Ex ei anna 1v8kk lasta hoitoon

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ns.kunnon isä? Vai oletko epävakaa jotenkin? Et herätä luottamusta.Onko lapsi normaali lapsi?

Olen mielestäni kunnon isä, olin hyvä isä sen 1 vuotta kun asuttiin vielä yhdessä. Petin lapsen äitiä 2 vuotta ennen lapsen syntymää, siksi tämä ero. Lapsi on toistaiseksi normaali.

Hyvät kommunikaatiotaidot auttavat tässäkin. Olet menettänyt luottamuksen, joten joudut rakentamaan sen uudelleen ja olemaan nyt tuplasti parempi isä kuin ilman mokailuja. Ei kannata kiukutella, uhkailla tai vaatia oikeuksiaan. Ne vain vähentävät luottamusta ja ovat haitallisia lapselle. Jos nainen löytää esimerkiksi uuden miehen tai harrastuksia, niin hän alkaa haluamaan omaa aikaa. Niiden aika tulee varmasti. Voit kevyesti ehdottaa tällaisia asioita, matkailua tai risteilyjä ja voisit silloin tarjota apuasi lapsen hoidossa. Ilmeisesti ette ole käsitelleet pettämistä, mutta oletko pyytänyt ihan anteeksi toimintaasi. Ongelmat voivat kiikastaa ihan siitä.

Joko tekee kiusallaan, ei luota lasta sinulle yön yli tai oikeasti pelkää antaa lasta sinulle.

Minulla on 2,5v joka ei ole koskaan ollut hoidossa. Asumme todella kaukana isovanhemmista ja muista, enkä edes antaisi hoitoon heille, vaikka kovasti haluavatkin. Syynä yksinkertaisesti heidän käytöksensä minua kohtaan, sekä arvaamattomuutensa. En jaksa sitä, että jatkuvasti nakerretaan kovaa kasvatustyötä. Mieheni on samaa mieltä asiassa.

Jos nyt silti oletetaan, että jättäisin lapsen isänsä kanssa kotiin ja lähtisin jonnekin yksikseni, kova huoli minulla olisi, vaikka isä osaakin lapsesta huolehtia. 

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ns.kunnon isä? Vai oletko epävakaa jotenkin? Et herätä luottamusta.Onko lapsi normaali lapsi?

Olen mielestäni kunnon isä, olin hyvä isä sen 1 vuotta kun asuttiin vielä yhdessä. Petin lapsen äitiä 2 vuotta ennen lapsen syntymää, siksi tämä ero. Lapsi on toistaiseksi normaali.

Hyvät kommunikaatiotaidot auttavat tässäkin. Olet menettänyt luottamuksen, joten joudut rakentamaan sen uudelleen ja olemaan nyt tuplasti parempi isä kuin ilman mokailuja. Ei kannata kiukutella, uhkailla tai vaatia oikeuksiaan. Ne vain vähentävät luottamusta ja ovat haitallisia lapselle. Jos nainen löytää esimerkiksi uuden miehen tai harrastuksia, niin hän alkaa haluamaan omaa aikaa. Niiden aika tulee varmasti. Voit kevyesti ehdottaa tällaisia asioita, matkailua tai risteilyjä ja voisit silloin tarjota apuasi lapsen hoidossa. Ilmeisesti ette ole käsitelleet pettämistä, mutta oletko pyytänyt ihan anteeksi toimintaasi. Ongelmat voivat kiikastaa ihan siitä.

Kiitos tästä näkökulmasta. Juuri äsken ehdotin, että hän voisi lähteä reissuun ja minä hoitaisin lasta. Pettämistä on käsitelty, mutta ei varmaan valmiiksi asti. Pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ns.kunnon isä? Vai oletko epävakaa jotenkin? Et herätä luottamusta.Onko lapsi normaali lapsi?

Olen mielestäni kunnon isä, olin hyvä isä sen 1 vuotta kun asuttiin vielä yhdessä. Petin lapsen äitiä 2 vuotta ennen lapsen syntymää, siksi tämä ero. Lapsi on toistaiseksi normaali.

Mitä tarkoitat toistaiseksi normaalilla? Outo kuvaus lapsesta.

No omien lapsuuden aikaisten kokemusten perusteella eroperheiden lapsista tuli aivan luusereita. Nykyään taitaa olla ihan yleistä että lapsella on kaksi kotia, mutta enpä tiedä.

Onko sinulla paljonkin tämäntapaista ajatusmallia? Puhut luusereista, ja oletat että omasta lapsestasi vieläpä tulee sellainen. Toki, pettäjien lapsilla on suurempi tilastollinen vaara tulla pettäjäksi, omidta vanhemmistahan ne roolimallit otetaan. Oletko mennyt terapiaan hoitamaan tuota ongelmaa? Jos olet, niin tiedät, että on pienempi mahdollisuus, että lapsesi seuraa polkujasi.

Ex saattaa pelätä, että kun oöet epäluotettava yhdellä tavalla olet sitä myös toisilla tavoilla. Suomessa valehtelu ym epäluotettavuus on epäjslutuimpia piirteitä ijmisellä ja lapsen äiti ei niitä lspselleen varmaankaan halua. Eli valehteletko? Laitatko kaupassa hedelmiä enemmän muovipussiin punnituksen jälkeen? Pidätkö tapaamisista kiinni eli olet 5 min etuajassa? Et lupaa turhia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ns.kunnon isä? Vai oletko epävakaa jotenkin? Et herätä luottamusta.Onko lapsi normaali lapsi?

Olen mielestäni kunnon isä, olin hyvä isä sen 1 vuotta kun asuttiin vielä yhdessä. Petin lapsen äitiä 2 vuotta ennen lapsen syntymää, siksi tämä ero. Lapsi on toistaiseksi normaali.

Mitä tarkoitat toistaiseksi normaalilla? Outo kuvaus lapsesta.

No omien lapsuuden aikaisten kokemusten perusteella eroperheiden lapsista tuli aivan luusereita. Nykyään taitaa olla ihan yleistä että lapsella on kaksi kotia, mutta enpä tiedä.

Onko sinulla paljonkin tämäntapaista ajatusmallia? Puhut luusereista, ja oletat että omasta lapsestasi vieläpä tulee sellainen. Toki, pettäjien lapsilla on suurempi tilastollinen vaara tulla pettäjäksi, omidta vanhemmistahan ne roolimallit otetaan. Oletko mennyt terapiaan hoitamaan tuota ongelmaa? Jos olet, niin tiedät, että on pienempi mahdollisuus, että lapsesi seuraa polkujasi.

Ex saattaa pelätä, että kun oöet epäluotettava yhdellä tavalla olet sitä myös toisilla tavoilla. Suomessa valehtelu ym epäluotettavuus on epäjslutuimpia piirteitä ijmisellä ja lapsen äiti ei niitä lspselleen varmaankaan halua. Eli valehteletko? Laitatko kaupassa hedelmiä enemmän muovipussiin punnituksen jälkeen? Pidätkö tapaamisista kiinni eli olet 5 min etuajassa? Et lupaa turhia?

En mielestäni yleisesti ole epäluotettava. En valehtele ja suhdetta oli takana 8v. Pettäminen tapahtui, kun olin heikossa kunnossa vailla päämäärää ja nainen iski siihen kiinni. Toki itse sen munani pilluun laitoin ihan kokeilunhalusta. Ja kärsin siitä todella paljon, niin paljon etten vain voinut siirtää sitä paskaa oloa puolisolleni. Ja teeskentelin pitkään ettei sitä ollut tapahtunut, kunnes sitten heikkona hetkenä se oli pakko purkaa ulos. Lopputulos tämä. Molemmilla paska olo ja perhe rikki. En suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ns.kunnon isä? Vai oletko epävakaa jotenkin? Et herätä luottamusta.Onko lapsi normaali lapsi?

Olen mielestäni kunnon isä, olin hyvä isä sen 1 vuotta kun asuttiin vielä yhdessä. Petin lapsen äitiä 2 vuotta ennen lapsen syntymää, siksi tämä ero. Lapsi on toistaiseksi normaali.

Varmaan lapsen äiti vaan inhoaa syvästi sua ja pitää huonona ihmisena, jolle ei lasta halua yöksi antaa. Vaikka tietysti pitäisi ymmärtää, että huono puoliso voi olla ihan hyvä isä lapselle. Mutta kun tunteet pelissä ja halveksunta syvää, sitä ei ehkä nää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ns.kunnon isä? Vai oletko epävakaa jotenkin? Et herätä luottamusta.Onko lapsi normaali lapsi?

Olen mielestäni kunnon isä, olin hyvä isä sen 1 vuotta kun asuttiin vielä yhdessä. Petin lapsen äitiä 2 vuotta ennen lapsen syntymää, siksi tämä ero. Lapsi on toistaiseksi normaali.

Mitä tarkoitat toistaiseksi normaalilla? Outo kuvaus lapsesta.

No omien lapsuuden aikaisten kokemusten perusteella eroperheiden lapsista tuli aivan luusereita. Nykyään taitaa olla ihan yleistä että lapsella on kaksi kotia, mutta enpä tiedä.

Onko sinulla paljonkin tämäntapaista ajatusmallia? Puhut luusereista, ja oletat että omasta lapsestasi vieläpä tulee sellainen. Toki, pettäjien lapsilla on suurempi tilastollinen vaara tulla pettäjäksi, omidta vanhemmistahan ne roolimallit otetaan. Oletko mennyt terapiaan hoitamaan tuota ongelmaa? Jos olet, niin tiedät, että on pienempi mahdollisuus, että lapsesi seuraa polkujasi.

Ex saattaa pelätä, että kun oöet epäluotettava yhdellä tavalla olet sitä myös toisilla tavoilla. Suomessa valehtelu ym epäluotettavuus on epäjslutuimpia piirteitä ijmisellä ja lapsen äiti ei niitä lspselleen varmaankaan halua. Eli valehteletko? Laitatko kaupassa hedelmiä enemmän muovipussiin punnituksen jälkeen? Pidätkö tapaamisista kiinni eli olet 5 min etuajassa? Et lupaa turhia?

En mielestäni yleisesti ole epäluotettava. En valehtele ja suhdetta oli takana 8v. Pettäminen tapahtui, kun olin heikossa kunnossa vailla päämäärää ja nainen iski siihen kiinni. Toki itse sen munani pilluun laitoin ihan kokeilunhalusta. Ja kärsin siitä todella paljon, niin paljon etten vain voinut siirtää sitä paskaa oloa puolisolleni. Ja teeskentelin pitkään ettei sitä ollut tapahtunut, kunnes sitten heikkona hetkenä se oli pakko purkaa ulos. Lopputulos tämä. Molemmilla paska olo ja perhe rikki. En suosittele kenellekään.

Miten uskalsit saada lapsen tuossa tilanteessa? Osasit kai odottaa, että ero tulee, kun totuus paljastuu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ns.kunnon isä? Vai oletko epävakaa jotenkin? Et herätä luottamusta.Onko lapsi normaali lapsi?

Olen mielestäni kunnon isä, olin hyvä isä sen 1 vuotta kun asuttiin vielä yhdessä. Petin lapsen äitiä 2 vuotta ennen lapsen syntymää, siksi tämä ero. Lapsi on toistaiseksi normaali.

Mitä tarkoitat toistaiseksi normaalilla? Outo kuvaus lapsesta.

No omien lapsuuden aikaisten kokemusten perusteella eroperheiden lapsista tuli aivan luusereita. Nykyään taitaa olla ihan yleistä että lapsella on kaksi kotia, mutta enpä tiedä.

Onko sinulla paljonkin tämäntapaista ajatusmallia? Puhut luusereista, ja oletat että omasta lapsestasi vieläpä tulee sellainen. Toki, pettäjien lapsilla on suurempi tilastollinen vaara tulla pettäjäksi, omidta vanhemmistahan ne roolimallit otetaan. Oletko mennyt terapiaan hoitamaan tuota ongelmaa? Jos olet, niin tiedät, että on pienempi mahdollisuus, että lapsesi seuraa polkujasi.

Ex saattaa pelätä, että kun oöet epäluotettava yhdellä tavalla olet sitä myös toisilla tavoilla. Suomessa valehtelu ym epäluotettavuus on epäjslutuimpia piirteitä ijmisellä ja lapsen äiti ei niitä lspselleen varmaankaan halua. Eli valehteletko? Laitatko kaupassa hedelmiä enemmän muovipussiin punnituksen jälkeen? Pidätkö tapaamisista kiinni eli olet 5 min etuajassa? Et lupaa turhia?

En mielestäni yleisesti ole epäluotettava. En valehtele ja suhdetta oli takana 8v. Pettäminen tapahtui, kun olin heikossa kunnossa vailla päämäärää ja nainen iski siihen kiinni. Toki itse sen munani pilluun laitoin ihan kokeilunhalusta. Ja kärsin siitä todella paljon, niin paljon etten vain voinut siirtää sitä paskaa oloa puolisolleni. Ja teeskentelin pitkään ettei sitä ollut tapahtunut, kunnes sitten heikkona hetkenä se oli pakko purkaa ulos. Lopputulos tämä. Molemmilla paska olo ja perhe rikki. En suosittele kenellekään.

 

Miten uskalsit saada lapsen tuossa tilanteessa? Osasit kai odottaa, että ero tulee, kun totuus paljastuu? 

Oletin että totuus ei ikinä paljastuisi. Mutta kyllähän se pettämienn takaraivossa aina piikitteli, vaikka tietoisella tasolla sen mukamas pystyi siirtämään pois. Pakko se oli tunnustaa. Ajattelin että tunnustaminen olisi syventänyt meidän suhdetta. Ja niinhän se varmaan tekikin, mutta ero tuli tähän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

Käbitkö juttelemassa pahasta olostasi ammattilaisen kanssa ennen kuin petit? Jos et, niin miksi et? Millainen paha olosi siis oli ja miten koit päämäärättömyyden? Kuitenkin aika nopeasti tuosta ryhdyitte lapsentekoon? Siinä vaiheessa kun päätitte, että kasta voi yrittää, niin oliko päämäärät jo löytyneet? Vai päätihkö yrittää lasta, jos lapsi vaikka toisi sisältöä, päämäärän? Tosiasiahan on, että lapsen kanssa ei ehdi pohtia eksistentiaalisia kysymyksiä niin paljon , kun lasta pitää hoitaa. Mielen parantaja lapsi ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

Kiitos viestistä. Minähän se syypää eroon olen. Mummi asuu n. 2 km päässä lapsesta. Minä 160 km päässä. Nainen muutti lapsen kanssa lähelle äitiään, kun pettäminen tuli ilmi. Ajattelin, että lapsi voisi matkustaa autossa tuon ajan. Nuoremmatkin vauvat todistetusti pystyvät siihen. Ja on se reitti moneen kertaan ennenkin ajettu edestakas, ainoa vain että äiti on ollut mukana.

Voi olla, että en aivan ymmärrä miten suuri kriisi pettäminen on. Toivoisin, että se olisi ollut minun oma ongelma. Minä tein sen, minä kärsin siitä ja minun ongelma se ylipäätään on. Olen yrittänyt vakuuttaa exää siitä, että hänessä ei ollut mitään vikaa. Se oli minun omaa vaikeaa aikaa. Enkä tehnyt sitä siksi, että haluaisin loukata. 

En ota asiaan sen kummemmin kantaa, mutta ei meidänkään lapset ole olleet yökylässä noin pieninä. Esikoinen oli yli kaksivuotias kun ensi kertaa meni mummulaan yöksi, paikka oli tuttu kun oltiin siellä yhdessäkin yökyläilty. Ehkä olisi voinut yökyläillä aiemminkin, jos mummula olisi ollut lähellä. Tai myöhemminkin vasta, jos toista lasta ei oltaisi tehty heti perään.

Monella lapsella tulee kahdenvuoden paikkeilla kova "äitikausi", jolloin roikutaan yötäpäivää äidissä ja vain äiti kelpaa. Tuossa vaiheessa en lastani yökylään antaisi ellei olisi ihan pakko. Naapurin lapsella, ihan vauvasta asti kahden kodin välillä ollut, oli noihin aikoihin myös kausi ettei suostunut jäämään isällensä yöksi eikä olisi halunnut sinne mennä ollenkaan. Oli kai kuukauden ajan joka vierailu (arkisin 2-3 iltaa + joka toinen viikonloppu) yhtä huutoa äidin perään ja kiukuttelua. Isän tapaamisoikeuksista pidettiin kuitenkin kiinni, tuskin se lapsi siitä traumatisoitui?

Yritän vain sanoa, että mielestäni lapsi on vielä tosi pieni. Olkoonkin, että olet isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

Mun mielestä pettäjältä ei pidä viedä oikeuksia, mutta jotenkin ymmärrän tunnetasolla myös sitä toista osapuolta. Voisin kuvitella, että itseä inhottaisi joka ikinen kerta, kun luovuttaisin lapsen isälleen. Inhoaisin nähdä sitä miestä. Ja vain lapsen takia yrittäisin kuitenkin pitää välit asiallisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

Missä sanoin, että ap:lta saa viedä oikeuden lapseen? Selostin vain mahdollisuuden, miten ihmissuhteet voivat olla solmussa, ja mitä siitä seuraa... Sitten on ihan ap:n asia että ymmärtääkö exäänsä, ujuttasko ymmärryksen johonkin lauseeseensa, ja ex toivottavasti tulee ymmärtämään isän tärkeyden. Jos ei, niin ainahan on oikeusteen vetämismahdollisuus, josta ap ei ole ottanut selvää. Monesti vain olisi parempi, että se ymmärrys tulisi ilman oikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Käbitkö juttelemassa pahasta olostasi ammattilaisen kanssa ennen kuin petit? Jos et, niin miksi et? Millainen paha olosi siis oli ja miten koit päämäärättömyyden? Kuitenkin aika nopeasti tuosta ryhdyitte lapsentekoon? Siinä vaiheessa kun päätitte, että kasta voi yrittää, niin oliko päämäärät jo löytyneet? Vai päätihkö yrittää lasta, jos lapsi vaikka toisi sisältöä, päämäärän? Tosiasiahan on, että lapsen kanssa ei ehdi pohtia eksistentiaalisia kysymyksiä niin paljon , kun lasta pitää hoitaa. Mielen parantaja lapsi ei kuitenkaan ole.

En käynyt ammattiauttajan luona. Lasta olin ruinannut naiselta jo vuosikaudet, mutta hän epäröi. Pettämisen jälkeen tuntui siltä, että kyllä se oma rakas on kaikkein paras, ja tämän naisen kanssa haluan jakaa elämäni. Ja yhtäkkiä hänkin oli samalla kannalla, jolloin alettiin yrittää. Lapsi tuli yllättävän nopeasti, n. 4kk.

Samaa mieltä siitä, että lapsi ei ole mikään ongelmien ratkaisu. Ongelmia tulee vaan vielä enemmän :D Siitä syystä parisuhteen täytyy olla kunnossa ennen kuin lasta aletaan yrittää, opin tämän kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

Kiitos viestistä. Minähän se syypää eroon olen. Mummi asuu n. 2 km päässä lapsesta. Minä 160 km päässä. Nainen muutti lapsen kanssa lähelle äitiään, kun pettäminen tuli ilmi. Ajattelin, että lapsi voisi matkustaa autossa tuon ajan. Nuoremmatkin vauvat todistetusti pystyvät siihen. Ja on se reitti moneen kertaan ennenkin ajettu edestakas, ainoa vain että äiti on ollut mukana.

Voi olla, että en aivan ymmärrä miten suuri kriisi pettäminen on. Toivoisin, että se olisi ollut minun oma ongelma. Minä tein sen, minä kärsin siitä ja minun ongelma se ylipäätään on. Olen yrittänyt vakuuttaa exää siitä, että hänessä ei ollut mitään vikaa. Se oli minun omaa vaikeaa aikaa. Enkä tehnyt sitä siksi, että haluaisin loukata. 

Entä jos ehdottaisin exälle, että voisit varata hotellihuoneen hänen asuinpaikkakunnaltaan ja yöpyä lapsen kanssa siellä? Kynnys tuohon voisi olla exällesi pienempi kun lapsen lähteminen kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 asiaa tuli mieleen: Miksi puhut lapsen hoitoon ottamisesta? Lapsen tapaamisesta pitäisi puhua, jos olet isä.

Nähnyt melkein joka viikonloppu? Luulisi, että noin pientä näkisi useamman keran viikossa. Muuten ei lapsella säily kunnollinen tunneside. Sinulla aikuisena tietenkin säilyy.

Oletko tavannut lastasi kertaakaan päivisin kahdestaan? Jos et, niin yö lapselle vieraassa paikassa voi olla suuri stressin aihe.

Miksi et ole pyrkinyt saamaan tapaamissopimusta ?

Olet siis asunut lapsen kanssa yhdessä vuoden ajan? Kuka tuolloin hoiti yöt, entä päivät? Hoiti päävastuun? Kehen lapsi silloin enemmän luotti? Mikä tuolloin oli sinun ja lapsesi erityisjuttu? Kuka kävi neuvolassa? Kuka ensimmäisenä reagoi lapsen tarpeisiin?

Välimatka on niin pitkä, että arkipäivin ei tapaamiset onnistu koska olen töissä.

Olen vaunulenkeillä käyttänyt lasta silloin tällöin, muutama tunti viikossa.

Tapaamissopemuksen teko raukesi siinä vaiheessa, kun lastenvalvoja sanoi että ei kannata yrittääkään jos toinen ei halua. Ja oikeusteitse tulisi liian kalliiksi.

Silloin kun lapsi vielä asui perheessä, niin äitihän sitä päivät hoiti kun olin töissä. Iltaisin käytin lasta vaunulenkeillä ja viihdyttelin muutenkin. Nukuttaminen onnistui. Ensimmäiset 3vk se olin minä joka hoiti lasta pääosin, koska äiti oli leikkauksen jälkeen huonossa kunnossa. Opetin äitiä mm. vaihtamaan vaipat ja kylvettämään, ja hoidin yöherätykset. Imettäminen oli puoliaikaista ja kesti n. 2kk. Neuvolassa käytiin molemmat.

Ottaa jotenki niin hemmetisti päähän, että tämä on kääntynyt niin että mummi on tärkeämpi kuin oma isä.

Y.märrän että ärsyttää, mutta oletko myöntänyt edes itsellesi, että kuka oli syypää eroon? Ymmärrätkö kuinka perusteellisesti pettäminen syö luottamusta sinuun, ja koko ihmiskuntaan. Exäsi äiti tuskin on pettänyt luottamusta yhtä pahasti kuin sinä. Näin tämä luottamus ja sen puute heijastuu kaikkeen muuhunkin.

Asuuko mummi lähellä tai onko mummin mahdollista ottaa lapsi vähäksi aikaa luokseen? Jos sinä asut kaukana, etkä voi viikolla tavata etkä olla luona, niin on luonnollista että isoäidistä tulee läheisempi. Ota se kuitenkin lastasi tukevana asiana, ja muista ehdottomasti kiittää isoäitiä, kun on ottanut sinun vastuutasi. Todennäköisesti, jos pääset tästä katkeruudesta kiitollisuuden asteelle, niin lapsen äitikin huomaa , että tarkoitat lapselle hyvää. Jos taas kiukuttelet isoäidin roolista, teet lapsellesi hallaa.

Miksi nyt asutte kaukana toisistanne? Etkö voisi muuttaa lähemmäs?

Vaunulenkit ovat helppoja. En koe niitä lapsenhoidoksi raskaimman mukaan.

Onko lapsi kertaakaan ollut siis luonasi päiväseltään, jos matka on pitkä? Kuinka ajattelit matkan hoitaa lapsen kanssa? Kun oma lapsi oli puolitoista , niin jopa 10 minuutin bussimatkatkin olivat tuskaa, vaikka tuolloin saatoin itse viihdyttää lasta koko ajan.

Tiedän että kuulostan kovalta. Yritän kuitenkin olla lapsesi puolella. Luulen, että suurin syy saattaa olla( siksi sanon, että saattaa, koska enhän minä vieraista tiedä.) Exäsi luottamuspula sinua kohtaan. Sinä taas et ymmärrä kuinka suuri kriisi pettämisen kokeminen on. Se heilauttaa niin oman persoonallisuuden, uskon tulevaisuuteen kuin varsinkin juuri lapsen saaneena kaikki lapsuuden aidot tai sellaisuksi ainakin koetut epävarmuudet ja pettämiset pintaan. Koska exäsi rakastaa lastaan, niin hän ei uskalla antaa lasta sinulle tai ehkä muillekaan, jotta lapsi ei joutuisi kokemaan sitä pahaa mitä hän on kokenut. Oma äiti ei tietenkään petä, jos on saanut kokea äidin rakkautta, joten siksi on helpompi antaa lapsi äidilleen. Isoäiti on kuin laajempi kehä sitä turvan kehää, johon exäsi laittaa lapsensa.

No voi Jeesus sentään.

Jos ap on pettänyt naista 2 vuotta ennen lapsen syntymää (olosuhteista emme tiedä mitään), niin ei se ole mikään syy viedä lapselta oikeutta isäänsä!

Se kun ei ole niin, että äidillä on jokin yksinoikeus vaan päättää mielikseen näistä asioista.

Ja en tiedä miten vaikeaa matkustaminen sitten voi joillakin olla, kun itse olen lapsineni kyllä tehnyt satojen kilometrien reissuja, ihan joka iässä. Taukoja tarpeeksi niin helppoa.

Pitäisikö jokaiselta miestään joskus pettäneeltä naiseltakin ottaa lapset pois, kun on niin epäluotettava eikä sovelias äidiksikään ollenkaan?

Olen ihan täysin ap:n puolella, ja olen nainen ja kahden lapsen äiti.

 

Mun mielestä pettäjältä ei pidä viedä oikeuksia, mutta jotenkin ymmärrän tunnetasolla myös sitä toista osapuolta. Voisin kuvitella, että itseä inhottaisi joka ikinen kerta, kun luovuttaisin lapsen isälleen. Inhoaisin nähdä sitä miestä. Ja vain lapsen takia yrittäisin kuitenkin pitää välit asiallisina.

Meillä on ollut seksiä viime tapaamiskerroilla. Voiko sellaista tapahtua, jos isä kuvottaa äitiä?