä vaiheessa tärkeimmäksi on hyvä nostaa se lapsi.

Tosiasia kuitenkin on, että se lapsen koti - ja paras koti - on vanhempien hyvä, onnellinen suhde. Panosta nyt siis siihen, ja vastaisuudessa muistanet, että pettäminen ei tuo edes tilapäistä hyvää oloa, joten jos paha olo yllättää, keksi parempi tapa hoitaa itsesi kuntoon.

Vähän ristiriitaista, että harkitset oikeustoimia lapsen tapaamisen suhteen ja toisaalta suunnittelette yhteen palaamista.

Tunnen omien olosuhteideni kautta useita pieniä lapsia läheisesti ja tiedän, miten pieni se alle 2-vuotias vielä on ja sidoksissa äitiinsä. Äiti hyvinkin ymmärtää, ettei yökyläily matkojen päässä yhtäkkiä ole lapselle välttämättä ollenkaan helppo juttu, vaikka muutaman tunnin päivisin hyvin selviäisittekin.

Paras tapa voisi olla, että äiti lähtisi pois yöksi ja voisitte lapsen kanssa olla hänen kotonaan, jolloin nukahtaminen omaan sänkyyn olisi helppoa, vaikkei äiti olisikaan paikalla.

Se mummi, jos on äidin oma äiti, on ollut tärkeä hänen selviytymisessään kriisitilanteessa ja joutunut korvaamaan turvallisen läheisen paikan kun puoliso on menetetty pettämisen kautta. Turha sinun siitä on valittaa - olit muualla kun olisi pitänyt olla kotona. Joten vähän kunnioitusta ja nöyryyttä kehiin.

Tapaamisoikeus haettava käräjien kautta ja lastenvalvojasta kantelu oikeusasiamiehelle.

Kumpaa ap haluat enemmän: lapsen yökylään vai mahdollisuuden jatkaa suhdetta? Jos viet asian oikeuteen, niin suhde tuskin jatkuu.

Tiedätkö muuten ,että mitä mieltä mummi on siitä, jos suhde jatkuisikin?

Entä jos yrittäisit vaikka kirjoittaa eksälle? Pyydä vielä kerran anteeksi pettämistä, sano että kadut sitä hirveästi ja että ymmärrät ettei hän voi antaa sitä anteeksi ja ymmärrät, että hän halusi erota. Kerro suoraan, että sinulla on kova ikävä lastasi ja että haluaisit olla hyvä isä ja läsnä oman lapsesi elämässä enemmän, ja pyydä, että hän voisi antaa teille yhteistä aikaa.

Ja jos tämä ei auta, niin mene uudestaan lastenvalvojan puheille ja vaadi tapaamisoikeutta, vie tarvittaessa asia oikeuteen. Lapsella on oikeus isään ja laki on tässä asiassa sinun puolellasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

 

Mun mielestä pettäjältä ei pidä viedä oikeuksia, mutta jotenkin ymmärrän tunnetasolla myös sitä toista osapuolta. Voisin kuvitella, että itseä inhottaisi joka ikinen kerta, kun luovuttaisin lapsen isälleen. Inhoaisin nähdä sitä miestä. Ja vain lapsen takia yrittäisin kuitenkin pitää välit asiallisina.

Tämä viimeisin viesti oli käytännössä oma tilanteeni, tosin meillä ero tuli jo raskausaikana. Tuntui hirveältä antaa lasta ensimmäisen kerran isän mukaan yön yli. Ei siksi, ettenkö olisi luottanut hänen lapsenhoitotaitoihinsa. Vaan siksi, että kokemus hänestä oli se, että hän oli kohdellut minua kaltoin pettäessään luottamukseni perusteellisesti. Tunnetasolla tuntui aivan fyysisesti pahalta antaa kaikkein tärkein asia maailmassa sellaiselle ihmiselle, joka oli osoittautunut totaalisen epäluotettavaksi, ja kohdellut aikanaan julmasti. Silti pakotin itseni siihen, koska onhan lapsella oikeus olla isänsä kanssa. Sitä en epäillyt koskaan, etteikö hän olisi ollut aivan asianmukainen isä niinä hetkinä kun he lapsen kanssa tapasivat.

Tämä kuulostaa varmasti omituiselta niille, jotka eivät ole tällaisessa tilanteessa olleet. Mutta ehkä ap:n exän (vai mikä tilanne nyt sitten onkaan?) käyttäytymistä voivat ohjata samantyyppiset tunteet?

Itse ehdottaisin, että jos yövierailut sinun luonasi onnistu, niin mene joskus yöksi hoitamaan lasta äidin kotiin, niin saat kokemusta nukutuksesta yms. Äiti voi lähteä vuorokaudeksi omiin menoihinsa. Kun osoitat tässä olevasi luottamuksen arvoinen, niin pikkuhiljaa tilanne ehkä helpottuu.